----45+++++ kuumeiset

[twisted]

Masennustiloista kärsivän, hänen läheistensä ja työtovereittensa on tärkeätä ymmärtää depression moniulotteinen luonne. Etenkin vähänkin vakavat ja toistuvat masennustilat eivät ole tahdonalaisia tiloja, niistä ei voi toipua "ryhdistäytymällä". Vaikka masennustiloihin ja masennusalttiuteen voikin pidemmällä aikavälillä vaikuttaa erilaisin psykologisen keinoin, vakavasti masentuneelle annetut kehotukset "ryhdistäytyä" monasti vain pahentavat masennustiloista kärsivien syyllisyyden ja huonommuuden tunteita.

Tähti suosittelen perehtymään aiheeseen, niin pääset tuosta huonosta asenteesta. Masennus on sairaus, jota voidaan hoitaa. Ei mikään syy. Joku voi olla esim surusta masentuneen oloinen, se ei ole sairautta, jollain voi olla kaamosmasennus, mutta on olemassa ihan oikea masennus, josta voi parantunua.

 

[Katjusha]

Twisted, hyviä kommentteja :)
Mieheni on burn-outin joskus sairastettuaan hyvin häilyvässä välitilassa koko ajan. Välillä ei pärjää ilman mieliala- tai nukahtamislääkkeitä. Allekirjoitan, ettei siinä ryhdistäytyminen auta tosiaankaan, mutta olen ilolla huomannut, että hän osaa ennakoida ylirasituksen tunnetta yms, mikä johtaa tilanteen pahenemiseen yms. Sopeuttaa töitään ja vapaa-aikaansa sen mukaan, ettei liikaa väsy. Jonkinlainen alttius tähän itsellänikin on suvun perintönä. En tiedä, millä lailla masennuksia määritellään, kun monet sairastuneet eivät ole ylikuormituksen uhreja kai?

 

[Finess]

Komppaan Twistediä siinä että omia mielipiteitä toki saa esittää, mutta ei faktoina kannata huudella jos asiantuntemusta ei ole.

Peppipupu - täällä piinaillaan dpo 9 ei kyllä ole fiiliksiä suuntaan tai toiseen. Ovis hyödynnettiin ja olin lentokoneessa kun tuntui että nyt irtosi! Olisipa se ihana tarina kertoa lapselle että sinä hedelmöityit pilvissä saahan sitä haaveilla

 

[Towanda]

Masennus ei aina näy päällepäin. Mä olin joskus hyvinkin masentunut, mutta hoidin aina työni hyvin ja olin huoliteltu sekä esiinnyin iloisena. Yksin kun asuin, niin kukaan ei olisi arvannut, millaista se oli kulissin takana. Iltaisin itkin ja toivoin, etten aamulla enää herää. Olisin jo päättänyt päiväni, ellei mulla olisi ollut koiraa, josta huolehtia. Se oli niin synkkää aikaa etten oikein muista siitä mitään, kaikki oli kovin sumuista. Energiaa ei todellakaan ollut mihinkään ylimääräiseen, eristäydyin jopa joistain ystävistä. He kyllä huolestuivat, eivätkä jättäneet yksin. Ihania ystäviä!

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitään säälitarinaa vaan oikeastaan pidän itse sitä selviytymistarinana. En osaa sanoa miten masennus lopulta lähti, mutta olisi kyllä pitänyt taipua pyytämään apua. Lääkkeistä tuskin olisi ollut hyötyä, mutta taustalla oli paljon kaikkea, mikä olisi vaatinut käsittelyä. Jatkossa olen viisaampi ja haen heti apua, jos rupean tunnistamaan masennuksen oireita.

Sitä ei kaikki uskoisi, mutta iloinen ja positiivinenkin ihminen voi sairastua masennukseen, jos tulee liikaa painolastia.

 

[Towanda]

Meillä saisi alkaa pikkusisaruksen yritys kuukauden päästä, mutta ensin pitää saada pojan uniasiat kuntoon. Varasin ylimääräisen käynnin neuvolaan asian tiimoilta ja yllättäen terkka ehdotti meille lastenpsykiatrian polia, josta saisimme apua unikoulun toteuttamiseen. Ei siitä varmasti helppoa tule, mutta nyt alkaa olla toiveita siitä, että kyllä tämä tästä.

