Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
-
Muokattu viimeksi:
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Koon mukaan aina olleet inssissä kypsiä...siis väliltä 17-24mm...
Eli joko täysin kypsä tai kohta kypsä.
En usko, että tälläkään kertaa ei olisi kypsä, on sitten lähes kypsä....meillähän on käynyt myös jokusen kerran niin, että munasolu on ehtinyt irrota ennen inssiä. On kypsynyt letroilla aiemmin, eikä olla ehditty mukaan.
Inssi on siltii tehty kuitenkin varuiksi, koska munasolu voi hedelmöittyä vielä seuraavana päivänä.
Mutta tuo irroituspiikki on se, minkä perään halua itsekin vähän huudella! Koska onko varmaa, että munasolu on irronnut näiden inssien yhteydessä
Oletus on, että on irronnut ja kai siitä olisi viitteitä, jos ei olisi.
T
Tähti ★
Vieras
Hentohaave :) Uskon, että teillä näin kävi :) Maailmankaikkeus johdattaa ja ohjaa.
Meilläkin kävi ja se on vasta havaittu nyt, kun tämä esikoinen syntyi, siis lähes 30-vuotta myöhemmin. Mutta kyllä, ensitapaamisen jälkeen kaikki elämä muuttui dramaattisesti
Ei meilläkään uskota näihin, mutta olen alkanut ajan kanssa uskoa, koska moni asia on niin erikoista, että on ihan pakko uskoa johonkin.....
T
Tähti ★
Vieras
Vauvakuva mielen virkistykseksi.View attachment 77740
Sai käyttää kaikki taitonsa näiden ulos saamiseen, ihan kylkeä myöten uin äsken synnytysliemessä
Lambi :) Oot mahtava!!
Ja onnea tupaan!!
Ihania kilejä!
Lähinnä ajattelin, että jos ovista ei ole vielä tiistaina ja inssi kuitenkin tehdään, onko munasolu silloin valmis. Aiemmin sinulla on kaiketi ovis testattu ovistestillä ja sen perusteella aika. Vaikka saisit irroituspiikin, mahtaako munasolu hedelmöittyä, jos solu ei ole kypsä. Ja miten nopeasti munasolu irtoaa piikin jälkeen ja onko se riittävän nopea siittiöiden lyhyen eliniän kannalta.Yölento :) Koon mukaan aina olleet inssissä kypsiä...siis väliltä 17-24mm...
Eli joko täysin kypsä tai kohta kypsä.
En usko, että tälläkään kertaa ei olisi kypsä, on sitten lähes kypsä....meillähän on käynyt myös jokusen kerran niin, että munasolu on ehtinyt irrota ennen inssiä. On kypsynyt letroilla aiemmin, eikä olla ehditty mukaan.
Inssi on siltii tehty kuitenkin varuiksi, koska munasolu voi hedelmöittyä vielä seuraavana päivänä.
Mutta tuo irroituspiikki on se, minkä perään halua itsekin vähän huudella! Koska onko varmaa, että munasolu on irronnut näiden inssien yhteydessä
Ihan vain vähän pohdintoja :)
Teillähän on vain se yksi onnistunut inssi. Muissa kierroissa ei tärppejä eikä tietoa, missä vika.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
Pernilla
Näppärä viestien naputtelija
Kiitos kysymästä. Täällä kp 5, joten ovista saa vielä vähän odotella.Pernilla :) Oletko pian jo testaamassa ovista?
Taidetaan mennä aika samoissa?
Mulla ei oviksesta kyllä vielä tietoakaan ja inssi ylihuomenna. Ei inssiä voi siirtääkään tuon Vapun takia.
Kp10
Lasten kanssa ollaan ulkoiltu ja nautittu näistä kaikista ihanista aurinkoisista päivistä.
Toivottavasti ovis pian ilmoittaa tulostaan ja inssi onnistuu. Tsemppiä kaikille muillekin! Plussauutisia odotellaan
Aivan ihania kilejä lambilla!
Meillä siirretään seuraavaksi niitä mitä jäljellä on, eli joko 4 tai 5 päiväisenä pakastettu. Jos selviävät sulatuksesta ja jatkavat jakautumista toivotusta, ovat siirrettäessä päivää vanhempia.
Hyvä, että Tähti pyydät nyt irtotuspiikin!
Mua on alkanut risoon kaikkinainen jauhaminen kohtalosta ja johdatuksesta ( vaikka itsekin siihen tavallaan uskon). Nämä ovat asioita, jousta on helppo puhua silloin, kun omat vaikeudet on selätetty tai asiat muuten seesteisenä. Missä on kohtalo ja johdatus silloin, kun ihminen joutuu ”aiheetta” kärsimään kohtuuttomasti, eikä tilanteeseen ole tulossa mitään helpotusta? Asiat eivät valitettavasti aina mene parhain päin tai siten kuin olisi reilua ja oikein. Kriisin keskellä elävälle ei ole mitään takeita siitä, että kaikki on vielä joskus hyvin tai että jonakin päivänä voi ymmärtää kaiken kärsimyksensä merkityksen.
