Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mun täytyy kyllä pikkasen kehua meidän isiä, kun tuossa Harmony epäilit selviäisikö mies viikkoakaan naisen kengissä. Meillä nimittäin isäntä oli esikoisen kanssa kotona nyt kesällä 10viikkoa kun minä olin töissä, hoiti siinä sivussa talouden, maatilan ja vieläpä isommat tyttönsä. Yhtenä viikonloppuna oli tyttöjen kanssa tässä keskenään, kun minä olin pe-su töissä jonkun 35tuntia, ja järjesti siinä sitten sivussa 4vuotissynttärit keskimmäiselleen - leipoi kakut ja kaikki itse! Lapset siis 10kk, 4v ja 5,5v. Olen aika ylpeä!
 
Puapru sulla hieno mies!!! Oikein kakunkin sai väännettyä ihanaa ;)

Olikohan mun viesti nyt vähän sekava. Pointtins mulla oli enemmänkin kehua meitä naisia ja meidän kyvykyyttä. Kyllä minäkin menin töihin takaisin kun esikoinen oli 9 kk ja tein töitä sitten ihan viikoille 36. Esikoinen oli siis hoidossa kotona isän kanssa. Tein viikossa noin 1-3 päivää töitä. Ja palailin takas töihin kun kuopus oli noin 6 kk. Alussa tein vain viikossa kerran, myöhemmin 50%. Ja edelleen pojat kotona isin kanssa. Kun tuun kotiin niin on meillä kyllö koti siisti ja ruokakin tehty. Ostoksillakin mies käy hienosti.

Kyllä miehet osaa ja pystyy, mut mun mielestä me naiset ollaan vaa kehun arvoisia ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Voisin vielä viestini jatkoksi lisätä, että kun esim tilanne niin, että on vaikka taapero ja uusi vauva tulossa. Taikka taapero ja vauva niin sillon vaaditaan usein suurta tahdonvoimaa, kärdivällisyyttä, johdonmukaisuutta ja järjestelmällisyyttä et selviää arjesta. Unohtamatta puolison tukea ja lähimmäisiä.

Monilla äideillä on usein rankkaa lasten/lapsen ollessa pieniä. Valvotut yöt, Hormoonit, tuskailu, jne arki vaatiikin paljon, ainakin alussa. Ja siksi sanoinkin että miehet ei selviäis naisten saappaissa. Ainakaan ihan alussa.

Mut mun tavoite ei siis ollut vähätellä miehiä. En minäkään olisi selvinnyt arjestani ilman mieheni suurta tukea ja ymmärrystä :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Helppoa ei elämä ole, kun on vanha talo, kohta neljä lasta, joista 3 alle 6v.
Ja mies reissutöissä. Tällä hetkellä vielä 2 alle 3-vuotiasta hoitolasta.
Mutta jos helposta elämästä tykkää, niin lapsia ei kannata tehdä.
Ja ihan normaalia on että tympii välillä. Jokaista ihmistä aivan taatusti tympii välillä, vaikka olisi kuinka ihana elämä ja unelmien duuni ja miehenä brad Pitt.
Eniten ehkä tympii se, että välillä tuntuu, että kaikille on niin itsestään selvää, että meillä on aina siisti koti ja ruuat ja välipalat tehtynä ja leivät leivottuna. Juu, onhan ne hommat hoidettu, kun allekirjoittanut tekee 15 tunnin päivää, oli arki tai pyhä. Sopii ihan miehenkin tulla kokeilemaan, vaikka viikoksi noin alkuun!!
Eikä se ole helppoa ole lasten kanssa elämä, vaikkei kotiäiti olisikaan.
Tsemppiä kaikille arjen haasteisiin!!


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
jep ei ol helppoa. no mun mies suomessa mein asuessa siivos ja laitto ruuan mut kyllä mä sain sit siltä valitustaki että hän tekee kaiken ja että viikonloppusin olin kans väsynyt. (5pvä vko:ssa herääminen ennen klo 6+päiväkoti+työ+kaupaskäynti yht. 12h ku kotona oltii yleensä siinä klo 18 esikon kans) käytössä vain julkiset kulkuvälineet onneks hyvät yhteydet. kyllä mä ruokaa laitoin töitten jälkee kans et ei kaikki ollu hänen vastuul ja leipää leivoin, pyykkiä pesin ja siivosin jne mut hänen mielest mun ois kuulun tehä kaikki 7pvä viikossa suunnillee. me ku tultii esikon kans kotii ni hän lähti ulos ja tuli vasta ku esikko oli nukkumassa. nyt ku mä oon tääl asues ollu kotona jatkuvasti eli töitä kotoa käsin tein yhes vaihees ni oli tyytyväinen ja ruoka on valmiina, tosin nyt vaa ootan että sais uuden harjan ja lattiakuivaimen varren että vois siivotaki...tosin ukko valittaa jos alan siivoomaa ku lääkäri kiels mut sekää ei ol hyvä jos en siivoa ja mitää painavaaha mä en saa lääkärin mukaa nostella ni eilen ukko oli et tule treenaamaa nostele tiiliä ni olin et jaa vai tiiliä pitäs nostella no enpä taida ku pitäs kuitenki pitää tää neiti viel se n. 12vko ainaki sisällä mielellää. :)
 
