Ei enää niin ensisynnyttäjät ;)

Hei kaikille perheellisille!
Meillä odotetaan nyt viidettä lasta, neljä aiempaa haitarilla 9v-1,5v. Töissä käyn (aloitin kk ennen plussaa..), motivaatio nyt kyllä siellä miinuksen puolella. Pääsi yllättämään tämä odotus, ei varmaan olisi tullut töihin palattua muuten.
Mutta erittäin tervetullut on joukkoon (iltatähteä haaveilin sinne vuosien päähän)!

Vanhemmista lapsista on erittäin suuri apu pienempien kanssa- ei tarvi äidin leikittää ketään. saa ihan keskittyä siihen pyykki-ruuanlaitto rumbaan. Lepäämään pääsee sitten iltasella, aina on uni maittanut kun sänkyyn viimein pääsee!
Synnytykset olleet järjestäen pitkänsitkeitä-
-ensimmäinen kesti 42+0 33h ponnistus 35min 3,9kg, vasta viimeisen 5tunnin aikana aukesi yli 1cm..kaikki puudutteet käytössä..
- toisen synnytys alkoi 39+6 vesienlähdöllä, josta 6h, ponnistus 6min, 3,7kg ilokaasua ja pudendaali(ei vaikuttanut)
-kolmas 41+2 18h, ponnistus 3min, 4,2kg. Ilokaasua Hyvä synnytys, "oli itsellä kontrollissa"
-neljäs 41+1 15h, 2 ponnistusta, 3,4kg. "ei enää ikinä" mielellä loppui.. pudendaali auttoi hyvin, mutta vaikutus loppui liian aikaisin

Pieni kauhu kyllä siintää mielessä, voiko synnytys vielä kerran onnistua??

Raskausmyrkytys nosti päätään viimeisellä viikolla neljännen odotuksessa, sekin mietityttää nyt kovasti- onko kokemuksia seuraavasta raskaudesta?
 
Heinäkesä sanoi:
Mäkin käyn töissä osa aikaisesti ja esikoinen on 1v 3kk kyl mä oon nii väsynyt kokoaja et mistään ei tuu mitään. Mieskin on ma-to pois kotoota öitä myöte, päivisin on pakko nukkuu esikoisen kanssa päiväunet koska muute ei tuu kesää...työpäivinä ei pysty nukkuu nii oonki iha zombie
Click to expand...

Huh! Voimia sulle! Kyllä meillä varmaan joulun aikoihin alkaa kaikilla taas lutviutua, kunhan sinne asti päästään. Etsin jo joulukoristelaatikon varastosta motivoimaan :)
 
Sitä joulukuuta mä en odota, sillo töis on nii tappoo. Kaupan alan paras sesonki, pitäs vissii hommaa ne joululahjat ensikuun aikana koska joulukuus ei kerkee eikä jaksa:D
 
Täällä olis nelonen tulossa todennäköisesti kesäkuussa, ei voi olla varma viikosta ennen ultraa, kun pillereistä huolimatta tahtoi vauva meille tulla :)

Kotona äitiyslomalla olen kahden pienimmän kanssa ja esikoinen onkin jo koulussa.

Esikoinen syntyi 12/2002 rv 40+6 ja olikin oikein oppikirjasynnytys, epiduraalin otin ja pieni repeämä tuli ja kesto 14½h, ponnistus 14min.

Kakkonen 2/2012 käynnistyksellä rv 42+0 n.14h, ponnistus 7min ja ei jälkeäkään :)

Kolmonen 5/2013 40+5 rv 40+5 n.9h, ponnistus 12min ja jo tunti synnytyksen jälkeen tuntui kuin ei olisi synnyttänytkään :)

Saa nähdä miten menee tämä seuraava, jos vaan kaikki siis menee hyvin :)
Raskaus on viides, kun yksi keskenmeno tuli 1/2011.

Nyt ensimmäistä kertaa näistä raskauksista on aivan järkyttävät pahat olot, mutta en siitäkään huolimatta ole oksentanut, kun mikään ei ole sen kamalampaa :/ Joten iloisesti yrjö kurkussa kotona touhutaan näiden pienten kanssa :)
 
Itse odotan nyt toista lasta. Esikoinen on syntynyt 07/2012 ja tälle vauvalle laskettuaika on 06/2014, joten ikäeroa tulee todennäköisesti se 1v 10kk. Esikoinen syntyi viikolla 36+4 suunnitellulla sektiolla oman 1- tyypin diabeteksen vuoksi, joten on hyvin todennäköistä, et tämäkin vauva syntyy joskus touko-kesäkuun vaihteessa.
 
