Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
Mummuni pääsi kunnalliseen vanhainkotiin puolentoista vuoden jonottamisen jälkeen. Siellä sai hyvää hoitoa ja lisäksi oli virkistystoimintaa, retkiä ja juhlia. Mummulle oli varmaan tärkeintä, kun tukka laitettiin hyvin, kampaaja kävi ja kynnet lakattiin. Kaikki tämä vielä silloinkin, kun lakkasi puhumasta ja kävelemästä.
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
Towanda
Asioista perillä oleva
Mä olen ollut töissä myös vanhustenhoidossa ja nähnyt monenlaisia paikkoja. Sellaisia, jonne ei ikinä ketään läheistään haluaisi. Ja sellaisia, joissa vanhuksia hoidetaan kunnioittaen ja rakkaudella. Monissa paikoissa on aivan liian vähän hoitajia ja hyvä hoito on suorastaan mahdoton toteuttaa - siksi monet hoitajat eivät halua vanhustenhoitoon töihin. Siihen pitäisi panostaa paljon, paljon enemmän!
Vastavirran akka
Sanavalmis juttuseppä
.
Muokattu viimeksi:
Huonostihan tässä taas kävi.
Kkm ja sairaalaan tyhjennykseen. Nyt ois ollu 8+0. Suru on suuri, periksi ei silti anneta. Jatketaan IVF:ään heti kun mahdollista.
Parempaa onnea teille muille!
Voi itku, pahoitteluni
Toi on niiiiiiin syvältä, tiedän kokemuksesta...
Kunnat voi järjestää vanhustenhoitoa kuntalaisilleen kokonaan omana tuotantonaan, esim. palveluseteleillä yksityiseltä hankkien tai näiden yhdistelmillä. Ja monesti on niin että asiakas saa valita "hoitopaikkansa", koska yksityisiä palveluntuottajia voi olla paljon kunnassa. Kun puhutaan että kunnat yksityistää, niin sillä yleensä tarkoitetaan juurikin esim palveluseteleitä. Ja jotta palvelusetelituottajaksi pääsee niin tarvitsee läpäistä kunnan ehdot/kriteerit. Ja hienoa on, että nykyään aika usein noihin kriteereihin kuuluu myös tietyt laatuseikat, henkilöstömitoituksien ym ns. perusvaatimusten lisäksi. Näillä laatuasioilla, esim viriketoimintaan satsaamisella, luontopainotteisuudella tms yksityiset voivat profiloitua ja saada mainetta ja asiakkaita.
Kyllä mä näen että koska vanhustenhoidon epäkohdat on olleet niin paljon pinnalla viime vuosina niin parannuksia on tullut paljon. Moni haikailee vanhaan hyvään aikaan, ennen kaikki oli paremmin. Mutta ei ajatella että tuolloin vanhukset, meidän yhteiskunta ja hoitokulttuuri olivat ihan erimoisia. Tämän päivän ja huomisen vanhukset ovat ihan erilaisia. Siksi me tarvittaisiinkin paljon ns. välimallin palvelumuotoja, kotihoidon ja laitoshoidon välimaastoon. Hyvä esimerkki on erilaiset yhteisöasumisen muodot. :)
Kyllä mä näen että koska vanhustenhoidon epäkohdat on olleet niin paljon pinnalla viime vuosina niin parannuksia on tullut paljon. Moni haikailee vanhaan hyvään aikaan, ennen kaikki oli paremmin. Mutta ei ajatella että tuolloin vanhukset, meidän yhteiskunta ja hoitokulttuuri olivat ihan erimoisia. Tämän päivän ja huomisen vanhukset ovat ihan erilaisia. Siksi me tarvittaisiinkin paljon ns. välimallin palvelumuotoja, kotihoidon ja laitoshoidon välimaastoon. Hyvä esimerkki on erilaiset yhteisöasumisen muodot. :)
Isäni sairastui Alzheimerin tautiin kun olin n. 9v. Sitten hoitokotiin meni kun olin 12v. Hän oli yksityisessä hoitokodissa ja hoito oli hyvää. Hänellä oli hyvä iso huone jossa tutut huonekalut jne.
