Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Olen yrittänyt järkeillä tuota tunnetta "miksi muut ja minä en". Ajatelkaa tekin. Kun se joku tuttu tms tulee raskaaksi ja saa lapsen.. Kuka tietää kuinka kauan on kukakin yrittänyt, tai haaveillut mutta ei ole syystä tai toisesta voinut yrittää. Ihmismieli saa vaan herkästi asiat näyttämään siltä, että muilla muka onnistuu ylipäänsä kaikki tuosta vaan.

Haluan uskoa, että jokaisen vuoro tulee ajallaan. ❤️
 
Pakko huudella tuohon Sannuisen kommenttiin, että mueilläkin siis yritystä takana 2 vuotta, johon sisältyy 4kpl keskenmenoja. Nyt viides raskaus ja kaikki toistaseks hyvin. Rv 19+3. Että tämä pienokainen on todella kivisen polun kulkemisen jälkeen meille tullut. Ja vaikka tänne en useasti kirjoita ja moni luulee, että meillä tyyliin heti tärpänny ja heti tulen vain plussasta ilmoittamaan, niin todellakaan ei ole helppoa ollut. Eli vaikka kaveri tai ystävä ilmoittaa raskaudesta, ei se välttämättä tarkoita että heilläkään olisi helposti vauva alun saanut. Voihan olla, että ovat yrittäneet monta vuotta. Eivät vaan oke puhuneet asiasta, koska nää on todella kipeitä asioita

Ps. Saatiin tietää, että poika tulee meille <3

Älkää lannistuko vaan jaksakaa yrittää. Tiedän tasan tarkkaan teidän tunteet, olen itsekkin käynyt ne vuosien aikaan läpi. Haleja kaikille ja jaksakaa! Teistä tulee hyviä äitejä :)
 
Niin ja täytyy nyt lisätä vielä, että tuolla edellisellä viestillä en halunnut tulla kerskumaan "hähää meillepä tulee vauvva" vaan halusin kertoa oman tarinani ja kannustaa teitä jatkamaan. Koska se pieni nyytti, jonka te kaikki tulette saamaan, on se teidän kiitos siitä jaksamisesta ja uskosta. :) Se on paras kiitos mitä voi saada <3
 
Voi mymmelisi rakas <3 mä käyn sun kanssa usein niin samoja tunteita läpi, kateus on kauhea tunne ja itse en sitä ennen lapsettomuus taivalta edes tuntenut :( tunnen itseni usein niin hirveäksi jopa sanoin parhaalle ystävälleni yhtään ajattelematta joka rv16 kun jotain yritti lohduttaa " helppo sun on sanoa kun olet raskaana" tajusin jälkeenpäin että olipa tosi tökerösti sanottu ku mua yritettiin lohduttaa mutta ei se joteki tuntunu vaa lohdutukselta kun sen sanoja raskautu yk3:sta...

ON: me muutettiin mut hirvee stressi ja kamaa on uusi asunto täynnä, mutta niin on tähänkin asuntoo viskattu 5 säkillistä vauvajuttuja kaapinperukoille piiloon liekö tässäkään asunnossa saamme niitä koskaan esille ottaa :o

Täällä tullaan paria muuta vähän perässä eli kp10' ois tänää. Kp17 alotan terolut ja paree tulla seuraavana päivänä niku nyt teki kerran pidennän alotusta parilla päivällä.... Mun tuurilla ei tuu ja kierto menee takas 30:neeen...

Plussaonnittelut täältäkin r ja o plussille <3

Oon pahasti jäles viesteis ku viimeviikol 60h töitä, pakkaamista ja muuttoa nyt ma ja ti... Ni ei o ehtiny juuri syömäänkään :o


Haikaranyytti kp 10
 
Wildside_ sanoi:
Niin ja täytyy nyt lisätä vielä, että tuolla edellisellä viestillä en halunnut tulla kerskumaan "hähää meillepä tulee vauvva" vaan halusin kertoa oman tarinani ja kannustaa teitä jatkamaan. Koska se pieni nyytti, jonka te kaikki tulette saamaan, on se teidän kiitos siitä jaksamisesta ja uskosta. :) Se on paras kiitos mitä voi saada <3
Click to expand...


