Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Täällä nyt on 9kp ja kauhet vatsa säryt ja etoo aivan kaikki.Eilisen pupuilun jälkeen alkoi limakalvoilla vuotamaan verta.
 
Tänään oli kauheita vatsa kipua ja etovaa oloa että ei tuntunut istuminen eikä makaaminen hyvältä niin kävimme päivystyksessä tänään.Vastaus se että kun hormoonejen kautta kuukautiset on tullut ja edellisessä kierrossa oli käytössä hormooneja ja hoito tehtiin niin on voinut tapahtua niin että lääke voi hieman vielä muka vaikuttaa ja että munarakkula nesteet on menneet vatsaan ja siitä koha särky vatsassa.Sanoi neuvon että nyt kun ollaan odottamassa tuota ivf suunnittelua ja sen ivf suunnittelun aikana kannattaa elää mahdollisimman normaalia elämää ja harrastaa silloin seksiä kun on halu eikä ajattelua että lapsen takia tässä tehdään eikä mielellään nyt ennen tuota suunnittelu käyntiä tikuttaa ovista että keho olisi ottavaisempi sitten ivf hoidon kohdalla ja tämä normaali elämän eläminen ja ajatuksia myös muualle laittaminen edistäisi myös ivf hoidon aikana ottamaan vastaan alkion ja sen kiinnittämisestä myös.Nyt jo pitäisi olla näin että ajatella muuta myös ja elää muutakin kuin vauva ja vauva asiaa että alkio ja kiinnittyminen olisi senkin osalta helpompaa.Hieman sekava olo toisaalta haluaisi tikuttaa mutta toisaalta haluaisi odotella sitä meidän ivf suunnittelu aikaa mikä on silloin 20.2.Ja kuulema kaikki FB ja vertaistukea liittyvät foorumit yrittäville on huonosta lisää kuulema epäonnistumisia.
 
Mä odottelen niitä menkkoja edelleen alkavaksi terojen jälkeen, mä en kyllä niitä uskalla napsia enään. Tiistaina vika pilleri syöty siis ja toivoisin vuodon alkavan pian...
 
Tohon vertaistukeen sen verran, että kyl esim. Täällä on niin hienoa kun voi purkaa kaikkea sellaista mitä ei muille voi. Ja saa tietoa jne. Toisaalta välillä tulee niitäkin oloja et kaikki muut täällä onnistuu paitsi itse... mutta enemmän tästä hyötyä kyllä on... mulle ainakin...
esimerkiksi nyt juuri, kaveri ilmoitti että heille tulee yllätysvauva... meinasin ensin vastata, että tälleen yli kahden vuoden yrityksen jälkeen se yllätyskin olis niin mahtava, mutten sitten vaan onnittelin.
En ole kenellekkään halunnut tästä projektista puhua... mikä sinänsä taitaa olla virhe...
 
Niinku mulle facessa yks esikoisen lasketunajan ryhmässä kirjoitti kun siellä yhdessä päiväketjussa kirjotin jotenkin näin " Vieläkään ei näy menkkoja, viimeinen terolut otettu X päivää sitten! Maanantaina soitan naikkarille jos siihen mennessä eivät ole alkaneet. Mua niin veetuttaa, että taitaa jäädä lokakuun vauvasta yrittäminen vaan haaveeksi kun kestää! MÄ OISIN HALUNNU kesävauvan " niin tää yks joka ehkäisystä huolimatta tuli raskaaksi ja se meni kesken, kun alunperin hän oli jonottamassa aikaa steriin niin kommentoi mulle

"Aina ei saa mitä haluaa. Minäkin olisin halunnut kesävauvan."

No ei saa ei, tää kyseinen ihminen kirjoitti mulle joskus että entä jos teille ei oo tarkoitettu kun yksi.... Mun on tehny mieli tolle ihmiselle sanoa että jos ei oo mitään kivaa sanottavaa niin voi pitää mölyt mahassaan. Ja tulen kyllä sanomaan jos johonkin väliin tulee taas jotain jauhaa, ei kovin moni ttajua vissiin miten paljon satuttaa kun on vaikeuksia lapsen saamisessa. Helppo se on suurperheen äitinä huudella..

Mutta siis mä muuten koen nää foorumin ketjut ja lapselliset lapsettomat tärkeänä vertaistukena.
 
