----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Sain nuorimmaiseltani tänään kommenttia siitä, kun ei pikkuveljeä??? kuulu. Ehdotus hänellä oli, että pitääkö vaihtaa äitiä, mutta sitten tuumasi, että syö enemmän, niin kyllä se sitten tulee.
 
Suski75 :) Tässä ainakin perimmäinen syy mitä olen kuullut vuosi kymmenien aikana työkavereiltä, että lapset jää hankkimatta. Jos haluaa edetä ja tienata työelämässä, niin lapsia ei kannata hankkia, kuin vasta viimemetreillå, että on saatu tienattua riittävästi pesämunaa. Lisäksi lapset haittaavat naisilla uraa js siinä etenemistä. Ei haluta pätkätöitä. Siksi lapsia ei hankita aikaisin.

Työssäkäynti ei kannata, jos hankkii lapsia aikaisin ja paljon, koska sossun tuet nousevat.

Yhteiskunta on jakautunut, on joko uraäitejä, joilla on yksi lapsi tai ei sitäkään ja sitten on niitä äitejä, jotka hankkivat paljon lapsia, eivätkä töissä käy ollenkaan. On toki välimuotojakin näistä, mutta ääripäät kärjistyvät.

Itse koen olevani uraäiti. Ura on ollut lapseni 40+++ ikäiseksi saakka ja sen eteen tuli uhrattua ihan kaikkensa. Jos olisin hankkinut lapsia aiemmin, en olisi edennyt uralla siihen missä nyt ollaan ja siihen, että mitkä mahdollisuudet uran suhteen on nyt olemassa. Ei myöskään olisi pesämunaa ja paksua lompakkoa.

Kotona tosin en olisi vuosi kausia viihtynyt vain lasten kanssa, koska työssäkäynti on kyllä kiinnostanut aina enemmän! Nyt on toki mitä ihaninta leikkiä taaperon kanssa leluilla ja ihastella vauvan vaatteita mahdollisen uuden vauvan toivossa:Heartblue
Höpö höpöä! Juuri näillä asenteilla saadaan aikaiseksi vauva- ja lapsivastaisuutta.

Minä olen työurallani juuri siinä, mihin olen pyrkinyt ja jos olisin tahtonut jotain muuta, niin sekin olisi ollut mahdollista. Olen silti saanut lapsia nuorena ja vanhana, ollut lasten kanssa kotona ja silti tehnyt uraa. Olen myös opiskellut siinä samalla. Enkä ole mikään tehopakkaus, vaan matalaenerginen ihminen ja lepään paljon.

Jos talous kiinnostaa, niin minulla on riittävästi rahaa ja omaisuutta, vaikka en ole saanut perintöä enkä mennyt naimisiin rikkaaseen sukuun. Niin ja olen myös matkustellut sekä lasten kanssa että ilman.

Kun toitotetaan, ettei kaikkea voi saa, niin unohdetaan, että elämän on pitkä ja lapset pieniä vain hetken.
 
Minä en ole koskaan ollut uraohjus, eikä minusta sellaista tule. Koen kyllä aika reilusti lasten hankinnan muuttavan urakuvioita omalla kohdallani. Ihan suurimmalta osin omaa valintaani, mutta on työn ja äitiyden yhteen sovittelussakin hemmetisti haasteita. Ainakin minulla. Myöskin johtuen ukon jatkuvista poissaoloista. Ei ole toista vierellä jakamassa arkea. Jos hän olisi päivätöissä, niin minullakin olisi enemmän varaa tehdä omaa uraa. Silti itse en vaihtaisi yhtään mitään, mutta meidän perheessä lapset eivät estä isän uraa ollenkaan. Ihan vapaata valintaa tämäkin meillä.

