Ilpuri
Kommentoinnin ninja
Heippa ihanat!
Varmaa muutama minut muistaakin :) Siitä on tovi vierähtänyt kun oon tänne kirjoitellut, koko kesän oon pitänyt taukoa kun keväällä tää yritys tuntui taas niin tautisen vaikealta ja jotenkin kesä on mennyt sit liikaa ajattelematta kun on keskittynyt omiin juttuihin. Tokikin olen lukenut teidän kuulumisia koko ajan.
Tuntuu tyhmältä sanoa et tervetuloa uusille kun olen itse poissa ollut näin kauan, mutta tervetuloa nyt kuitenkin ja toivottavasti pääsette pois täältä pian.
Äärimmäiset ihanat onnittelut Nennalle, Luckylle ja Maggielle pienistä nöpöistä
(jo jos joku muukin oli josaanut tietty onnea, mun typeryyttä vain mun en muista aina kaikkia
)
Ja samoin tositositosi isot onnittelut plussista mitä on tullut!
Ja voimia niille, joiden sydän on särkynyt
Lempeä ja romantiikkaa niille, joiden ovis on käsillä!
Huippua et Larissalla alkaa tosi toimet pian ja jos oikein muistan niin muutamalla muullakin.
Minni, tosi inhottavaa että on kipuja noin paljon nt loppu ajasta, toivotaan et kun vauva tulee täysiviikkoiseksi niin haluaam yös tulla mahdollisimman pian pois!
Erityisesti mun mieltä on lämmittänyt Murkku, sinun uutiset! Kun luin että sun mies on suostunut hoitoihin ja että näinkin pian päätöksen jälkeen jo pääsette viemään asiaa eteenpäin sydämessä läikähti niin lämpimästi!. Me ollaan sun kanssa yritety yhtä kauan ja monesti oltu kiertokamujakin.
Sit omia kuulumisia, keväällähän tilanne jäi siihen että meidän piti soittaa kesällä naistenpolille et päästäis nyt syksyllä ivf-hoitoihin. Ehtona oli et mun kilppari-arvot ois kohillaan ja saartu painoa alas. No nyt heinäkuussa kun kävin kontrollissa TSH oli 1,6, eli hyvältä näyttää. Painoa viime talvena en kuitenkaan saanut alas vaikka yrityn, no vasemmalla kädellä mut kuitnekin. Paino sit tuossa just ennen kesää lähti hienoiseen laskuun ja nyt tähen hetkeen sitä on tippunut 7 kg ja se on sellaisessa mukavassa 0,5 kg viikko vauhdissa, joten se tuntuu aika mukavalta mun mielestä. Ja tämän vuoden puolella, thyroxinin aloituksen jälkeen, kierto on kyhentynyt 30-35 päivästä 27-31 päivään.
