Ei tää voi olla näin vaikeeta!

[Jebatius]

Itsekkin kävin ensin yksityisellä juurikin kun ajattelin ettei saa työvuoroja sumplittua ja alkututkimukset ajattelin että tarkemmat siellä. Inseminaatioihin lähdettiin kunnalliselle puolelle. Ja kyllä vain aikaa näissäkin menee, toki omavalinrainen tauko oli 3 tai 4kk kesän kanssa. Meillä tulee yritystä maalis/huhtikuussa 3 vuotta. Maaliskuussa ensimmäinen IVF, meillä vähän hidasti ettei mies yhtä innokas tämän hoitopolun suhteen ja itsekkin ajattelin että hiljaa hyvä tulee, nyt voin jo myöntää olevani aika kypsä odotteluun ja malttamaton, mutta ens kierrosta alkaa sumuttelut ja vajaa 2kk ensimmäiseen käyntiin pistosten neuvontaan. Ja hyvin on onnistunut työvuorot sumplia kun lääkäriinhän saa mennä. Ja töissä vaka puolella mikä hankaloitti ajatusta sumplimisesta kun ei voi yksin lapsia jättää tai kaverille 12 pientä yksin vahdittavaksi.

 

[Mrs Willow]

Joo, onhan tuo aikataulujen sumpliminen töiden kanssa yhteen vielä ihan oma palettinsa, ihan kuin tässä ei muutenkin olisi tarpeeksi

Mä oon ollut aika positiivisin odotuksin tämän kierron suhteen, sillä tissikipu on ihan jäätävää ja tiputtelua ei näkynyt, vaikka arvelin sen jo alkavan viime keskiviikkona, jos olisi mennyt samaa tahtia muutaman aiemman kierron kanssa. Mutta ei näkynyt ja tässä oon jo pari yötä pyörinyt ja miettinyt, että joko nyt. Mutta ei, äsken se tiputtelu ilmaantui ja veikkaan, että Flon huomiselle ennustama kp 1 pitää paikkaansa.

No jos tästä jotain positiivista koittaa kaivaa, niin paljon parempi luteaalivaihe tuli kuin aikoihin. Ehkä tän perusteella nyt lykkään sitä gynen aikaa vielä ja seuraan muutaman kierron lisää, että mikä on suunta Kivasti tympii vielä kaupanpäällisenä se, että työreissujen aikataulujen vuoksi ollaan melko varmasti miehen kanssa eri maissa seuraavan oviksen aikaan. Hiphei vaan

 

[Tonninseteli]

Tsemppiä @Maakku ! On se kyllä jotenkin hurja ajatus, että huhtikuussa tulee kolme vuotta kun tän projektin polkaisi liikenteeseen Kääk, mikä aika elämästä pettymyksiä ja kalenteri kourassa odottamista! Ihan hullua. Ja vaikka hoitoihinkin hakeuduttiin melkein heti kun se vuosi tuli täyteen (toukokuussa 2021), niin tuskaisen hidasta on kyllä... Ensikäynti saatiin loppusyksyyn 2021, inssit aloitettiin helmikuussa 2022. Nyt alkamassa ensimmäinen IVF. En yhtään ihmettele, että jengi "vanhenee" julkisella jonoon

Noh, nyt kuitenkin huomenna IVF hoitajalle piikitettäväksi ja tää ämmä siirtyy vaihdevuosiin

 

[Mrs Willow]

Hyviä vaihdevuosia sit vaan @Tonninseteli Toivottavasti IVF etenee suunnitelman mukaan!

Ja tosiaan, lapsia ja tulevia veronmaksajia kaivataan tähän maahan ja sit hoitojen kanssa on niin nihkeetä. Luulis, että kannattaisi auttaa raskaaksi ne, jotka sitä haluavat. Mutta ei, synnytystalkoista puhuminen varmaan auttaa enemmän asiassa

 

[Unis]

Onko hoitojen eteneminen julkisella todella noin hidasta, että yhdessä vuodessa saadaan ns. yksi etappi (inssit, ivf aloitus) eteenpäin? Ihan järkyttävää en voi ymmärtää, miksi se on näin.

 

[Pikkupikkupikkunen]

Onko hoitojen eteneminen julkisella todella noin hidasta, että yhdessä vuodessa saadaan ns. yksi etappi (inssit, ivf aloitus) eteenpäin? Ihan järkyttävää en voi ymmärtää, miksi se on näin.

