Ei enää niin ensisynnyttäjät ;)

M

masunasukki12&14

Näppärä viestien naputtelija
Kesäkuunmammat 2014
Ajattelin, perustetaan ketju myös toista, kolmatta, neljättä jne. lasta odottaville :)
Toivottavasti myös ensisynnyttäjät saavat täältä joitain vinkkejä, ja saa toki kysyäkin.

Meillä on näillä näkymin pikkukakkonen matkalla, ikäeroa sisaruksille tulisi n. 1v 7kk. Tuntemukset ovat vähän sekavat, 5min. onneni kukkuloilla ja seuraavat 5min. kauhusta kankeana että mihinkäs soppaan olen lusikkani oikeen tunkenut...kai nää kuuluu asiaan.

Minkälaisiä ikäeroja muiden synnyttäneiden lapsilla on/tulee olemaan?

Ovatko raskaudet olleen samanlaisia/erilaisia?
Tästä ei vielä kokemusta, voin sanoa aikaisintaan viikolla 7 tuleeko pönttöä halailtua samaan tahtiin kuin viimeksikin..

Menikö yli vai syntyikö aiemmin?
Meidän lapsi syntyi 40+0 eli aika täsmällisesti, saas nähä miten toisen kanssa käy.

Oliko synnytys/synnytykset helppoja?
Esikoisen synnytys oli tooosi helppo ja nopea, nyt pelottaakin että jos tämä toinen synnytys onkin ihan jotain muuta....tai ehdinkö edes sairaalaan asti jos tulee yhtä nopeasti kuin ensimmäinenkin :/
 
Mä liityn tähän ketjuun :) eli toinen ois nyt tulossa esikoinen syntynyt heinäkuussa 2012 eli toinen kesävauva (jes ei tartte pukee kahta) ikäero tulee olee näin ollen 1v 11kk

Esikoinen synty viikoilla 40+3 aamusta. Synnytys kesti vesien menosta 12h suppareist laskettuna 10h 20 min. Ponnistusvaihe kesti 10min. Synnytys oli helppo ja säännöllinen 2 epiduuraaliannoksella höystettynä.

Raskausoireet on viel vähäisiä mutta pahoinvointi antaa jo itsestään merkkejä ja se onki iha hanurista sillä esikoisen kanssa se se kesti 24/7 melkein raskauden puoleenväliin. Uutena tai niitä en edellisestä muista on hirvee horkka ja väsymys tosin esikoista odotellessa pystyi nukkuu eritavalla kun tällä hetkellä.
 
Meillähän on enkelikaksospojat ennen tätä "Rusinaa" ja mikäli olisivat selvinneet tähän maailmaan, enpä tänne kirjottelisi ainakaan uuden raskauden tiimoilta. Heillä kun LA olisi ollut 24.10.2013. Syntyivät 2.7. eli siis aivan liian aikaisin. Toivottavasti tällä kertaa tämä pikkutyyppi ottaisi vaikka teidän vaaveista mallia ja menisi viikolle 40. :)

Raskaus tähän asti tuntuu hyvinkin samanlaiselta, melko vähäoireiselta.

Edellinen synnytys käynnistettiin (vaikkakin supisteluja mulla oli itelläki) ja kesti about 7h lääkkeen annosta. Synnytys oli helppo siinä mielessä kun oli niin pienet pojat synnytettävänä. Ja vaikka kivunlievitys menikin ihan pyllylleen, ei synnyttämisestä jäänyt pahoja muistoja. Luomuna piti loppu vetää kun ei ollut enää vaihtoehtoja antaa siinä kohtaa mitään lievitystä (tai oli toinen pudentaalipuudutus, mutta sen laittaminen oli likimain koko synnytyksen kivuliain kohta joten sanoin ei kiitos).
 