Minäkin tänne!
Tää on tosiaankin niin vaikeeta.

Meillä siis esikoinen -16 ja siitä asti ollut meininkinä, että toinen saa tulla kun on tullakseen. Esikoista yritettiin 4v ja tärppäsi luomuna, eikä mihinkään tutkimuksiin hakeuduttu.

Nyt siis yritystä 1v7kk. Oon käynyt tsekkauttaa gynellä paikat. Oon syöny terolutit. Kierrot heittää edelleen häränpyllyä eikä teroista ollu apua. Km 7/17 ja siinä on kaikki mitä on saatu aikaan. Nyt en tiedä ovuloinko edes kun ovistestillä en saa kunnon plussaa.

Hakeuduttiin nyt sitten tutkimuksiin sen yksityisen gynen kautta, jolla kävin viime keväänä.. kutsu tuli , verikokeet olis ens vkolla ja ensipolikänti 6.2. :) Ainakin asia on menossa eteenpäin, eikä tarvitse yksin olla ongelman kanssa.

Jotenkin musta aina tuntuu, että meitä lapsellisia lapsettomia vähän vähätellään. Tottakai ja ihan satavarmasti jokainen on kiitollinen siitä yhdestä lapsesta. Jotkut ei saa edes sitä. Mutta mä en ymmärrä miksi jotkut on niin kamalan epäkohteliaita.. ”olisitte tyytyväisiä edes siitä yhdestä”... ihan varmasti ollaan. Mutta eikö sitä silloin siis saisi haaveilla ja yrittää toista. Jos on lapsi, niin onko sillon kiellettyä olla surullinen siitä, että toista lasta on yritetty 2v tai enemmän? Kyllä se ainakin omalla kohdalla jäystää sisintä ihan samalla tavalla, oli lapsia ennestään tai ei.. molemmista kun on kokemusta. Mutta en mä koskaan ajatellut muista lapsellisista lapsettomista sillä tavalla, miten esim mua kohtaan on tässä viimeaikoina suhtauduttu. :/

Voisin sanoa, että tämä selittämätön lapsettomuus tuntuu oikeastaan vielä pahemmalta kun esikoisen yritysaikana. Silloin olin jo siinä uskossa että oon maho, enkä oo hedelmällinen sitten millään muotoa. Nyt kun on yksi lapsi ja toista yritetty kohta 2v , eikä vieläkään ole mitään syytä sille löytynyt, että se raskautuminen meillä vaan kestää niin himputin kauan.. kun jotkut sitten taas tosiaan tulee ihan yllättäen ja eikun vaan haistaa kalsareita. Turhauttavaa välillä.

Nyt tosiaan kp28/31 ja dpo10. Ei oireita. Menkat alkaa tiistana. Lohduttavaa ajatella, että ensi kiertoon saadaan jo apuja :)
 
Mäkin pyörin pitkään vaan täällä foorumeilla, kun sai kivasti vertaistukea. Ei kerrottu perheille/sukulaisille/ystäville, että toista lasta ei niin vaan tehtykään.
Jossain vaihees mul vaan sit ”pimahti” ja kerroin mun läheisimmille ystäville. Siit tuli helpottunu ja hyvä olo, joten sen jälkeen kerrottiin muillekin, jotka kyseli.
Esikoinen tärppäs meil yk2 tai 3.
Kakkosta tehtiin 2,5v, juuri ennen ivf-hoitojen alkamista luomuplussa.
Varmaan melkeen kaks vuotta märehdin vaan miehelle tota sekundääristä lapsettomuutta ja mun oloa kyllä helpotti ihan hirveesti, kun aloin asiasta puhumaan.

Nyt meillä on ihan kohta 5v iso neiti ja JO 7vk ikäinen pieni neiti <3

Vähän jo mietityttää, millainen projekti olis edessä, jos kolmatta haaveiltais...

Tsempit kaikille! Vertaistuki on supertärkeetä, mutta pitäis osata myös rentoutua eikä antaa tän rankan yrittämisen pyörittää elämää (helpommin sanottu ku tehty).

Toivotaan vauvarikasta vuotta 2018 tähän ketjuun!! :dummy::dummy1:
 
Meillä tietää muutama mun kaveri tästä lapsettomuudesta ja mun mummot, äiti ja isä. No äiti vaan sano että "ehkä se laihduttaminen auttaa asiaa" olin ihan hiljaa siinä sitten. Päätin sen jälkeen että en omalle äidille mistään asioista puhu, kun ei se ymmärrä..
 
