Avuttomien ensiodottajien tyhmien kysymysten palsta

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rouva L.
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pinnasängyistä, meillä oli juurikin Stokken sänky, ja kyllä siitä saa yhden laidan pois ja sängyn sivuvaunuksi. Ei haitannut minua vaikka laita ei aukene koko sivulta, siirsin vain yläkroppani pinnasänkyyn kun imetin.

Vauvan nukkumisjärjestelyistä, minusta tärkein ohjenuora on, että perhe voi hyvin kun kaikki nukkuvat niin hyvin kuin pienen vauvan kanssa on mahdollista. Ei tarvitse kuunnella sen paremmin neuvolaa jos käskevät siirtämään vauvan oman huoneeseen tai perhepedin hehkuttajia jos se ei itsestä tunnu hyvältä. Jos on itse huono nukkumaan ja herää vauvan jokaiseen äännähdykseen ja käännökseen niin oma huone ennemmin kuin myöhemmin voi olla hyvä idea. Jos taas ei yhtään huvita nousta yöllä syöttämään/rauhoittamaan vauvaa niin perhepeti tai sivuvaunu, tai mitä vaan siltä väliltä voi olla hyvä.
Meillä vauva oli ensin perhepedissä, sitten sivuvaunussa kun möyrintä kävi kovaksi, sitten pinnis meidän huoneessa niin että ekasta syötöstä jäi perhepetiin, sitten noin 1,5v:nä omaan huoneeseen. Tuntui että vauva sopeutui hyvin kun ei tullut isoa muutosta kerralla.
 
Pinnasängystä
Meillä oli "tavallinen" pinnasängy, mistä ei saanut laitaa pois eikä laskettua. Pohjan sai kolmeen tasoon. En missään vaiheessa kaivannut laskettavaa tai poistettavaa laitaa, mutta nämä on niin makuasioita.

Omaan huoneeseen siirtämisestä
Siirrettiin, kun poika oli vähän reilu vuoden vanha. (Tai siirryttiin itse. Asuttiin tuolloin kaksiossa ja poika jäi makuuhuoneeseen meidän siirtyessä nukkumaan olohuoneeseen.) Kaikkien nukkuminen parantui. Eli sen lisäksi että me oltiin heräilty pojan liikkeisiin, hän ilmeisesti heräili meidän liikkeisiin. Imetin tuolloin vielä aamuyöstä, jolloin vain hain pojan viereen ja jatkettiin unia.

Rattaista kerrostalossa
Kannettiin vauva irrallisessa kopassa ylös (koppa jäi pois, kun vaunut muutettiin rattaiksi). Mies myös hilasi loppuosan ylös, mutta tämä vain koska asuttiin levottomalla seudulla. Nykyisellä asuinalueella oltaisi vastaavassa tilanteessa jätetty rattaat varastoon.
 
RadioGaGa sanoi:
Ja toinen kysymys: millä perusteella joutuu sokerirasituskokeeseen? En syö lainkaan valkoista sokeria (karkkia, makeita juomia, pullaa, jne.) ja sokeriarvot ovat aina olleet ok. Isävainaalla kuitenkin oli 2. tyypin diabetes ja aivan erilaiset elintavat. Onko tuo syy joutua kokeeseen? Oksettava ajatuskin juoda makeita litkuja kun en niitä juo muutenkaan.
Click to expand...


Kannattaa mennä, todennäköisesti kyllä joudutkin siihen.
Mä jäin jostain arvosta kiinni ja sain sen verensokerimittarin. Ja hyvä että sain. Siis tuo sokeriarvo oli sellainen, että mun sairaanhoitopiirissä se oli "yli" mutta jossain toisessa olis ollu vielä siinä rajalla, että on ok.
Yleensä kaikki sokeriarvot oli täysin ok, kunhan rajoitti makean syöntiä ja raskausaikana mun oli pakko syödä parin tunnin välein ja terveellisesti, ettei tullut huono olo.
Kuitenkin, eräs aamu kun heräsin, mies oli lähtenyt jo aiemmin töihin, olo oli jotenkin omituinen. Ei nyt oksetus-huono-olo, mutta kuitenkin epäilytti. Mittasin sitten verensokerin, joka oli todella alhaalla. Siis jotain 2,5 tms. Soitin miehelle ja kysyin että onko tää nyt ihan normaalia ja se käski heti mennä jääkaapille ja juoda sieltä tuoremehua.

Eli vaikka ei-raskaana ollessa sokerit olis ihan ok ja ruokailutavatkin hyvät, niin se ei välttämättä ole sitä raskausaikana.
 
Meillä ulko-ovi on eri päässä asuntoa kuin parveke. Kurakeleillä laitan rattaisiin rengassuojat jo rappukäytävässä, muuten rullailen sellaisenaan vähän mattoja väistellen. Imuri on keksitty.

Silloin, kun vauvat ovat nukkuneet vaunuissa, on kannettu pelkkä koppa vain ulos. Lisäksi meillä on ollut parvekkeella nukutus käytössä vanhoja rattaita, missä on voinut nukuttaa tai mihin kopan laittaa.

