Ahdistaako joku asia?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Rosita
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
SenjoraG:
Mulla on ihan samanlaisia ahdistuksia ja ongelmia parisuhteessa. Ollaan oltu koko loma kokoajan yhdessä, mutta silti vain pari kertaa 4 viikon aikana harrastettu seksiä ja sekin on ollut aika pikaista... Koskettelua ei ole ollenkaan, yksi tai kaksi pusua päivässä, siinä kaikki. Olen ottanut puheeksi tämän ja siihen saan aina vastaukseksi, että alkaa ahdistaa, kun aina puhun vaan seksistä, että pitäiskö kokoajan olla panemassa. Mielestäni esim. kerran viikossa ei ole kokoajan, mutta mieheni mielestä se on jo suorittamista. Hohhoijaa! Juuri nyt kun kaipaisi tavallista enemmän koskettelua, hellimistä, hyväksyntää, kehuja, ihailua, arvostusta ja kunnioitusta, niin tuntee itsensä ihan hylätyksi läskimöykyksi, kun ei saa riittävästi huomiota. Jotenkin pitää vaan yrittää olla itsenäisempi, eikä niin riippuvainen toisesta. Ehkä pieni etäisyys ja välimatka tekisi ihan hyvääkin, en tiedä :(
 
Jos lapsi on miehellekin ensimmäinen, niim se on miehellekin ihan uusi juttu.
Ensimmäinen raskaus voi olla todellinen parisuhteen koetinkivi, miehet kun eivät osaa jäsentää tunteitaan samoin kuin naiset ja voi olla että viimeinen asia mitä haluavat, on keskustella asiasta.
Tod näk miehestäkin olisi kiva jos seksiä olisi useammin, mutta koska hänkin käy läpi aikamoista myllerrystä, niin suorituspaine voi olla kova ja mieliteko kateissa.
Miehet vaan on erilaisia kuin naiset. He ajattelevat eritavalla, kuin naiset ja käsittelevät asioita eritavalla kuin naiset. Melkein voisin vannoa, että viimeisin asia mitä he nyt haluavat on se, että heitä muistutetaan muuttuneesta parisuhteen tilasta. He tietävät sen itsekin, mutta nyt eivät vaan osaa muuta.
Antakaa niille miehillenne aikaa ja tilaa ja koettakaa elää, kuin kaikki olisi ihan normaalisti. Älkää vaatiko heitä käyttäytymään kuin naiset, eli "kohtele toista, niin kuin haluat itseäsi kohdeltavan" ei päde tässä kohtaa ;)
Kyse ei ole siitä etteikö miehenne rakastaisi teitä tai ettettekö olisi enää haluttavia tai kauniita. Luultavasti päinvastoin. He vaan käyvät läpi suurta murrosta itsekin. Ja miehillä ne tahtovat usein heijastua fyysisenä poissaolona.
Meillä naisilla asia on juuri päinvastoin. Siksi meidän on varmasti vaikea ymmärtää miehiä ja "vaadimme" heitä käyttäytymään, niin kuin itse käyttäytyisimme. Silloin mennään metsään!
Miehet on Marsista, naiset Venuksesta. Näin se vaan on.
Antakaa tilaa niille mörökölleille, tilanne muuttuu, kun vauva on syntynyt. Uskokaa pois :)
Nimim 15 vuotta parisuhdetta takana, ja kolmen veljen sisko :)

P.s. Itse en ole koskaan ollut parisuhteessa niin yksin, kun esikoisen odotusaikana. Ei ollut yksi tai kaksi kertaa kun istuin yksin kotona ja tuhersin itkua. Ja silloin kun mies oli läsnä, niin hän ei kuitenkaan ollut lähellä. Muistan kun mietin vielä, ettö mitäköhän tämä on kun vauva syntyy? Näinköhän on ero edessä??
Kaikki muuttui täysin, vauvan synnyttyä. Parisuhde voi hyvin (niinhyvin kun nyt voi kun on pieni vauva talossa), luottamus ja arvostus kasvoi ja me selvisimme yhdestä suuresta parisuhteen suurimmista "kasvukriiseistä"!!!
Elämä se ei ole aina kuin silkkiä vaan, ja välillä auttaa vain aika, mutta älkää ihmeessä heittäkö kirvestä kaivoon!!!
Muissa raskauksissa tätä ei ole esiintynyt. Eikä varmaan esiinnykään.
Meillä oli iso parisuhdekriisi, kun kakkonen oli vajaan vuoden. Pitkä imetys vaati veronsa ja oltiin tosi poikki ja kyllästyneitä, mutta siitäkin selvittiin. Ja taas vaan vahvempana tiiminä <3
Joten kyllä se siitä. Trust me!!
:)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
Oodori - Ihana kuulla, että jollakin samanlaisia "haasteita" parisuhde arjessa kuin minulla. En tietenkään ole iloinen, että joudut käymään läpi näitä asioita mutta helpotuttaa tavalla minua kun tietää, etten ole yksin tämän "haasteen" kanssa. Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan.