Rahaa en ole ajatellut hetkeäkään syyksi, etten lapsia tahtoisi. Hätä keinot keksii. Perintöä olen saanut, mutta en ole saanut. Kuulun tässäkin siihen epäonnisiin, jotka eivät saa realisoitua omaisuutta. Kiinteistö ei mene kaupaksi, paitsi jos ilmaiseksi antaisi. Sitten siitäkin rupeaa jossain vaiheessa tulemaan ennemmin kuluja, kun tuloja. Perinnön alkuperäinenkään määrä ei ole ollut huimaava, mutta siitäkin ilosta kohta maksetaan.
 
Minä olen työurallani juuri siinä, mihin olen pyrkinyt ja jos olisin tahtonut jotain muuta, niin sekin olisi ollut mahdollista. Olen silti saanut lapsia nuorena ja vanhana, ollut lasten kanssa kotona ja silti tehnyt uraa. Olen myös opiskellut siinä samalla. Enkä ole mikään tehopakkaus, vaan matalaenerginen ihminen ja lepään paljon.

Jos talous kiinnostaa, niin minulla on riittävästi rahaa ja omaisuutta, vaikka en ole saanut perintöä enkä mennyt naimisiin rikkaaseen sukuun. Niin ja olen myös matkustellut sekä lasten kanssa että ilman.

Kun toitotetaan, ettei kaikkea voi saa, niin unohdetaan, että elämän on pitkä ja lapset pieniä vain hetken.

Yölento :) Asenteet aiheutuvat yhteiskunnasta, lapsien hankintaan. Tätähän ne eduskunnassa pähkivät, että missäs syy ja ongelma, että syntyvyys on heikko.

Ei mullakakaan peritöä ole, jolla porskuttaisin. Itse joka pennini ansainnut.
 
Olisin kyllä tehnyt lapsia heti vaikka teininä, jos olisi löytynyt mies. Töissä olen käynyt, koska jotain pitää tehdä jotta saa rahaa, joten en ole mikään uraohjus. Ja senkin voin todeta, että ennen lapsia koin työnteon mielenkiintoiseksi, lasten saamisen jälkeen ei kiinnosta enää yhtään. Töihin on kuitenkin pakko mennä, ellei sitten lottovoitto satu kohdalle. Perintöjäkään toivottavasti ei ole tulossa vielä pariinkymmeneen vuoteen.
 
Olen itse pienestä tytöstä asti tykännyt vauvoista. Kauppareissuilla piti aina päästä kurkkimaan muiden vaunuihin. Olisin ottanut myös pikkusisaruksen, mutta en saanut. Äiti antoi ohjeeksi pyytää isältä ja kun sitten en pyytänyt, niin oma vika. No ei nyt sentään.

Aina halusin nuoreksi äidiksi, mutta ei onnistunut. Ehkä siksi, kun en lapsiani ole helpolla saanut, niin tahdon enemmän olla heille läsnä. Jos tekisin hulluna töitä, kuten isä, niin minne lapseni laittaisin. Ennemmin tyydyn vähempään ja kaikilla on hyvä olla.
 
Yölento :) Asenteet aiheutuvat yhteiskunnasta, lapsien hankintaan. Tätähän ne eduskunnassa pähkivät, että missäs syy ja ongelma, että syntyvyys on heikko.

Ei mullakakaan peritöä ole, jolla porskuttaisin. Itse joka pennini ansainnut.
Yhteiskunta olemme me. Meidän asenteemme ratkaisevat. Jos perheellinen sanoo, että ei voi saada lapsia ja uraa, niin nuori perheetön saattaa jopa uskoa sen.
 
Mä tapasin mieheni, kun täytin 19v. Vauvakuume iski 23 -vuotiaana, mutta miestä piti lämmitellä 4,5 vuotta. Yritys aloitettiin 2007 syyskuussa ja plussasin 2008 maaliskuussa. Esikoinen syntyi sitten marraskuussa. Toisaalta hyvä oli odottaa, että kerkesin valmistua 2006 ja aloittaa sijaisuudet. Ensimmäisen äippäloman jälkeen pääsin lukuvuodeksi töihin, kun oli jo kokemusta.
 