Soiteltiin tuossa muutama viikko sitten sit niistä hoidoista ja sanoin itse että mikäli emme menetä jonopaikkaamme, niin haluaisimme vielä tämän vuoden yrittää luomusti johtuen et nyt vasta kilppariarvo on optimaali ja paino on lähnyt nyt vasta tippumaan. Hoitaja kehui että tosi fiksua ajattelua ja yrittäkää vain omalla koneella ja jos ei tulosta tule, niin sit heti tammikuun alussa soittoa. Ja rahallisestikin tämä on näin järkevää mun mielestä. Ja ollaan tosi tyytyväisiä päätökseen. :)
Kesä on ollut täynnä kiirettä, kotona ollaan oltu. Heinäkuun puolessa välissä meidän kokoonpano muuttui, ja meidän 9 vuotiaan samojedi-tytön kaveriksi meille muutti pieni samojedi-pentu. Touhua on siis riittänyt jokaisella ja itselle ainakin on tullut harjoittelua yöheräämisistä tosi paljon. Kyllä mun mieskin on sitä ulos vienyt mutta se jotenkin nukkuu paljon sikeämmin kuin minä nin ehdin itse aina ensin. Tytöt leikkii ihan mielettömän hyvin yhdessä, vanhempi koira on niin onnellinen kun saa leikkiä. Tehtiin meidän takapihalle sellanen tosi iso aidattu alue, et voi päästää koirat suoraan takapihan ovelta ulos ja se on ollut kyllä kovassa käytössä. Suuresti on pentuun rakastuttu enkä enää pois antaisi, ja jos jokin niin näiden kahden seuraaminen on vienyt ajatukset pois yrittämistestä, no noin ainakin suunnilleen. Tietenkin se siellä pyörii päivittäin taustalla mut ei ole ollut niin alakuloinen olo :)
Edellinen oma kierto meni ihan harakoille, ovis oli pennun haku päivänä joten meillä oli seksiä dpo -3 ja dpo4
kun meni vähän aika muuhun joten nyt sit tämä kierto on vähän ei meiningillä mennyt. Onneksi se jäiu vain 27:n päivään. Tänään menossa vaiheessa kp32 ja pelottaa niin vietävästi. Odotin et menkat ois alkanut perjantaina. Oletin (kun en testannut ) että ovis ois ollu kp14,15 tai 16. Ainakin limat oli tuolloin kohdillaan, tosi niitä jatkui vielä kp 18 asti, mut laskenneallisesti oletin näin. Noin viikki oetetun oviksen jälkeen yks päivä tuntui kohtalaista menkkajomoa selässä mutta muita oireita ei ole ollut. Pieniä juilimisia silloin tällöin ja nännit kipeät muta ne nyt on aina oviksen jälkeen joten en niistä sykyile yhtään. Ainut mistä nyt voisi jotain "laskea" niin älytön väsymys, siis sellanen et silmiin koskee kun ei jaksa pitää auki. Mut senkin oon laskenu tuon pikkukoiran piikkiin.
Mua pelottaa puhua tästä kun sit yleensä ne menkat just alkaa.
Tietääkö joku sen tunteen, etenkin ne ketkä on täällä pitkään olleet, että jonkun menkat on myöhässä ja te sisimmässänne tiedätte että ne on myöhässä siksi kun on raskaana mutta tämä ihminen ei itse sitä usko. Koen jotenkin olevani juuri tälläisessä tilanteessa enkä minä mitään usko.
Joojoo, oon tehnyt perjantaina testin. Mietin pitkään että uskallanko kertoa. Perjantaina siis testakin viimeisllä Sofin liuskalla mikä löyty kaapista. Sofin testeillä oon aina löytänyt oviksen enkä ikinä ole saanut haamuja enkä viivan paikkojoa, mutta siellä oli hyvin hyvin haalea, vaiheasti erotuva, mut kuitenkin erottuva.. onko se nyt sit se viivanpaikka ja vai haamu. Vai kenties mun päänsisäinen mikälie. Ostin sit Clearbluen testin, en digiä (sllaien on kaapissa ja menee vanhaksi marraskuussa kun ostin sen niin kauan sitten
) ja tein eilen, jos sitä nyt oikein käänteli siinä oli haamuntapainen mutta jos joku muu sitä kattoo niin en usko että kukaan muu siinä mitään näkee.
Tänään nyt sit en testannut, huomenna voisi, jos menkat ei ala ja jos tänään on kulkua apteekin ohi. En tästä nyt niin hirveesti intoile kun jotekin jo toivoisin että jos olis tärpännyt sen pitäs jo näkyä selvemmin, et oon nyt henkisesti valmistautunut että näin itse mitä sattui tai et oli kemiallinen.
