Alkuraskauden oireet

Tinttarilla, parasta! :D Mulla oma esimies on ONNEKSI äiti ja muutenkin oikeasti hyvä tyyppi. Mutta sitten nämä neitokaiset... parikymppisiä likkoja, joista tosi moni on käsittämättömän pihalla elämästä. Elämän suurimpia draamoja ovat parturin peruuttama aika ja katkenneet rakennekynnet. ARGH! :shifty::grin Onneksi joukossa on muutamia fiksujakin tapauksia. Tällä hetkellä vaan kärjistyy se tosi seikka, miten nämä tytöt ovat aivan eri maailmassa kuin itse. Mä muutin omilleni heti peruskoulun jälkeen niin näistä tytöistä suuri osa asuu yhä kotona tai sitten niin, että isi maksaa vuokran (vaikka itse käy töissä!!!????). En vaan tajuu.
Välillä on ikävä vanhalle työpaikalle, rautakauppaan. Ja tosiaan. Näissä hormonimyrskyissä nämäkin asiat kärjistyy ihanasti.
 
No älä! Mä sain esikoisen kun olin 24. Nyt sitten parikin tyttöä töissä on 24 ja aivan muksuja. Toinen asuu vielä kotona ja toisen vuokran maksaa isi.

Täällä on tänään taas juteltu norjaa... :depressed: Lisäksi närästys on ollut melko voimakasta. Repäisykivut alkaa olla myös tosi tuttua kauraa. Varsinkin jos aivastaa tai nousee nopeasti.
 
Huomasinpas mikä tänään auttaa pahoinvointiin nimittäin pepsi ja ruisleipä! :D mutta ei kehtaa alkaa ihan yhtä pullollista pepsiä alkaa joka vuorokausi kittaamaan :'D

Meilläkin töissä pelkkiä naisia tosin meillä ei ole vakkari työporukkaa kuin minä+4 :'D sitten kaks on semmoisia joita lainaillaan toisesta myymälästä mikäli joku meistä sairastuu. Meillä minä oon nuorin ja mullakin ikää jo 30 :D
 
Mä oon 26 ja kolmas tulossa :D Mikähän siinä onkin, että joillekin se aikuiseksi kasvaminen on niin hillittömän vaikeeta... Joskus oli jossain televisiossa näytetyssä haastattelussa joku mies selittämässä, miten perheen perustaminen ei oo hälle vielä ajankohtasta, kun "me nuoret tykätään vielä elää omaa elämäämme ja välillä juhliakin". Ruudussa luki tyyliin "Kimmo, 35" :O :D
 
Mua huvitti tän toisen likan kommentti, kun töissä ilmoitin, että olen raskaana: siis mä aion tehdä kaks poikaa ja sit on ihanaa kun saa vaan olla kotona!
Jep jep, sitähän se on. Ollaan vaan. Se on niiiiin helppoo! :rolleyes:
 
Musta on ainaki ihanaa ku saa olla vaa kotona :) Tosin tänäänki o sellainen päivä ettei aamupala kelvannu eikä sit tietty kelpaa mikää muukaa ku o nälkäinen ja pahalla tuulella... Mutta joo, saa olla vaa kotona! Viä ku keksin jotai osa-aikahommaa mitä voin täältä käsin provikalla tehdä ni avot.
 
En tiiä kummat on pahempia tapauksia, lapsettomat parikymppiset vai yli nelikymppiset.. täällä omalla työmaalla nämä lapsettomat nelikymppiset elää vain ja ainoastaan työlle, tulevat kuumeessakin töihin ja marttyyrisoivat, että viiden vuoden sairauslomat pitämättä. Olen kyllä näille tehnyt selväksi, että mulla on muutakin elämää kuin työ ja varmasti tiedostavat, että minä olen varmasti jäämässä jossain vaiheessa äippälomalle, kun 27 ikävuosikin on tullut jo mittariin.
 
Tinttarilla ehdottomasti ne 35--> lapsettomat naiset! Meillä on semmoinen töissä ja semmoisella marttyyriasenteella mennään! Kaikilla muilla lapsia paitsi minulla ja hänellä. Työkaverit joutuu olemaan tottakai kotona jos lapset on kipeenä, mutta mitä tämä yli 35v lapseton nainen tuumaa "on se kyllä kun nuo vaan on jatkuvasti kotona kun lapset sairastaa! Minä en ole päivääkään pitänyt sairaslomaa viiteen vuoteen! Pitäisi minunkin alkaa pitämän pitämättömiä sairaslomia". En ymmärrä tuommoista asennetta sitten ollenkaan. Tiiän että kyseinen ihminen ei voi saada lapsia ja on varmasti siksi katkeroitunut mutta pitäisi silti sisällään tuommoiset mäkätykset! Mur!
 
Mä varmaan masentuisin ja tylsistyisin jos joutuisin vaan oleen, ja lisäks mun ei anna luonto periks jäädä miehen tai kelan elätettäväks, jotenkin arvostaa rahaakin enemmän kun on niska limassa sen ansainnut :grin tässä mä eroan mun sisaruksista, yks kävi puol vuotta valittaen töissä, jotta sai kelalta isommat äippärahat, no tavoitteensa kullakin..