Mullakin meni synnytys niin vauhdilla etten kerennyt muuta saamaan kuin ilokaasua (tai sain jonkun panadolin mutta se tuli ylös ennen kuin kerkesi vaikuttaa) ja synnytyssalissakin kerkesin vain tunnin olemaan. noin 4,5h oli kaikenkaikkiaan kesto. ponnistuttamaan rupesi jo kun olin vasta 5cm auki. 10min myöhemmin olikin jo vauva sylissä.
 
Kolmatta odotellaan :) Meillä ennestään 2/10 ja 5/12 syntyneet pojat, eli ikäeroa kahden nuoremman välille tulee aika tasan 2v ja nuorimman ja esikoisen välille 4v3kk.
Molemmat raskaudet oli niin erilaisia keskenään kun vaan voi! Olinkin pitkään varma, ultrasta huolimatta, että kakkonen on tyttö. Esikoisen kanssa oli kaikki mahdolliset oireet paitsi kova pahoinvointi, ja juniorin kanssa ainoana oireena oli jatkuva oksetus. Tämä raskaus tuntuu tähän mennessä samalta, kuin junnun odotus... yrgh...
Molemmat on syntyneet ennen laskettua aikaa, esikoinen 38+5 ja juniuori 37+3. Taidan olla siitä erikoinen, että toivon tämän raskauden menevän ennemmin lasketun ajan yli, kuin että syntyisi vaikka tuolla 37+ viikoilla. Se raskaus tuntui jotenkin jääneen kesken, kun kotona oli vielä valmistautumiset ja kaikki ihan vaiheessa.
Molemmat synnytykset ovat kestäneet n. 3,5h. Esikoinen käynnistyi supistuksilla ja veden tihuttelulla, ja junnu vesien menolla. Ponnistus esikoisesta 18min ja junnusta (kätilön sanojen mukaan korkeintaan) 4min.
Pelkopolilla kävin kakkosen odotusaikana, kun pelotti, että kuinka nopea synnytyksestä tulee :/ Mitään muuta hyötyä siitä ei kyllä ollut, kuin se että sovittiin käynnistysaika muistaakseni 38+0 viikoille.... Epiduraalin ehdin saada molemmista ja aion toivoa sitä kolmanteenkin.
 
Terve! Toista odotan. On sama ikäero tulossa kuin ketjun aloittajalla, eli 1v 7kk! Esikoisen imetys on tosiaan vielä käynnissä, joten siitäkin olisi mukava vaihtaa kokemuksia, jos on. Toistaiseksi en ole huomannut mitään mikä haittaisi imetystä. Tämän hetken tunne on, että vauvan synnyttyä tandemimetystä en varmaan jaksa, mutta se on tosiaan tämän hetken ajatus asiasta. Kerkeää tässä vielä pähkäillä!

Synnytyksestä, noo..ei ollut niin kamalaa kuin kuvittelin. Sain (pyysin ja halusin) epiduraalin ja sitten sain vielä pudendaali (?) puudutuksen joka auttoi siinä lähellä ponnistusvaihetta tosi hyvin. Mutta kestoksi mulla tulikin sitten 15h. Ponnistusvaiheeksi merkittiin 59min... siinä saattoi mennä 1h, vissiin sen se saa kestää, jonka jälkeen tarvitaan apuvälineitä tai jotain. Mut omin avuin se sieltä ulos puhistiin. Vauva tuli aina vähän ulos, meni vähän takaisin, taas ulos vähän ja taas vähän takaisin... Oli se vissiin sen verran hidasta puuhaa, että kätilö lähti aina jonnekin toisen synnyttäjän luo ja me jäätiin miehen kans sinne kahdestaan ponnistelemaan :)
 
siis anteeks jättikse kätilö oikeesti sut kaksin ponnistelee o.O pikkasen törkeetä :eek: mitä vaa ois voinnu siin kohtaa sattuu kun se oli poissa :O ei tollai saa tehdä enää ponnistusvaihees. avautumisvaiheen viel ymmärrän mut ponnistus...
 