Toivotaan että jokainen tämän kiitoksen saa, en halua latistaa ketään mutta kyllä se useasti käy mielessä että 80% lapsettomuudesta kärsivistä saa sen oman vauvan.. 20% jää kaikesta huolimatta lapsettomaksi... :(
Se ei siis ole kiveen lyöty että jokainen edes saa sitä lasta! Mutta kauniisti kirjoiti<3 Itse pelkään juuri pahinta ja sitä että kuulun tuohon 20%... Itse en saa aikaseksi yli 2 vuoden aikana yhen yhtä o tai r plussaa...ja se on todella huono merkki jo. Keskenmenot on varmasti todella rankkoja en siis voi edes kuvitella miltä ne tuntuu mutta keskenmenot kertoo myös siitä että jotain on tapahtunut/yrittänyt tapahtua sisällä :) ja se on hyvä merkki... Ihminen jolla ei tapahdu minkäänlaista kiinnittymisyritystä saati saa plussaa edes o testeihin on huonommat lähtökohdat huomattavasti. Kaikki on minun mielipide ja halusin purkaa tuntojani tästä itse vain aidosti pelkään/ alan uskomaan että kuulun tuohon 20% :( ... Aina välillä! Mymmelisti on ihanasti lohduttanut monet kerrat täällä ja minua lauseella " Lapsettomiksi me ei jäädä" ihailen nainen sun uskoa ja taistelutahtoa <3

Haikaranyytti
 
Onnea myy uudesta läpästä! Ihanaa että leikkaus on ohitse!Pikaista toipumista!

Nuuhku: sää oot kyllä sydämellinen nainen! Onko ne jonku sun sukuaisen vai kaverin lapsia? Kamalaa! Vaikeaa tulee olemaan teille sekä biologisille vanhemmille että lapsille!

Larissa: nyt vaan uutta matoa koukkuun ku luget toimii!

Nyytti: vaihtelevasti jakselen. Mutta helvetin raskaasti otin tän episodin. Ukko ku lähti olin lähes oma itseni... mutta välillä ajatukset pysähtyy ja alkaa ahistaa niin pirusti. Se soitto aika sinne terapeutille meni ja ei tullu soitettua uudelleen ku olo oli ok. Just sillä hetkellä... juu aika yksin oon... nyt vielä meinataan maalata taloa... ja yritetään.. en halua jäädä yksin, en vaan voi... tulis se unelmieni prinssi ja pelastaisi mut...senki varmaan skippaisin.. tänään jo melkein rakastuin... oli sellanen mies harraste lentokentällä ku pojalle kävin näyttää koneita... se anto pojan istua kyydissä ja kerto miten se toimii... oli komea mutta vanha... ihan eri paikka kunnaltaki.... mutta siinä oli jotai joka sykähdytti... ehkä se että on niin paska ja rakkaudeton olo että pienikin tollanen huomion osoitus saa mut pilvilinnoihin... Tiedän että oon hullu...
Stressi alkaa taa tulla ku ukon kotiin tulo lähenee.... mutta yritän nyt keskittyä itseeni..
 
Nessu, tervetuloa joukkoon, toivottavasti saat pian plussan! :) lisäilen sut etusivulle. :)

Kresikät, täälläkin itku herkkyyttä ilmassa, kuten myös rakkauden tunnustuksia :)

Mariska, aika vauhtia olet tepsutellut :)

Mymmelisti <3 aika samoilla fiiliksillä aina kierron alussa mennään. Nyt taas hetkeksi helpottanut.... Toivottavasti nollaaminen auttaa sielläkin. :)

Lucky, voimia sinne <3 kuulosti ihanalle miehelle se lentelijämies :) ja sen vain sanon, ettei sitä koskaan tiedä kuka tulee huomenna vastaan... :) mutta voimia tosiaan sinulle toivottelen!

On: menkkajomoja ollut tänään alaselässä ja hirmuinen väsymys, nukuin jopa pitkästä aikaa päikkäritkin. :)
 
Pakko kysyä apuja teiltä rakkaat kohtalotoverit... Tänään siis kp35 ja käsitykseni mukaan ehkä dpo16 (en tikuttanut, perustuu oloihin, limoihin ja lämpöihin). Ja siis perjantaihin asti meinaan sinnata ennen kun dippaan r-testin. Raskausoloja kyllä löytyy, on välillä niin krapulainen ja paha olo, aivan kuten siinä keskenmenneessäkin. vatsa toimii liiankin hyvin ja palelee välillä. Illalla olin aivan yliväsynyt ja torkuin monta tuntia sohvalla, mutta nukkumaan mentäessä en saanutkaan unta. Alavatsalla on painon tunnetta ja välillä vähän nippailee. Kaikki merkit siis viittaa siihen että nyt on tärppi käynyt, mutta mutta tänään oli aamulämmöt tippunu edelleen, apua! Niinä kuukausina kun olen ovuloinut ja menkat on alkanu normisti, mun aamulämmöt on tippunu VASTA menkkojen alun jälkeen eli siitä en oo pystyny ikinä päätteleen että menkat olis tulossa. Kysymys kuuluukin: voiko olla niin että lämmöt tippuu kilpirauhasen vajiksen takia? Tai voiko lämmöt tippua ja olla raskaana?
 
