Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
@Kuuttituutti, ymmärrän hyvin, että jaksaminen on vaihtelevaa. Tuo on tosi tuttua itsellekin menetyksen ajoilta (meillä on rv 24 enkeli). Maailman paskin sanonta 'aika auttaa' on kuitenkin mun kokemuksen mukaan paikkansapitävä. Enää vuosien jälkeen menetyksen suru ei ole jokapäiväinen musertava asia, vaikka varmasti läpi elämän mukana kulkeekin. Ihanaa, että olette kuitenkin puolison kanssa hitsautuneet yhteen menetysten myötä. Joillakin valitettavasti käy päinvastoin, enkä kyllä sitäkään yhtään ihmettele. Suruprosessit voi olla niin erilaisia ja mennä eri tahtiin. Toivottavasti yksityisen käynti ens viikolla on hyödyllinen ja vastassa ymmärtäväinen lääkäri.
@Tonninseteli, suurensuuret onnittelut täältäkin. Ihanaa, että siellä on nyt tilanne hyvä. Päivä kerrallaan -ajatus on tuttu, mutta kaikesta epäuskosta huolimatta kaikki voi mennä hyvinkin. Toivottavasti teidän kohdalla on niin. Koska sulla on ultra tulossa?
Vaihteelee kyllä, vaikka oppikirjan mukaanhan sen pitäisi olla vakio. Ei tosiaan ole eiHeips!
Vaihteleeko teillä luteaalivaiheen pituus? Olin ihan varma, että nyt on tärpännyt ja ihmettelin kun 3 päivää aikaisemmin alkoikin nyt vuoto kuin viime kuussa ja molemmissa testattu ovis testeillä. Vuodon määrä vähäisempi kuin normaalisti, mutta kuitenkin sen verran tulee, että tuskin mitään kiinnittymisvuotoakaan voisi olla
Todellakin vaihtelee! Yleensä 12-13 päivää, mutta ainakin muutaman kerran vuodessa menkat alkavat vasta dpo14-18.Heips!
Vaihteleeko teillä luteaalivaiheen pituus? Olin ihan varma, että nyt on tärpännyt ja ihmettelin kun 3 päivää aikaisemmin alkoikin nyt vuoto kuin viime kuussa ja molemmissa testattu ovis testeillä. Vuodon määrä vähäisempi kuin normaalisti, mutta kuitenkin sen verran tulee, että tuskin mitään kiinnittymisvuotoakaan voisi olla
Pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta! Mutta optimismia tulevaan!Näin sitä herättiin yövuorosta uuteen kiertoon
Vajaa kaksi viikkoa enää kun mennään yhdessä Ovumialle ja silloin mulla on kp12 joten haluaisin että samalla katsottais myös mun tilanne vaikka miehestä johtuva tilanne onkin. Mutta että tsekattais kerran että ei tarttis mun sitäkin miettiä sitten kun/jos me ne siittiöt ikinä saadaan takaisin. Hyvä juttu on se että miehellä on taas halut noussut joten toivoa saattaa että myös testot olis noussut Joko ovitrelle toimii tai sitten ovitrelle ja punavaloterapia(lähi infralla) on auttanut tai molemmat yhteensä . Tää punavalo on meidän löytämä oma juttu, etsin ensin siitä tietoa omiin vaivoihin ja kappas löytykin juttua muusta tavasta käyttää ,
Vaihtelee muutamalla päivällä. Kyllä se 3 päivää etuajassa olevat kk on tosin ottaneet pannuun, kun ei ole edes kerinnyt testaamaan!Heips!
Vaihteleeko teillä luteaalivaiheen pituus? Olin ihan varma, että nyt on tärpännyt ja ihmettelin kun 3 päivää aikaisemmin alkoikin nyt vuoto kuin viime kuussa ja molemmissa testattu ovis testeillä. Vuodon määrä vähäisempi kuin normaalisti, mutta kuitenkin sen verran tulee, että tuskin mitään kiinnittymisvuotoakaan voisi olla
Voi ei taas... Tämä on niin julmaa.Nonih, punasta vessareissulla.. tää kierto oli sit taas tässä eipähä menny testejä hukkaan, kun ei kerinnyt testata edes. Huomenna varmaan sitten virallinen kp1.
Aivan perseestä. On aivan väärin että toisten pitää tahkota yrityksestä ja kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Hurjasti tsemppiäNonih, punasta vessareissulla.. tää kierto oli sit taas tässä eipähä menny testejä hukkaan, kun ei kerinnyt testata edes. Huomenna varmaan sitten virallinen kp1.
Multa kysyttiin ruokkisella mitä mulle kuuluu? Kysyjä tietää mitä on tapahtunut. Totesin vaan että taitaa olla kysymys mihin et halua vastausta ja sitten kysyjä oli vaihtamassa aihetta kun vielä sanoin että löysin eilen itteni itkemästä työhuoneen lattialta kun niin pahalta tuntuu ja seuraavaksi puhuttiinkin säästä halutaan keskustella kevyitä mutta se että mitä kuuluu ei kaikissa tilanteissa oo millään tavalla kevyt kysymys.Kiitos te ihanat, tuntuu hyvältä että tässä maailmassa joku tietää miltä tää paska tuntuu
Asiakaspalvelussa tutut kyselee mitä kuuluu.. hyvää tietysti tarkoittavat.