Joo kyllä vaan! Olin itsekin siinä tilanteessa että häh! Mut vissiin tuo mun mies on niin rauhallista sorttia ja lupas ottaa kopin. En mä tiiä... mut ei me kauaa kahestaan kuitenkaan oltu tai en muista, ajan taju oli siinä vaiheessa jotain normaalista poikkeavaa :)
 
Me odotetaan toista vauvaa. Esikoinen syntyny 1/2013, joten ikäeroks tulee vajaa 1,5 v.

Esikoinen synty viikoil 38+5, seuraavaks päiväks oli varattu aika sektioon perätilan takia, mut lähti päivää aikasemmin syntyy. Alakautta olisin kuitenki saanu synnyttää, mut ultrates huomattiin et olikin jalat edel tulos, joten sektiolla sit kuitenkin synty. Kaikenkaikkiaan ihan mukava ja helppo kokemus, jäkikipui lukuunottamatta... Toivoisin et saisin seuraavan synnyttää alakautta, ja jos on taas perätilas, oon valmis kokeilee ihan kaiken et kääntyis, mitä niit kaikkia keinoja sit onkaan..
 
Hei! Esikoinen syntyi 04/2013 eli ikäeroa tulee n. 1v 1kk :). Tähän mennessä uusi raskaus tuntuu vaikeammalta, koska viime raskaudessa ei ollut pahoinvointia ollenkaan, mutta nyt on huono olo koko ajan..

Esikoinen syntyi raskausviikoilla 39+4. Synnytys kesti 32 tuntia lapsivesien menosta ja oli todella kivulias ja rankka kokemus. Supistukset välillä hävisivät ja välillä tulivat säännöllisesti, mutta edistystä ei tapahtunut. Olin 28 tunnin aikana auennut vain 5 senttiä ja sitten sain oksitosiinia ja epiduraalin. Sitten loput 5 senttiä aukesi tunnissa. Ponnistus kesti 20 minuuttia, enkä saanut repeämiä ja toivuinkin todella nopeasti, mutta synnytys on jäänyt kummittelemaan mieleen. Pelottaa jo valmiiksi seuraava :sad001.
 
Meillä esikoinen täytti heinäkuun alussa vuoden eli 1v1kk tulee ikäeroa. Imetyksen lopetin tuossa heinä-elokuun lopulla ja yhdet kuukautiset tässä ehti väliin =) Samanmoista pahoinvointia kuin ensimmäistä odotellessa, nyt vaan ei ole rajautunut vain aamuihin vaan ällötystä riittää koko päiväksi.

Esikko syntyi käynnistyksen päätteeksi 39+4, kun lapsivedet menivät jo 39+2 mutta suppareita ei vain kuulunut. Suht nopeasti meni sitten kun käyntiin lähti, 8 h lääkkeestä oli jo nappula sylissä. Aika rankka vääntöhän se oli, mutta ei onneksi tuon pidempi =)
 
Mulla on edellisestä liitosta 15, 13 ja 11 vee lapset jotka innoissaan odottaa sisarusta...:) Omat tuntemukset on seilannu laidasta toiseen, kallistuen nyt silkkaan iloon.
Mun lapset on syntyny ihan omia aikojaan eli esikoinen 39+2, keskimmäinen 38+0 ja kuopus 42+1, eli meillä ei oo mitkään "yleensä lait" päteny. Samoin kun synnytykset on ollu laidasta laitaan.. Esikoinen oli yläsuinen lakitarjonta ja synnytys kesti 36h ilman kivunlievitystä (ilokaasua tosin joo), keskimmäisen kanssa otin paraservikaalin ja kesto oli 5h ja kolmas tuli epiduraalin kanssa heleposti 3 tunnissa...=) Kaikkea mahdollista on synnytyksissä koettu, hirveitä kätilöitä, melkein hukkuminen ammeeseen, erilaisia kivunlievityksiä, palloja, laulua, synnytysjakkaraa, jne jne..
Nyt mun tavoite on vaan nauttia raskaudesta ja kaikesta mitä se tuo tullessaan.. synnytystä en osaa jännittää jotenki ollenkaan kun kaikkea on jo kokeiltu! Paitsi aqua-rakkuloita ja niitä en muuten kokeile!!!:eek:
Paljon on muuttunu viimeraskauksista.. joten jännityksellä ootan mitä tämä tuo tullessaan.. hirveen määrän ainakin ohjeita sain neuvolasta.. aion kuitenki edelleen luottaa terveeseen järkeen..:wink
 
