Ei tää voi olla näin vaikeeta!

Toiveissa, tuohan varmaan jo on luettavissa plussaksi, talletteluiloa :wink

Jopsu, kiitos :grin:oops:

Triana, joo se on outoa kun välillä kun menkat alkaa on ihan hirveetä ja välillä sit jotenkin on silleet et oh, well :) Kurjaa kun koskee :sad001

Laras, varmasti tosi rankkaa katsoa tuollasia tilanteita työkseen, itselleni en usko että, ainakaan tällä hetkellä, voisin tehdä tuollaista työtä mut varmaan siihen tottuu vaikka välilillä tekee mieli viedä porukkaa saunan taakse.
Mut kuten taisit jo aiemmin sanoa niin jokaiselle oma tunne on tosi, myös sinun tunteet ja sulla on oikeus tuntea niin. Ja mehän ymmärretään :joyful:
Huomenna voi hyvinkin näyttää plussaa! Talletteluiloa myös teille!

Voi Viima, oon ihan mielettömän pahoillani sun fretin puolesta. Itselläni on kaksi koiraa, 9v ja 6 kk, ja ne on rakkainta maailmassa mieheni ohella. Tosi paljon voimia ja ymmärrystä tilanteeseen mille ei voi mitään vaikka se repii palasiksi. :Heartred
Mun ystävän koira jouduttiin lopettaa tuossa pari kuukautta sitten ja surin sitäkin niin paljon, aina kun näitä tulee niin se on ihan kauheeta ja sit mua aina itkettää kaikki eläin uutiset. -ja sit mun asiakas kertoi just pari päivää sitten yhden kuolemantapauksen ja olin ihan itkusilmässä töissäkin. Koen niin paljon myötätuntoa sua kohtaan! :sad001

Meidän vanhempi koira satutti jalkansa pari vuotta sitten ja me jouduttiin leikkaamaan se, rahaa meni melkein 2000 € ja kukaan mun kavereista ei ymmärtänyt. Ne vaan oli et "aiotteko oikeesti muka leikata sen?!" No todellakin, silloin koiramme oli vain 7v. ja ei ees muu vaihtoehto ois tullu mieleen. Kyllä oli elämän yhdet kauheimmat päivät kun se tapaturma oli sattunut
 
Viima sullaki frettejä. Mulla on myös kaks frettiä. Oon todella pahoillani menetyksestä. Mä en todellakaan vois kuvitella millasessa kunnossa ite olisin, jos noi karvanakit pitäis lopettaa.. :( on noi vaan niin rakkaita.
 
Ilpuri onneksi en enää oo niissä töissä, vaikka vauvojen hoitaminen onkin muutoin niin ihanaa :) parhaimpia hetkiä tietysti ne, kun voipaketin painoisena syntyneet kasvoi, voi hyvin ja pääsi lopulta parikiloisena kotiin. Silloin näki sen, miten ihmistaimi on sitkeä taistelija :Heartred

Mun koira oli vasta 5-vuotias, kun jouduin tekemään sen raskaimman päätöksen. Koiralla oli jo 3 vuotta aiemmin tullut ilmi selkäsairaus ja epileptisiä kohtauksia alkoi olla tiheämmin. Vaikka olin sen sairasteluajan jo tehnyt luopumistyötä, tuli se päätös lopulta kuitenkin yllättäen ja äkkiä. Ymmärsin, että koiranelämää ei ollut jatkuvat ja tihentyneet liikkumisrajoitukset, kipulääkitys, kohtaukset. Tiedän järjellä tehneeni oikein, mut tunne puolella edelleen epäilee, olisiko voinut tehdä jotain muuta. Vaihtoehdot olis olleet huumelääkkeet kipuun tai leikkaus, joka olis ollut epilepsian takia varmasti väärä veto; kipu kun tuntui provosoiva niitä. Nykyinen koira tuli heti muutaman viikon kuluttua, mutta ikävöin edelleen tietysti edellistä. Olihan se mulle perheenjäsen, vauvan kaipuussa hellyyden, huolenpidon kohde ja kumppani rinnalla, kun taistelin uupumuksen ja masennuksen kanssa. Todellakin lemmikit on enkeleitä :angel5
 
Laras, varmasti on ollut todella palkitsevaa olla niiden vauvojen kanssa töissä mutta nyt myös helpottavaa että "ei tarvitse " tässä kohtaa elämää käsitellä vielä tuota lisäksi
Varmasti olet tehnyt parhaan mahdollisen valinnan koirasi kannalta. Ain joutuu puntaroimaan että mikä on elämänarvo, kivut ja järkevyys. Ne on uskomattoman raskaita päätöksiä eikä niitä ikinä ole helppo tehdä. Sydämistä ne eivät lähde kuitenkaan koskaan :Heartred
 
Mulla oli 2 frettiä, nyt enää yksi. Onneksi se toinen osaa lohduttaa:Heartred niin ja kaksi koiraa vielä on. Nuorin on ihan penikka :)
tiedän että tein oikean ratkaisun, jopa vauvankin kannalta, sitten kun sellanen meille tulee. Juuri tuo lopetettu fretti olis ollut niin vaarallinen. Mun naama on aivan turvoksissa itkemisestä. Kiitos teille kaikille:Heartbigred ootte ihana tuki!
 
