Clomifen kokemuksia?

Lume anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut vähätellä muiden ongelmia. Ymmärrän kuinka riipivää voi olla odotella raskautta ja kärsiä kaiken maailman vaivoista, jotka vaikeuttavat raskautumista. Toivon sydämestäni, että te kaikki, jotka ensimmäistäkin lasta toivotte, saatte sen mahdollisimman pian!
 
Maailma on epäreilu, mutta eikös se niin sanota, että pariskunnat, jotka raskauden suhteen kokevat vastoinkäymisiä kasvavat yhdessä pariskuntana ja arvostavat lasta ja vanhemmuutta ihan eri tavalla.

Kuulostaa ainakin kauniilta, ja itse ainakin koen parisuhteemme vahvistuneen kaiken kokemamme myötä.
Jos jotain positiivista tästä kaikesta pitäisi löytää :)

Olemme vahvoja! Kuka vaan voi raskautua (näin ilkeästi sanottuna), mutta se, että käy läpi useita vuosia piinaa, kipuja, pelkoja ja silti säilyttää mielenterveyden, positiivisuuden ja rakkauden.. Se tekee ihmisestä vahvan ja sellaista ihmistä ainakin itse arvostan! :)

Ainakin tiedän, että me halusime tätä. Me haluamme tätä yhdessä. Olemme valmiita mihin vaan. Pystymme selviämään mistä vaan. Ainakaan emme luovuta. Emme ole luovuttaneet vieläkään.

Siinä, yritinpä pitää kannustuspuheen. Toivottavasti motivoi :)
 
bia ei hätää älä säikähdä en sillä sitä kirjoittanut :) tottakai oli 1 tai 2 tai kuinka monta lasta ja haluaisi lisää niin yhtä pahalta se tuntuu kun yrittää ja ei mitään tapahdu :) jokaisella on ne omat ongelmat asian suhteen eikä ne ole sen vähäisempiä tai eriarvoisia kuin toisten :) ♡
 
itse sain kesällä kunnon hermoromahduksen kun kuulin saman päivän aikana ensiksi, että ystäväni on raskaana (vaikka kuukautta aikaisemmin puhui, kuinka saisi miehensä ylipuhuttua lapsen hankintaan. Mies ku nei ollut halukas vielä isäksi)... Ja illemmalla sitten vielä sellaisen, kuinka toisen kaverin naisystävä oli jättänyt pillerit pois ilman keskusteluja.. ja oli nyt raskaana ja tätä ystävääni ahdisti kun ei saanut osallistua tuollaiseen päätökseen (hänestä lapsia oli jo tapreeksi)..

Itse oli siinä pisteessä juuri taas pettynyt, menkat alkaneet ja sitten kuulee tuollaista! Sai mies kuulla vähän mun avautumista hyvästä vanhemmuudesta, toimivista parisuhteista, toisen huomioon ottamista, lapsen oikeuksista ja vaikka mistä! Tuolloin kyllä syletti enkä sitä häpeä olleskaan. Taisi olla eka kerta kun oikeasti itkin itsesäälissä ja omaa epäonnistumistani. Kävin pohjalla ja maailma tuntui paskalta paikalta elää.
 
Toi on niin totta, että mitä enemmän sen raskauden eteen on tehty töitä ja kärsitty, sitä enemmän ne kaksi ihmistä kasvaa yhteen ja vahvistuvat. Ja sitä osaa arvostaakin varmaan ihan erilailla sitä lasta sitten kun sen saa. Tämä "korkea" ikäkin saa ajattelemaan asioista vähän toisella tavalla ja sitä saatua vauvaa osaa arvostaa ehkä enemmän kuin jos sen saisi 20-vuotiaana. Ymmärsinkö mä oikein Marikata, että sinä olet nyt raskaana?

Huomenna marssin nyt sinne gynelle ja katsotaan onko se lauantainen onneton 13mm:n folli kasvanut. Mun oma veikkaus on että ei. Ilmeisesti clomeja määrätään juuri näissä tapauksissa? Vai onkohan prolaktiinille jokin muu "vasta-aine"?
 
Marikata sanoi:
itse sain kesällä kunnon hermoromahduksen kun kuulin saman päivän aikana ensiksi, että ystäväni on raskaana (vaikka kuukautta aikaisemmin puhui, kuinka saisi miehensä ylipuhuttua lapsen hankintaan. Mies ku nei ollut halukas vielä isäksi)... Ja illemmalla sitten vielä sellaisen, kuinka toisen kaverin naisystävä oli jättänyt pillerit pois ilman keskusteluja.. ja oli nyt raskaana ja tätä ystävääni ahdisti kun ei saanut osallistua tuollaiseen päätökseen (hänestä lapsia oli jo tapreeksi)..