Niin paljon varmaan riippuu kätilöstäkin millaisiin synnytysasentoihin ym. apuihin ovat perehtyneet. Mulla tais olla vanhempi kätilö, joka ponnistusvaiheessa perinteisesti ohjasi makaamaan sängyllä selällään. Loppujen lopuksi en suostunut olemaan niin, kun se ei vaan tuntunut hyvältä. Olin jotenkin hassusti kyljellään kun paikalle tullut vanhempi lääkärikin totesi, ettei ole ennen moista ponnistusasentoa nähnyt :)

Kävin muuten mammajoogassa ennen synnytystä. Tosin olisin saanut siitä enemmän hyötyä, jos oisin ehtinyt pidempään käymään. Siellä käytiin läpi hengitystä, laulua... liikkeitä, liikkumista synnytyksen aikana jne. Suosittelen kyllä jos tuntuu yhtään omalta jutulta. Ainakin jossain vaiheessa synnytystä voi olla hyötyä, vaikka kaikenmaailman kivunlievitykset loppujen lopuksi haluaa tai joutuu ottamaan.

Mutta totta on että synnytys on vaan yksi osa tätä kaikkea...
 
Liityn myös tähän ketjuun :). Meille tulee toinen vauva ja ikäeroa esikoisen kanssa tulee olemaan kanssa 1v7kk. Raskaus on vielä niin alussa, ettei oireita juurikaan ole ja välillä onkin aika epäuskoinen olo, kun miettii, onko siellä massussa ketään (ja vähän pelottaakin vielä, kestääkö raskaus). Tunteet ovat superonnelliset, vaikka jännitän kuinka sitä selviää kahden pienen kanssa.

Edellinen synnytys alkoi viikolla 36+2 lapsiveden menoon keskellä yötä. Perätilan vuoksi synnytys päätyi kiireelliseen sektioon, kestäen kaiken kaikkiaan n. 10 tuntia lapsiveden menosta. Ensin mentiin luomuna ja lääkäri oli sitä mieltä, että vauvan voi synnyttää perätilasta, mutta juuri viime hetkillä magneettikuvan tulokset tulivat ja lääkäri juoksi saliin "huuhdahtaen" ettei vauva mahdukaan. Sen jälkeen kaikki tapahtui alle puolessa tunnissa ja meillä oli ihana hyvin voiva poikavauva sylissä :love7. Itselleni synnytys oli hieman traumaattinen loppunsa puolesta ja toivon, että tämä vauva on oikein päin siinä vaiheessa, kun synnytys on ajankohtaista.
 
Muokattu viimeksi:
Liitynpä minäkin tähän ketjuun
Minulla on edellisestä liitosta siis pojat (2/2004 ja 9/2005) ja nyt uuden puolison kanssa odotetaan ekaa yhteistä lasta. Pojat on niin pienellä ikäerolla että oikeastaan toisen pojan raskausajasta en juuri muista mitään kun esikoinen oli vielä alle vuoden kun tulin raskaaksi ja vaati kokoajan kaiken huomion. Raskaus meni siis "siinä sivussa". Nyt onkin ihan eri fiilis odottaa tätä vauvaa kun pojat odottaa mukana ja ovat jo nin isoja että tällä mammalla on aikaa välillä itselleenkin ja omille tuntemuksille.
Esikko syntyi 40+3 ja toinen poika 37+4, synnytys käynnistettiin kun olin ollut tuolloin sairaalassa jo kolme viikkoa revenneen häpyliitoksen vuoksi (olin tosi kipeä enkä voinut ilman kipulääkettä edes liikkua, vauvaa seurattiin liki jatkuvasti käyrillä). Esikoisen synnytys kesti kaiken kaikkiaan 27 tuntia, josta ponnistin viisi minuuttia! Avautumisen aikana sain epiduraalin, joka meni väärään paikkaan ja puutui vain oikea jalka. Kaikki supistukset tuntui järkyttävinä. Sain sitten spinaalipuudutuksen joka auttoi taivaallisesti! Epiduraalin sain myös toisen pojan synnytyksessä ja sen tosiaan aijon pyytää myös tämän kolmannen kohdalla.
 