Lämpöjen mittaaminen ei ole missään määrin tarkkaa, vaikka ne mittaisi aina samaan aikaan ja samalla tavalla. Lämpöön vaikuttaa niin moni asia, joita ei voi kontrolloida, että itse en niihin luottaisi. Omassa onnellisesti loppuun menneessä raskaudessa mittasin myös lämpöjä ja panikoin niiden romahtelua. Se ei kuitenkaan merkinnyt yhtään mitään. :)
 
Niin totta se on että ei voi tietää kauanko on yrittänyt mutta tämä yksikin raskaana oleva kaveri yritti 3kk ja pam raskaana ja on kaiken lisäksi Aina vihannut lapsia, mutta päättikin yhtäkkiä haluavansa lapsen...

Lucky tsemppiä sinne ja koita jaksaa <3 kyllä aurinko alkaa pian Paistamaan koko paskan edestä ja vähän vielä enemmänkin <3
 
Lucky tsemppiä ja voimia <3 toivon koko sydämmestäni että asiasi lähtevät sujumaan positiiviseen suuntaan :)

Noista mietteistä jota kaikki meistä käy läpi, itsekkin olen miettinyt monesti että tässäkö tätä nyt sitten jatketaan luovutukseen asti ilman omaa nyyttiä. Juuri pari päivää sitten kaverini synnytti pojan ja meillä oli toisen raskauteni aikana lähes sama la. Kyllä se kirpaisi taas.
Mutta toivon silti koko sydämmestäni , että kaikille meille se oma pikkuinen suodaan. Ja sitä varten on pakko jaksaa yrittää !!
Halit kaikille !! <3

Täällä aamun ovistikku ihan samanlainen kun eilinen, ehkä himpun tummempi. Näinköhän se ovis jää sittenkin tulematta... Täytyy kai pari päivää varoiksi tikutella. En anna sen masentaa, tämä on kuitenkin eka kierto km jälkeen että seuraavaksi vasta tositoimiin ;)

Mukavaa päivää ihanuudet !!
 
Haikaranyytti, meitä on sitten kaksi. Meillehän on tehty kaikki temput ja nyt kolmannen naisen soluilla yritetään onnistua. Tämänvuotiset kaksi raskautta yhdeksän nollavuoden jälkeen on todella ihmeitä. Mutta mikään ei takaa, että saamme "oikean vauvan". Nyt vaan koitetaan jaksaa jollain lailla nämä tulevat kuukaudet. Sitten nähdään, mitä tuli. Kyllä mulla on mielessä, millä elämääni täytän jos ollaan vaan koiraperhe. Epätietoisuus on aina ikävää, ja tässä asiassa kukaan ei anna lupauksia.

Aurinkoista päivää ja kiitos vapaasta ilmapiiristä, nämä on tärkeitä keskusteluja. Tsemppiä kaikille, joiden polku menee läpi kiirastulen.
Vahvoina naisina selviämme tästäkin!
 
Jospa minäkin tänne tulisin mukaan... Yritystä 3/2014 lähtien, kkm todettiin 6/2015 ja nyt sen jälkeen tänään kp1. Ikää on molemmilla 35 ja esikoinen olisi haaveissa.
 
Olettepa kirjoitelleet ajatuksia herättäviä juttuja. Kyllä noista itsensä tunnistaa. Se kateus, epäreiluuden tunne ja suru - kaikki läsnä omassakin arjessa ailahdellen, välillä enemmän ja vähemmän. Helppoa ei todellakaan ole lapsettoman, mutta lasta toivovan arki. Ja aika usein kommentit ihmisiltä, joilla ei ole ollut raskautumisessa itsellään mitään ongelmia, eivät voi kyllä yhtään ymmärtää, millaista se voi olla...

Siitä puheenollen, tänään taas kp 1. Yrityskierto varmaankin 20 jotain. No, jos jotain hyvääkin, nyt pääsee varaamaan ajan ultraan lapsettomuuspolille parin viikon päähän ja sitä ennen hakemaan Clomi-satsin.
 
