----45+++++ kuumeiset

Peppipupu sanoi:
Ja koska Suski la?
Click to expand...
Vasta elokuun lopussa. Ja koska tuo esikoinenkin hengaili kohdussa pari päivää lasketun ajan yli, olen ajatellut, että tämän toisen voisi puskea pihalle 1.9.-19, siitä tulisi niin hyvä päivämäärä. Mutta eihän sitä koskaan tiedä. Saisi tämä nyt vielä muutaman viikon viihtyä mahassa, keskosuuden raja ylitetään vasta kolmen viikon päästä.
 
Tervetuloa Tahara minunkin puolesta! Me ollaankin sitten ainoat ensimmäistä yrittävät täällä. Motolla myös ensimmäinen tuloillansa ja ihanan pitkällä jo alkaa raskaus olemaan. :Heartred

On tää hirveetä hommaa, ja raskas matka ollut sinullakin kuljettavana. Voimia, ja sitä parasta sinulle toivoen! :Heartred
 
hannuli77 sanoi:
Sen kerran kun ajoitus onnistuu nappiin, eli juuri ovishetkelle, niin vuodan dpo2 alkaen. En ehtinyt edes lugeja aloittaa ennen tuhruttelua. Olkoon.
Click to expand...

Hannuli77 :) Miten nyt jakselet? Jospa tuo tuhruttelu oli kuitenkin harmitonta ja pian pääset testaamaan:cheers

Täällä kp2....luomu inssi varattuna. Toivon molemmille pikaista plussaa, että päästäis tuonne odottajien puolelle:cheers:cheers:cheers
 
HentoHaave sanoi:
Veriviiruja pyyhkiessä, kp9??? Onks tää normia letroilla? Mulla ei oo aiemmssa kierroissa tullut. On tää vaan ihme säätöä... mun kroppa on aina toiminut ku junan vessa, ajallaan ja kuin biologian oppikirjasta. Nyt sörkitään hormoneilla niin kierrot lyhenee, on tiputteluvuotoja ja ties mitä. Onkohan tää hyväksi mun keholle ollenkaan...
Click to expand...

En käytä enää... mulla kroppa toinii, kuin junan vessa ilman letroja ja niiden kanssa, mutta oletan munivani huonompia munia letroilla. Inositolinilla mennään seuraavaan inssiin :)

Suosittelisin käymään ultrassa.
 
Tahara sanoi:
Mitähän sitä kertoisi. No sen, että lasta olen halunnut aina ja se ei vaan ole onnistunut. Olin nuorempana naimisissa ja yritettiin 4 vuotta ilman tulosta. Jäin sitten leskeksi ja olin 10 vuotta yksin. Tapasin nykyisen mieheni marraskuussa ja maaliskuun lopussa tärppäsi,molemmat toivoimme lasta.
Click to expand...

Tahara :) Kiitos, että teit nopean tiivistelmän :)

Olet kokenut jopa vähän liian paljon:hug013
Toivon, että pääset pian yli kovista kokemuksista.

Minusta simulla on valtavasti selkärankaa, kun olet elänyt yksin pitkään ja vielä aika kriittisillä päivillä, kun puhutaan naisen hedelmällisyydestä.

On ihmisiä, jotka roikkuvat muissa ja sellaisia, jotka käyttävät "laastarl' suhteita, tai pomppivat suhteesta toiseen. Tosi urhokasta, että uskalsit ottaa miehen ja kaikki näyttäisi natsaavan:Heartpink

Toivon teille todella nopeaa uutta plussaa ja hyvältähän tuo jo näytti, koska teille tuli tuo plussa tosi nopeasti:joyful: :cheers

Sain esikoisen 43-vuotiana ja mulla on takana pitkä parisuhde, 30-vuotta yhteiseloa tulee juuri pian täyteen.

Hienoa, että osallistut tälle palstalle ja lähetän sinulle miljoonasti plussasäteitä sinne!!:cheers:cheers
:wav

T. Tähti 46v.
 
Last edited by a moderator:
HentoHaave sanoi:
Mulla on niin syvä hylkäämistrauma, otan tosi pienetkin vihjeet (jotka ei oikeesti edes tarkoita mitään) hirveen rankasti.
Click to expand...

Henrohaave :) Voisitko kertoa tästä asiasta lisää?

