Anteeksi kun kysyn, mutta kun en oikeasti ymmärrä... onko anopilla ollut päätäntävalta teidän parisuhteen sisäisistä asioista? Jos hän sanoi että ei vielä lapsia, niin te tottelitte? Tuntuu jotenkin hyvin kummalliselta minusta. Minä olen aina päättänyt itse puolisoni kanssa milloin mennään kihloihin, naimisiin, ja milloin on lasten hankkimisen aika. Ja jos joku ulkopuolinen olisi edes yrittänyt alkaa määräilemään, olisin kyllä poistanut sellaisen ihmisen vaikutuspiiristäni hyvin pian.
Anoppi yritti itse asiassa määräillä ekan lapsen uskonnollisesta kasvatuksesta (ei kuuluta kumpikaan kirkkoon, ja anoppi alkoi komentelemaan että lapsi pitää kastaa ja laittaa uskontotunneille) Ilmoitin että hänellä on ollut aikanaan oikeus päättää oman lapsensa (mieheni) uskonnollisen kasvatuksen suhteen, ja meillä on se täysin sama oikeus, ja me päätämme oman lapsemme asioista. Sanoin, että minä kunnioitan hänen uskonnollista vakaumustaan, ja toivon että hän kunnioittaa yhtä lailla meidän.
Suuttuihan se, ei puhunut mulle sen jälkeen vuosiin. En surrut. Se oli hänen valintansa. Ja noin isoon asiaan kuin lasten hankinta en kuuntelisi kenenkään komentelua. En käsitä miksi joku antaisi ulkopuolisten päättää omasta elämästään ja ratkaisuistaan. Ehkä minä olen sitten jotenkin poikkeava, mutta tää on kyllä mun elämä ja mun parisuhde, eikä mun anopin.
, kun lähes viiskymppinen mimmi on testiostoksilla
Eikä nuo oppilaatkaan