Täällä odotellaan toista lasta, esikoinen 04/2011. Eikäeroo tulis sit sellanen 3v2kk.

Eka raskaus oli aikas iisi, satunnaista pahoinvointia. Eikä muutenkaan mitään vaivoja.

Esikko synty 39+5, eli aikas täsmällinen. Synnärille ku päästiin niin olin 9cm auki. Siitä sit salin puolelle, en kerinny saamaan ku jonkun pudendus?tms puudutteen. Ja en tod ollu ajatellu synnyttää luomuna, ja tiedä sit vaikuttiko tuokaan puudute mitään. Synnytyksen kesto 9h50min ja ponnistus 19min. Muutama tikki tuli.

Tiedä sitten tuleeko tämä toinen nopeempaa, niin ainakin pelotellaan...
 
Mulla on nyt tällä viikolla ollut tunteet pinnassa ja tuntuu että pärähdän itkuun ihan kaikesta. Mies sanoo vaan jotain vähän "vihaisesti" ja heti pillitän. Jotenkin harmittaa tuon esikoisen puolesta kun on kuitenkin vielä niin nuori eikä ymmärrä miks äiti taas itkee. Välillä ihan osoittelee mun kyyneleitä ja alkaa itkekin itkemään...

Miten te muut selviätte näistä tunnekuohuista ja miten ne vaikuttaa muihin lapsiin? TIetenkin yritän olla itkemättä lapsen nähdän mutta sitä ei nyt vaan valitettavasti tällä hetkellä pysty välttämään vaikka kuinka yritän pidätellä :(
 
Uskon että meistä aika moni pillittää nyt kohtuu herkästi, onnesta, mielipahasta tms.. meillä kun on noita isompiakin lapsia niin ovat jo oikein tottuneita äitin itkemiseen, mitä sitä piilottamaan- saattaa joku joskus tulla vähän halaamaankin..yleensä kuitenkin tietävät että johtuu jostain onnenpuuskasta! pienin saattaa joskus ihmetellä kyyneleitä, mutta rutistuksella siitäkin selviää.
Mä kannatan vahvasti avointa tunteiden ilmaisua kotipiirissä- muualla pitää sitten vähän osata hillitä (no, oon kyllä itkenyt avoimesti kerran vanhempainillassa..RASKAANA, sympatiaa muuten tuli).. ja aikuisiltahan ne nämä hommat oppii.

Mutta avoimen kateellinen oon kyllä noista synnytysten kestoista! Voi pojat jos pääsis altakellonympäri tällä kertaa (hieman kaukaiselta kyllä tuntuu vielä..)
 
Meille on tulossa siis pikkusisarus melkein 6 vuoden ikäerolla. En olisi ihan näin suurta ikäeroa toivonut, mutta arvelisin että edellisestä raskaudesta toipuminen vain kesti minulla näin kauan. Voin tosi pahoin, oli pakko tehdä töitä ja olin vielä yksinkin kun mies vielä vietti nuoruuttaan esikoisen vauvavuodetkin. Ne kurjuudet ovat nyt onneksi takana ja tämä uusi raskaus on sujunut paljon mukavammin :). Olo on huono, mutta ei läheskään niin kamalaa kuin viimeksi. Ja nyt on turvallinen koti ja perhe tässä ympärillä.

Synnytyksestä jäi mukavat muistot, vaikka vuorokausi siinä hommassa meni. Täältä on matkaa synnyttämään n. puolitoista tuntia, eikä sekään vielä ainakaan huoleta. Odotan ihan mielissäni sitä: raskausvaivat ovat sitten takana ja pääsee hoitamaan vauvelia. Ja olen luottavainen kehooni ja synnärin henkilökuntaan, varmaan kaikki menee taas hyvin.