Onko sinun lapsuudessasi tapahtunut jotain "vääryyttä?"...oletko esim. ollut riittävästi vanhempiesi/muun aikuisen sylissä?:rolleyes:

Kysyn tätä, koska en osaa tunnistaa itsessäni mitään tunteita liittyen hylkäämiseen, missään ajanjaksossa lapsesta keski-ikäiseksi.

Kaiken kaikkiaan ajattelen, että sinun tulisi rauhoittua, tasoittua ja luottaa ihmisiin ympärilläsi. Maailmassa on monta moneen ja ehkä sinun kannattaisi tutustua laajempaan ihmispiirin, jota et olet tottunut tuntemaan :)

Tämä elämä ei ole vain pelkkää hylkäämistä, vaan luottamista, itsenäistymistä, sekä omaa itsetuntemusta! Kun nämä asiat ovat koossa, niin voi vaan elää, eikä tarvitse miettiä muita ja muiden sanomisia, sekä tekemisiä.

Ekaa kertaa tähän ikään mennessä kuulen sanan "defenssi', sinulta. Normaali ja tasapainoinen ihminen ei tällaisia asioita edes tiedä/mieti. Minun elämääni tämä ei onneksi kosketa ja toivon, että pääset myös tästä hylkäämistraumasta jaloillesi - aikuisena, tasapainoisena ihmisenä!:cheers
 
HentoHaave sanoi:
Veriviiruja pyyhkiessä, kp9??? Onks tää normia letroilla? Mulla ei oo aiemmssa kierroissa tullut. On tää vaan ihme säätöä... mun kroppa on aina toiminut ku junan vessa, ajallaan ja kuin biologian oppikirjasta. Nyt sörkitään hormoneilla niin kierrot lyhenee, on tiputteluvuotoja ja ties mitä. Onkohan tää hyväksi mun keholle ollenkaan...
Click to expand...
No jos sinulla on juuri nyt ovulaatio, voi tuo tiputtelu olla ovulaatiovuotoa (joka on vaaratonta) ja johtuu ovulaation aiheuttamista hormonivaihteluista. Eli jos nyt on ovulaatio, ja tuo on vain tilapäistä tiputtelua, ei syytä huoleen.
 
Tahara sanoi:
Uutena täällä, olen etsinyt vanhempia kuumeilijoita ja uskaltauduin viimein tänne.

Olen 43v. ja spontaanisti ilman mitään tietoa edes hoidoista raskauduin elämäni ensimmäistä kertaa huhtikuussa, mutta raskaus päättyi keskeytyneeseen keskenmenoon kesäkuun alussa. Vielä toipumassa tässä, mutta toivo elää, että vielä joskus lapsen saisin syliin.
Click to expand...

Tervetuloa! Pahoittelut keskenmenosta, ne on kyllä suoraan sanottuna p*rseestä. :sorry: Toivottavasti fyysinen toipuminen on sujunut mahdollisimman hyvin. Miltä susta tuntuu yrityksen aloittaminen menetyksen jälkeen?

Mulla tosiaan on takana sekä kromosomiperusteinen keskeytys sikiön vakavien ongelmien takia vähän yli vuosi sitten, sekä kkm viime syksyltä. Nyt kyydissä on (ainakin toistaiseksi) terveeksi todettu Tyyppi.
 
Tähti ★ sanoi:
Henrohaave :) Voisitko kertoa tästä asiasta lisää?

Onko sinun lapsuudessasi tapahtunut jotain "vääryyttä?"...oletko esim. ollut riittävästi vanhempiesi/muun aikuisen sylissä?:rolleyes:

Kysyn tätä, koska en osaa tunnistaa itsessäni mitään tunteita liittyen hylkäämiseen, missään ajanjaksossa lapsesta keski-ikäiseksi.

Kaiken kaikkiaan ajattelen, että sinun tulisi rauhoittua, tasoittua ja luottaa ihmisiin ympärilläsi. Maailmassa on monta moneen ja ehkä sinun kannattaisi tutustua laajempaan ihmispiirin, jota et olet tottunut tuntemaan :)

Tämä elämä ei ole vain pelkkää hylkäämistä, vaan luottamista, itsenäistymistä, sekä omaa itsetuntemusta! Kun nämä asiat ovat koossa, niin voi vaan elää, eikä tarvitse miettiä muita ja muiden sanomisia, sekä tekemisiä.