Me olemme tasan kolme kertaa harrastettu seksiä siitä lähtien kun sain tietää, että olen raskaana ja siitä on nyt viisi kuukautta, että aika vähällä mennään. Ja meilläkin tosiaan se läheisyys jää siihen pariin pusuun ja haliin päivässä. Mäkin samastun just noihin samoihin fiiliksiin, että kaipaisin vallan paljon enemmän sitä huomiota ja läheisyyttä NYT kun odottaa. Tunnen itseni "yksinäiseksi" tämän raskauden kanssa, mies vain oli mukana tekemässä lapsen, ja se jäi sitten siihen. :(

Toivotaan meille parempia hetkiä!!! :Heartbigred
 
No mutta onhan teillä nyt hellyyttä jos joka päivä pusuja ja haleja:) Musta oli sillon esikoista odottaessa (kun tunsi välillä ihan yksin odottavan ku mies meinas ahistua mun jatkuvista vauvahöpinöistä) ihana ku oli pari kaveria, jotka jakso kuunnella ja jauhaa niitä vauva ja odotusjuttuja. Toki tuo hellyys ja turvallisuus mitä puolisolta tarvii, täytyy saada just siltä omalta puolisolta. Mutta ei ne miehet tosiaan pääse oikeen mukaan siihen odotusaikaan samalla lailla. Mua ärsytti ihan hulluna ku annoin miehelle sen "ensi kertaa isäksi" -kirjan, eikä se ees kunnolla viittiny lukee sitä! Nyt on kuitenki huippu isä meidän taaperolla ja mulla ihana mies. Naiset saa aika kovan etumatkan tossa vanhemman rooliin kasvamisessa ku huolehtivat lapsesta jo odotusaikana ja miehet monesti aloittaa uuteen rooliin kasvamisen vasta lapsen synnyttä. Meillä ainaki mies hoiti omalla vastuullaan olleet valmstelut ja ostoket vasta ku oltiin vauvan kans osastolla... mut hoiti kuitenki;)
Uskoa huomiseen sulle SenjoraG :)

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
sama juttu täällä, olin loukkaantunut kun sentään esikoista vartosin eikä miestä tuntunut kiinnostavan juurikaan, ultriin sentään tuli mukaan ja kerran sain hänet kotidoblerilla sydänääniä kuuntelemaan, pari kertaa kokeileen potkuja vatsan päältä. Siinä Se, ei kans ottanut selvää mistään, koin myös että hän oli jotenkin pettynyt kun seksi muuttui ison mahan myötä monella tapaa, tunsin ettei hän tajunnut että tässä ollaan lapsi saamassa. Mutta nyt on tilanne esikoiselle toinen, hän on hyvä isä, leikittää, halaa ja suukottaa. Vähän huonommin pitää kuria kun minä mutta kun hän on viikot pois, oon sen suonut heille.. :). Edelleen aika rauhassa saan tämänkin raskauden kantaa mutta omaa mieltä lämmittää tuo esikoisen kanssa puuhastelu, Se riittää minulle hyvin :) kunhan vähän mua välillä halaa ja. Suukottaa.. :)
 
Rosita: Hyvin kirjoitettu! Itseäkin välillä ahdistaa parisuhteen tila, vaikka siinä ei varsinaisesti mitään vikaa olekaan. Läheisyyttä vaan kaipaisi nyt itse niin paljon ja miehelle näköjään riittää vähempikin. Lisäksi helposti pahoitan mieleni ja alan itkeä... Ja suututtaa kun toinen voisi niin helposti saada mulle paremman mielen, mutta ei vaan tajua.
 
Valitin täällä siitä sisätautilääkäristä jolla 24.7 kävin ja se ei ottanut turvotusta ja korkeita verenpaineita tosissaan koska keskittyi vaan ylipainoon. Noh 9 päivää tämän jälkeen normi neuvolakäynniltä lähete sairaalaan ja otettiin heti sisään ja seuraavana päivänä siirto tyksiin ja täällä nyt viikko maattu raskausmyrkytyksen vuoksi ja pois pääsyä ei näillä arvoilla näy. Viikkoja vasta 23+5 eli ihan liian vähän
Ja se hemmetin sisätautilekuri käski mut lenkkeilemään kun olisi pitänyt määrätä lepoa nyt vasta ahdistaakin että selviikö vauva jos tila tästä pahenee ja joudutaan sektio tekemään
 
Voi ei tsemppiä ja voimia kovasti! Toivottavasti kaikki menisi hyvin teillä. Kyseisestä lääkäristä täytyy kyllä tehdä valitus sitten, kunhan asiat selkiävät. On se kumma, että odottajan omia tuntemuksia ei laisinkaan oteta huomioon vaan kekitytään vaan niihin omiin mielipiteisiin. Todella kurjaa tuollainen :sad001
 
Voi kauheeta Nibsu85 :sad001 Toivotaan että kaikki menee hyvin.
Ei muuta ku potilasasiamieheen yhteyttä kun vaan jaksat ja asiaa eteenpäin, tommosen lääkärin ei tarvis tehä lääkärin hommia päivääkään, jos ei edes muuta huomaa ku painon :mad: Suututtaa sun puolesta :angry4
Voimia teille koko perheelle.
 
