Mulla on tiistaina babyshowerit.
Tuli kyllä ihan puskista. En osannut yhtään odottaa, kun toista kuitenkin jo odottelen.
Onneksi miehen siskot on hoitaneet yhteydenpitoa asian tiimoilta mieheen päin aikataulujen, ym. osalta, niin toi mun ihana rakas
oli sanonut, että ei saa samana päivänä yllättää, vaan pitää vähän aikaisemmin varoittaa, että ehdin valmistautua henkisesti. Mä oon sitä tyyppiä, jolla pitää olla aina kaikki langat käsissä ja nyt raskaana ollessa oon vielä vähemmän ex tempore -ihminen kuin normaalisti. Onneksi toi ukkeli tuntee mut paremmin kuin kukaan muu eikä ollut ottanut kuuleviin korviinsa siskojensa "sen kuuluu olla yllätys" -juttuja.
Tänään nuorempi kälyni sitten soitti ja antoi ensimmäisen varoituksen ja hyvä niin. Yllätys toi on näinkin enkä tiedä mistään mitään paitsi sen, että saan huomisiltana tekstiviestitse tiedon, missä mun pitää olla ja mihin aikaan. Arvostan ennakkovavoitusta, niin en oo sitten koko iltaa ihan
ja pahimmassa tapauksessa vielä kiukkuisena ja nolona siitä, että oon tullut yllätetyksi kotoa sotkun keskeltä tukka likaisena joissain maailman karseimmissa pieruverkkareissa ja luultavasti vielä päiväunilta herätettynä.