----45+++++ kuumeiset

Peppipupulle hyvää matkaa vielä uudelleen!!:cheers

Ei tarvitse murehtia mun tilannetta, toivottavasti päästään alkion siirtoon seuraavassa kierrossa.

Nauttikaa matkasta siellä tropiikissa, mutta muistakaa varoa vähän niitä katukoiria teiden reunalla.

Plussapuhallus mukaan!!!:cheers:cheers:cheers:cheers
 
Vastavirran akka sanoi:
On sama tyyppi. Hänellä on kuitenkin kaksi alkiota vielä pakkasessa. Koitin sanoa, että mahdollisuuksia on vielä, mutta aika ärhäkkäänä hän oli.
Click to expand...

Vastavirran akka :) Ehkä kannattaa ottaa ihan vähän etäisyyttä häneen ja keskittyä nyt omaan raskauteen:Heartpink

Anna hänelle aikaa.

Joskus ihmiset ovat hankalia, jopa ne kaikkein rakkaimmat.

Elämä on epätäydellistä ja anteeksianto on tärkeää. Usein kiukunpuuskissa ei osaa ajatella ja käytös voi olla ärhäkkää. Tosi ystävä kyllä palaa takaisin anteeksipyynnön kera.
 
Vastavirran akka sanoi:
Kyllä vauvat minua satuttivat pikkaraisen jälkeen, mutta en sentään käynyt kellekään rähjäämään. Enkä koskaan kävisi, koska tiedän oikein hyvin kuinka tiukassa plussat voivat olla. Totta. Jollei tokene, niin menkööt.
Click to expand...

Vastavirran akka :) Rähjäävä käytös on hänen oma ongelma. Jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestä, ei toisen, tai vaikka naapurin käytöksestä.

Huonosti käyttäytyvät ihmiset ovat saaneet aina mennä matkoihinsa....ellei itse tule järkiinsä, harvoin kukaan kaipaa.

Tsemppiä!!:cheers
 
Pernilla sanoi:
Harvalla meistä on ikäisessään tuttavapiirissä vauvakuumeisia ystäviä, joidenka kanssa voisi jakaa aiheiseen liittyvää, joten e-vertaistuen tarve tässä ikäryhmässä on erityinen.

Ainakaan minä en ole kehdannut koskaan mainita aiheesta mitään lähipiirilleni. Ainoastaan miehen kanssa olemme käyneet läpi kaiken vastoinkäymisineen.
Click to expand...

Pernilla :) Samaa mieltä. Ei ole ketään, eikä kukaan enää edes oleta, että voisi raskautua ja, jos tästä kertoisin, niin varmasti tulisi iso ryöppy kysymyksiä hedelmöityshoidoista.

En ole valmis tilittämään asioita kenellekkään.

Ja hankalinta on se, että vaikka on IVF- hoito, se ei takaa lasta. Näiden asioiden parissa painii aika harva 46-vuotias, ja harva ikätoveri edes tietää tarkalleen mitään kyseisestä hoidosta.

Suurinpiirtein kaikilla on jo lapset ja ne on viimeistään hankittu/saatu siellä 35+++ korvilla.

Että aika yksin sitä ollaan ja prosentit tiukassa.
 
MiuMau79 sanoi:
Pitkään täällä seuranneena samaa mieltä kuin Wm ja Suski.
Click to expand...

MiuMau79 :) Kiitokset kuitenkin tsempeistä IVF- hoitoon!

Jospa tämä yksi alkio pääsee maaliin saakka ja saadaan toinen lapsonen. Ikäeroa näille tulisi 3++ vuotta, joka olisi aivan ihanne, koska voisivat leikkiä myös keskenään :)

Isoveli olisi jo riittävän iso ymmärtämään vauvasta heti pienenä:Heartpink
 
hannuli77 sanoi:
Juuri näin Tähti on koko ajan sanonut, nyt nämä hoidot Suomessa niin pitkään kuin saa, sitten ainoa mahdollisuus lähteä Viroon.. kyllä nyt kohtuuttomasti WM hyökkäsi ja syytteli. Mäkin olen ihan hengästynyt noista Tähden hoidoista, en yhtään ihmettele että ensimmäinen IVF menee vähän opetellessa ja kaikkea ei sisäistä tai osaa kysyä.
Click to expand...

Hannuli77 :)
Olen onnellinen, että olet päässyt pahimman (masennuksen) ohi ja nyt täysillä yrittämässä mukana:cheers:cheers:cheers

Jännätään sun testiä seuraavana:joyful:
 
Vastavirran akka ehkä.nyt tosiaan kannattaa antaa kaverillesi aikaa. Se yleensä.auttaa jos jos ei sekään niin sitten menköön.