Mutta näillä on mentävä mitä on saatu. Ihanaa kun saa alkaa polttaa kyntilöitä ja tänän täällä ainakin paistaa aurinko. Me lähdetään pitkälle pyörälenkille! Ihanaa sunnuntaita! Tulipas pitkä kirjotius
Ilpuri kp32/n.29, yk jotain yli 30, pitäs varmaan tarkistaa :)
Varmaa muutama minut muistaakin :) Siitä on tovi vierähtänyt kun oon tänne kirjoitellut, koko kesän oon pitänyt taukoa kun keväällä tää yritys tuntui taas niin tautisen vaikealta ja jotenkin kesä on mennyt sit liikaa ajattelematta kun on keskittynyt omiin juttuihin. Tokikin olen lukenut teidän kuulumisia koko ajan.
Tuntuu tyhmältä sanoa et tervetuloa uusille kun olen itse poissa ollut näin kauan, mutta tervetuloa nyt kuitenkin ja toivottavasti pääsette pois täältä pian.
Äärimmäiset ihanat onnittelut Nennalle, Luckylle ja Maggielle pienistä nöpöistä
(jo jos joku muukin oli josaanut tietty onnea, mun typeryyttä vain mun en muista aina kaikkia
)Ja samoin tositositosi isot onnittelut plussista mitä on tullut!

Ja voimia niille, joiden sydän on särkynyt

Lempeä ja romantiikkaa niille, joiden ovis on käsillä!
Huippua et Larissalla alkaa tosi toimet pian ja jos oikein muistan niin muutamalla muullakin.

Minni, tosi inhottavaa että on kipuja noin paljon nt loppu ajasta, toivotaan et kun vauva tulee täysiviikkoiseksi niin haluaam yös tulla mahdollisimman pian pois!
Erityisesti mun mieltä on lämmittänyt Murkku, sinun uutiset! Kun luin että sun mies on suostunut hoitoihin ja että näinkin pian päätöksen jälkeen jo pääsette viemään asiaa eteenpäin sydämessä läikähti niin lämpimästi!. Me ollaan sun kanssa yritety yhtä kauan ja monesti oltu kiertokamujakin.
Sit omia kuulumisia, keväällähän tilanne jäi siihen että meidän piti soittaa kesällä naistenpolille et päästäis nyt syksyllä ivf-hoitoihin. Ehtona oli et mun kilppari-arvot ois kohillaan ja saartu painoa alas. No nyt heinäkuussa kun kävin kontrollissa TSH oli 1,6, eli hyvältä näyttää. Painoa viime talvena en kuitenkaan saanut alas vaikka yrityn, no vasemmalla kädellä mut kuitnekin. Paino sit tuossa just ennen kesää lähti hienoiseen laskuun ja nyt tähen hetkeen sitä on tippunut 7 kg ja se on sellaisessa mukavassa 0,5 kg viikko vauhdissa, joten se tuntuu aika mukavalta mun mielestä. Ja tämän vuoden puolella, thyroxinin aloituksen jälkeen, kierto on kyhentynyt 30-35 päivästä 27-31 päivään.
Soiteltiin tuossa muutama viikko sitten sit niistä hoidoista ja sanoin itse että mikäli emme menetä jonopaikkaamme, niin haluaisimme vielä tämän vuoden yrittää luomusti johtuen et nyt vasta kilppariarvo on optimaali ja paino on lähnyt nyt vasta tippumaan. Hoitaja kehui että tosi fiksua ajattelua ja yrittäkää vain omalla koneella ja jos ei tulosta tule, niin sit heti tammikuun alussa soittoa. Ja rahallisestikin tämä on näin järkevää mun mielestä. Ja ollaan tosi tyytyväisiä päätökseen. :)