Niinhän se on, ettei toisen tunteita saa vähätellä - ei tässä eikä muissa asioissa. Jos ahdistaa ja surettaa, siihen pitää saada sympatiaa ja tukea, vaikka hiljaista, jos ei keksi mitään rakentavaa sanottavaa.
 
alinah sanoi:
Meillä tietää muutama mun kaveri tästä lapsettomuudesta ja mun mummot, äiti ja isä. No äiti vaan sano että "ehkä se laihduttaminen auttaa asiaa" olin ihan hiljaa siinä sitten. Päätin sen jälkeen että en omalle äidille mistään asioista puhu, kun ei se ymmärrä..
Click to expand...

Mä en oo puhunut kun yhdelle ystävälle, ja koska se kesäisen km jälkeen sanoi mulle että enhän mä oikeastaan edes raskaana ollut kun meni niin aikaisin kesken.. niin en oo sanonut hänellekään enää mitään. Hän aina laittaa mulle viestiä että on pilleri unohtunut ja on oireita että toivottavasti ei oo raskaana jne. Niin kyllä se vähä kirpasee :/ tietää kuitenkin että toista yritetään. Mutta eikai sitä sit oikeesti ymmärrä miltä tollaset tuntuu ennenkun omalle kohdalle sattuu, ettei se ookaan niin helppoo se lapsen saaminen. -.- ensimmäinen kun heille tuli vahingossa ekalla kerralla, eikä vielä edes seurustellut sen lapsen isän kanssa. :/ mutta, meitä on moneksi. Onneks on vertaistukea ja ymmärtäviä ihmisiä edes jossakin <3

Mulle on kans toitotettu, että laihduttaminen vois auttaa asiaa. Gynellä kun kävin niin siellä myös. Mutta mietinpä vaan, miten minua paljon isommat naiset voi raskautua, jos minä en, koska olen ylipainoinen? Elämäntavat kuitenkin on ohan terveelliset. Ja jos meinaan laihduttaa niin mun on oltava salaatti-rahka linjalla. Muuten ei putoa grammaakaan. Työ on raskasta ja kuormittavaa, joten liikuntaa tulee ihan päivittäin.
 
Oon teidän kanssa samaa mieltä että vertaistuki on hyvästä eikä pahasta.En tajua tuosta lääkäristä yhtään mitään.
 
Yhdyn teidän kanssa siihen, että vertaistuki on tärkeää, mutta sapettaa nää jotka eivät ymmärrä antaa ymmärrystä,tukea,sympatiaa eivät kuuntele laisinkaan ja omaa egoa pönkittää vaan, vaikka sinulla on paha olla..

Muutamia kavereita miulta jäänyt taustalle. Osaltaan harmittaa, mutta en saa heiltä mitään.

Löysin kirjastosta kirjan, hyvän olon hormoonidietti, Kaisa Jaakkola.
Miula kirjanluku vasta alussa, mutta hänellä ollut hormonien kanssa haastetta ja mm. lapseton ollut. Hormoonit ovat käsi kädessä toistensa kanssa.

Miula ei ollut ylipainoa, nyt on kilpirauhasen myötä tullut. Harmittaa ja itkettää todella kovasti.
Varmaan huomenna polilääkäri laittaa miut ihan tapetille .

Oisko kp 10 vai 11 huomenna ei mitään limoja, varmaan harakoille menee tämäkin kierto.
 
En saanut kauhuntaa polilla.
Pieni limakalvo, todella pieni sekä pienet follit, jos mittoja katsoo kp:n 11 mukaan.
Toisin sanoen myös pidempi kierto tulossa.
(Tai turvautumalla positiivisesti)
Folli +limakalvo katsaus perjantaina uudestaan.

Jotain hyvää, rakkulat olivat suht rauhalliset, siellä ollut se "viinirypäleterttu", nyt rauhallinen tilanne.
 
Kyllä tää foorumi ja etenkin nää pidempään yrittäneiden porukat on ollu mulle tosi tärkeä tuki varsinkin viimesen vuoden aikana, mitä on oltu tutkimuksissa ja hoidoissa. En usko, että täällä oman ja muiden tilanteiden pohdiskelu kenenkään hoidon epäonnistumiseen vaikuttaa. Vähän ehkä jopa huvittava väite lääkäriltä.