Se on tosi hidasta. Siihen sattuu aina jotain kesätaukoja, kierrot menee ohi kun ovis tulee vääränä päivänä, jonotetaan ivf hoitoihin pääsyyn jne.

 

[Tonninseteli]

Onko hoitojen eteneminen julkisella todella noin hidasta, että yhdessä vuodessa saadaan ns. yksi etappi (inssit, ivf aloitus) eteenpäin? Ihan järkyttävää en voi ymmärtää, miksi se on näin.

Juu, riippuu varmasti myös sairaanhoitopiiristä. Olen itse Tampereelta, mutta nykyisin vaikutan pääkaupunkiseudulla, niin esimerkiksi HUS ja TAYS painii jonoissa ihan eri sarjassa Meillä osui noihin insseihin hoitajien lakko, yksi kesälomareissun takia ohi mennyt mahdollisuus ja yksi viikonloppuovis. Heinäkuussa saatiin siis kolmas inssi tehtyä, osoittautui tuloksettomaksi ja elokuussa meidän siirrettiin IVF jonoon, pitkä aika meni siitä vuoden alusta koko hommassa. Nyt sitten tammikuussa päästään tosiaan IVF:ää aloittamaan.

 

[Jebatius]

Minä kirjotin aluksi mitä sattuu, marraskuu, ei vaan maaliskuu, korjasin on hidasta mutta lompakolle paljon ystävällisempi, mikä itsellä vähensi stressiä. Ja kuitenkin tietää että homma etenee, ja näitä keskustrluja kun seuraa niin onhan meitä hoidossa olevia ja yrittäjiä, eikä kaikki ole täällä edes. Toisille taas raha ei niin tiukassa/siitä ota paineita, vaan se aika. Ja silloin jos kykenee niin yksityinen parempi vaihtoehto. Olen ollut tyytyväinen molempiin, kunnallisella joudutti kun tutkimukset ja ovulaatioinduktio oli kokeiltu jo yksityisellä. Toki meillä pitkä aika mutta oman pääkopan takia huilitauko teki kyllä hyvää.

 

[Monni92]

Onko hoitojen eteneminen julkisella todella noin hidasta, että yhdessä vuodessa saadaan ns. yksi etappi (inssit, ivf aloitus) eteenpäin? Ihan järkyttävää en voi ymmärtää, miksi se on näin.

Täällä päästiin vähän nopeammalla kaavalla, tosin tuuriakin ollut matkassa. Ekan kerran otin yhteyttä terveyskeskukseen lapsettomuudesta toukokuussa 2022, ja joulukuussa tehtiin eka IVF, eli vain reilu puoli vuotta meni, että tuohon pisteeseen päästiin. Päädyttiin suoraan IVF-jonoon, koska todettiin, että insseistä ei ois meidän tapauksessa hyötyä, ja sitten saatiin IVF-jonostakin joku peruutuspaikka, eikä jouduttu odottamaan sitä neljää kuukautta, mikä silloin oli jono.

 

[Unis]

Täällä päästiin vähän nopeammalla kaavalla, tosin tuuriakin ollut matkassa. Ekan kerran otin yhteyttä terveyskeskukseen lapsettomuudesta toukokuussa 2022, ja joulukuussa tehtiin eka IVF, eli vain reilu puoli vuotta meni, että tuohon pisteeseen päästiin. Päädyttiin suoraan IVF-jonoon, koska todettiin, että insseistä ei ois meidän tapauksessa hyötyä, ja sitten saatiin IVF-jonostakin joku peruutuspaikka, eikä jouduttu odottamaan sitä neljää kuukautta, mikä silloin oli jono.

No teillä meni vauhdilla!

 

[Onnenomena]

Mietiskelen tässä monenlaista itsekseni, suren ja istun keinutuolissa... Mies on jo nukkumassa, hänellä on aikainen aamu... En kehtaa häiritä hänen untaan.

Mietin, että miten me ollaan päädytty tähän painajaiseen... Miksi se raskaus ei saanut jatkua? Miksi sen alkaminen on niin vaikeaa?

Kaikin puolin tämä varhainen keskenmeno oli paljon helpompi kuin se myöhäinen, mutta silti... Mikä itu kaikessa oli? Miksi piti alkaa, jos ei jatkunut taaskaan?