Sent from my iPad using Vau Foorumi mobile app
 
Täällä tulossa juhannusvauva tämän vuoden pääsiäsivauvalle kaveriksi, eli poika nyt 7kk ja ikäeroa tulee 1v3kk. Eilen käytiin ultrassa lasketun ajan määrittämistä varten kun mulla tuli menkat ku poika oli 3kk ja 5kk ja sitte vajaa 7kk plussa :) Vähän ristiriitasia tunteita herätti aluksi mutta nyt sormet ja varpaat ristissä et tämä pieni haluaa meille tulla. Sopeutumista on auttanut ajatus että näin se on tarkoitettu :)

Eka raskaus oli helppo, järkyttävät selkäsäryt vaivas viimeset 3 viikkoa, niitä en tällä kertaa toivo. Synnytys käynnisty 38+3 aamulla tihkuttamalla lapsivettä ja lähti kunnolla käyntiin 11 aikaan illalla ja poika oli sylissä ennen kuutta aamulla. Että nopea ja helppo. Sain spinaalin 6,5cm kohalla ja se autto ponnistusvaihen yli asti. Seuraava vois mennä samalla kaavalla, paitsi saliin ois kiva päästä 2h aiemmin nii vois kokeilla muutaki kivunlievitystä ku lantionpyöritys. Siis ennen spinaalia, tai sain mää panadolia muttei se enää sinä vaiheessa auttanu mitää.. Olin siis sairaalassa valmiina, mies tuli suoraan saliin puoli neljän aikaan. Mä toivon et tääki älyää syntyä pari viikkoo aiemmin, passais mulle :)

Raskaudet menny aika samalla kaavalla tähän asti. Ruokahaluttomuutta ja etomista ja nälkää. Ja unettomuutta, oire josta älysin tehä testin.. Tissikipu ei onneks oo yhtä pahaa, vaikka sitäki on. Muuten ei imetys onnistus. Imetyksen toivon jatkuvan ainaki ens vuoden puolelle, mielellään 1vuotiaaksi asti. Kun äitin pikkuvauva tarttee vielä tissimammaa. Vaikka pakon edessä pullolle on pakko alkaa mutta toivottavasti ei♡
 
Meillä tulossa ikäeroa n. 1v 10 kk. Aika samalla lailla ollut oireet nytkin kuin edellisessä, pahoinvointia säännöllisen epäsäännöllisesti. Viimeksi jatkui rv 18 asti, että sitä ootellessa :confused:

Synnytyksen koin aika helpoksi, oltiin kotona pitkään ja olinkin jo 8 cm auki kun viimein sai kätilö tutkimuksen tehtyä. Ilokaasun voimin mentiin, ja sain osittain pudentaalipuudutuksen, mutta en tiiä ehtikö siitä kuinka paljon hyötyä olla. Ponnistuvaihe oli kyllä pitkä, 45 min, ja välillä meinas epätoivo iskeä, mutta syntyihän se sieltä! Ja rv oli 41+0.

Toivottavasti seuraavassa ponnistuvaihe ei olis ihan noin pitkä, mutta eipä näitä voi etukäteen juuri suunnitella, otetaan vastaan se mitä tulee. Alatiesynnytystä kyllä kovasti toivon, että onnistuu.
 
Hei, minä kuulun ehdottomasti tänne "ei enää niin ensisynnyttäjiin" :). Kävin tänään neuvolassa (rv 10+2), sydänäänet kuului, ja nyt on suupielet korvissa ollut siitä asti. Odotan kuudetta lastani :) Olen 32-vuotias, esikoiseni täyttää lopputalvesta 11v., kuopus on 9kk. Ikäerot vaihtelee niin, että pisin ikäero on 3v.9kk, ja nyt olisi tulossa pienin ikäero, 1v4kk... :) En ole kovin monelle vielä kertonut, ja teki mieli tänne tulla kirjoittamaan! Imetän tätä vauvaani vielä, öisinkin monta kertaa, ja aion jatkaakin pitkään jos vaan kaikin puolin onnistuu hyvin. Aiemmista synnytyksistä: suurin ero oli minulla ekan ja tokan synnytyksen välillä, lyheni paljon kesto. Viimeisimmän kesto oli reilu puoltoista tuntia, ponnistusvaiheet olleet pisin 16min (yllättäen viidenessä synnytyksessä!), ja lyhin 1 min :D Aina ovat saaneet 9 tai 10 Apgarit, ja kaikki hyvin siis mennyt, vaikka ei siis millään tapaa kivuttomasti ;) Epiduraalia en koskaan ole saanut, mutta monia muita kokeiltu, ilokaasu paras ystäväni :) Kotiin päästiin viimeksi jo suoraan synnytyssalista, kun vauva oli 6h ikäinen. Oli ihanaa mennä näyttämään sisaruksille vauva, ja nukkua kotona!
 