Itse oli siinä pisteessä juuri taas pettynyt, menkat alkaneet ja sitten kuulee tuollaista! Sai mies kuulla vähän mun avautumista hyvästä vanhemmuudesta, toimivista parisuhteista, toisen huomioon ottamista, lapsen oikeuksista ja vaikka mistä! Tuolloin kyllä syletti enkä sitä häpeä olleskaan. Taisi olla eka kerta kun oikeasti itkin itsesäälissä ja omaa epäonnistumistani. Kävin pohjalla ja maailma tuntui paskalta paikalta elää.
Click to expand...
Ja oma lukunsa ovat sitten nuo hullut äidit, jotka omassa ahdingossaan tappavat omat lapsensa :( Elämä ei ole oikeudenmukaista..
 
Juu, raskaana sitä ollaan. Vihdoin ja viimein ja luojan kiitos :) Vaikka koko ajan saakin olla pelko peräpäässä (takana 1 km) ja nyt koko ajan kuulostelee oma kroppaansa... ja pelkää kaikkea.

Meillä clomit mahdollisti tämän kaiken. Ekaks epäiltiin, että ovista ei tapahtuis luomusti ollenkaan, mutta todistetustu ainakin yhden luomu oviksten olen tikuttanut... Sitten epäiltiin, etä follikkelit eivät kypsy tarpeeksi..

Lääkäri sitten määräs clomit kierron tasaukseen ja munarakkuloiden kypsyttämiseen.. ja hyvin toimi. Heti ekasta kierrosta lähtien nähtiin, että haluttuun suuntaan oltiin menossa.
 
Mahtava juttu! Nyt olet jo varmemmilla vesillä, kun 12 viikkoa ohitettu! :) rauhallisin ja luottavaisin mielin eteenpäin!

Otetaanko noita clomeja kierron alussa ja alkavatko ne kuinka pian vaikuttamaan? Ja seurataanko niiden vaikutusta kierron aikana ultraamalla?
 
Riippuu ihan missä käyt. Me valitsimme väestöliiton klinikat (kunnallisella olisi pitkittynyt niin paljon tutkimuksiin ja hoitoihin pääsy).. Siellä kyllä oltiin erittäin tarkkoja siitä, että seurattiin kuurin vaikutusta sekä sitä, että ei kypsy liian montaa folliikkelia ja että tulokset ovat toivottuja.

Itse otin kiertopäivinä 5.-9. Nämäkin saattavat vaihdella... Kyllä meillä heti eka clomikuuri toi kemiallisen raskauden.. Eli heti ekasta kuurista on mahdollista raskautua. Vaikkakin erittäin epätodennäköistä.
 
Hei, millä kp:llä teillä on ollut ultrakontrolli clomikierrossa?

Ajattelin kun minulla on tässä kierrossa vasta kp19 lääkärin kontrolli käynti, niin eikös se oviskin ole tuolloin jo mennyt ohi...

Toinen kysymys millä kp:llä olette tikutelleet ovisplussan clomikierrossa?
 
Ikää 35, luomusti 1 km, jonka jälkeen vajaa kaksi vuotta tuloksetonta yritystä. Hoitoihin, pco-tyyliset munasarjat ja ovulaatiohäiriö. Vaste clomeilla vasta 4.kierrolla, inssi eikä tärppiä. Raskautuminen 5.kierrosta ja clomeja popsin tässä vaiheessa jo 3/pv kierron 3-7.pv sekä inssi. Nyt tosiaan vajaa kaksi kuukautta laskettuun. Näin lyhykäisyydessään :)

Folliuä oli osui aina kierron 10-12 paikkeille, taisi olla kertaalleen kierron 14'kin. Oviksen tikutus ohjattiin aloitettavaksi kp 10.
 
No niin, juuri tänään kun olen alkuillasta menossa folliultraan niin aamun cb:n uusin ovistesti näyttää vilkkuvaa hymynaamaa kohonneen estrogeenitason merkiksi. Tuohan ei vielä sinänsä takaa lh-huippua tai ovulaatiota, mutta kai tuokin ihan positiivinen merkki on, että jotain hormonitoimintaa on käynnissä. Illalla ollaan viisaampia, toivottavasti. Nyt on kuitenkin jo kp 17, että pitkäksi menee kierto tai luteaalivaihe jää lyhyeksi.
 
Mä en tie sit onko toi mun kontrolli follia varten vai katsotaanko sillä limakalvoja, että miten clomit niihin vaikuttaa, kun jo entuudestaan ne oli aika surkeat.
 
Eilisessä uä:ssä näkyi 19,7mm folli, joka gynen mukaan taitaa puhjeta tänään. Ihan hyvä uutinen, mutta minussa on pieni pessimisti, joka ei usko ennen kuin näkee ovisplussan testissä. Nyt kp 18 ja nyt aamulla oli vielä vilkkuva pärstä tossa testissä.
 
Muokattu viimeksi:
Huomenna viimeinen Clomi tässä kierrossa. Tänään ollut painostavaa tunnetta munasarjoissa.
Äklövaroitus:
Onko teillä tullut clomien aikana limaista vv:tä? En ole aiemmin huomannut, että tässä vaiheessa kiertoa olisi tälläistä ollut.
 
Muurahainen: mulla oli vv:tä clomien aikaan paljonkin ja sen jälkeenki vielä.. oliks se nyt niin et sulla on nyt menos eka clomikierto?
 
Takaisin
Top