Minusta tuo on ihan höpöhöpöä. Tuo haastateltu ihminen vertasi johonkin 50-lukuun, jolloin lapsia syntyi ensisijaisesti siksi, että luonto ajoi tikanpojan puuhun ja seksi kiinnosti. Ehkäisypillereitä ei ollut ja jos seksiä halusi säännöllisesti, piti mennä naimisiin (ja siitä seurasi yleensä aika äkkiä lapsia).
Nykyään seksiä harrastetaan ehkäisyn kanssa, joten eipä niitä lapsia enää tule samaan malliin kuin ennen.

Ennen vanhaan lapsia syntyi myös sellaisten kumppaneiden kanssa, jotka eivät vastaa nykyajan parinmuodostuskriteerejä. Seksiä kun voi harrastaa matalampienkin kriteerin kumppanin kanssa, mutta nykyajan seurusteluun ja lastenhankkimiseen kriteerit ovat taivaita hipovia.

Tuossa on syyt sille, miksi lapsia syntyy vähemmän.
Tämä ei oo ihan höpöhöpöä. Tanska on johtavia maita sperman luovutuksessa. Sitä luovutetaan moneen muuhunkin maahan Tanskan lisäksi. Sielläkin nouseva trendi on että sperman laatu on räjähtänyt käsiin, laatu on murto-osa vuosien takaiseen.
Naiset miehistyy osin myös siksi että ihmiset on yhä lihavampia ja teston määrä kropassa nousee. Myös kemikaalit ja muut hormonihäiriköt vaikuttaa. Ja eniten siten että poikavauvaa odottavan äidin tavat vaikuttaa syntyvän poikalapsen siittiöihin tulevaisuudessa.

Toki näihin johdopäätöksiin ei voida aina vetää yhtäsuuruusmerkiä. Lapsettomuutta on ollu maailman sivu mutta ”ennenvanhaan” näitä ei tilastoitu eikä tiedetty kun ei ollut hoitojakaan. Mun äiti on ”tehny” mut sen ajan tekniikoin, kuulemma jotain pilleriä piti syödä. Ei mitään tietoa mitä ne silloin 70-luvulla olleet
 
Hippuselle onnea loppuodotukseen!!

Mä olen aloittanu ”lapsen teon” tosiaan 24-25v mut esikoinen tuli maailmaan yli kolmekymppisenä. Ei siis ollu omissa valinnoissa.


En ihan ajatuksella lukenu mistä tääl puhuttiin, mut mä ehdottomasti kannatan nuorien ehkäisyä. Kyl itse ajattelen että tietyyn asti kannattaa opiskella ja sit Vasta perustaa perhettä. Ja vaikka olen jo tän ikäinen niin en kannata sitä että lapsettomuushoitoja tehdään verorahoin ihan ikälopuksi. On eri asia olla lääkettieteellisin syin lapseton 30-40v kuin lapseton 50v. Omakustanteisesti sitten kyllä jos vaan persaus kestä.
 
Ja urasta. Mä olen ”uhrannu” oman urani lapsille. Mun ikätason kollegat on ihan muissa sfääreissä minne mulla ei enää oo asiaa koskaan oltuani 7v kotona ja nyt uudelleen. Mut tämäkään ei oo ihan oma valinta täysin, johtuu myös osin miehen duunista. Mulla ei oo ollu töitä aina siel missä asuttu. Sinänsä kaks hulluna töitä painavaa ei mun mielestä mahdukaan samaan taloon lapsilauman kanssa.
Eikä mulla oo perintöjä eikä säästöjä. Miehen varassa on perheen talous. Eli ihan nollasta lähtisin jo eroaisimme joskus. Mut tää on mulle ihan ok, en sinänsä oo koskaan ollu uratykki ihmistyyppinäkään.
Samat ajatukset Vastavirran akan kanssa.
 
Takaisin
Top