Kolme vuotta melkein meilläkin tätä rämpimistä jo melkein... Melkein kolme vuotta siitä kun kohtasin elämäni suurimman surun, eikä mikään ole enää ollut ennallaan sen jälkeen. Ja sinä aikana minusta on tullut vanha lisääntymismielessä ajatellen.

Eilen saunassa sanoin miehelle, että kolme vuotta enää ja olen neljäkymmentä. Sitten voi lopettaa tämän toivottoman polun talsimisen. Sen rajan olen asettanut itselleni. Sinne asti on enää pakko jaksaa, jos ei sitä ennen perille päästä.

Olen myös miettinyt, että jääkö ivf meillä yhteen kierrokseen. Olen luvannut itselleni, että enempää ei ole pakko jaksaa.

Katsotaan...

 

[Onnenomena]

Tsemppiä @Maakku ! On se kyllä jotenkin hurja ajatus, että huhtikuussa tulee kolme vuotta kun tän projektin polkaisi liikenteeseen Kääk, mikä aika elämästä pettymyksiä ja kalenteri kourassa odottamista! Ihan hullua. Ja vaikka hoitoihinkin hakeuduttiin melkein heti kun se vuosi tuli täyteen (toukokuussa 2021), niin tuskaisen hidasta on kyllä... Ensikäynti saatiin loppusyksyyn 2021, inssit aloitettiin helmikuussa 2022. Nyt alkamassa ensimmäinen IVF. En yhtään ihmettele, että jengi "vanhenee" julkisella jonoon

Noh, nyt kuitenkin huomenna IVF hoitajalle piikitettäväksi ja tää ämmä siirtyy vaihdevuosiin

Joo, tuo kalenterin kanssa, suunnilleen kahden viikon (mutta päivälleen ennustamattomien) sykleissä eläminen on niin raskasta... Sen oikein tajusi, kun olin hetken raskaana, eikä tarvinnut hetkeen miettiä seuraavaa ovista... Kun se kalenteri hallitsee elämää, eikä muuta voi. Haave vauvasta on liian kova.
Moni tulee raskaaksi "normaalilla seksielämällä", mutta kun on laskenut hedelmällisyys mitä ilmeisimmin, sen varaan ei uskalla jäädä.

 

[Kuuttituutti]

Joo, tuo kalenterin kanssa, suunnilleen kahden viikon (mutta päivälleen ennustamattomien) sykleissä eläminen on niin raskasta... Sen oikein tajusi, kun olin hetken raskaana, eikä tarvinnut hetkeen miettiä seuraavaa ovista... Kun se kalenteri hallitsee elämää, eikä muuta voi. Haave vauvasta on liian kova.
Moni tulee raskaaksi "normaalilla seksielämällä", mutta kun on laskenut hedelmällisyys mitä ilmeisimmin, sen varaan ei uskalla jäädä.

Komppaan tätä täysin. Muistan että sitä itkin miehelle ihan hirveästi kun kaupasta tulin kotiin ovistestien kanssa että taasko tää jatkuva kyttäily ja testaaminen alkaa. Vaikka tavallaan sit kun siitä tulee rutiini niin se on sitä mut sit kun sai hetken elää ilman sitä rutiinia niin se tuntui helpottavalta.

 

[Jiin3s]

Olishan se paljon stressittömämpää jos ei tartteis metsästää ovulaatiota. Mut on se vaan tehtävä kun muuten menis yhdynnät aivan väärään kohtaan kierrosta.

 

[Sofia83]

Mietiskelen tässä monenlaista itsekseni, suren ja istun keinutuolissa... Mies on jo nukkumassa, hänellä on aikainen aamu... En kehtaa häiritä hänen untaan.

Mietin, että miten me ollaan päädytty tähän painajaiseen... Miksi se raskaus ei saanut jatkua? Miksi sen alkaminen on niin vaikeaa?

Kaikin puolin tämä varhainen keskenmeno oli paljon helpompi kuin se myöhäinen, mutta silti... Mikä itu kaikessa oli? Miksi piti alkaa, jos ei jatkunut taaskaan?

Kolme vuotta melkein meilläkin tätä rämpimistä jo melkein... Melkein kolme vuotta siitä kun kohtasin elämäni suurimman surun, eikä mikään ole enää ollut ennallaan sen jälkeen. Ja sinä aikana minusta on tullut vanha lisääntymismielessä ajatellen.