Ottamatta kantaa luulenko täällä olevan vai ei niin itse en pidä satuilijoista. Mä elän periaatteella tarkoitan kaikkea mitä.sanon. Harvoin suutuspäissäänkään sanon mitä en tarkoita. Ja näin ollen oon välillä.helisemässä lasten, varsinkin teinin kanssa joka liioittelee joka toisessa lauseessa :hilarious::hilarious::hilarious:

Ja myös se kun puhuin miehelleni joku aika sitten erosta. Hän luuli ja varmaan luulee vieläkin että vain suutuspäissäni uhkailin. Ajattelin jos käytäisiin juttelemassa jonkun kanssa. Haluan kuulla.ulkopuoliselta mitä mä teen väärin ja missä voin (jos voin) parantaa. Ja jos rakkautta ei ole voiko sen löytää uudelleen. Onko pienet lapset syy elää yhdessä. Nyt varmaan vielä.muttya entä esim vuoden päästä.

Nyt muillekin plussia! Eikö kevät ole.lisääntymisen kulta-aikaa. En ennen kuullutkaan. Mulla 2 joulukuista ja tammikuinen
 
Mä oon valitettavasti vähän liioittelija. Oon oppinut sen äidiltäni ja meni pitkään aikuisuuteen
ennen kuin tajusin, miten asioita pitäis kertoa. Mun äiti aina vähän liioitteli ja väritteli, mut
en kutsuisi sitä valehteluksi vaan omien johtopäätösten tekemiseksi näkemistään asioista.
Harrastan itsekin vielä samaa, mutta nyt yleensä kaikessa hiljaisuudessa. Tosin viimeisin
tällainen oli, kun kollega laittoi viestin, et onkohan meidän toinen kollega raskaana. Luuli
mun huomanneen jotain. Hän oli ohi kävellessään kuullut jonkun töissä sanovan toiselle,
että siinä vaiheessa maha jo vähän painaa. Nyt me luullaan kumpikin, et hän on raskaana
ja seuraavaksi kuikuillaan mahaa salaa. Semmottinen salatut elämät on toi koulumaailma :grin:rolleyes:
 
Muska77 sanoi:
Ja myös se kun puhuin miehelleni joku aika sitten erosta. Hän luuli ja varmaan luulee vieläkin että vain suutuspäissäni uhkailin. Ajattelin jos käytäisiin juttelemassa jonkun kanssa. Haluan kuulla.ulkopuoliselta mitä mä teen väärin ja missä voin (jos voin) parantaa. Ja jos rakkautta ei ole voiko sen löytää uudelleen. Onko pienet lapset syy elää yhdessä. Nyt varmaan vielä.muttya entä esim vuoden päästä.

Nyt muillekin plussia! Eikö kevät ole.lisääntymisen kulta-aikaa. En ennen kuullutkaan. Mulla 2 joulukuista ja tammikuinen
Click to expand...

Muska77 :) Uskon, että saatte suhteen toimimaan uudelleen. Tätähän on kestänyt jo kohta kolme vuotta.

Kokeilkaa leikkejä keskenänne! Mekin harjoitellaan sitä, koska vauva muutti pitkää parisuhdetta...

Satuilijoita varmasti maapallolla on. Niitä on enemmän, kuin uskoisi. Reaalimaailmassa ne henkilöt erottaa helposti.

En oikein koskaan jaksa kuunnella kenenkään höpötyksiä, koska olen introvertti! Se jo suojaa jonkin verran kaikelta turhalta:p

Omia asioita en kyllä kerro kenellekään. Tällä palstalla on hitunen siitä, mistä muut eivät tiedä edes sen vertaa..:angelic:
 
Mä oon hirmu ekstrovertti töissä, mut kotona en sitten yhtään. Mun kaikki energia menee
työmaalla henkisesti enkä vaan jaksa täällä kotona enää mitään. Tota työtä kun ei voi
tehdä puolinaisesti vaan on tehtävä täysillä, että tulevaisuuden toivot saavat laadukasta
koulutusta. Mä en myöskään osaa tehdä vaillinaisesti tai muuten on sellainen olo, etten
ole ansainnut paikkaani.
 