Täällä yks mamma jolle kolmas on nyt tulossa, ikä erot on tulee olemaan esikoisen ja tän tulevan väliin 11vuotta mut sit tän keskimäinsen ja tulevan 1v6kk ekasta raskaudesta ei paljoo hyvää sanottavaa ole kun raskaus myrkytys vei mut 2kk sairaalaan ja poika synty keskosena vkola 33 mut sit tää neidin synnytys oli aivan mahtava kokemus, vaikka kestikin 48h mut ponnistus oli vaan 6min :)
 
Toista täälläkin odotellaan, Ikäeroa tulisi siis se 3v ja reilu 2kk. Tähän menessä raskaus on ollut TÄYSIN erilainen. Ensimmäinen oli "tiedostettu vahinko", jota varjosti muutto kotipaikkakunnalta tuntemattomaan, pelot ja ahdistukset, vitutus ja masennus. Nuorehko ikä. Juuri alkaneen koulun keskeyttäminen juurikin edellämainituista syistä. Kivut ja vuoto, sekä diagnoosi uhkaavasta keskenmenosta. Pahoinvointi ja sänkyyn jumahtaminen, joka kestivät aina viikoille 20 asti. Josta sitten alkoivatkin loppuun asti kestäneet kivuliaat supistukset. Eli ihan eri lähtökohdista lähdettiin "harkittu", ei pahoinvointia, välillä koko raskauden olemassaoloa ei edes muista :D

Esikoinen tuli maailmaan viikoilla 40+3, kolme päivää synnytyspolikäynnin jälkeen, jonne jouduin, kun sijaisena ollut neuvolatäti huomasi, ettei kohtu ollut kasvanut kuukauteen (:angry1) Lääkäri totesi samaa, ja lapsi oli painoarviossa 2,9kg, syntyessään 2,7kg. Mutta pienen elämä lähtikin käyntiin ilman ongelmia, ei kellerystä eikä toimenpiteitä niiltä osin. Synnytys itsessäänkin oli helppo. Sairaalassa kerettiin olemaan huimat kolme tuntia, ennen pienen syntymää. Kivunlievystä en uskaltanut ottaa, sillä pelkäsin komplikaatioita, lopulta luovutin ja kohdunkaulanpuudute laitettiin. noh, tuurillanihan se ei toiminut, eikä myöskään siinä vaiheessa, kun jouduttiin episiotomia tekemään. (voi sitä kätilöopiskelija parkaa, jolle kätilö huutaa, et leikkaa nyt. Ja minä takaisin, ettet muuten varmasti! Noh, loppu hyvin kaikki hyvin.

Paitsi sitten tuli komplikaatiot. Liian kovat kivut, jotka lopulta estivät virtsaamisen kokonaan. Eli koin sitten samalla inhottavimman, nöyryyttävimmän ja ahdistavimman kokemuksen, virtsapussin roikkuessa nilkassa kaksi viikkoa.. Lääkärit eivät tienneet, mitä kävisi, mutta onneksi kaikki palautui lopulta ennalleen! Hirvein kokemus silti, ja tästä syystä olen päätynyt uuden kohdalla sektioon, ellei joku sairaalan isompi herra osaa selittää ja väittää 100% varmaksi, ettei vaiva uusiudu.
 
