T
Tähti ★
Vieras
Mulla on ihan ok työ, mutta oikeasti haluaisin tehdä ihan muuta. Kieltämättä lapsi tällä hetkellä haittaa uraa niin, että multa puuttuu uskallusta hypätä tyhjän päälle. Joten jatkan nykyisessä työssä niin kauan kun ei pihalle potkaista. Vielä kyllä mietin lisäopiskelua nyt kun vihdoin alan olla kunnossa synnytyksen jäljiltä. Joten eihän sitä koskaan tiedä vaikka rohkaistuisin vaihtamaan alaakin :)
Mutta mulla on monia ystäviä jotka on loistavia esimerkkejä siitä että uran ja lapset voi yhdistää. Pikkulapsi aikana se toki on haastavaa , mutta kaikki on hengissä ja ystävät tällä hetkellä työskentelee ylemmissä johtotehtävissä. Ja on nykyinen omankin yksikön uusi johtaja alle kouluikäisen lapsen äiti. Kukaan heistä ei toki ole tehnyt lapsiaan parikymppisenä, mutta siihen on vaikuttanut enemmän se, että ovat tavanneet puolisonsa myöhemmin.
Eclipse :) Hyppääminen on "pelottavaakin", kun ei ole kokemusta, että miten helposti työllistyy pienen lapsen äitinä (??)
Muutoin olisin jo varmasti hakenut jotain muuta tässä työtilanteessa, mutta eipä meinaa uskaltaa. Mutta voihan se olla kohta pakkokin, jos loparit tulee.
Nyt täytyy vaan sumplia näitä poissoloja, kun ei saisi olla yhtään enempää poissa lapsen sairastelun takia enempää..
Varotuslappu kuumottaa persuksissa. Ettei tässä käy huonosti poissaolojen takia, kun työt kasaantuu ja junnaa. Uranousua on turha haaveilla ihan näinä vuosina.