Mun mies varmasti pystyisi ihan samaan kuin minä, ja vielä ilman hermojen menetystä. Mutta ei sitä kiinnosta yhtä paljon kodin tiptop-siisteys tai koti-isänä vain oleminen.
Se on semmonen, että tarvitsee enemmän kodin ulkopuolista elämää. Itse oikein odotan innolla kotiin jäämistä!
Jos joutuisin vaikka sairaalaan kuukaudeksi, olisi lapset varmasti hoidettu.
Vaatetus ei olisi sävysävyyn, eikä pölyt pyyhitty, mutta nehän onkin vaan mun "pakkomielteitä"...
 
Ei tarvi munkaan olla yhtään huolissaan, miten mies pärjää kolmen lapsen kanssa viikon, kun mä olen synnärillä. Se kyllä hoitaa ulkoilut, ruuat, päikkärit ja esikoisen läksyt. Eritavalla varmaan kuin minä, mutta varmaan ihan yhtä hyvin. Ainut mikä ei suju, on mein tyttöjen tukan laitto aamuisin ;)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
rosita oot onnekas, mua vähä jännittää et miten ukko kestää ees yhen yön etten ol kotona, se on hermoraunio varmaa 24h sisää ni pitää kysyä kuinka nopeest pääsee sairaalast lapsen kans kotiin. esikko ku ei ol helpoimmast päästä ni senki takia toivon että muksu tulis joulukuun alussa ku esikko viel koulus ja tarhas ni hällä tekemistä ja ukko pääsee helpommalla, lähinnä herättää, vie tarhaan/kouluun, antaa ruuan kotona, laittaa nukkuun.
 
ukon perhe ärsyttää, ne on ottan taas tehtäväkseen sen että mulle on aiheutettava hirvee stressi, suru ja murhe ja yrittävät näköjää erotaa taas kerran minut ja isännän... (ollu tällästä siitä asti ku tähä maaha muutettii ja ku olivat saaneet kulutettua mun rahat loppuun ku autettii ruuissa ja muissa kuluissa heitä alussa ku asuttii hein kans aluks) heil oli riita naapurin kans tai no naapuri kuulemma sano jotai rumaa ukon isälle ni soittivat illal ukolle et hänen pitää mennä antaa selkäsauna naapurille (yrittävät saada poikasa vankilaan näköjään jollai keinolla). no eipä onnistu hein suunnitelma ja meillä vaihtuu numerotki varmaa huomenna ku päätettii että antaa hein olla omillansa ja me pysytää heistä erossa. eilen hirvee stressi ja huoli mulla ukon takia ja ukolla porukoittesa takia ni kaikki oli ku kissat pistoksissa. tiedänpä että ei tartte mennä lapsen synnyttyä kyläilemää hein luokse.
 
Oon päättänyt olla murehtimatta painon noususta, kunhan se ei ole itse aiheutettua mässäilyllä ja liikkumattomuudella (jos siis liikkumattomuuden syy on vaan oma saamattomuus)...nyt kuitenkin painonnousu ahdistaa ja paljon, koska viime viikolla painoa oli tullut lisää kilo viikossa ja lauantain jälkeen puoli kiloa! Lenkille en kylläkään viime viikolla ehtinyt kuin kerran, mutta joka päivä tein jonkinlaista jumppaa kuitenkin vähintään puoli tuntia ja töissä tulee juostua ympäriinsä se 6 tuntia vähintään päivässä. Enkä viime viikolla herkutellutkaan mitenkään tavallista enemmän.
Käsittääkseni noin nopea painonnousu näillä viikoilla (nyt 26+3) ei pitäisi edes olla "normaalia" :confused:
 
Ärsyttää ja ahdistaa, kun tuntuu että olen koko ajan tosi pahalla tuulella ja pinna tiukalla. En jaksa mitään poikkipuolisia sanoja kuunnella enkä oikein valituksiakaan mistään. Koitan eristää itseni muista ihmisistä työpäivien ajaksi, ettei tarvitsisi kuunnella marinaa siitä, miten mikään ei toimi niin kuin pitäisi. Himassa koitan olla turpa kiinni, ettei tulisi sanottua tarpeettoman ikävästi miehelle. Tuntuu, että sekin keksii joka päivä jonkun asian, jonka olen tehnyt jotenkin väärin. V*tuttaa kuunnella sitä - anteeksi seuraava ilmaisu- akkamaista nalkutusta.

En tahtoisi olla tämmöinen.

Kaiken muun lisäksi olen alkanut heräämään siinä aamuneljän, tai -viiden aikaan enkä meinaa saada enää uudestaan nukuttua. Turhauttavaa, kun kello soisi vasta seitsemältä ja sittenhän se kyllä nukuttaisi, kun pitäisi nousta.
 
Lurua harmi, että sua ahdistaa painonnousu. Mulla tuli myös noin kuukauden ajan 1kg/vko ja se tais olla myös viikoilla 28-32. Sillon oli kesä ja lämmintä, joten olin turvoksissa. Itsekin silloin alkoi ottaa päähän se painon nousu. Enemmän kannattaa ehkä keskittyä siihen, että mikä sinun kokonais painon nousu on ollut tähän asti. Muistaakseni norm.painon nousu on max 500mg viikko. Mut väliilö tulee enemmän välillä vähemmän.

Älä stressaa jos kerran syöt terveellisesti ja liikutkin. Nauti raskaudestasi ja tulevasta vauvasta. Jos tuntuu pahalta niin keskustele terveydenhoitajan kanssa. ;) tsemppiä


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Onneksi mun pahantuulisuus meni ohi jo melkein työmatkalla. Vaikka meinasin kyllä kesken matkaa kääntyä kohti työterveyshoitoa ja hakea jollain raskausverukkeella itelleni parin päivän ketutussaikun. :P Nyt on kuitenkin ollut koko päivän melko hyvät fiilikset. Mutta tuuliviirinä se saattaa muuttua kyllä ihan niissä sadasosasekunneissa... Oikeastaan on aika lohduttavaa kuulla, että jollain muullakin on samanlaista. Tsemppiä Citrus! :)

Mulle terkkari sanoi, ettei kotona kannata painoa edes mitata, kun siitä tulee sitten vaan ahdistusta. Että katsotaan sitten tarvittaessa, jos lähtee liikaa nousemaan. Mutta on sitä silti tullut vähän tarkkailtua. Vaaka on onneksi vähän sökönä, joten kovin usein ei sen kanssa jaksa taistella lukemia näkyviin.
 
Ahdistaa taas kaikki. Tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi. Joskus tekis mieli olla miettimättä muita ja keskittyä vaan itseeni ja omiin koiriin ja raskauteen jne.
 
Niin nyt pitää tehdäkkin (ainaki suurimmaksi osaksi) keskittyä itseensä ja omaan hyvinvointiin! Minä oon ainakin huomannut, että murehtimalla muiden asioita ei ainakaan auta mitään tai ketään.

Ljuba_91 toki en tarkalleen tiedä mitä tarkoitat, mutta tsemppiä silti! Muista että sinä itse olet elämäsi tärkein ihminen! :)
 
Mua surettaa aika paljon se, että kaikki sosiaalinen elämä on loppunut oikeastaan kokonaan. Vauvan synnyttyä sen ymmärtäisin hiipuvan ainakin toistaiseksi, mutta että jo tässä vaiheessa. Ystäviäni en ole nähnyt pitkään aikaan ja yhteydenpito noin muutenkin on loppunut oikeastaan kokonaan. Sairaslomallakin oon ollut kohta kuukauden, joten ketään en ole nähnyt edes opiskelujen merkeissä.. :/ tosi yksinäinen ja masentunut olo kyllä toisinaan. Toinen asia mikä ahdistaa on paino, sitä tullut nyt 13 kg. Liikkua en jaksa oikeastaan ollenkaan, koska lyhyiltäkin kävelymatkoilta tulee tosi huono olo ja alkaa supistelemaan, lisäksi tänne kotiin lähestulkoon linnoittautuneena ainoa puuha on syöminen :(

Sent from my SM-N9005 using Vau Foorumi mobile app
 
Takaisin
Top