Loppuaikoina ei kyllä tiennyt missä on tai kuka minä olen.
Isoisäni pääsi Attendoon kun muisti huononi pari vuotta sitten. Jonotti n. 2kk paikkaa.
Syy miksi pääsi heti on mun pyörätuoli. Mä en pysty auttamaan joten ei voitu katsoa että mä hoitaisin.
Meidän kunnassa kunnallinen on pahin mahdollinen paikka vanhukselle.
Ystäväni on työskennellyt siellä ja ei kovin inhimillistä hoito ole monen hoitajan kohdalla.
Itse toivon, että saan olla mieheni kanssa kotona loppuun asti. Tai että omat lapset auttaisivat niin kauan kun on järkeä olla kotona.
Loppuaikoina ei kyllä tiennyt missä on tai kuka minä olen.
Isoisäni pääsi Attendoon kun muisti huononi pari vuotta sitten. Jonotti n. 2kk paikkaa.
Syy miksi pääsi heti on mun pyörätuoli. Mä en pysty auttamaan joten ei voitu katsoa että mä hoitaisin.
Meidän kunnassa kunnallinen on pahin mahdollinen paikka vanhukselle.
Ystäväni on työskennellyt siellä ja ei kovin inhimillistä hoito ole monen hoitajan kohdalla.
Itse toivon, että saan olla mieheni kanssa kotona loppuun asti. Tai että omat lapset auttaisivat niin kauan kun on järkeä olla kotona.
T
Tähti ★
Vieras
Ei varmasti, mutta kunnalliset yksityistetään. Näin ainakin meille kertoi kunnasta, ihan kotihoidon esimiehen "pomo".
Meillä siis yli 90v. isomummu ja nyt joutui yksityiseen hoivakotiin, koska ei pysty enää pärjäämään kotona halvauksen vuoksi. On siis täysin sänkypotilas ja muiden armoilla, kun enää vain toinen käsi liikkuu.
Pää tosin toinii, kuin partaterä, mutta on liikuntakyvytön...
Kunnalliset on lähialueilta ajettu alas ja uudet yksityiset tulleet tilalle. Vain yksi kunnallinen enää toimii ja on todella kaukana kotipaikalta. Ei oikein ole silloin vaihtoehtoja minne mennä.
Jos ei pystyisi olemaan yksityisellä, en tiedä missä olisi, kun kunnalliseenkaan ei pääse, koska paikkoja ei ole. Ja yksin kotona ei tosiaan enää voi olla, koska tarvitsee 24h/vrk avun ja siis myös kaksi yöhoitajaa.
Palveluseteleitä ei viimeaikoina enää saanut, koska ei pysty niitä käyttämään. Parempikuntoisille vanhuksille niistä toki hyötyä. Yhteisöasuminen olisi myös hyvä ajatus, koska liian monia vaivaa yksinäisyys.
Last edited by a moderator:
T
Tähti ★
Vieras
Kp 1 
Kierto ei venynyt, vaikka oviksesta menikin rutkasti aikaa dpo20-21.
Ovis oli testin mukaan aikaisin.
Kokonaiskierron pituus Kp32/29.
Kierto ei venynyt, vaikka oviksesta menikin rutkasti aikaa dpo20-21.
Ovis oli testin mukaan aikaisin.
Kokonaiskierron pituus Kp32/29.
Minä kyllä tulkitsisin tuon kierron venymiseksi, 32 on isompi kuin 29Kp 1
Kierto ei venynyt, vaikka oviksesta menikin rutkasti aikaa dpo20-21.
Ovis oli testin mukaan aikaisin.
Kokonaiskierron pituus Kp32/29.
!
Täällä kp2
, olihan hyvänpitunen kierto siis, 28pv..vähän niinkun pitäiskin
-nyt on imetys tosi minissä enää, olkoon sen "ehkäisyteho" siis kuitattu
. Ukkelillakin sopivasti lomaa joulun ympärillä! Jiiihaa, tilanne haltuun!
Tsempit ihan jokaiselle, yrittänyttä ei laiteta (pannaan vaan toivottavasti ajallaan)!!!
