----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itseeni minäkin vertaan. Toisen ihmisen kanssa nukkuminen tuo sellaisen rauhan ja turvallisuuden tunteen verrattuna yksin nukkumiseen, että pikkulapselle sen tunteen haluan suoda. Etenkin kun tykkään lapsen vieressä nukkumisesta itsekin. Ja toisaalta muistan lapsuudestani sen pelon, kun keskellä yötä heräsin pimeässä omassa sängyssäni ja piti mennä vanhempien sängyn viereen nukkumaan loppuyöksi, että yhtään pärjäsi.

Taapero nukkuu meillä yönsä perhepedissä sikeästi heräämättä, ei lähde vaeltamaan, eikä koskaan ole ollut minkäänlaisia nukahtamisongelmia, koskaan ei ole itkenyt kun nukkumaan on laitettu ja kainaloon rauhoittuu heti. Minä taas voin ihan vapaasti nousta sängystä ilman että lapsi herää ja olla pois pitkiäkin aikoja. Tämäkin on yksi syy, miksi minua ei yhtään nappaa omaan sänkyyn siirtäminen, mitään unikouluja en jaksaisi ollenkaan ja vähän tuntuu unikoulujenkin johtuvan siitä, ettei lapsi vain ole valmis nukkumaan yksin ja pakolla pitää heitä siihen opettaa.

Kun lapsi on riittävän iso, asia hoituu ihan itsekseen ilman opettamisia ja unikouluja. En usko, että yksikään teini haluaa nukkua samassa sängyssä vanhempiensa kanssa, yleensä jo kouluun mennessä alkaa oman huoneen vaatiminen, mitä nyt isompia lapsia olen nähnyt.
 
Muokattu viimeksi:
Mahtavia kirjoituksia! Ymmärrän paremmin nyt. Turhaahan tuota on etukäteen suunnitella kun ei ole vauvasta varmuutta.

Hento haaveen kirjoitus jotenkin kolahti! Ja olen kokoajan ajatellut että olet sellainen kylmän rationaalinen. :hilarious: tälleen kirjoittamalla en saa samoja signaaleja kun livenä. Olenkin ekstrovertti ja puhun mielummin kasvotusten kun kirjoitan tai soitan.

Ihanaa kun ollaan erilaisia!
 
Muokattu viimeksi:
Mulle tuli kotiin päästyä kauheen huono olo ja testasin herkällä testillä, mut oli nega. Ehkä tää on mahatautia..
 
HentoHaave sanoi:
Oletko ikinä kuullut apinaäidistä, joka jättäisi lapsensa nukkumaan eri paikkaan kuin itse? Yksinäinen apina ei selviä. Kosketuksen puutteesta kärsii aikuinen, mutta erityisesti pieni vauva.
Click to expand...

Tämä olisi todella surullista.

Joskus eläimet hylkäävät poikasiansa, mikähän syy on, mutta poikanen kuolee toki nälkään, mutta ennen kaikkea varmasti hylkäämisen tunteeseen:sad001

On orpolapsia, katulapsia, kodittomia...näillä on varmasti rankkaa elämä aikuisena, kun turvaa ja läheisyyttä ja ymmärrystä ei ole lapsena kokenut:sad010
 
Minulla kaikki kolme lasta ovat nukkuneet alusta asti omassa sängyssään. Olen sikeäuninen ja nukkuessani puudun niin pahasti, että joka aamu en pääse yksin ilman apua liikkeelle. Tavallisimmin vain kädet eivät toimi, mutta joskus on koko akka jumissa. Syliä ja läheisyyttä ei lapsilta ole silti koskaan puuttunut.
 
Tähti ★ sanoi:
Joskus eläimet hylkäävät poikasiansa, mikähän syy on, mutta poikanen kuolee toki nälkään, mutta ennen kaikkea varmasti hylkäämisen tunteeseen:sad001
Click to expand...
Yleensä (ei aina) hylkäämisen takana on se, että eläin aistii poikasessa olevan jotain vikaa - vaisto valitettavasti ohjaa jättämään jälkeläisen, jolla ei olisi täysiä elämän edellytyksiä, ja keskittymään muihin poikasiin tai seuraavaan pesueeseen. Selviytymisvietin varjopuolia. :sad001
 
Mä kuulun tähän apinaäiti lahkoon. Mutta koen itsekin repivää tuskaa nukkua erossa vauvasta/pienestä lapsesta. Parivuotiaaksi menee kainalossa, sitten käden ulottuvilla pari vuotta. Mulla pikkupojat jakaa mun kanssa makuuhuoneen, iskä apina nukkuu omalla oksallaan viereisessä puussa.
Kyllä me silti kohdatessa kosketaan ja joskus välimaastossa tuikkastaankin. Ja rakastetaan.