Vastavirran akka sanoi:
Oma suhteeni ei ole ollut helppo. Rajoista on väännetty aikanaan kovaankin ääneen. Mietittiin silloin, ettei tästä tule yhtään mitään. Sitten päätettiin kuitenkin pysyä yhdessä. Kumpikin on oppinut ymmärtämään toista ja osataan antaa tilaa toisillemme. Nykyään yhteiselo on helppoa. Toinen on niin ennalta arvattava, ettei yllätyksiä synny. Paitsi nyt tämä plussa, mitä joutunut pimittämään.
Click to expand...

Vastavirran akka :) Edessä on ihan paras tilanne kertoa siitä...:p Täällä odotellaan jännityksellä sitä, kun olet kertonut!:cheers

Elämä ei tosiaan ole helppoa. Kaikista helpointa on tietty alkaa syyttelemään toista osapuolta, mutta se on kaikista epäonnistunein tapa toimia tässä elämässä ylipäänsä.
 
Ja lisäyksenä vielä se, että oppilaiden koulunkäynti mun aineissa ja välillä muutenkin
menee ihon alle ja tulevat uniin. Siitä tarttis päästä eroon ilman, että tarttis kovettaa
kuortansa ja menettää empatiakykyään. Kun kaikille asioille vaan ei voi itse mitään tehdä.
Mut tunnen pitkän linjan kasvattajia, jotka sanovat, että edelleen lasten asiat menevät
ihon alle eikä siitä pääse eroon.
 
Helena80 sanoi:
Mä oon hirmu ekstrovertti töissä, mut kotona en sitten yhtään. Mun kaikki energia menee
työmaalla henkisesti enkä vaan jaksa täällä kotona enää mitään. Tota työtä kun ei voi
tehdä puolinaisesti vaan on tehtävä täysillä, että tulevaisuuden toivot saavat laadukasta
koulutusta. Mä en myöskään osaa tehdä vaillinaisesti tai muuten on sellainen olo, etten
ole ansainnut paikkaani.
Click to expand...

Helena80 :) Olet kuitenkin kai jompaa kumpaa....näissäkin on äärilaitoja!
Esim. itse koen olevani introvertti viimeisen päälle, mutta työkaveri saattaa kokea minut extrovertiksi.

Ainakin eroan extrovertistä siitä, etten puhu mitään ylimääräistä, hyvä jos edes yhtään sen vertaa. En ole esillä missään, enkä halua olla koskaan keskipisteenä.

Omia asioita en ainakaan puhu, kuin luotetuille henkilöille:stop
Satuja kerron lapselle joka ilta:p

Tämä palsta on sitä varten, että saa keskustella vapaasti, sillä plussat on tosi tiukissa.
 
Parisuhteista myös, että me ollaan oltu eron partaalla ehkä kaksi kertaa. Syinä väärinkäsitykset
ja meikäläisen temperamentti. Kummasti on tässä kohta 20 vuodessa opittu pärjäämään ja
ero -sanan mainitseminenkin on säikäyttänyt meidät molemmat. Muistan hirveen kriisin
esikoista odottaessa 2008 syksyllä, kun itkin valtoimenaan ja sanoin, että oliko tää nyt tässä.
En siis yhtään muista, mistä tapeltiin edes :wideyed: Mut mies pelästyi ja teki kaikkensa, että
yhteinen elämä jatkuu. Ja tässä sitä ollaan :)
 
No mä oon just sellainen lörppö, että jos multa jotain kysyy töissä,
saa kilometrin pituisen vastauksen ja sen jälkeen mä taas kerran
totean, että voi miksi mun piti vastata pitkästi :grin Mut kollegat
on siihen jo tottuneet. Kokouksissa ym. olen hiljaa alusta loppuun.
Oppitunneilla opetan ja kerron tositarinoita omista kokemuksista.
Kotona löhöän, katon telkkaa ja neulon sekä puuhastelen lasten kanssa.
 
Helena80 sanoi:
Parisuhteista myös, että me ollaan oltu eron partaalla ehkä kaksi kertaa. Syinä väärinkäsitykset
ja meikäläisen temperamentti. Kummasti on tässä kohta 20 vuodessa opittu pärjäämään ja
ero -sanan mainitseminenkin on säikäyttänyt meidät molemmat. Muistan hirveen kriisin
esikoista odottaessa 2008 syksyllä, kun itkin valtoimenaan ja sanoin, että oliko tää nyt tässä.
En siis yhtään muista, mistä tapeltiin edes :wideyed: Mut mies pelästyi ja teki kaikkensa, että
yhteinen elämä jatkuu. Ja tässä sitä ollaan :)
Click to expand...

Helena80 :) Hyvin yleistä. Onneksi saitte suhteen toimimaan:happy:
:cheers
 
Takaisin
Top