Että tämmönen kevyt ilta-avautuminen.
Meillä siirretään seuraavaksi niitä mitä jäljellä on, eli joko 4 tai 5 päiväisenä pakastettu. Jos selviävät sulatuksesta ja jatkavat jakautumista toivotusta, ovat siirrettäessä päivää vanhempia.
Hyvä, että Tähti pyydät nyt irtotuspiikin!
Mua on alkanut risoon kaikkinainen jauhaminen kohtalosta ja johdatuksesta ( vaikka itsekin siihen tavallaan uskon). Nämä ovat asioita, jousta on helppo puhua silloin, kun omat vaikeudet on selätetty tai asiat muuten seesteisenä. Missä on kohtalo ja johdatus silloin, kun ihminen joutuu ”aiheetta” kärsimään kohtuuttomasti, eikä tilanteeseen ole tulossa mitään helpotusta? Asiat eivät valitettavasti aina mene parhain päin tai siten kuin olisi reilua ja oikein. Kriisin keskellä elävälle ei ole mitään takeita siitä, että kaikki on vielä joskus hyvin tai että jonakin päivänä voi ymmärtää kaiken kärsimyksensä merkityksen.
Että tämmönen kevyt ilta-avautuminen.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Ei elämässä ole kenellekään ikinä mitään takeita siitä, että kaikki on vielä jonain päivänä hyvin. Elämä on. Ja on aika jyrkkää olettaa, että jos ihminen uskoo johdatukseen, hän tekisi niin vain, koska oma elämä olisi ollut erityisen helppoa ja mennyt aina myötäkarvaan.Aivan ihania kilejä lambilla!
Meillä siirretään seuraavaksi niitä mitä jäljellä on, eli joko 4 tai 5 päiväisenä pakastettu. Jos selviävät sulatuksesta ja jatkavat jakautumista toivotusta, ovat siirrettäessä päivää vanhempia.
Hyvä, että Tähti pyydät nyt irtotuspiikin!
Mua on alkanut risoon kaikkinainen jauhaminen kohtalosta ja johdatuksesta ( vaikka itsekin siihen tavallaan uskon). Nämä ovat asioita, jousta on helppo puhua silloin, kun omat vaikeudet on selätetty tai asiat muuten seesteisenä. Missä on kohtalo ja johdatus silloin, kun ihminen joutuu ”aiheetta” kärsimään kohtuuttomasti, eikä tilanteeseen ole tulossa mitään helpotusta? Asiat eivät valitettavasti aina mene parhain päin tai siten kuin olisi reilua ja oikein. Kriisin keskellä elävälle ei ole mitään takeita siitä, että kaikki on vielä joskus hyvin tai että jonakin päivänä voi ymmärtää kaiken kärsimyksensä merkityksen.
Että tämmönen kevyt ilta-avautuminen.
Omalla kohdallani on ollut pikemminkin päinvastoin. Koko 48 vuotta on ollut suurimmaksi osaksi helvetin rankkaa, vaikeaa, raastavaa, ahdistusta, masennusta, kriisiä kriisin perään. Enkä yhtään epäile, ettei niitä olisi vieläkin tulossa. Mutta yleensä vasta vuosia niiden vaikeuksien jälkeen olen oivaltanut, miksi juuri minun kohdalleni tuli juuri ne kyseiset vaikeudet, ja olen myöskin tajunnut mitä olen niistä oppinut, ja millä tavalla ne ovat minua kasvattaneet ja ohjanneet elämässä eteenpäin. Olen tajunnut että ne olivat täsmävaikeuksia, jotka oli räätälöity juuri minulle, mun korkeimmaksi hyväksi.
En ole antanut vaikeuksien katkeroittaa itseäni, vaan olen löytänyt niistä kaikista sen positiivisen puolen - sen miten ne ovat muuttaneet minua, tehneet vahvemmaksi, viisaammaksi, empaattisemmaksi. Kaikilla asioilla on myös positiivinen puoli. Ja elämää on mukavampi katsella hyväksyen ja ymmärtäen kuin katkerana ja vihaisena.