Kissasuoja on hankala käytössä. Meillä on ollut helpompaa vain laittaa makkariin ovi kiinni ja kouluttaa kissat siten, ettei sitä raavita yöllä. Päiväunet ovat nukkuneet lapset kuitenkin ulkona, missä sisäkissat eivät ole olleet, eikä se ole haitannut mitään, että kissat ovat pinniksissä makoilleet silloin, kun vauva eivät ole siellä olleet. Vaikka muuten ovat kovin mieltyneitä sänkyihin, eivät olisi menneet lähellekään, jos siellä on lapsi ollut.
 
Meillä kissat valloittivat pinnasängyn jo heti kun se hyvissä ajoin ennen pojan syntymää tuotiin kotiin. Pinnis oli minun makuuhuoneessani siihen asti kunnes poika muutti omaan huoneeseensa ollessaan n. 1v 8kk, jos nyt en väärin muista.

Sairaalasta synnytyksen jälkeen kotiuduttuamme oli minun makuuhuoneeni ovi kerta kaikkiaan kiinni aina kun poika siellä oli nukkumassa. Kissat kyllä alkuun taisivat vähän käydä raapimassa ovea, koska niillä oli ennen pojan syntymää täysin vapaa pääsy sinne. Mutta oppivat kyllä aika pian, että on aivan turha käydä raapimassa sitä ovea, kun en koskaan avannut ovea niille. Edelleen pojan ollessa jo miltei 2-vuotias, hänen huoneensa ovi on kiinni silloin kun poika on nukkumassa. Veikkaan kyllä, etteivät kissat menisi pojan sänkyyn silloin kun poika siellä on, mutta varmuuden vuoksi toimitaan nyt näin. En kyllä pidä siitäkään ajatuksesta, että kissat kävisivät tavalla tai toisella herättämässä pojan yöllä, kun vihdoinkin on taas ollut rauhallisempia öitä monta peräkkäin, tahdotaan kaikki muutkin nukkua. Kissat käyvät kyllä pojan sängyssä nukkumassa päiväsaikaan kun poika on tarhassa.
 
Vähän ehkä too much information -kysymys, mutta missäpä muuallakaan sitä kysyisi :grin eli heräsin viime yönä kahdesti kiristävään/painavaan kipuun lantiolla JA hyvin kummalliseen pakottavaan paineeseen peräsuolessa. Kesti ehkä minuutin tai pari ja meni itsestään ohi. Voiko nää olla jo supistuksia, vai voiko johtua sikiön liikkeistä tms? :eek: Viikkoja kuitenkin vasta 30+0, ja tunne oli ihan erilainen kuin tavallisten, kivuttomien harkkasupistusten kanssa. Mitään ummetustakaan ei oo hetkeen ollut, eikä tunne kyllä sitäkään vastannut..
 
Otsikon mukaisesti tyhmä kysymys. :nailbiting: Pitääkö paikkansa, että raskaana ei saisi maata selällään? Jossakin foorumissa joku kirjoitti, ettei lapsi saa happea niin. Voiko pitää paikkansa? Olisi vaan itselle mukava asento pötkötellä jalat ylösnostettuna selällään. En nyt sitten uskalla, kun ei ole varma saako vai ei. Usein kyllä herään öisin siten, että olen selälläni nukkunut. :bored:
 
Selällään nukkuminen raskausaikana ja lapsen autismi on pystytty jollain tasolla liittämään tutkimuksissa yhteen, mutta ei äidin tarvitse siitä huolissaan olla, jos selällään tuntuu hyvälle. Sikiön paino voi selällä maatessa tukkia suuria verisuonia, mutta silloin äidille tulee kyllä huono olo, joka laittaa äidin vaihtamaan asentoa. Jos olo tuntuu selällään hyvälle, on siinä turvallista olla. Toki suositus on vasemmalla kyljellä, jolloin verenkierto sikiölle on mahdollisimman hyvä , mutta eipä nukkuessa voi omaan asentoonsa oikein vaikuttaa. Omaa kehoa kuunnellen.
 
Samalla linjalla, ku elaffy! Kyllä äidin olo menee ensin huonoksi selällään makaamisesta ennen kuin vauvan vointiin alkaa vaikuttaa. :) Kävin mm. ripsihuollossa loppuraskaudesta eikä tarvinut nousta jaloittelemaan välillä vaikka ihan vaakatasossa makasin. Mutta siis mahdollisuus on, että kohtu ja vauva painavat äidin verisuonia ahtaammalle ja siitä tulee huono olo.
 
Kiitos paljon molemmille vastauksesta! :) Ajattelinkin että tässä on varmaan kohtuus myös hyvä muistisääntö, mutta kivempi kysellä muiden mielipiteitä! Yöllä tulee niin usein herättyä vessaan, ettei siinä kauaa kuitenkaan kerkeä nukkumaan yhdessä asennossa. :grin Pääsääntöisesti olen kyljelläni, mutta helpottaa välillä olla selällään, kun molemmat kyljet puutuu painosta. :rolleyes:
 
Lisää ensikertalaisen kysymyksiä. Meillä on huomenna neuvolan "parisuhdeilta". Mitä sisältää? Ja onko siellä muita pariskuntia? Henkoht. skipattaisiin mielellämme, jos olisi vapaaehtoinen. :grin
 
Eikös nää ole aina vapaaehtoisia? Ei me käyty yhdessäkään neuvolan infossa kun olisi tullut kiire ehtiä töiden jälkeen. Ei siitä mitään palautettakaan koskaan tullut ettei käyty.
 