, olihan hyvänpitunen kierto siis, 28pv..vähän niinkun pitäiskin-nyt on imetys tosi minissä enää, olkoon sen "ehkäisyteho" siis kuitattu. Ukkelillakin sopivasti lomaa joulun ympärillä! Jiiihaa, tilanne haltuun!Tsempit ihan jokaiselle, yrittänyttä ei laiteta (pannaan vaan toivottavasti ajallaan)!!!
Mun isäni vanhemmat piti maatilaa ja toivoivat isästä jatkajaa jossain mielessä -isä auttoikin aina tarpeen mukaan, mutta ei heillä pariskuntana ollut haluja siihen elämään, vaikka isä kaikkia haaveita pyörittelikin siihen aikaan. Isovanhemmat ostivat pienen rivarin kylältä kun vielä fysiikka oli kunnossa-n 70 vuotiaina, lopettivat siis maatilan toiminnan samaan aikaan. Asuivat alkuun kesäisin myös vanhalla tilalla, ehkä jotain jatkamistoivetta ylläpitivät. Minä ja mun mies oltiin siihen aikaan parikymppisiä ja ilmaisin isälle että oltais jotenkin paikasta oltu kiinnostuneita, tosi kaunis järvenrantatontti pikkiriikkisessä kylässä, 60km kaupungista. Mutta isä sisaruksineen oli liian kiinni vanhassa kotitilassa, heille ajatus talon purkamisesta oli liian raaka - tai näin sen tulkitsin. Heillä kaikilla myös mökki samaisella järvellä, eikä ajatus heidän sekaantumisesta houkuttanut
Onko täällä kellään kokemusta, että pitäisi jatkaa maatilaa?
.. suunnattiin siis mielenkiinto toisaalle, mikä hieman yhä kaihertaa mieltä. Tilan pellot nyt kyllä mun ja isäni hoidossa, mutta keskus ei.Vanhukset oli kyllä viisaita luovuttaessaan ajoissa, eläintenpito vaatii jatkuvaa raskasta työtä eikä niitä kuolinpesien eläinkohtaloita halua kukaan kokea. Tila meni isoisän kuoltua vuokralle, ja lopulta myytiin, kohtuu pieneen hintaan. Nyt on täysin rempattu ja muutettu perus omakotitaloksi. Isoisä kuoli lähes saappaat jalassa, jäi monet puuseppätyöt kesken häneltä, oli suuri onni ettei tarvinnut hänen maata tiedottomana. Isoäiti asui 96 vuotiaaksi yksin rivarissaan pää terävänä, kotihoito kävi päivittäin auttamassa. Kerkesi yhden yön olla sairaalassa kuolinhetkellään
Kovasti olen omien vanhempien kohtaloa miettinyt itse, toivon että voin heille olla suureksi avuksi sitten kun tarve sitä vaatii. Tämä oma elämän/ammatinmuutos myös tukisi sitä, ei ainoastaan omien lasten hoitoa. Tiedän että äitini kanssa se ei tule olemaan helppoa, meillä luonteet kolahtaa
, mutta uskon että saadaan sekin jotenkin rullaamaan. En ikipäivänä aiemmin uskonut edes harkitsevani vanhempieni hoitoa.. jokin palikka on päässä muuttunut ja se tuntuu asettuvan oikeaan paikkaan. Rakkaus vanhempiinkin on jotenkin syvennyt ja muuttanut muotoa.
Ja tajuan kyllä ettei rakkaus yksin riitä vanhuksia hoitamaan - samalla myös mietin evääkö tällä mahdolliset hoitopaikat heiltä..
no, asia kerrallaan sano jaakko kun jalkaa leikattiin..
Ties vaikka itse kuolis tästä ekana. En ole vanhemmillekaan mitään näistä vielä puhunut, ihan vaan hetkittäin itse asiaa miettinyt ja sellaisen sisäisen kulttuurishokin kokenut.
no, asia kerrallaan sano jaakko kun jalkaa leikattiin..
Ties vaikka itse kuolis tästä ekana. En ole vanhemmillekaan mitään näistä vielä puhunut, ihan vaan hetkittäin itse asiaa miettinyt ja sellaisen sisäisen kulttuurishokin kokenut.
