Voi että. Eilinen ultra meni hyvin. Siinä miehen kanssa menimme femedaan (olimme varmaan aika koominen näky,minä täysin flunssainen, ääntä ei lähtenyt ollenkaan ja näytin kuin kuolleista heränneeltä ja mies vastakohtaisesti erittäin pirteä ja iloinen. Kunnon höpötys tuulella)..
Siinä sitten ultrattiin alapään kautta (vaikka selvisi, että raskaus jo niinpitkällä että olisi hyvin voinut vastapeitteen päältäkin ultrata). Neuvolatädin laskujen mukaan elettiin eilen viikkoja 10+4, eilisen ultran mukaan kuitenkin vastaisi jo viikkoja 11+4.
Hyvin erottui pienen sydämensyke ja vähän tuskaili ultraaja kun ei meinannut kunnon kuvaa saada kun pikkuinen niin kovasti liikkui masussa. Ihan alkoi ultraaja nauramaan, mitenkova meno siellä masussa oli.
Samalla saatiin vähän ohjeita tähän mun flunssan hoitoon ja napakka ohje nyt levätä ja ottaa rennosti ja parannella itteäni.
Mutta suuri helpotus oli kyllä kerta kaikkiaan tuo ultra.
Kuulemma kaikki näyttää erinomaiselta, raskaus on edennyt mallikkaasti ja suurin keskenmenoriski on takanapäin (ikinähän ei voi kuitenkaan tietää varmaksi, mutta kuitenkin).. Joten kyllä, olen erittäin helpottunut ja uskallan jopa pikku hiljaa haaveilla vauvan vaatteista ja äityisvaatteista ja muusta odotusaikaan kuuluvasta :)
En edes malttanut olla kertomatta äidilleni (jolla sattui olemaan syntymäpäivä eilen).. kävimme kylässä ja annoin ultrakuvan käteen.. oli aika hämillään (epäilen, että ei oikeen uskaltanut ilostua kun edellisen keskenmenon jälkeen oli aika pettynyt)... Mutta kyllä ainakin oma olo helpotti kun ei tarvitse enää salilla ja kertoa valkoisia valheita omille vanhemmille.
Hieman pettynyt kyllä olin vaisuun reaktioon, mutta onhan se ymmärrettävää.
oikeastaan ainoa mitä venattiin oli aukiolotutkimus tähystyksellä kun ei muuten onnistunut :)
Mua niin jo ärsyttää kaikki tämä odottaminen! Odottaa et menkat alkaa, odottaa ovista, odottaa plussaa...plaah!