Kesä on ollut täynnä kiirettä, kotona ollaan oltu. Heinäkuun puolessa välissä meidän kokoonpano muuttui, ja meidän 9 vuotiaan samojedi-tytön kaveriksi meille muutti pieni samojedi-pentu. Touhua on siis riittänyt jokaisella ja itselle ainakin on tullut harjoittelua yöheräämisistä tosi paljon. Kyllä mun mieskin on sitä ulos vienyt mutta se jotenkin nukkuu paljon sikeämmin kuin minä nin ehdin itse aina ensin. Tytöt leikkii ihan mielettömän hyvin yhdessä, vanhempi koira on niin onnellinen kun saa leikkiä. Tehtiin meidän takapihalle sellanen tosi iso aidattu alue, et voi päästää koirat suoraan takapihan ovelta ulos ja se on ollut kyllä kovassa käytössä. Suuresti on pentuun rakastuttu enkä enää pois antaisi, ja jos jokin niin näiden kahden seuraaminen on vienyt ajatukset pois yrittämistestä, no noin ainakin suunnilleen. Tietenkin se siellä pyörii päivittäin taustalla mut ei ole ollut niin alakuloinen olo :)
Edellinen oma kierto meni ihan harakoille, ovis oli pennun haku päivänä joten meillä oli seksiä dpo -3 ja dpo4
kun meni vähän aika muuhun joten nyt sit tämä kierto on vähän ei meiningillä mennyt. Onneksi se jäiu vain 27:n päivään. Tänään menossa vaiheessa kp32 ja pelottaa niin vietävästi. Odotin et menkat ois alkanut perjantaina. Oletin (kun en testannut ) että ovis ois ollu kp14,15 tai 16. Ainakin limat oli tuolloin kohdillaan, tosi niitä jatkui vielä kp 18 asti, mut laskenneallisesti oletin näin. Noin viikki oetetun oviksen jälkeen yks päivä tuntui kohtalaista menkkajomoa selässä mutta muita oireita ei ole ollut. Pieniä juilimisia silloin tällöin ja nännit kipeät muta ne nyt on aina oviksen jälkeen joten en niistä sykyile yhtään. Ainut mistä nyt voisi jotain "laskea" niin älytön väsymys, siis sellanen et silmiin koskee kun ei jaksa pitää auki. Mut senkin oon laskenu tuon pikkukoiran piikkiin.Mua pelottaa puhua tästä kun sit yleensä ne menkat just alkaa.
Tietääkö joku sen tunteen, etenkin ne ketkä on täällä pitkään olleet, että jonkun menkat on myöhässä ja te sisimmässänne tiedätte että ne on myöhässä siksi kun on raskaana mutta tämä ihminen ei itse sitä usko. Koen jotenkin olevani juuri tälläisessä tilanteessa enkä minä mitään usko.
Joojoo, oon tehnyt perjantaina testin. Mietin pitkään että uskallanko kertoa. Perjantaina siis testakin viimeisllä Sofin liuskalla mikä löyty kaapista. Sofin testeillä oon aina löytänyt oviksen enkä ikinä ole saanut haamuja enkä viivan paikkojoa, mutta siellä oli hyvin hyvin haalea, vaiheasti erotuva, mut kuitenkin erottuva.. onko se nyt sit se viivanpaikka ja vai haamu. Vai kenties mun päänsisäinen mikälie. Ostin sit Clearbluen testin, en digiä (sllaien on kaapissa ja menee vanhaksi marraskuussa kun ostin sen niin kauan sitten
) ja tein eilen, jos sitä nyt oikein käänteli siinä oli haamuntapainen mutta jos joku muu sitä kattoo niin en usko että kukaan muu siinä mitään näkee. Tänään nyt sit en testannut, huomenna voisi, jos menkat ei ala ja jos tänään on kulkua apteekin ohi. En tästä nyt niin hirveesti intoile kun jotekin jo toivoisin että jos olis tärpännyt sen pitäs jo näkyä selvemmin, et oon nyt henkisesti valmistautunut että näin itse mitä sattui tai et oli kemiallinen.
Mutta näillä on mentävä mitä on saatu. Ihanaa kun saa alkaa polttaa kyntilöitä ja tänän täällä ainakin paistaa aurinko. Me lähdetään pitkälle pyörälenkille! Ihanaa sunnuntaita! Tulipas pitkä kirjotius
Ilpuri kp32/n.29, yk jotain yli 30, pitäs varmaan tarkistaa :)
Muokattu viimeksi:

