Saisinkohan nyt kaikki asiat lueteltua... Mikään tällähetkellä päällä oleva ahdistus ei ole ylitsepääsemätön, mutta mieltävaivaavia kaikki kuitenkin.
Tuosta vatsan tuijottamisesta on ollutkin täällä puhetta. Olen jo monen vuoden aikana tottunut muiden ihmisten tuijotteluun eikä siinä sinänsä mitään uutta ole. Olen ylipainoinen, en kyllä mielestäni mikään hirrrmu ylipainoinen kun vaatteita löytyy kaupasta kuitenkin. Nyt kun maha alkaa nätisti kasvaa, niin olen alkanut tuntea itseni itsevarmemmaksi, ja kannan ulkomuotoani ylpeämpänä. Ehkä sen takia nykyään aiheuttaa vähän ahdistusta, kun tuntuu että aina minussa on muiden mielestä jtain tuijottamista. Mietin aina miehellekkin kaupassa ääneen että onkohan mulla hiukset nyt väärin laitettu tai onko maha liikaa esillä vai onko mulla vaan väärännäköiset vaatteet tms. Ennen olen antanut ihmisten tuijottaa sydämensä kyllyydestä, mutta viimeaikoina tosiaan alkanut sellanen inhottaa.
En ole koskaan mikään urheiluhullu ollut, mutta alkuraskaudesta oli kiva käydä kävelylenkeillä haukkaamassa raitista ilmaa. Nyt se on tuntunut mahdottomalta. Jos yhtään yrittää rivakammin kävellä, niin alavatsaa alkaa vihlomaan ja joutuu hidastamaan vauhtia. Eikä sellanen hidas löntystelykään ole kivaa, pitäis edes vähän olla tempoa!
Oon täällä lukenut miten jotkut hankkii vaipat ja IHAN kaiken valmiiksi vauvaa varten. Kun tämä on minulle ja miehelle ensimmäinen lapsi, niin kaikkea pikkutavaraahan sitä pitää hankkia. En halua kuulostaa huonolta tulevalta äidiltä, mutta minusta tuntuu, etten osaa ajatella selvästi mitä kaikkea me tarvitaan esim. vaipanvaihtoa varten! Ja tuntuu että jos ostaa kaiken mitä SAATTAA tarvita jossain vaiheessa, niin ei sitä kaikkea tavaraa tule tarvitsemaan... Mun pitäis löytää joku simppeli peruslista missä olis kamat joilla pääsee alkuun, ja tilanteen mukaan voi sit hankkia lisävarusteita.
Liittyen vielä mahasta puhumiseen. Minua harvemmin näkevät tuttavat ovat kaikki sanoneet että joo selvästi tyttö kun toi sun maha leviää joka suuntaan. Ensinnä en edes usko kauheasti mahasta sukupuolen ennustamiseen, mutta eikö kukaan tajua ajatella, että ehkä olen jo ENNEN raskauttakin ollut leveä. Just tuossa eilen sanoin miehelle että ne ihmiset ei ymmärrä että se vähän loukkaa kun mahasta puhutaan noin, kun olen vielä ihan saman levyinen kuin ennen raskauttakin.
Kauheat tarinoinnit ja avautumiset eikä kaikesta edes varmaan saa selvää, mutta nytpä oon purkautunut
Anoppi oli siinä kanssa ja sanoi kyllä heti, että turpa kiinni 
Muutenkin alkaa tuo masu tuomaan kolotuksia, hengenahdistusta, suppareita yms vaivoja, ettei olo ole enää niin hehkeä (oikeestaan ole ollut koo raskausaikana, mutta nyt vielä vähemmän), niin tollaset "oot lihonu, laihduta" -muka vitsit ei kyllä naurata.
