Huh, meni taas monta päivää että sai luettua viikon viestit
Tähdelle sanoisin että olen itse ollut paikassa jossa oli samankuuloisia johtoportaan ongelmia. Ne eivät ole vieläkään ratkenneet ko. paikassa, josta lähdin itse 2,5 vuotta sitten. Myös kaikki sen aikaiset kollegani ovat sieltä häipyneet. Tunnistan kyllä tuon minä niille näytän -fiiliksen, mutta en suosittele. Vedät itsesi piippuun eikä kukaan kiitä muulla kuin korkeintaan kengänkuvalla persuksiin. Oman itsesi ja perheesi vuoksi suosittelen vahvasti: lähde pois, äläkä katso taaksesi. Siitä vihasta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta pääsee yli ajan kanssa.
Täällä kierto oli ja meni, tihutti taas jo kp23 (dpo9) alkaen ja menkat alko kp26. Tyttö on edelleen niin kipeänä että oltiin taas osastolla, valkosoluarvot taas pohjamudissa. Nyt ottivat jonkun laajan geenitestin jossa katsotaan onko tytöllä kuitenkin joku syndrooma tai jotain joka selittäisi nuo toistuvat huonot arvot. Huoli on ihan järkyttävä, samoin univelka kun tyttö yskii yöt läpeensä, samalla pitäisi kuitenkin työt hoitaa ainakin jotenkuten. Onneksi mulla on ymmärtäväinen esimies joka ei oletakaan että juuri nyt pystyisin syvälliseen kehitystyöhön, vaan ns. pakolliset hommat riittää. Ja on siis toki sanonut että jää kotiin jos siltä tuntuu.
Omaa saatika yhteistä aikaa ei ole montaa minuuttia päivässä, mietin että ollaanko ihan mielipuolia kun yritetään tähän tilanteeseen vielä vauvaa
Siitä huolimatta vedän nyt omatoimisesti letrokierron ja katsotaan mitä tapahtuu.
Yst. terv. nimim. ”Silmäpussit polviin asti”