@Ness Kiitos vinkistä, kuulostaa mielenkiintoselta tuo luento
@Jolinda Tuo on kyl vielä hankalampi tilanne, kun ei voi oikein raskaustestiin luottaa kun päättää, milloin lopettaa progetuen. Toivottavasti osuisi nyt ajoitukset kohdalleen ja toivottavasti saat myös sen lääkkeen limakalvoa paksuntamaan.
@minttutuuli Mullakin oli oudon oireeton luteaali. Voikohan tautikin siihen vaikuttaa jotenkin. Toi on kyl tosi mälsää, et meni kierto puihin, toivottavasti ens kierroissa saat parempaa seurantaa ja hoitoa!
@Nukkelapsi Pikaista paranemista!
Tääl edelleen tauti vaivaa. Ei mitään kauheen hankalaa enää, mut monta päivää nyt ollut kova yskä ja räkä, jotka ei vaan tunnu laantuvan ollenkaan. Iltasin välillä meinaa myös tulla kuumeista oloa ja vähän lämpöä nousta, mut seuraavassa hetkessä taas ihan ok olo. Yli viikon jo kestäny tämä tauti, eli koko loma meni sairastaessa.

Lapsella kans sama tilanne, katotaan millon hänet pystyy taas päikkyyn laittaa. Puuh.
Mut eniveis. Menkat alkamassa, tuhrua tuli jo, huomenna varmastikin kp1. Progetuen lopetin nyt päivän myöhempään eli dpo12 oli vika päivä ku niitä laitoin ja taas 3pv myöhemmin lopetuksesta alko/alkaa menkat. Lämmöt tuli tällä kertaa selkeemmin alas lopetuksesta. Aika paska fiilis vaikka se pahin terä on kyl jo laantunut, kun ehtinyt pari päivää pettymystä jo sulatella. Mullahan tavoite oli, et kuhan sais vauvan 2025 aikana, niin sit olisin tyytyväinen. Ajattelin, et kun 9kk oli aikaa, ettei olis mitenkään kohtuuton vaatimus. Mut oli sit kuitenkin.

Nyt tulee sit vuosi ikäeroa lapsille lisää. Eihän se maailman loppu ole, mutta vi****aa. Ja tietty menetän nyt sit paremmat vanhempainrahat, jotka sain kuopuksesta, kun menee yli 3v.
Samahan kävi viimeksi, et toivottiin vauvaa edelliselle vuodelle ja sit saatiin tammikuinen. Nyt on fiilis, et käy saleen sama ja tekee mieli jostain syystä heittäytyä lapselliseksi ja skipata tammikuu, ettei voi käydä niin. Kun en saanut sitä ainoaa asiaa mitä halusin. Ja samoin, kun oon yrittäny miettiä tässä hyviä puolia, ettei oo viel tärpänny (kuopus on vähän isompi, on saanu palautua raskaus&imetys hormonipaskasta, parisuhteelle tehnyt hyvää ym.), mut jotenkin kaikki tommonen lapsi-tulee-sit-kun-on-tarkoitus ottaa vaan päähän ja tekee mieli itse kusta tommoset universumin master planit olemalla yrittämättä. Tämmösiä outoja lapsellisia uhmakiukkukeloja pyörii nyt päässä. En tiiä samaistuuko kukaan?

Turhauttavaa, kun ei tästä voi olla kenellekään vihainen.
Summa summarum, musertaa. Mutta tästä eteenpäin on sit taas vähän helpompaa, kun se aikapaine meni hetkeksi. Vuoden päästä sit itketään ehkä uudestaan samaa asiaa.