ei hyvää päivää kirjoitin taas ihan sika pitkän viestin mut yhtäkkiä mun kone alko päivitää itteään ja se hävisi kokonaan
Mamma-10, Se on just tätä et kun tilanteet on erilaisia ja sit jos et kulje toisen kengissä et voi sanoa miten toimia. Täytyy vain olla armollinen itselleen ja toisille. Onneks on tällänen paikka missä voi kertoa ajatuksiaan.
mua pelottaa oikeestaan sellaset arjen jutut mitkä liittyy väsymykseen. Sit jos lapsi on vakavasti sairas, tilanne on tietenkin ihan eri.
Nyt jos täällä on joku tuttu niin kyllä tunnistaa mutta menköön:
Mulla on melkoisesti vanhempi isosisko ja me ollaan vain me kaksi ja vanhemmat. Mun sisko sai sit ainokaisensa kun olin 11. Kun olin 11-15 vuotias siskon mies teki paljon reissuhommia ja oli viikkokausia ulkomailla. Kaikki nuo ajat vietin siskon kotona, eli varmaan noin 60 % mun kaikesta ajasta. Siskon vauvalla oli koliikki ja se pulautteli paljon, vuoroteltiin yöllä kun kuunneltiin sen itkua ja siivottiin. Mun sisko on tosi pedantti ja tykkää et asiat tehdään hänen tavallaan. Vaikka olin nuori, olin vastuussa heidän asioistaan toisen vanhemman verran, ainakin melkein. Hoidin vauvaa ja tein lähes kaikki kotityöt. Kirjoitin kaiken aina muistiin että muistin tehdä kaiken. Sisko olisi muuten suuttunut. nukahdin usein koulussa tunnille ja sit mun kaverit huolestu tosi paljon ja vei sen asian eteenpäin ja jouduin sitä sit terveyden hoitajan kanssa juttelemaan. Nukuin siis joka yö tyyliin 4-5h.en olisi ikinä saanut olla siellä, nyt aikuisena sen tajuan. Mun vahemmat päästi mut mutta oon nyt jälkeen päin sanonut etteivät he olisi saaneet.
Mun sisko suuttui helposti, asioista tyyliin en pyyhkinyt pöytää oikein, en pakannut kauppakassia oikein tai tarpeeksi nopeasti, tai en saanut taaperoa hiljaiseksi kaupassa. Jos en tehnyt hänen tavallaan hän oli aika väkivaltainen fyysisesti sekä henkisesti. Pakotti toistamaan jotain älyttömiä lauseita tai veti seisoviltaan hiuksista lattialle. Tai jotain muuta, pelkäsin häntä tosi paljon mut silti aina halusin mennä, enkä kertonut mun vanhemmille.
Seurauksena tietenkin tuli huonoa itsetuntoa, masennusta ja erityisesti myös sisuuntumista, enää kukaan ei kohtele mua noi. Mun miestä tämä vähän ärsyttää koska on tosi herkkänahkainen. Otan ihan huippuhelposti itseeni. Toki mun mies ymmärtää eikä voi käsittää miten mua on satutettu.
Eniten mua kuitenkin ärsyttää se että monen vuoden alistus ei taannut mulle sitä että saisin vauvan helposti vaikka se jätti muhun tosi pahat jäljet ja on vaikuttanut käytännössä jossain määrin mun kaikkiin aikuisiän suhteisiin. Se on ehkä miksi vihaan tätä lapsettomuutta eniten. Toisaalta nuo kokemukset on tehneet musta tän naisen enkä haluais olla kukaan muu tai ajatella asioista eri tavalla.
No joo, nyt eksyin pahasti aiheesta mut siis tän seurauksena tiiän että miltä tuntuu sellanen pitkä aikainen väsymys, sellanen kun päähän koskee ja mieli on tyhjä, opin vihaamaan biisejä mitkä tulee radiosta koska ne yhdistyy pahaan oloon joka johtuu väsymyksestä. Eikä se vauva vaan ole hiljaa.
Tietenkin oma vauva on eriasia, sitä rakastaa eritavalla ja jos jotain tiiän, niin olen erilainen äiti mun vauvalle kuin siskoni.
Ja vielä Mamma-10, meistä jokainen joka täällä kirjoittaa ja myös ne jotka tätä ketjua seuraa ovat ansainneet plussansa. ja me olemme jokainen täydellinen äiti omalle vauvallemme, vaikka emme ehkä teekkään juttuja kuten joku toinen. Mutta uskon että tällä pitkällä yritysajallakin on oma tarkoituksensa, en voi ymmärtää et mikä mutta jokin kuitenkin.
Mua huvittaa kun mun mies on ihan vilpittömästi sitä mieltä et ei se vauva paljoa arkea muuta
Miut toisaalta ihailen sitä että se voi suhtautua asioihin stressaamatta.
Triana, voi huomista testiä odotellessa! Olisipa ihan herätä plussaan!
Viima, kyllä sinäkin varmasti vauvan saat! Se on tosi pieni määrä ihmisiä kenelle se ei onnistu ja jos siellä pari keskenmenoa on ollut niin ainakin voit tulla raskaaksi. :) Suurin osa kesken menoistahan johtuu yleensä siitä että alkio ei ole alunalkaenkaan ollut hyvä. Kuten olen aiemmin sanonut, jos se plussa on tullakseen se tulee ja pysyy mukana!
Maggie, kiitos
Jopsu, voi kumpa teillä nyt tärppäisi!!!
tsemppiä sinne ja toivotaan että se dpo -1 kuitenkin olis riittäny kun siittiöthän voi elää monta päivääkin siel valmiina iskemään 
mulla ei sillee kokemusta ku alotin yksityiseltä ja sinne sit myös jäätiin koska asiat vaan etenee paremmin ja palvelu pelaa 