Häh! No ei ole kukaan sanonut, että on vapaaehtoisia. Voi pas. :arghh: On vaan ulistu et ne on nyt pakko järjestää sopimaan aikatauluihin. Miehellä on vuorotyötä, niin ne oli pakko sit kuulemma sopia uusiksi, kun mies ei päässyt yhteen ja yksin en ainakaan sellaseen hömpötykseen halua. Kylläpä nyt ärsyttää kun en tajunnut inttää ettei todellakaan haluta mennä. Huomiseen on pakko nyt mennä kun liian myöhäistä perua. Jos saisi ne loput sit peruttua. Kiitos taas vastauksista. :grin Tuli itselle nyt tosi tyhmä olo. :shifty:
 
Tai sitten jätätte menemättä jonkun tekosyyn varjolla, että miehelle tuli ylitöitä ja yksin et halunnut mennä, tai että sinulta lähti paikka suussa ja ainoa hammaslääkäriaika joka järjestyi oli juuri samaan aikaan ja mies ei halunnut mennä yksin parisuhdeiltaan, jne. Kyllähän tällaisia sattuu ja tapahtuu.
 
Oho, onpa kyllä hyvin hämmentävää että ovat ”pakollisia” :wideyed: miten neuvola voi vaatia tolleen et kyllä nyt pitää pistää työvuoroja myöten kaikki aikataulut uusiksi... kuulostaa kyllä tosi kummalliselta.
 
Oon tämän vajaan kahden vuoden (eka äitiysneuvola, sit lapsen kans) huomannu, et jopa saman neuvolan sisällä asiat tapahtuu eri tavalla ja sanotaan eri asioita riippuen terkasta! Saati sit valtakunnallisesti. Et mua ei oikeestaan enää yllätä, ku kuulee jotain uutta outoa sanottaneen neuvolassa.

Surullista ja ehkä tavallaan pelottavaakin.

Vanhempien pitää pystyä luottamaan neuvolasysteemiin ja ihan varmasti suurimmalla osalla meneekin asiat niin kuin pitää. Mutta sokeasti en luottais, niin kuin mihinkään asiaan, missä ollaan terveyden kans tekemisissä. Virheitä sattuu ihan kaikille ja sen vuoksi ajattelen, et on hyvä edes jotain tietää asioista, että osaa mahdollisesti ihmetellä ja kyseenalaistaa. Enkä tarkoita, et pitäis googlata ihan kaikki asiat ja opetella, mut esimerkkinä vaikka se, et olis tieto, milloin on lääkärineuvola ja milloin terkkarin luona käynti:
Tutullani jäi lääkärineuvola lapsen 8kk aikaan välistä, kun heidän terkka oli varannut vain hoitajalle ajan. Vaikka meidän kunnassa 8kk on lääkärineuvola. Tuttuni oli ihan ihmeissään, kun kuuli kerhossa, et kaikki muut saman ikäiset kävivät lääkärillä.
 
Siis mistä ihmeen parisuhdeillasta täällä oli kyse? :wideyed: Meillä ei ollut mitään ylimääräistä pakollista menoa kuin ne raskauden aikaiset neuvolakäynnit, ja tietysti lapsen synnyttyä ne "pakolliset" neuvolakäynnit, jotka jatkuvat edelleen. Liekö ihan sitten kunta/kaupunkikohtaistakin, miten tuollaisia ylimääräisiä tilaisuuksia järjestetään. Sairaalassa käytiin kyllä tutustumassa synnytysasioihin, sekin oli joku yleinen tilaisuus, eikä sinnekään kai olisi ollut pakko mennä. Missään synnytysvalmennuksissakaan ei käyty, eikä neuvolastakaan kukaan pyytänyt/käskenyt menemään mihinkään. Siksi kuulosti tosi oudolta, että neuvola voisi pakottaa menemään johonkin ns. ulkopuolisiin tilaisuuksiin jopa niin, että aikatauluja pitäisi muuttaa moisten vuoksi!
 
Meille järjestettiin esikoisen odotusaikana parisuhde- ja perheiltama. Istuttiin pariskuntina pöydän ääressä ja kerrottiin tuntemuksia, perustietoja jne. Pienimuotoinen terkkarin luento. Sitten äidit jäi rentoutushetkelle ja miehet meni juttelemaan jonkun miestyöntekijän kanssa isyyden tunteista. Vähän turhaa :rolleyes: En menisi uudestaan, mutta esikoista odottaessa kaikki oli jännää, niin piti mennä. Mies kommentoi kyllä positiivista miestenkeskeisestä keskustelusta, hänellä ei ollut yhtään kaveria kenellä olisi ollut lapsia, niin sai vähän vertaistukea.
 
Takaisin
Top