Toivottavasti kaikki kääntyisi Nibsu parhainpäin. Voima haleja.
 
Surullisksi tekee kyllä Nibsu tuo sun kokema! Toivottavasti nyt lepo tekee tehtävänsä ja nyt saat ainakin kunnon hoitoa!

Sent from my GT-S7275R using Vau Foorumi mobile app
 
Meinaan kyllä tehdä valituksen kunhan vauvan kanssa ensin selvittäisiin tästä terveenä. Vielä tarvis päästä monta viikkoa eteenpäin!
Mulla oli sillon paineet 157/113 ja kyseinen lääkäri sanoi että ihan hyvät ja jalat niin turvoksissa ettei kengät mennyt jalkaan. Kerroin myös että pissassa oli valkuaista mutta oli neuvolassa vielä miinuksella. Tämä vanha mies lääkäri ei vaan reagoinut lainkaan vaan lenkille..
Mielestäni ihan selkeä hoitovirhe! On kuulemma vielä todella arvostetussa asemassa oleva professori. Tälläistä hoitoa Porissa siis..
Suututtaa niin ja esikoista odotamme mieheni kanssa niin ei ihan osannut tälläistä odottaa
 
Todella epäoikeudenmukaista :(. Nyt kaikki energia toipumiseen ja olin parantamiseen, ja sitten vasta sen jälkeen keskityt kusipäälekuriin <3.

Paljon tsemppiä ja uskoa teidän perheelle! <3
 
Kävi mielessä juuri tuo raskausmyrkytys, kun lääkärikäynnistäsi silloin kerroit. Kauheaa, että meillä Porissakin on noin huonoja lääkäreitä! Todella, todella kurjaa, että sinulle sattui juuri tällainen viisastelija, joka ei potilaistaan tunnu välittävän! Tsemppiä ja positiivisia ajatuksia sinne kovasti!! :)


Sent from my iPhone using Vau Foorumi
 
jaksamista ja paranemista nibsu sinulle, inshaAllah pikkunen pysyy kunnossa ja sisällä sinne vikalle kolmannekselle ainakin että on mahdollisuudet selvitä. just luin tänää tuolta LA syyskuussa puolelta yhest äidist joka synnytti rv 30+6 muistaakseni raskausmyrkytyksen takia, lapsi voi hyvin ja samoin äiti joten inshaAllah lepo ja lääkkeet tekee tehtävänsä ja kunha tuut kuntoon ni sit se lääkäri selkä seinää vasten tekemällä valitus siitä.
 
Oon ollut tyytyväinen, kun nyt ei ole ollut mitään vaivoja ja oon pystynyt liikkumaan lähes entiseen malliin kokoajan..no, eilen sitten iski taas iskias kipu täysin yllättäen sohvalle istuessani täysin varoittamatta :sad001 Kai se oli vaan vähän väärä asento selälle tai jotain, kun yleensä kipu varoittelee jo hiukan tullessaan. Oon kyllä tottunut elään tän kivun kanssa, kun sitä on aina ajoittain esiintynyt, mutta nyt on ollut pidempi tauko, joten en yhtään osannut odottaa. Ahdistaa, kun ei tähän auta oikein muu kuin lepo ja liikunta on ollut nyt ainoa keino torjua stressiä parisuhteesta ja tulevasta vauva-arjesta ja kaikesta uudesta muutenkin..sitten stressatessa palaa taas migreenikin, kun ei saa nukuttua ja miettii ja vatvoo vaan kaikkea turhaa :mad:
 
Nibsulle tsemppiä! Koita jaksaa levätä..

Lurua: Samaistun sun ahdistukseen.. juuri kun ajattelin että alun pahoinvoinnin jälkeen pääsen taas kunnolla harrastamaan liikuntaa niin sitten alkoi kivuliaat supistukset ja tuli liikuntakielto. Pöh. Koitetaan jaksaa, on sitten kunnolla patoutumia mitä purkaa synnytyksen jälkeen liikuntaan :wink.
Nythän se vauva on sit kuitenkin tärkein.
 
Lurua ja LiLLY: Täällä kans ahdistaa se, että en pysty liikkumaan. Tai ahdistaa varmaan moni muukin asia, sillä tänään vasta ekaa kertaa hakeudun foorumille etsimään vertaistukea. Huoh. Sit het alkuunsa teki pahaa lukee toisten riskiraskauksista tai parisuhdeongelmista kun itselle ylitsepääsemätöntä on tää ettei voi liikkua samallalailla kuin ennen. Pahus että harmittaa ihan kyyneliin asti.

Tai no, harmittaa tässä kait sekin että oon muuttanu uudellemaalle vajaa 2 v sitten ja kaikki ystävät jäi pirkanmaalle. Nyt sit ei oo oikein vertaistukea täälläpäin kenen kanssa voisi olla ja jutustella kasvotusten :/ Mies varmaan kuuntelis mutta ei luonto anna periksi kitistä hänelle... :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top