Piti just kans sanoa että voihan se olla et jotkut noista marttyyreistä tekee sen ihan puolustusmekanisminä, kun haluais itsekkin mut ei saa niin sit kiukutellaan :grin mutta onhan noita siis ihan jokapuolla, millä on se työ koko elämä ja se kuuluisa perheellisviha takaraivossa, koettu on kans :nailbiting: ja aina sama virsi näköjään.
 
Meidän työpaikalla kaikki lapsettomat ovat omasta tahdostaan lapsettomia ja kuulostaa niin tutulta tuo mussutus työntekijöistä, jotka ovat kipeän lapsen kanssa kotona. Itsellä tulee kanssa kovat paikat, kun mies on yrittäjä eikä voi kokouksien takia jäädä yhtäkkiä lapsen sairauslomalle. Toki yritetään puolittaa parhaan mukaan, mutta varmaan olen se joka kipeän lapsen kanssa kotiin jää..

Mä kyllä nautin työstäni ja työelämästä, mutta jotenkin alkaa väsymään kun yt-neuvotteluja perä jälkeen ja kaikki revitään työntekijöiden selkänahasta. Siksi haluan olla reilun vuoden kotona ja lapsenkin haluan laittaa yli vuoden vanhana hoitoon.
 
Tinttarilla meilläkin viimeisen vuoden ajan ollut jatkuvasti yt.neuvotteluita ja luulen että vielä loppuvuodesta revitään lisää :/ itse oon jo niin tympääntynyt tuohon tilanteeseen töissä ja tuhon työporukkaan että minulle ihan sama joudunko yt.neuvotteluiden takia pois töistä koska tarkoitus olisi kuitenkin mennä kouluun ja opiskella täysin toinen ammatti. :)
 
mindiS, itsellä samat suunnitelmat :) Sosionomin opinnot houkuttavat, mutta katsotaan sitten äippäloman jälkeen :)
 
Tinttarilla itse ajattelin aloittaa kahden vuoden lähihoitaja opinnot luultavasti vuoden päästä sitten eli heti mammaloman jälkeen :) ensiviikolla olisi soveltuvuuskoe niin katsotaan miten käy ja jos en pääse niin kokeilen ensi vuonna uusiksi :) haaveena olisi kätilön opinnot mutta ensin aion vähän hankkia rahaa ja tehdä muksut ennen kuin menen niihin opintoihin :)
 
Mä taas en arvosta rahaa juuri ollenkaan muutenkaan, sitä joskus oli enemmänkin vaan ei se jatkuva ulkona syöminen ja kalliit käsilaukut oo lopulta minkään arvoisia... Mä en oo ollu "oikeissa töissä" ku pari kuukautta aikanaan mut yrittäjänä olin monta vuotta. Sit vaihdoin asuinpaikkaa eikä mun entisellä ammattitaidolla tee täällä mitään. Uudelle alalle oon kouluttautumassa vaan ne opinnot on taas raskauden myötä tauolla ku joudun olemaan haitallisten kemikaalien kanssa tekemisissä (autoala). Jotai yrittäjyyshommia pitää nytki kotihoidontuen lisäksi keksiä, miehen ja hänen yrityskumppaninsa kanssa onkin suunnitelmia mut tää tuli nyt vähän odotettua aiemmin tämä tilanne :) En koe olevani kelan elätti, enemmän tuo lapsen hoito kunnallisessa hoidossa maksaisi kuin mun kh-tuki.
 
Onneksi tässä maassa saa olla erilaisia äitejä, ei ole pakko olla kotona (vaikka se oleminen ei edelleenkään mun mielestä kuvaa sitä rumbaa, mikä kotona pyörii) eikä ole pakko olla töissäkään (okei, joillakin tilanne sitä vaatii, mutta näin pääpiirteittäin).
 
Mua alkaa risoa tää naaman kukkiminen. Tämä lienee todiste samalla siitä, että pahoinvointi ei olekaan enää ihan NIIN paha, kun kerran jaksan huomioida peilikuvan.
 
Keskiviikosta asti ollut suht normi olo, ei oksuja tai pahaa etomista :D olikohan tää pahoinvointi nyt tässä? Toivotaan. Välistä kyllä kuvottaa, mut ei äidy niin pahaksi, että ylös asti tulis, joten tää on luksusta :)

Mullakin hieman iho alkanut oireilee, ei niinkään finnejä, mut punottaa ja on jotenkin limanen :P ja laitoin sit vauvan sinkkivoidetta, ja siit tuntu olevan ihan huomattava apu :)
 
Täällä vielä jatkuu aamuoksentelut, mutta ehkä lievästi parempi olo kuin viime viikolla. Aamupäivät ja ilta on edelleen inhottavimmat, mutta tuntuu, että pahin saattais olla jo takana!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top