Näitä nukkumajärjestelyjä on yhtä paljon kun on ihmisiä! Onneksi ei ole kiveenhakattuja sääntöjä tästäkään.
 
Motto78 sanoi:
Yleensä (ei aina) hylkäämisen takana on se, että eläin aistii poikasessa olevan jotain vikaa - vaisto valitettavasti ohjaa jättämään jälkeläisen, jolla ei olisi täysiä elämän edellytyksiä, ja keskittymään muihin poikasiin tai seuraavaan pesueeseen. Selviytymisvietin varjopuolia. :sad001
Click to expand...
No tää on joillakin syynä, sitten on myös näitä heikkoja emo-ominaisuuksia, jotkut hylkii terveitäkin poikasia.
 
Poika nukkui minun kanssani samassa sängyssä koko elämänsä alun sairaalasta päästyämme. Parisängyn toinen puoli oli varattu hänelle. Jossain vaiheessa, kun poika oppi liikkumaan sivusuunnassa jollain ihme konstilla, ei siis kierimällä vielä siinä vaiheessa, niin laitoin pinniksen sivuvaunuksi ja pienen lakanarullan sijauspatjan reunan alle, niin poika pysyi oman sänkynsä puolella. Poika sai paljon läheisyyttä päivin öin silloin kun olin kotona, saattoi nukkua jokuset torkutkin sylissä (tissillä) päiväsaikaan. Töihin palaamiseni jälkeen pojan läheisyydenkaipuun huomaa hyvin, uskon, että hän saa olla päiväkodissakin sylissä ainakin jonkin verran, mutta kotona tuntuu, että koko ajan pitäisi olla vaan sylissä. Imetys on edelleen meillä yksi läheisyyden muoto, vaikka odotusaikana olin satavarma, etten yli vuoden ikäistä enää missään tapauksessa imetä.

Itse nukun parhaiten yksin, ja viime vuosina kun omat uniongelmat ovat vain lisääntyneet, niin mieluusti nukunkin yksin. Ahdistaa ajatus siitä, että pitäisi jakaa sänky miehen kanssa. En ole 20 vuoteen nukkunut puolisoni kanssa jatkuvasti samassa sängyssä, jokunen kumppani on kuitenkin sinä aikana ollut, joten kyllä se vika on minussa, etten vaan osaa. Kumppanit ovat kaikki olleet rakkaita suhteen aikana, siitä ei ole ollut kyse. Heräilen jatkuvasti, aina kun toinen kääntyilee ym. ja kun minulla on ongelmallista nukahtaa uudelleen, niin olen valitettavasti priorisoinut oman unenlaatuni ja sen määrän tärkeämmäksi kuin sängyn jakamisen miehen kanssa.
 
Suski75 sanoi:
Itseeni minäkin vertaan. Toisen ihmisen kanssa nukkuminen tuo sellaisen rauhan ja turvallisuuden tunteen verrattuna yksin nukkumiseen, että pikkulapselle sen tunteen haluan suoda. Etenkin kun tykkään lapsen vieressä nukkumisesta itsekin.

Taapero nukkuu meillä yönsä perhepedissä sikeästi heräämättä, ei lähde vaeltamaan, eikä koskaan ole ollut minkäänlaisia nukahtamisongelmia, koskaan ei ole itkenyt kun nukkumaan on laitettu ja kainaloon rauhoittuu heti. Minä taas voin ihan vapaasti nousta sängystä ilman että lapsi herää ja olla pois pitkiäkin aikoja. Tämäkin on yksi syy, miksi minua ei yhtään nappaa omaan sänkyyn siirtäminen, mitään unikouluja en jaksaisi ollenkaan ja vähän tuntuu unikoulujenkin johtuvan siitä, ettei lapsi vain ole valmis nukkumaan yksin ja pakolla pitää heitä siihen opettaa.

Kun lapsi on riittävän iso, asia hoituu ihan itsekseen ilman opettamisia ja unikouluja. En usko, että yksikään teini haluaa nukkua samassa sängyssä vanhempiensa kanssa, yleensä jo kouluun mennessä alkaa oman huoneen vaatiminen, mitä nyt isompia lapsia olen nähnyt.
Click to expand...