Tervetuloa Anannaa ja Nessu munkin puolesta. :)

Mymmelistille iso halaus! Mä käyn tälläkin hetkellä ihan samoja fiiliksiä läpi :sad001 Mä ainakin tiedän tuttujen ja kavereiden taustat ja tiedän, että me ollaan ainoita, jotka keskenmenoja ja hoitoja on läpikäyneet. Mä olen tässä viimeisen kahden vuoden aikana onnittellut 20! ystävää ja tuttua plussasta ja vauvoista, niistä yksi on vielä raskaana. Mä makasin sairaalassa kaavinna jäljeltä, kun kaverit lähetteli ultrakuvia ja kuvia vastasyntyneistä vauvoista. Että sekin on koettu. Mä ainakin alan oleen niin äärirajoilla, että multa ei kyllä enään löydy rahkeita onnitella iloisena muita. Ei ole heidän onni ehkä meiltä pois mutta keneltä se on pois, että meillä joskus kävisi tuuri ja onni?

Vähän heviä heti aamusta :shy:
 
KresiKät, joo tänään kp 26/28 ja maanantaina testailen ellei menkat sitten iske viikonloppuna päälle.

Mymmelisti, rohkeasti saa tuntea mitä tuntee - oli se sitten kateutta, surkeutta, jopa vihaa sitä omaa tilannetta tai toisia ihmisiä kohtaan. Se olisi ihan itsensä huijaamista, jos yrittäisi psyykata itsensä olemaan onnellinen jonkun puolesta jos ei sitä vilpittömästi ole. Se on sitten eri asia miten ne tunteet ulkopuolisille ilmaisee.

On totta sekin, että emmehän me todellakaan voi tietää miten kauan ulkopuoliset ovat yrittäneet. Mutta. Kuten Haikaranyytti kirjoitti, on ihan oikeasti se 20 % ikuisesti lapsettomia. En halua nyt yhtään masentaa tässä, koska haluan uskoa ja rukoilla, että me kaikki sen vauvan vielä joskus syliimme saamme, mutta kun itsellänikin on ollut niitä huonoja päiviä, kun olen ihan sata varma, että mun tuurilla olen just se lapseton prosenttiosuus. Ja sylin jäädessä tyhjäksi ei paljoa lohduta se, että joku on joutunut odottamaan omaansa usean vuoden. Vaikka se odottaminen on perseestä, ja sellaista aikaa ei kenellekään tahdo (en jaksa uskoa mihinkään "odotus palkitaan" ja "kärsimys jalostaa" -tyyppisiin sloganeihin), mielenterveys ja parisuhde tässä säröää kun kuukaudesta toiseen toivoo ja pettyy. En nyt ehkä osaa ilmaista itseäni kauhean hyvin, mutta pointtina ehkä tiivistäisin:

a) Vertaistuki. Siksi tämä ryhmä on niin ihana. Vaikka me olemme keskenämme eri vaiheissa tätä taipaletta, toisilla vuosia ilman plussan plussaa, toisilla toistuvia keskenmenoja, toiset vielä taipaleen alussa mutta toivonsa jo menettäneitä. Mutta me jaamme sen saman kokemusmaailman mitä on elää kierrosta toiseen toivoen ja pettyen, taas toivoen ja toisinaan onnistuen (onnea siis te plussanneet- perässä tullaan!).

b) Tsemppaaminen. Se kun tänne oksentaa kaiken ulos ja toiset tietävät mitä se on ja silti kannustavat. Toisaalta tästä pääsen kohtaan c.

c) Vapaa ilmapiiri ja tilan antaminen. Se, että tsempeistä ja tilastoista (jotka oikeasti ovat meidän puolella - lapsen saaminen on todennäköisempää kuin lapsettomuus) huolimatta saa myös olla vihainen ja voida pahoin ja päästää kaikki ulos. Ja että se on ok. Koska kaikilla meillä on niitä päiviä, viikkoja, kuukausia, vuosia (toivottavasti ei vuosia) kun kaikki on vaan p a s k a a . Niitä päiviä, kun tuo äsken kirjoittamani "lapsen saaminen on todennäköisempää kuin lapsettomuus" kuulostaa silkalta vittuilulta. Anteeksi sanavalintani mutta näin vain on.

Hui mikä palopuhe :smiley-ashamed008 :D Pääsin vihdoin hetkeksi oikealle tietokoneelle ja tämä on lopputulos. Kiitos ja anteeksi :D
 
Anannaa, pahoitteluni kkm:stä. :( tervetuloa joukkoon turisemaan, lisäilen sut etusivulle :)

Nessu, pahoittelut kp1:stä, mukavaa että hoitojen puolella tapahtuu.

Mimmu <3

Latasin eilen tollasen ovia sovelluksen, sen mukaan voisin testailla 7 päivän päästä. Ihan niin aikaisin en kyllä meinannut testata. :)

Muurahainen dpo 5, yk 19
 
Takaisin
Top