Eilen saunassa sanoin miehelle, että kolme vuotta enää ja olen neljäkymmentä. Sitten voi lopettaa tämän toivottoman polun talsimisen. Sen rajan olen asettanut itselleni. Sinne asti on enää pakko jaksaa, jos ei sitä ennen perille päästä.

Olen myös miettinyt, että jääkö ivf meillä yhteen kierrokseen. Olen luvannut itselleni, että enempää ei ole pakko jaksaa.

Katsotaan...

Kaikki pohdintasi ovat oikeutettuja. Se on niin väärin, että raskaus ei ala tai jos se vihdoin alkaa, niin se ei jatku. Hyvä, että annat itsellesi luvan surra ja pohtia näitä uskomattoman raskaita asioita ja kokemiasi menetyksiä. Uskon, että rajapyykien ja rajojen asettaminen itselle voi tuoda helpotusta, edes vähän, kun ajattelee, ettei loputtomiin tarvitse jaksaa. Yhtään enempää hoitoja ei ole pakko tehdä kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos se on yksi IVF-kierros, niin sekin on iso askel. Jos se yhtään lohduttaa, niin omasta mielestäni IVF-hoidon/-hoitojen aikana oli vihdoin helpompi olla, edes hetken, kun sai siirtää kaiken vastuun hoitavallle taholle eikä tarvinnut itse miettiä asioita ja metsästää ovulaatiota ja ylipäänsä ajoittaa yhdyntöjä. Se oli omasta mielestäni niin iso helpotus, kun edes hetken sai keskittyä ns. konkreettiseen tekemiseen. Paljon voimia!

 

[Onnenomena]

Kaikki pohdintasi ovat oikeutettuja. Se on niin väärin, että raskaus ei ala tai jos se vihdoin alkaa, niin se ei jatku. Hyvä, että annat itsellesi luvan surra ja pohtia näitä uskomattoman raskaita asioita ja kokemiasi menetyksiä. Uskon, että rajapyykien ja rajojen asettaminen itselle voi tuoda helpotusta, edes vähän, kun ajattelee, ettei loputtomiin tarvitse jaksaa. Yhtään enempää hoitoja ei ole pakko tehdä kuin itsestä tuntuu hyvältä. Jos se on yksi IVF-kierros, niin sekin on iso askel. Jos se yhtään lohduttaa, niin omasta mielestäni IVF-hoidon/-hoitojen aikana oli vihdoin helpompi olla, edes hetken, kun sai siirtää kaiken vastuun hoitavallle taholle eikä tarvinnut itse miettiä asioita ja metsästää ovulaatiota ja ylipäänsä ajoittaa yhdyntöjä. Se oli omasta mielestäni niin iso helpotus, kun edes hetken sai keskittyä ns. konkreettiseen tekemiseen. Paljon voimia!

Kiitos paljon sanoistasi!

 

[Mrs Willow]

Voi @Onnenomena , ymmärrän hyvin nuo pohdinnat ja surun Ja tosiaan iso osa sitä raskaaksitulon iloa itselläkin on ollut siitä johtuvaa, että VIHDOIN on päässyt eroon siitä yrittämisestä, onhan se ihan valtava helpotus. Ja sitten kun joudut palaamaan häntä koipien välissä samaan suohon uudestaan, niin ottaahan se koville. Meillä on siis takana keskeytys rakenneultran jälkeen, rv 24. Vauvalle ei annettu elinmahdollisuuksia, joten muutaman viikon testien ja tutkimusten jälkeen lopulta synnytys käynnistettiin. Niin epäkypsästä tilanteesta käynnistetty synnytys oli täyttä helvettiä fyysisestikin, henkisestä puolesta puhumattakaan. Ja sit tietenkin palautuminen meni pitkän kaavan kautta, jouduin kaavintaan istukan rippeiden takia jne, joten meni pitkään ennen kuin kierto oli missään kuosissa ja päästiin edes yrittämään, tärpistä puhumattakaan.