Jos ajatus johdatuksesta ärsyttää, ei siihen ehkä sitten kannata uskoa. Jos joku muu uskoo ja kertoo siitä ääneen, ehkä sen voi sivuuttaa, jos ajatus ei sovi itselle. Omasta ajatusmaailmaata kertominen ei ole ”jauhamista”. Jos ei halua kuulla niin ehkä kannattaa itse lopettaa siitä aiheesta ”jauhaminen”, eikö? Meillä on jokaisella lupa valita omat kiinnostuksemme kohteet. Toisten puolesta emme voi niitä päättää.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
En usko että KUKAAN ihminen joka uskoo että meidän elomme täällä on enemmän tai vähemmän ennalta määrättyä, ajattelisi noin, että omilla toimilla ei olisi mitään merkitystä. Oletko sinä tavannut ketään, joka ajattelisi että ei tarvitse itse tehdä asioille mitään koska kaikki on ennalta määrättyä? Olen aika vakuuttunut, että jokainen ihminen yrittää pääsääntöisesti aina tehdä asioita itsensä ja läheistensä hyväksi. Toiminnaltaan lamaantuneet ihmiset ovat yleensä kroonisesti masentuneita. Harvemmin kai selitys on se, että en tee mitään koska maailmankaikkeus hoitaa kaiken puolestani XD
Minäkin uskon johdatukseen ja elämäni on pääsääntöisesti ollut vaikeaa viimeisimpiä vuosia lukuunottamatta. Ja samoin kuin sinä, näen asiat positiivisessa valossa. Mutta kyllä olen tavannut niitä surkuttelijoita, jotka eivät tee mitään. Ja niitäkin jotka märehtivät lohjennutta kynttä siinä vieressä, kun itse taistelee hiljaa että saisi kroppansa jotakuinkin toimivaksi.
Mun ei ollut tässä nyt tarkoitus hyökätä henkilönkohtaisesyi ketään vastaan, vaan ihan yleisesti avautua ajatuksistani ja tunteistani, kuten tällä palstalla on ollut tapana.
Hentohaave, mähän nimenomaan totean tuolla edellä, että kun omat vaikeudet on selätetty tai asiat on muuten selkeinä. Eli pystyy itse löytämään kaikelle merkityksen ja selityksen, juuri niin kuin kerrot omalta kohdaltasi. Eli en kirjoittanut tai tarkoittanut, että elämä olisi ollut helppoa tms.
Pointti oli se, että aina ei ole tarkoitusta. Ei edes vuosien päästä. Ei ole selitystä, ei ole positiivista puolta. Tällöin on kyse yleensä ihan perimmäisistä asioista elämässä; menettämisestä ja yksinäisyydestä, näin yksinkertaistaen.
Ja Yölennon kanssa samaa mieltä, että on valitettavaa, jos ihminen ”alistuu kohtaloonsa” asiassa, jossa narut olisivat omissa käsissä. Esim. vähäoisaisuuden periytyminen voi liittyä osittain tähän. Näissä tilanteissa ympäristön tuki tai sen puuttuminen on merkittävä tekijä.
Hentohaave, mähän nimenomaan totean tuolla edellä, että kun omat vaikeudet on selätetty tai asiat on muuten selkeinä. Eli pystyy itse löytämään kaikelle merkityksen ja selityksen, juuri niin kuin kerrot omalta kohdaltasi. Eli en kirjoittanut tai tarkoittanut, että elämä olisi ollut helppoa tms.
Pointti oli se, että aina ei ole tarkoitusta. Ei edes vuosien päästä. Ei ole selitystä, ei ole positiivista puolta. Tällöin on kyse yleensä ihan perimmäisistä asioista elämässä; menettämisestä ja yksinäisyydestä, näin yksinkertaistaen.
Ja Yölennon kanssa samaa mieltä, että on valitettavaa, jos ihminen ”alistuu kohtaloonsa” asiassa, jossa narut olisivat omissa käsissä. Esim. vähäoisaisuuden periytyminen voi liittyä osittain tähän. Näissä tilanteissa ympäristön tuki tai sen puuttuminen on merkittävä tekijä.
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Itse koen niin, että menettämisellä ja yksinäisyydelläkin on oma merkityksensä sille, minkälaisia ihmisiä meistä kasvaa, tai miten me kasvamme ihmisinä. Nimenomaan nämä kokemukset kasvattavat ihmisen empatiakykyä. Siitähän koko ihmisyydessä on kysymys - että opimme olemaan myötätuntoisesti läsnä toisillemme, kannattelemaan kaveria hetken aikaa silloin kun toisen omat voimat eivät riitä siihen. Minusta näillä kokemuksilla on perustavanlaatuinen merkitys toisen ihmisen surun ymmärtämisessä ja myötäelämisessä. Se, joka murehtii lohjennutta kynttään, ei varmastikaan ole vielä kokenut kovin suuria menetyksiä elämässään. Ja sen takia ei häneltä voi odottaa eikä edellyttää ymmärrystä ja empatiakykyä surun ja menetyksen keskellä. Itse koen empatiakyvyn hyvin merkityksellisenä ominaisuutena, ja todellakin positiivisena. Miten sen voisi saavuttaa ilman omakohtaista surua ja menetystä?