Näin minäkin ajattelen. Lapsi on nukkunut vieressä syntymästään asti, eikä muutosta ole ihan heti näkyvissä. Pinnasänky oli ilman laitaa sivuvaununa hetken aikaa konttailijan kanssa, mutta sitten taas siirtyi viereen kun oppi tulemaan turvallisesti sängystä itse alas. Väitän että minäkin nukun paremmin kun lapsi on vieressä, siipien suojassa. Siksi meillä varmaan edelleen syödäänkin öisin, -en välttämättä kunnolla herää siihen että lapsi käy rinnalla.

Suski, miten olette ajatelleet järjestää nukkumajärjestelyt vauvan synnyttyä? Yksi 90cm pala sänkyä lisää?
 
:hello
Tänä aamuna tuli vahvin ovistesti ja nyt se alkoi himmentyä.... alin testi on siis hetki sitten testattu, sitä aiempi on mielestäni plussa. Se plussa osui ihan aamulle eli kp13.

Saa kommentoida (rakentavasti):p
Siipat vielä varmasti elossa ja toinintakykyisiä (26tuntia kulunut).

20190601_140651.jpg
Kp13
 
Tuo imetys tietenkin muuttaa asiaa. Siitä ei kovinkaan kokemusta kun ensimmäisen kanssa hommasta ei tullut mitään ja toinen söi pulloa kokoajan rinnan lisäksi niin imetys loppui 4kk päästä. Mahdollinen tuleva vauva tulee olemaan pulloruokinnalla, koska biologiset lääkkeet aloitetaan heti jos pääsen synnyttämään.
 
Kyllä, kesän aikana on tarkoitus ostaa sänkyyn lisää leveyttä, jotta kaikki halukkaat mahtuvat samaan sänkyyn.

Imetys ei meillä ole minkäänlaisena syynä perhepetiin, koska minulta ei tule maitoa. Esikoisen aikaan kaikki tehtiin oikein ja oikeaan aikaan, siltikään maito ei ikinä noussut, eikä sitä tullut kuin kaksi tai kolme pisaraa kerralla. Jälkikäteen tajusin, että minulla on selvät IGT:n merkit, joten tuskinpa on tulevaisuudessakaan maitoa odotettavissa. Onneksi on olemassa korvike!
 
Hienoa, että jotkut vauvat saavat nukkua perhepedissä, mutta ei siitä kiintymyssuhdehäiriötä saa aikaiseksi, vaikka nukkuisivat omassa sängyssä, jos kaikki muu on kunnossa.

Meillä ei olisi ollut apua siitä, että sänky on leveä. Minun on pakko nukkua reunalla, että pääsen ylös enkä voi vauvaa pitää lähellä kuitenkaan, koska en tiedä, missä asennossa milloinkin pääsen nousemaan. On se sitten aivan sama, nukkuuko vauva samassa sängyssä kaukana minusta vai omassa sängyssä minun sänkyni vieressä. Ainoana erona, että omassa sängyssään tiedän vauvan sijainnin eikä hän vahingossakaan tule liian lähelle.

Imetin kaikkia kolmea, en koskaan makuullaan etten nukahda ja koska olivat kaikki refluksivaivaisia. Kahdesta ensimmäisestä on ainakin tullut tunne-elämältään tasapainoisia aikuisia ja yhä olemme läheisiä. Nuorimmainen menee kyllä varmaan pilalle, kun ei pääse viereen.
 
HentoHaave sanoi:
Tänä aamuna testissä vahvat viivat tarkoittaa sitä, että ovulaatio on vasta 24-48 tunnin kuluessa. Mitähän ne simpat tekee sen aikaa... 26+24h eli minimissään ne on ovulaation aikaan odotelleet munatorvessa tuon 50h. Ihan vaan faktaa.
Click to expand...

Voi myös tapahtua ihan 6tunnin sisällä.

Eli siellä ovat jo mahdollisesti kohdanneet:happy:

Mulla on munat aina singonneet nopeasti, ettei ole ultrassakaan enää ehtinyt näkyä plussasta jonkun tunnin jälkeen:laughing002

Klinikan lääkäri arvio irrotuspiikin kohdallani turhaksi, kun munis oli eilen jo kypsä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top