Kiitoksia rohkaisusta täältä nyt tullaan! :D
Mikä täällä muilla on tilanne, onko suunnitelmia kevääksi? Pitää kahlata viestejä läpi niin pääsen enemmän kärryille!
Meidän tilanne on siis se, että esikoista yritetty kesästä -21, minulla todettiin PCOS ja nyt tilanne on ollut kyllä sillä tavalla positiivinen, että kierto on ollut säännöllinen ja ovulaatiosta olen saanut aina kiinni. Nyt tämän vuoden puolella otettiin sitten kunnolla härkää sarvista kiinni ja lääketiede avuksi. Metforem minulla on jo ollutkin pidempään, mutta nyt viimeiset kaksi kiertoa oli myös Letrot ja Terolut apuna. Toivottua tulosta ei näillä vielä saatu. Tänään oli meillä ensikäynti julkisella inseminaatioon pääsyn vuoksi ja vihreää valoa siellä näytettiin. Mikä hurjinta, lääkäri totesi, että tämän käynnin perusteella hän ei antaisi minulle edes enää koko PCOS diagnoosia! Monirakkulaisuutta ei näkynyt ja koska kiertokin on nykyään säännöllinen. No se säännöllinen kierto antaa vaan nyt näemmä odottaa ja heti kun sitä nyt toivoisi kuukautisia ensimmäistä kertaa kahteen vuoteen, että pääsisi varaamaan inseminaatioaikoja niin tottakai ne nyt ovat myöhässä.
Hieman tuntuu hurjalta kirjoitella tänne näinkin henkilökohtaisia asioita, mutta jotenkin tästä teidän kirjoittelusta täällä huokuu lämpö ja juurikin se vertaistuki mitä itsekin kaipaisin. Onhan tämä matka välillä niin yksinäinen kulkea ja meilläkin lähipiiri on vain täyttynyt vauvoista ja jopa niin, että nyt odotellaan jo toista kun meillä se ensimmäinenkin antaa itseään odottaa. Mies kyllä on ollut äärettömän ihana ja suuri apu, mutta eipä se hänkään ihan voi ymmärtää sitä mitä itse kokee kun aina alkukierron toiveikkaana odottaa ja kun ne kuukautiset taas alkavat niin se suru on kyllä välillä suunnaton…
?
Jos saisin seuraavaan kiertoon sen aukiolotutkimuksen ajoitettua niin katsellaan siitä eteenpäin. 
Mua jännitti kanssa ihan hirveesti miten mies suhtautuu omaan simppanäytteeseensä, tutkimuksiin meneminen itsessään ei ollut ongelma. Meillä lääkäri ei myöskään usko että simpoissa ois vikaa vaan niille tehtiin sellainen stressitasoanalyysi ja jos se on poikkeava niin se voi selittää keskenmenoja. Mies antoi näytteen perjantaina ja tulos ei oo vielä tullut mutta mua jännitti aivan hirveästi vielä siinä vaiheessa kun mies oli antamassa näytettä että mitä jos ei onnistukaan mutta oli onnistunut, onneksi.
vaikka tietysti pitkä tie jo takana ilman sitä. Tuo aukkari ainakin voi olla ihan hyödyllinen tutkimus tehdä, joten toivottavasti pääset sinne ensi kierrossa! 
Ennen kun alettiin yrittämään niin itellä oli sellanen ajatus, että jos ei tärppää niin onneksi on hoitoja. Nytkun on tässä vähän tutustunut mitä kaikkea noi hoitojututkin pitää sisällään niin vähän hävettää omat ajatukset. 
Muutenhan noissa yleensä tehdään nikn että jos simppa-analyysissä on jotain poikkeavaa esim määrässä niin se kontrolloidaan muutaman kuukauden päästä ja kai jotain hormonihoitoa voi olla tueksi. Miehen näyte voi kuulemma vähän vaihdella mittauskertojen välillä.