Ja joo, onhan tuota useamman kerran kuullu rivien välistä, että kaikkien ei oo tarkotus saada lapsia... Näiden laukojathan on yleensä just niitä, jotka saa ”yllätysvauvoja” tai ovat suurperheen äitejä. Yritän nykyään jättää tuommoset kokonaan omaan arvoonsa, mutta näinä päivinä ku makaat lähes toimintakyvyttömänä sohvalla, ja tiiät että kivut ja lapsettomuus luultavasti johtuu endometrioosista, niin tekis mieli räjähtää.

Täällä siis alkamassa kp1, kivut aika pahana taas, mutta vuotoa ei vielä näy. Koitan ajatella, että parhaalla mahdollisella tuurilla nää ois toiseksi viimeset menkat tälle vuodelle. Seuraavakan helmikuussa alkavaan kiertoon tehdään siis vihdoin meidän eka ivf! :rolleyes:
 
Triana, olkoon tuleva kierros äärimmäisen tuloksekas!
Joo, voidaan mennä eteenpäinkin tästä aiheesta ja jättää se sikseen. Mutta miettikääpä, eikö kukaan jäänyt lapsettomaksi sillon, kun internetiä tai foorumeja ei ollut vielä keksitty? Nykyisin sentään on mahdollista löytää ja saada vertaistukea moniin asioihin... ei vain tähän.
 
Mulle just soitettiin naikkarilta ja hoitaja sanoi että pistää lääkärille tiedot menemään ja mulle soitetaan vielä joko tänään tai viimeistään huomenna että mitä se lääkäri meinaa että määrääkö primot vai ei.. Uutta kiertoa odotellaan edelleen!
 
Heitsu, mullekkin yksi gyne sanoi ettei pitäisi lopettaa kaikki oviksen tikuttelut, lämpöjen seuranta ja kaikki foorumitouhu kun se vaan kuulemma stressaa ja haittaa raskautumista. Mä oon kyllä jostain lukenu semmosesta tutkimuksesta missä todettiin ettei stressillä ole mitään vaikutusta siihen raskautuuko vai ei, mutta masennus voi vaikuttaa. Mä totesin että mua stressaa enemmän jos pitäis sokkona olla ja tuhlata aikaa ja kiertoja siihen että yrittää turhaan väärään aikaan.
 
Tällä testit negaa ja kn ylhäällä ja pehmeä, ei juurikaan enää edes tunnu. Enteilee menkkoja. Vessassa käydessä hieman vaaleanpunaista kananmunalimaa. Kääntynee kp1:ksi huomenna viimeistään. Kp30/30.

Mies sai vasta eilen mulle sanottua että jännittää hoitoihin meno, on kuulemma noloa.. hän on aatellut että onnistuttas ilman hoitoja ja tutkimuksia saamaan toinen, kun saatiin ensimmäinenkin.. siihen vaan meni 4v. Varmaan toinenkin tulisi luomuna jossain vaiheessa, mutta mun oma henkinen jaksaminen ei jaksa yrittää toista lasta neljää vuotta. Tämä vajaa 2v on ollu ihan tarpeeks raastavaa jo. :/ musta tuntuu että eniten sitä pelottaa se siemennesteanalyysi.. on kuulemma alentavaa. :/ Pitää vielä keskustella siis, miten tässä edetään. Aloitetaanko ne tutkimukset vai ei. Molempien kun on oltava mukana sataprosenttisesti. Ei niissä muuten ole mitään järkeä että toinen on mukana toisen mieliksi. Ja yksinään naista kunnallisella ei hoideta, vaikka se vika minussa onkin. :/
 
Unicorn.. Onpa kurjaa kun mies kokee noloutta asiasta. Jos hän sitä siemennesteanalyysia nolostelee niin kerro mitä kaikkee sä joudut sit mahdollisesti käymää läpi. Lettu levällään joka tutkimuksessa :D Ja niin moni käy tätä samaa asiaa läpi.. Yleensä hiljaa vaan koska on häpeissään.

Aika jotenki matelee.. Torstaina olis unipoli missä selviää miten lähdetää hoitaa uniapneaa. Jännittää jos se yrittää viivyttää hoitojen alkua. Sit menee mulla kyllä tunteisiin.
 
Takaisin
Top