Joo sellanen agressiivinen fretti on vaarallinen vauvaa aatellen. Meki ollaan varovaisia tuon esikon kanssa vaikka kilttejä frettejä on. En viitsi nyt sitten tarkempia mainita ku frettejä on sen verran vähän, että me viima saatetaan jopa tuntee :)
 
Onpas taas tullu paljon viestiä..

Viimalle pahoittelut ja voimia! <3

Trianalle pahoittelut menkoista.. :/

On: kyllä on niin nega fiilis taas tätä kiertoa kohtaan että huh huh..oon ihan rutikuivakin.. no onhan nyt tietty vielä aikasta eikä välttämättä mitään kiinnittymistäkään oo tapahtunu...

Pätkis dpo 6
 
Ymmärrän täysin mintukka! Ne on aika harvassa, eikä ihan heti tuu vastaan perhettä missä on myös frettejä. :)

Pätkiksellä on tosi aikaset dpot, että älä vielä kirvestä kaivoon heitä! :)
 
Tulipa mieleeni, joskus teini aikoina, menin kylään yhdelle kaverille ja hänen isoveljensä oli sit heillä kylässä ja varoittelivat että heillä on tosi äksy fretti siellä ettei sitä passaa sitten koskea jne.. no kuinkas ollakkaan tämä fretti palleroinen päätti majoittua mun takin hihaan :D eikä suostunut tulla sieltä ulos vaikka millä maanittelivat :D loppujen lopuksi pamautti vielä mun syliin tutkailemaan et kukas mä olen , ei kyllä mulle tehnyt mitään, mutta kun isoveljensä nosti sen sit pois niin puri sitä niin perkuleesti.. :D
 
MamaMee fretit on hyviä vaistoo pelkoo. Eli jos et oo pelänny frettiä, on se todennäkösesti ollut rento sun seurassa ja luottanut suhun. Kyllähän jos alkaa miettii, että sä pelkäät mitä tahansa elukkaa niin elukka vaistoo sen ja alkaa pelätä sua enemmän ja puolustautuu puremalla koska olo ei ole mukava. Fretit eivät koskaan pure huvikseen vaan aina löytyy joku syy. Jos fretti pitänyt tästä isoveljestä tai sitten fretille oli tehty jotain "pahaa". Frettien luottamus täytyy voittaa. Meillä on villisukusia ja leimantuvat vain yhteen taikka kahteen ihmiseen kerrallaan. Meillä näistä kahesta on selkeesti toinen miehen fretti ja toinen mun fretti. Tuo luottamuksen voittaminen on se suurin haaste yleensä noissa. Ilman luottamusta kun ei voi käsitellä eikä voi kouluttaa tms.
Mutta noi on todella ihania lemmikeitä, jos ne kouluttaa oikein ja kärsivällisyys kestää.
Mä tein tyttöfretin kanssa iiiison ja pitkän työn ennenkun hän alko muhun luottaa. Kun hän tuli, niin ei viihtyny sylissä ollenkaan ja puri aivan kaikkea. Monesti huulet itelläni auki. Mutta kun jaksoin kouluttaa ja palkita, niin nyt tuo on tuollanen sylinäätä eikä haluais siitä pois lähtee. Pusuttaa ja paljon hellyyttä haluaa. Poika on samanlainen.
Mutta kun lapsia on talossa, niin varovainen pitää olla. Juurikin tuon puruherkkyyden takia. Meillä lapsi saa käsitellä frettejä vasta kunhan on sen verran iso, että ymmärtää niiden päälle. Samalla fretit voi tarkastella vauvaa kauempaa ja tutustua tälleen. Toki poika saa välillä frettejä silitellä, mutta ainoastaa meidän valvonnassa ja niin että fretit ovat hallinnassa. :)
Tulipas pitkä sepostus. Tästä vois puhua vaikka kuinka paljon! :D

Noh ehkä onnistuin edes hetkeks viemään jonkun ajatukset muualle. (toivottavasti) :)
 
Joo se kieltämättä ei mun mielestä ollut kovin pelottava :D en tunkenut sen iholle niin se tuli itse katsomaan että mikäs muija tämä on :)

Mun tyttärellä oli hamsteri, joka luonnollisesti oli minun kontolla mutta yritin sivussa opettaa lasta pitämään huolta ja vastuuta, kuiteskaan en ikänä jättäis eläintä lapsen vastuulle kokonaan joten vois siis sanoa että mulla oli hamsteri :D sen nimi oli Raksu ja se eli tosi pitkään! Vanhemmiten siitä tulo ekstra vihanen ja se puri samantien kaikkia ketä uskalsi kätensä laittaa terrarioon , mutta ei mua ja pelkäsin kyllä että se nappasee ja et refleksin omaisesti tekisin sellasen heittoliikkeen tai ravistelisin mut ei onneks koskaan napannu! Veljen vaimoa se nappas ja naurettiin yhdessä että miten iso " kita" sillä hamsulla oli! Aukes kun hain suu haha. Mut joo, fretit on söpöjä <3 Hamsun voisin ottaa uudelleenkin mutta kun se elelee öisin niin ei siitä oo sillee seuraa..
 