Hei ja tervetuloa!
Oi mä niin olisin aina halunnut lähteä suoraan kotiin salista, se osastolla vangittuna oleminen on ollut mun mielestä koko synnyttämisen pahin osuus! Viimeksi en päässyt toksemian takia kun vasta kolmen yön jälkeen, ja voi kyllä mä rääyin ja manailin niitä käytäviä-suunnittelin ihan vaan lähteväni luvattakin.. siellä ei kyllä ihmisen olo parane (hoito aina ollut hyvää, mutta NUKKUMINEN ja rentoutuminen ei..) en ymmärrä miksi ei voi käydä näyttäytymässä kotoa vaikka päivittäin, vaan on pakko olla niissä hikisissä muovi-härpäkesängyissä..huh, kylläpä heräs vanhat kauhut..mutta siis suoraan synnytyssalista kotiin olisi kyllä hartain toive (sen eloisan ihanan vauvan lisäksi tietysti..:wink). Mutta koska pessimismi puskee vielä pintaan, en uskalla toivoakaan, varmaan jokin häiriö kerkee tässä kehittyä ennen h-hetkeäo_O.
 
Täällä odotetaan toista lasta. Esikoinen syntyi 12/12 eli noin 1,5 vuotta tulee ikäeroa lapsille. Oltais toivottu pienempää ikäeroa, mutta luonto päätti toisin.

Raskaus on ollut rankempi kuin esikoista odottaessa, niin henkisesti kun fyysisesti. Kaksoset majaili masussa mutta toinen meni kesken jo rv5. Tuntuu edelleen niin pahalta :(
Paha olo on ollut lähes joka aamu, tosin kertaakaan en oo joutunut oksentamaan ( esikoisesta kerran ) mutta närästys on aivan järkyttävää. Ei auta renniet eikä mitkään muut. Tänään neuvolassa käski kokeilla jotain lääkettä jonka nimeä en muista niin jospa se auttaisi! :)

Esikoinen syntyi viikoilla 37+3 mikä oli hyvä juttu vaan koska jos olisi mennyt laskettuun aikaan asti niin painoarvio ois ollut 4,2kg :D Syntyessään oli kuitenkin jo 3450g.

Synnytyksen aikana kirosin etten koskaan enää halua lapsia, mutta synnytyksen jälkeen oisin ollut heti kokemaan saman uudestaan. Niin mieletöntä oli saada vauva ekaa kertaa rinnalle.
Avautumisvaihe oli todella pitkä ja kivulias ( synnytyksen kokonaiskesto 18h 5 min ) sekä supistuksia tuli koko ajan enkä kerennyt hetkeäkään lepäämään. Lääkäritkin oli ihmeissään että mitä tehdä kun en ollut vielä tarpeeks auki jotta epiduraalin olisivat laittaneet, aqua rakkuloihin en suostunut joten ne passitti mut suihkuun ja se auttoi<3
Sen jälkeen pystyin kärvistelemään supistusten kanssa vielä 5 tuntia ennenkun siirryttiin saliin jossa pääsin ammeeseen ( josta ei kuitenkaan ollut apua ) ja sen jälkeen ilokaasua jota vetelinkin ihan siihen asti kun vauvan pää oli ulkona. Epiduraali laitettiin samalla kun anestesialääkäri oli tulossa laittamaan sitä toisellekin synnyttäjälle. En ollut kerennyt edes luoda ajatusta epille, mutta päätin sen kuitenkin ottaa ja vaikutuksen alettua nukahdin samantien :D Mies oli ihan kauhuissaan kun minä vaan nukuin ja supistuskäyrät huiteli korkeella. Kun heräilin niin puhkastiin kalvot ja melkein samantien aloin ponnistelemaan. 20 minuutin ponnistelun jälkeen tyttö syntyi<3
 
Petukka, mulle lääkäri määräsi närästykseen semmoista kuin Omeprazol, reseptilääke,ja se oli kyllä todellinen pelastus. Itse siis viime raskaudessa varsinkin kärsin niin hirveästä närästyksestä ja mikään muu ei enää auttanut, mutta tuo oli pelastus :)
 
Liitynpä keskusteluun mukaan. :)

Kolmatta odotellaan. Esikoinen on 3,5 vuotta ja pienempi täytti vuoden syyskuussa. Aluksi tunteet oli enemmän kauhun kuin ilon puolella, kun ikäero ei näiden välillä ole kovin suuri. No nyt on ihan jo positiiviset fiilikset. Ultra-ajan varasin tänään ja ekassa neuvolassa kävin eilen.
Kipuja on ollut enemmän ja useammin kuin aiemmissa raskauksissa ja se pistänytkin mietityttämään onko kaikki kunnossa. No sen näkee sitten ultrassa.. Kuitenkaan mitään vuotoa ei ole onneksi ollut. Pientä kuvotusta on ollut mutta ei pahoinvointia niin kuin ei aiemminkaan. Voimakkaat hajut kyllä ällöttää ajoittain.

