MrsC, vaikeita päätöksiä haluaako IVF:ään, ja ymmärrän jos siitä on ristiriitaisia tunteita tai se ei vaan kaikille sovi. Ite ehkä ajattelen että kun haluan kovasti lapsia, jos lääketieteellä on keino auttaa minua niin en voi olla kokeilematta sitä keinoa. Eihän se jälkeläisten "laadusta" (onko esim. vammoja) kerro mitään, ongelmia voi tulla ihan luomunakin. Ehkä jossain pienessä osassa minua on jotain vikaa ja IVF voi auttaa siihen. Jollakin toisella voi olla raskautuminen helppoa mutta lapset silti kantavat jotain geenivirhettä. Jos vain evoluution kannalta ajattelee siis. Ja tosiaan mitä puhuit ympäristömyrkyistä, eihän sitä tiedä mitkä kemikaalit ja hormonit on jo vaikuttaneet meihin, kaikkien vaikutuksia ei todellakaan tiedetä.
Jellis, silti väitän että vaikka tuhru johtuisi letroista, ei se varmasti tarkoita sitä etteikö voisi tärpätä. Naisen kropassa mikään ei ole varmaa, poikkeuksia löytyy aina.
Larissa, tulipa sulle paljon oireita! Jospa siellä kasvaa nyt kunnon folli tai pari. :)
Mimmu, mistä päättelet että folli lähti liian aikaisin liikkeelle? Laskitko folliultrasta todennäköisen kasvuvauhdin mukaan vai? Toivotaan ettei olisi liian aikaisin. Mulle on ainakin annettu Pregnyl siltä varalta että ovis ei tule itsestään päivään x mennessä. Yleensä kai folli irtoaa kun on päässyt tiettyyn kokoon?
Katjusha, pahoittelut kp1.
Soma, loppu häämöttää, kiva kun oot kivuista huolimatta osannut nauttia. :)
Me ollaan yksityisellä joten sikäli "päästään" hoitoihin milloin vaan halutaan. IVF:ään pääsyä vaan hidasti meidän luovuttajan luovutus klinikalle ja klinikan töpeksintä aikatauluissa mutta nyt näyttäisi tapahtuvan!
Mami, onnea hienosta o-plussasta! Rankka matka teillä takana kyllä. En muista, olitteko käyneet missään tutkimuksissa?
Nonnah, teillä on ainakin tallettelut kunnossa, tärppionnea!
Murkku voi ei.

Uskon silti että sun painonpudotuksesta ja muusta on apua. Eihän parhaissakaan olosuhteissa tärppää joka kerta, sulla on nyt aiempaa paremmat lähtökohdat. Tosi kurjaa kun sun mies on niin eri mieltä sun kanssa.
Mymmelisti uijui, jännittään sun puolesta!
Minni, tiedän tunteen.

Meilläkin "vasta" reilu vuosi takana mutta kyllä tää ihan hemmetin rankalta tuntuu näinkin.
Misu, no huh! Tosi törkeää olla kertomatta. Tavallaan ymmärrän jos pelottaa jätetyksi tuleminen mutta en todellakaan hyväksy. Luulis että suhde kaatuu ennemmin valehteluun/salailuun kuin edes välttämättä lapsettomuuteen.