Hipsuvarvas, mietin aloittavani mammajoogan. Katsotaan nyt miten se aikataulullisesti ja oman jaksamisen suhteen sitten lähtee rullaamaan. En oo koskaan joogannu, mutta jotenkin tuntuu että olisi mukava pitää lihaksista huolta ja samalla oppia rentoutumaan.

Milloin aloitit mammajoogan? Ko. sivuilla jolla kävin, suositeltiin aloittamaan ekan kolmanneksen jälkeen.

Millaista siellä on? Onko se fyysisesti rankkaa?
 
Miulla on edellisestä liitosta kaksi lasta, tyttö täyttää 16 v. parin viikon päästä ja sitten on poika 13 v.
Heidän raskauksistaan en enää paljoa muista, tyttö syntyi muistaakseni 37+4 sectiolla pt:n ja pienikokoisuuden takia ja poika syntyi 38+3, myöskin sectiolla loppuraskauden hapenpuutteen takia.

Kolmas, pikkuneiti, syntyi 39+3 ja sectiolla, koska ei ollut merkkejäkään, että olis itelleen syntynyt eikä lääkäri antanut tuon pidemmälle oottaa.

Pikkuneidin raskaus oli hankala alusta alkaen, 24/7 pahoinvointia ensimmäiset 6 kuukautta. 2 ensimmäisen kuukauden aikana laihduin n. 6 kiloa, sen jälkeen alkoi paino nousta ja painoa tuli 8 kiloa eli 2 kiloa lähtöpainosta.
Muutenkin oli kaikenlaista kremppaa enempi ja vähempi.

Tällä hetkellä miulla on iltapainotteista pahoinvointia. Onneks ei sentään koko päivää, ainakaan toistaiseksi. Eräs tuttu rouva sanoi, että odotan kaksosia, kun on iltapahoinvointia... Joo, ei kyllä yhtään hymyilytä tuo ajatus... Tai ehkä vähän.

Meillä tulee pikkuneidin ja kuopuksen ikäeroksi 1v 3kk. Ja laskettu aika on siis 13.6. mutta kun tämäkin syntyy sectiolla niin varmaankin sitten jo kesäkuun alkupuolella.
 
Villiviini: Mä aloitin mammajoogan (vai millä nimellä se olikaan) syksyllä, (oisko ollut syyskuun alkua tai elokuuta) kun se oli tarjolla kansalaisopistossa. La oli mulla 28.10, joten aloitin oikeastaan aika myöhään. (Vauva syntyi reilusti marraskuun puolella). Ei mullakaan ollut mitään joogataustaa. Se oli oikeastaan aika rentouttavaa ja liikkeet tehtiin omaa itseä kuunnellen. Oltiin siellä salissa kynttilänvalossa ryhmän kans... meillä oli tyynyjä mukana että sai laiteltua itsensä hyvään asentoon lattialle. Ohjaaja oli terveydenhuollon ammattilainen ja joogaohjaaja muutenkin, tiesi hyvin synnytys- ja äitiysasioista ja jakoi meille tietoa myös imetyksestä ym.. Niistä liikkeistä hyötyä on muutenkin raskausaikana, ei siis pelkästään synnytystä varten. Puhuttiin esim. miten voi tiettyjen liikkeiden avulla auttaa sikiötä/lasta saamaan happea enemmän. Muutenkinhan sitä on yleensä tapana hengitellä vähän liian pinnallisesti, joten ne hengitysharjoitukset auttavat. Mutta en oikein enää muista enempää, vuosi vauvan kanssa vie muistin :) mutta suosittelen :) näitä on varmaan erilaisia.

Ainiin!

Mutkis: meillä on sitten samalla ikäerolla lapset, oisin laittanut yksityisviestiä sinulle, mutta en taas oikein osaa tätä systeemiä.
 
Muokattu viimeksi:
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top