Synnytykset on menneet hyvin, mutta kivuliaasti puudutuksista huolimatta. Ekasta sain kaiken mahdollisen, mutta edes epiduraali ei vienyt kaikkia kipuja pois. Synnytys kesti kaiken kaikkiaan joku 16,5h ja ponnistusvaihekin melkein tunnin. Toinen synnytys etenikin nopeasti ja hyvä, että mies kerkesi mukaan eli vähän päälle 5h sairaalassa oloa vain. Ilokaasulla pääasiassa mentiin vaikka sainkin pudendaali ja paraservikaalipuudutuksen, joista en kokenut saavani hyötyä.
Hieman jännittää eteneekö kolmaskin synnytys noin nopeasti, että tajuanko lähteä ajoissa sairaalaan..
 
Lambi, nimenomaan tuollaiset ajatukset synnytysosastolla olemisesta minullekin on jäänyt! En todellakaan ole siellä pystynyt lepäämään - koko ajan jossain joku kulkee, itkee, valot päällä... Ja synnytyksen jälkeen, ehkä vuorokausi-kaksi synnytyksestä osastolla aina tullut kauhean surumielinen olo, baby bluesiksi tätä kai sit kutsutaan. Mutta nyt kun pääsin kotiin suoraan, ei tullut tuollaisia ikäviä tuntemuksia. En joutunut yhtäkään yötä olemaan pois kotoa, päivällä synnytin ja illaksi kotiin, jos vaan mahdollista niin tällä kertaa toivon samaa. (Toki jos lapsi esim. iltamyöhällä syntyy niin silloin ei viitsi yöllä lähteä :D, ja koskaan ei tiedä mikä vauva ja itsenkin tila on synnytyksen jälkeen) Yksi ystäväni on myös synnyttänyt kotona, viime kerralla siitäkin otin vähän selvää, koska periaatteessa ajatus houkuttaa kovasti. Siinä kustannukset kuitenkin ovat sen verran suuret verrattuna sairaalasynn., (1000-2000e kätilön palkkio, mikäli edes löytyy sopiva ja lähellä oleva kätilö), että hylkäsin kokonaan tämän vaihtoehdon ja pääsin tuolla kolmenkymmenen euron polikliinisella synnytyksellä. :) Suomessa ei kovin paljon ole kotisynnytyksiä, muissa Euroopan maissa yleisempää, mutta itse toivoisin että tässäkin asiassa olisi vaihtoehtoja tarjolla naisille. Mutta mitä vielä - meillähän keskitetään entisestään isompiin yksiköihin...!
 
Aika hintavaa on! Kyllä se itselläkin kotisynnytys mielessä pyöri, mutta aika paneutunut pitäisi olla tässä yhteiskunnassa että siihen lähtisi.
Siis vaikka "hippi" oonkin niin tyydyn valtion tarjoamaan laitossynnytykseen (valtion aivopesemä miehenikin nauroi makeasti mun kotisynnytys ajatuksille :laughing001, kovin kannustavaa..) No, sen verran pitkiä olleet nuo mun koettelemukset, että otan kyllä sairaalan kivunlievitykset mielellään vastaan.

Pyysitkö jo neuvola-aikana tuota suoraa kotiutusta ja miten suhtautuivat sairaalassa? kävittekö näytillä myöhemmin? Siis tilanteen mukaan tietysti..
 
Hei taas,
sairaalaan kun täytetään ne paperit, jotka viedään esim. ekalla ultrakerralla, esitiedot ja mitä kaikkea siinä onkaan kysytty, niin siihen kirjoitin toiveeksi polikliininen synnytys. Kannattaa sanoa ajoissa, niin on heillä valmiiksi tiedossa. Hyvin sairaalassa suhtautuivat, itsekin olin ihan yllättynyt kun synnytin puoli kolme, ja jotenkin olin ajatellut että tuskin yöksi enää mielellään päästävät, niin kätilö oma-aloitteisesti sanoi, että kun olin toivonut polikl.synn., niin hän pyytää jos lääkäri suostuu tekemään vauvalle syntymä/kotiinlähtötarkastuksen puoli ysi illalla. :) suostui onneksi, ja siis kuusi tuntia vanha vauvan kuulemma pitää tässä tarkastuksessa olla heidän sääntöjensä mukaan. synnytin KHKS:ssa, en tiedä onko käytännöissä eroja.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top