T
Tähti ★
Vieras
Yölento :) Kyllä Klinikalla osaavat homman, irrotuispiikki vaan kotiin, ei sitä ihan heti tarvitse piikittää....
IVF:ssä oli paljon raakoja, vaikka ajankohta oli oikea. Toinen IVF mennään vähän eri lääkityksellä.
Yksi onnistunut inssi on ja se oli kp 14, ei irrotuspiikkiä. Tämä lapsi on tarkoitettu meille :)
Mä vaan ajattelen, että vielä ei ole osunut kohdalle se oikea hetki, että tulee se oikea lapsi
Jospa sen tois tämä tuleva inssi.
Samaa mieltä, mutta tiettyyn rajaan saakka.
Joillekin annetaan enemmän kuin voi jaksaa kantaa, vaikka toisin usein sanonnassa toistellaankin. Ajattelen tässä taas tilannetta, jossa ihminen on menettänyt kaiken merkityksellisen tai on todella aivan yksin, elänyt tässä tilanteessa pitkään ja elämää enemmän takana kuin edessä.
Voiko lapsen menettämiselle olla jokin tarkoitus? Kuinka moni kaikkensa asian eteen yrittänyt ja siitä huolimatta lapsettomaksi jäänyt voi vilpittömästi sanoa, ettei ole lainkaan katkera? Onko tarkoitus sille, että joku kuolee nuorena?
Hento Haave
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Mun kokemus tästä elostamme täällä on se, että kyllä, kaikella on merkitys ja tarkoitus. Kaikkein vaikeimpienkin tapahtumien tarkoitus on antaa meille juuri se kokemus, kaikki ne tunteet on tarkoitettu koettavaksi. Sillä, että joku kuolee nuorena, on tarkoitus antaa menettämisen ja surun kokemus vanhemmille. Tällainen on mun näkemys elämästä, ja minä koen sen ahdistusta helpottavana tapana hahmottaa maailmaa. Vaikeiden asioiden hyväksyminen on helpompaa, kun ajattelen että kaikella on jokin tarkoitus, ja että asiat menevät aina juuri siten kuin niiden kuuluikin mennä. Itse voin vaikuttaa siihen miten asiat menevät, mutta loppujenlopuksi ne menevät aina siten kuin oli tarkoituskin. Tämä on mun tapa ajatella, enkä vaadi että kenenkään pitäisi olla mun kanssa samaa mieltä :) Jokainen voi toki ajatella asioista juuri siten kuin itse kokee hyväksi. Minä uskon että me olemme täällä oppimassa, ja sen edellytyksenä on joskus koettava kärsimystä ja vaikeita tunteita. Kokemusten laadusta riippuu se, mitä ja miten paljon opimme ja kasvamme.
Peppipupu
Asioista perillä oleva
Myös se oma valinta johtaa joko kärsimykseen tai sen helpottamiseen. Ei missään fatalistisessa uskonnossa yksilön omaa roolia kai vähätellä. Niillä korteilla pelataan mitkä on jaettu. Itse en ole kovin fatalistinen mutta uskon että kaikki vaikeudet on meille asetettu jotain tiettyä tarkoitusta varten. Läheisten menetyksen ajattelu omana itselle tapahtuvana vaikeutena on itsekkyyttä. Asia ei tapahtuu yksilölle itselleen vaan hän saa tuon kokemuksen. Nämä olisi hyvä erottaa ja aina teroittaa oman valinnan merkitystä. Oph.. Menee syvälliseksi. 
On todella hieno asia, jos omat kokemuksensa saa asetuttua positiiviseen viitekehykseen. :) Toisaalta maailmassa on niin paljon kuolemaan johtavaa pahuutta ja vääryyttä, että en keksi niille näille uhreille mitään johdatusta tai kohtaloa. Lapsi voi selviytyä esim. sodasta, nälänhädästä tai väkivaltaisesta hyväksikäytöstä tai se tuhota hänen elämänsä kokonaan. Ne jotka eivät selviydy, eivät ole vähemmän arvokkaita kuin selviytyjät.
Asiasta toiseen - vitsi että ahdistaa välillä se diskurssi, jossa joku on "voittanut" syövän tai muun vaikea sairauden. Totta kai omalla asenteella on väliä mikäli tauti on voitettavissa, mutta kun on vierestä seurannut myös niiden kamppailua jotka eivät ole "voittaneet", kaikki ei todellakaan ole asenteesta kiinni.
Asiasta toiseen - vitsi että ahdistaa välillä se diskurssi, jossa joku on "voittanut" syövän tai muun vaikea sairauden. Totta kai omalla asenteella on väliä mikäli tauti on voitettavissa, mutta kun on vierestä seurannut myös niiden kamppailua jotka eivät ole "voittaneet", kaikki ei todellakaan ole asenteesta kiinni.