En edes tiedä mitä yritän sanoa, että ennen kaikkia sitä, että toivoa on kuitenkin pettymyksistä huolimatta. Ja niin perseestä kuin se onkin sanoa kenellekään niin, olen onnekseni omalla kohdallani nähnyt, että aika auttaa ja menetysten kanssa oppii lopulta elämään. Toivon kuitenkin, että tässä ketjussa isot pettymykset ja vastoinkäymiset on nyt vähäksi aikaa taputeltu ja tänä vuonna saataisiin vaihteeksi paljon positiivisia (kirjaimellisesti!) uutisia

Jotenkin tuohon aiempaan kokemukseen verraten itselle nämä uuden kierron pettymykset on tällä kertaa olleet kuitenkin hallittavissa olevia. Mulla lienee nyt kp 1, kuten vähän eilen arvelinkin. Ärsyttää kuin mikä, kun kerrankin kierto oli hyvänoloinen ja oireita oli. Todettakoon siis tähän väliin, että itsellä mitkään oireet ei tarkoita mitään, turha niitä tulkita. Vielä kun muistais tän seuraavissa kierroissakin

Kovasti jaksamista kaikkien päivään, ette ole yksin tässä suossa

 

[Onnenomena]

Voi @Onnenomena , ymmärrän hyvin nuo pohdinnat ja surun Ja tosiaan iso osa sitä raskaaksitulon iloa itselläkin on ollut siitä johtuvaa, että VIHDOIN on päässyt eroon siitä yrittämisestä, onhan se ihan valtava helpotus. Ja sitten kun joudut palaamaan häntä koipien välissä samaan suohon uudestaan, niin ottaahan se koville. Meillä on siis takana keskeytys rakenneultran jälkeen, rv 24. Vauvalle ei annettu elinmahdollisuuksia, joten muutaman viikon testien ja tutkimusten jälkeen lopulta synnytys käynnistettiin. Niin epäkypsästä tilanteesta käynnistetty synnytys oli täyttä helvettiä fyysisestikin, henkisestä puolesta puhumattakaan. Ja sit tietenkin palautuminen meni pitkän kaavan kautta, jouduin kaavintaan istukan rippeiden takia jne, joten meni pitkään ennen kuin kierto oli missään kuosissa ja päästiin edes yrittämään, tärpistä puhumattakaan.

En edes tiedä mitä yritän sanoa, että ennen kaikkia sitä, että toivoa on kuitenkin pettymyksistä huolimatta. Ja niin perseestä kuin se onkin sanoa kenellekään niin, olen onnekseni omalla kohdallani nähnyt, että aika auttaa ja menetysten kanssa oppii lopulta elämään. Toivon kuitenkin, että tässä ketjussa isot pettymykset ja vastoinkäymiset on nyt vähäksi aikaa taputeltu ja tänä vuonna saataisiin vaihteeksi paljon positiivisia (kirjaimellisesti!) uutisia

Jotenkin tuohon aiempaan kokemukseen verraten itselle nämä uuden kierron pettymykset on tällä kertaa olleet kuitenkin hallittavissa olevia. Mulla lienee nyt kp 1, kuten vähän eilen arvelinkin. Ärsyttää kuin mikä, kun kerrankin kierto oli hyvänoloinen ja oireita oli. Todettakoon siis tähän väliin, että itsellä mitkään oireet ei tarkoita mitään, turha niitä tulkita. Vielä kun muistais tän seuraavissa kierroissakin

Kovasti jaksamista kaikkien päivään, ette ole yksin tässä suossa

Kiitos Paljon olette tekin saaneet kestää. Ja pahoittelut uuteen kiertoon joutumisesta lupaavista oireista huolimatta!

 

[Mimossa]

@Onnenomena oot ollut paljon mun mielessä! Teidän menetys joulun alla oli niin kohtuuttoman väärin. Teille, jos jollekkin, soisi jo onnellisen lopun! Sanoitat tosi hyvin sun tunteita ja koko tätä lapsettomuuden taivalta. Niin monet kerrat oon samaistunu sun kirjoituksiin.

Kumpa voisi saada takaisin vielä sen alkuajan huolettomuuden, yrittämisen ilon ja jännityksen, luottavaisuuden siitä, että pian voin olla raskaana. Tässä kohta kahden vuoden yrityksen jälkeen tää kaikki on muuttunut toivottomuudeksi, epäreiluuden tunteeksi, tähän astisen elämäni vaikeimmaksi ajaksi ja jopa jonkin sortin masennukseksi.

Tänään olisi pitänyt olla meidän laskettuaika

 

[Kuuttituutti]

@Mimossa aivan julmetusti voimiatähän päivään meidän la on tulossa huhtikuussa ja se pelottaa kovasti, että kuinka paljon silloin romahtaakin.