Ekaa kertaa tähän ikään mennessä kuulen sanan "defenssi', sinulta. Normaali ja tasapainoinen ihminen ei tällaisia asioita edes tiedä/mieti. Minun elämääni tämä ei onneksi kosketa ja toivon, että pääset myös tästä hylkäämistraumasta jaloillesi - aikuisena, tasapainoisena ihmisenä!:cheers
Click to expand...
En ole HentoHaave, mutta ihan yleisesti totean, että kaikki ihmiset eivät ole tasaisia, vaikka olisi miten hyvä ja terveellinen elämä. Defenssit ovat varsin tavallisia, voisin veikata, että jokaisella on niitä vähintäänkin jossain vaiheessa elämässä.

Tasapainoinen ja rauhallinen ihminen on ihan kiva, mutta myös muunlaisia tarvitaan. On myös ihan hyvä ominaisuus, että ei välttämättä luota aina kaikkiin.
 
Vakavien traumojen aiheuttamat ongelmat ovat asia erikseen, mutta defenssit sellaisenaan ovat tosiaan kyllä ihan tavallisia.

Psykologiassa todetaan "Meillä kaikilla on defenssejä, ja jos defenssimme toimivat huonosti, emme pärjää normaalissa kanssakäymisessä, olisimme liian haavoittuvia ja tunteemme heilahtelisivat liikaa."

Pääasia että ihminen tunnistaa omat defenssinsä ja osaa toimia niiden kanssa. Lähes jokaisella ihmisellä on jonkinlaisia isompia tai pienempiä käsiteltäviä asioita lautasellaan, joko lapsuudesta tai myöhemmistä kokemuksista vaikkapa työelämässä.

Defenssit ei tarkoita sitä, että ihminen ei olisi tasapainoinen tai normaali, päinvastoin. Olen itse järki- eikä tunneohjautuva, ja mulla on defenssejä monessakin asiassa. Uskon silti olevani tasapainoinen yhteiskunnan jäsen. :p
 
Motto78 sanoi:
Tervetuloa! Pahoittelut keskenmenosta, ne on kyllä suoraan sanottuna p*rseestä. :sorry: Toivottavasti fyysinen toipuminen on sujunut mahdollisimman hyvin. Miltä susta tuntuu yrityksen aloittaminen menetyksen jälkeen?

Mulla tosiaan on takana sekä kromosomiperusteinen keskeytys sikiön vakavien ongelmien takia vähän yli vuosi sitten, sekä kkm viime syksyltä. Nyt kyydissä on (ainakin toistaiseksi) terveeksi todettu Tyyppi.
Click to expand...
Kiitos. Kkm on nyt 6 viikkoa, fyysisesti olen toipunut hyvin, henkinen puoli on sitten asia erikseen. Uusi yritys ja mahdollinen raskaus tai se ettei enää raskaudu pelottaa.. Sekavia ajatuksia lähinnä. Nyt yritän keskittyä muihin asioihin ja nauttia lomasta kun viimein pystyn siihen tämän kokemuksen jälkeen. Tsemppiä kovasti sulle
 
Kp 23 täällä. Ei ole mitään muuta raportoitavaa kuin lyhytkestoinen, mutta voimakas kipu eilen melko kokonaisvaltaisesti alavatsalla kun nousin sohvalta.

Jos kierto olisi palannut normaaliin, niin eiköhän ne menkat sieltä ala viiden päivän sisään. Uteliaana odotan, mitä tuleman pitää. Raskauden alkamisesta ei nyt kyllä ole mitään odotusta edes, niin olin laiska siemenasioissa :bag: Välillä mietin, että jaksaisinko uutta vauvaa enää, mutta taitaisin jaksaa :love017
 
Mä oon pohtinut paljon normaaliuden käsitettä. Kun omilla lapsilla todettiin haasteita, oli se vaikea paikka. Romahdin hetkellisesti, kun kuulin, että poika on siirrettävä toiseen tarhaan tuen saamiseksi. Meillä on ollut viisas erityislastentarhanopettaja, joka kerran sanoi minulle, että ihan jokaisella lapsella on haasteita ja erityisyyttä joissain asioissa, samoin aikuisilla. Ja että niiden eteen vaan tehdään sitten töitä, jotta elämä sujuu. Oon nyt miettinyt sitäkin, että on minullakin aina ollut haasteita ja on edelleen, mutta pidän silti itseäni järkevänä ja normaalina, joskin hieman erikoisen luonteen omaavana :grin Mutta mitäpä tuo haittaa! En ole tasainen ja rauhallinen, menen tunteella. Mies taas on näitä molempia ja menee järjellä. Hyvä combo :hilarious:
 
Takaisin
Top