"hei hei mitä kuuluu
Sä kysyt et kaikki on ok
No hyvä sun on puhuu
Ku sä et tiedä miltä musta tuntuu…"
Onneksi on perjantai ja voin hautautua omaan yksinäiseen ylhäisyyteen, itkeä jos itkettää, kiroilla jos kirotuttaa, kasata voimat uuteen viikkoon ja uuteen kiertoon. Taidampa muuten leipoa jonkun överisuklaakakun ja avata skumppapullon ihan 2-vuotisen yritystaipaleemme kunniaksi! Eihän tässä auta synkkyyteen liikaakaan vajota - ei se muuta asiaa.
Hyvää viikonloppua kanssasisaret, onnen tuulia kaikille
Suomalainen small talk parhaimmillaan: vastataan että ihan hyvää vaikka puukko ois rinnassa. Ei haluta vaikutta valittajalta, koska ei kysyjä kuitenkaan ymmärrä. Myöskään kysyjänä ei osata jatkaa keskustelua jos vastaus onkin että päin helvettiä menee. Sit ihmetellään kun bussipysäkillä pidetään 2m turvaväli toisiin ja ollaan hiljaa. Only in Finland Ei olla opittu puhumaan.Multa kysyttiin ruokkisella mitä mulle kuuluu? Kysyjä tietää mitä on tapahtunut. Totesin vaan että taitaa olla kysymys mihin et halua vastausta ja sitten kysyjä oli vaihtamassa aihetta kun vielä sanoin että löysin eilen itteni itkemästä työhuoneen lattialta kun niin pahalta tuntuu ja seuraavaksi puhuttiinkin säästä halutaan keskustella kevyitä mutta se että mitä kuuluu ei kaikissa tilanteissa oo millään tavalla kevyt kysymys.
Mun mielikuva taas on et suomalaiset tuppaa vastaamaan just liian rehellisesti jenkki kysyy että how are you ja suomalainen alkaa selittämään kaikkia vaivojaan ja elämänsä viimeaikasia tapahtumia, kun jenkki vaan halus kuulla että fine, how are you?Suomalainen small talk parhaimmillaan: vastataan että ihan hyvää vaikka puukko ois rinnassa. Ei haluta vaikutta valittajalta, koska ei kysyjä kuitenkaan ymmärrä. Myöskään kysyjänä ei osata jatkaa keskustelua jos vastaus onkin että päin helvettiä menee. Sit ihmetellään kun bussipysäkillä pidetään 2m turvaväli toisiin ja ollaan hiljaa. Only in Finland Ei olla opittu puhumaan.
Mun mielikuva taas on et suomalaiset tuppaa vastaamaan just liian rehellisesti jenkki kysyy että how are you ja suomalainen alkaa selittämään kaikkia vaivojaan ja elämänsä viimeaikasia tapahtumia, kun jenkki vaan halus kuulla että fine, how are you?
@Kuuttituutti mä ite kans en tykkää jos multa kysytään kauheesti et miten menee, jos kysyjä tietää että menee huonosti. Koen luonnollisemmaks sellasen missä ei tentata kuulumisia vaan annetaan toisen kertoa jos tuntuu että kerrottavaa on, kuunnellaan ja tuetaan, mutta ei pakoteta avaamaan niitä haavoja toisen edessä. Mutta monethan kokee tän erilailla ja kokee olevansa myötätuntosia jos osottaa kiinnostusta toisen vointia kohtaan. Tämänkaltaiset ihmiset varmaan kokisi olonsa hylätyiksi jos heiltä ei kysele kuulumisia synkällä hetkellä (oletan). Se on vaikea juttu kun pitäisi osata lähestyä ihmistä niin kuin hän itse kokee hyväksi, ja sitä ei voi aina etukäteen tietää mikä se on.
Joo mä komppaan sua tossa. Kuuntelin hyvän podcastin keskenmeno aiheesta ja siinä käsiteltiin myös sitä että miten kohdata keskenmenon kokenut ja onhan se niin että se mikä on kullekin oikea tapa vaihtelee niin paljon kun on eri ihmisiä. Mut silleen pitäis olla jotain pelisilmää että täydessä ruokatilassa ei kysytä että mitä kuuluu, kahden kesken on ihan eri asia. Mä koen kanssa et se et voin höpötellä kaikkea muuta auttaa myös jaksamaan etten oo koko aika syvällä omissa ajatuksissa märehtimässä ja sit on oma paikkansa ja aikansa sille että voi aukaista padot.Mun mielikuva taas on et suomalaiset tuppaa vastaamaan just liian rehellisesti jenkki kysyy että how are you ja suomalainen alkaa selittämään kaikkia vaivojaan ja elämänsä viimeaikasia tapahtumia, kun jenkki vaan halus kuulla että fine, how are you?
@Kuuttituutti mä ite kans en tykkää jos multa kysytään kauheesti et miten menee, jos kysyjä tietää että menee huonosti. Koen luonnollisemmaks sellasen missä ei tentata kuulumisia vaan annetaan toisen kertoa jos tuntuu että kerrottavaa on, kuunnellaan ja tuetaan, mutta ei pakoteta avaamaan niitä haavoja toisen edessä. Mutta monethan kokee tän erilailla ja kokee olevansa myötätuntosia jos osottaa kiinnostusta toisen vointia kohtaan. Tämänkaltaiset ihmiset varmaan kokisi olonsa hylätyiksi jos heiltä ei kysele kuulumisia synkällä hetkellä (oletan). Se on vaikea juttu kun pitäisi osata lähestyä ihmistä niin kuin hän itse kokee hyväksi, ja sitä ei voi aina etukäteen tietää mikä se on.