Toi onki agressiivisen fretin kohdalla hyvä, että ei tunge heti silittelee. Sen fretti voi ottaa pahalla. Paras onkin antaa tulla sen itse haistelee ja ihmettelee :)

Mä muistan kun olin eläinkaupassa töissä ja siivosin yhen hamsterin häkkiä. Tais olla sellanen talvikko. Niin se puri mua ja auts kyllä ne puree yllättävän kovaa tuollasiks pieniks otuksiks :D Siinä ravistelin sitä sitte sormesta irti ja huusin auu :D Oli huvittava tilanne, mut pikkunen elukka oli ihan paniikissa.
Marsut puree kans kovaa, mut koskaan en oo saanu yhtä kovaa puremaa ku omilta freteiltä. Poikafretti on niin ahnas ruokansa suhteen, että kerran puras mua vahingossa ku annoin sille ruokaa. Hitto ne naskalihampaat meni suoraan peukalon läpi!
 
Hyvästi tietoa mintukka! Meillä tuo vihainen fretti oli kolme. Ois täyttänyt vähän ajan päästä 4, mutta mä yritin ja yritin koko sen ajan. Se sai sellaisia "raivokohtauksia" jolloin tuhosi ja puri aivan kaikkea. Se saattoi alkaa ihan yhtäkkiä. Voi mun pieni enkeli. Nyt hänen ei tarvitse enää kärsiä :Heartred
Sain varmaan traumoja siitä lopetuksesta... Silitin neitiä kuitenkin nukutuksen ajan ja olin tukena:angel10:Heartred
 
Haha meillä oli juurikin sellanen talvikko ( phodopus sungoris) se oli niiin hauska veijari se flippas ihan sata lasissa jos sille näytti juustoa, ja se kiipes vaikka minne sitä hakemaan. Hauskinta kuitenkin kun se rakensi pesän ja vei sinne kaiken mitä terraan laitto, yritti raahata myös pähkinätikkua ja oli niin hauska katella kun se pähkäili että ei, ei mahdu suuhun.. peruutan sen kaa pesään.. noup ei mahu.. ja uusiks :D

Mä haluaisin meille lintuja mut mies ei suostu, sen mielestä mitkään eläimet ei kuulu häkkiin joten meille ei niitä myöskään tuu. Ei edes kania vaikka mun mielestä sen häkin vois pitää tavallaan kotina sille eikä sitä tarvis sinne sulkea mut ei tuo suostu :D
 
Voi sua Viima :( ei se koskaan mukavaa ole, mutta oot vastuuntuntoinen omistaja kun huolehdit niin hyvässä kuin pahassa. tsemppiä, kyllä se siitä ajan kanssa.
 
Voi Viima! Voimia sulle<3

Oon täs miettiny et mitä tarkalleen se greippimehun juomine auttaa? Ja mitä greippimehua? Ja mitä ihmeen kuplivaa tunnetta oon useamman päivän tuntenu alavatsalla? Monia kysymyksiä, mutta jos johonki edes apuja tai neuvoja sais :)
 
Oon kattonu missä on eniten greippiä. Sen pitäs vahvistaa ovista ja limoja, mutta joillakin häviää limat kokonaan.
En ollut koskaan ennen juonut greippimehua muutakuin yk5 ja tulin silloin siitä kierrosta raskaaksi. Join 2dl joka aamu ovikseen asti kp1 alkaen :)
 
Viima varmasti olet tehnyt oikean päätöksen. Fretillä on nyt hyvä olla :)
Mä jouduin joskus tekemään mun rakkaan leopardigekon kohdalla samaisen päätöksen. Sille tuli silmätulehdus ja se oli siis syy miks jouduin lopettaa. Kelatkaa, silmätulehus! Mutta leoski on sen verran eksoottinen eläin, että siihen ei oo keksitty parannusta. Kokeiltiin yhtä antibioottikuuria, mutta ei auttanut. Loppujen lopuks tilanne oli se, että olisin joutunut toista syöttämään joka päivä eli olisin joutunut kirjaimellisesti tunkemaan madon pihdeillä suuhun eli pakkosyöttää. Ja eijän se mitään elämää ole eläin rukalle!

MamaMee kuulostaa vekkulilta kaverilta :3

Meillä on ollut kaksi neitokakadua kun olin pieni. Ne oli ihania. Tosin osasivat olla ärsyttäviäkin siinä mielessä, että kun katoit telkkarista jotain ohjelmaa jossa vinguttiin tai vihelleltiin niin linnut alko viheltää takas. Piti hupulla peittää häkki, että hiljenivät :D Toinen olitosi kesy, tuli välillä istuu olkapäälle ja näperti korviksia :D
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top