Nythän poika ei nuku ilman mua, mikä tarkoittaa sitä, että kahdenkeskistä aikaa ei ole.

 

[Katjusha]

Towanda, sama mulla, enpä tainnut kenellekään paljon kertoa, mikä oli meillä päällä silloin kymmenisen vuotta sitten. Kamelin selän minulla katkaisi lapsettomuus. Se meni niin syvälle kehoon, että käytin mielialalääkkeitä n. 1,5 vuotta. Lääkärin kehotuksesta lopetin ne ennen IVF:iä, ja olen pystynyt sen jälkeen tasapainossa vaikka on raskaita aikoja ollut tuon jälkeenkin.

 

[Katjusha]

Towanda, toivotaan, että uniasiat järjestyvät :) Plussapuhallus!

 

[hannuli77]

Masennus ei aina näy päällepäin. Mä olin joskus hyvinkin masentunut, mutta hoidin aina työni hyvin ja olin huoliteltu sekä esiinnyin iloisena. Yksin kun asuin, niin kukaan ei olisi arvannut, millaista se oli kulissin takana. Iltaisin itkin ja toivoin, etten aamulla enää herää. Olisin jo päättänyt päiväni, ellei mulla olisi ollut koiraa, josta huolehtia. Se oli niin synkkää aikaa etten oikein muista siitä mitään, kaikki oli kovin sumuista. Energiaa ei todellakaan ollut mihinkään ylimääräiseen, eristäydyin jopa joistain ystävistä. He kyllä huolestuivat, eivätkä jättäneet yksin. Ihania ystäviä!

Ei ollut tarkoitus kirjoittaa mitään säälitarinaa vaan oikeastaan pidän itse sitä selviytymistarinana. En osaa sanoa miten masennus lopulta lähti, mutta olisi kyllä pitänyt taipua pyytämään apua. Lääkkeistä tuskin olisi ollut hyötyä, mutta taustalla oli paljon kaikkea, mikä olisi vaatinut käsittelyä. Jatkossa olen viisaampi ja haen heti apua, jos rupean tunnistamaan masennuksen oireita.

Sitä ei kaikki uskoisi, mutta iloinen ja positiivinenkin ihminen voi sairastua masennukseen, jos tulee liikaa painolastia.

Komppaan. Olen ollut vuosia masennuksen kourissa, varmaan jo osin lapsuudesta asti (olin herkkä, arka, yksinäinen, omassa maailmassa viihtyvä haaveilija, jota ajoittain kiusattiin). Lasteni isä oli narsistinen, henkistä väkivaltaa käyttävä. Olimme yhdessä 13v. Uusi mieheni joi ja petti. Taloudellinen stressi. Sairastuin itse ja jouduin leikkaukseen. Kaikki nämä ajoivat mut lopulta lääkäriin, ja diagnosoitiin vahvasti keskivaikea masennus, johon sain mielualalääkityksen, mutta muuten koin että jäin vähän yksin. En olusi halunnut lääkitystä vaan terapiaa, mutta parin kerran jälkeen psykologi totesi, että nyt on niin paljon edistystä tapahtunut, että pärjään omillani. No, mulla oli hetkellisesti parempi vaihe, olen vahvasti tunje-eläjä, mutta eihän ne asiat sieltä taustalta mihinkään kadonneet.

Summa summarum... kukaan ulkopuolinen ei varmasti koskaan todella huomannut, miten äärirajoilla kuljin. Hoidin työni, lapset (no heille, lähimmille, tiuskin liikaa ja olin ärtynyt), eläimet, lasten harrastustoiminnan, olin hymyileväinen ja herttainen... yksin huusin ja itkin. Saatoin istua vain monta tuntia tuijottamassa ikkunasta, saamatta itseäni ylös. Hoidin pakolliset, mutta mihinkään muuhun ei ollut voimia. Se lisäsi inhoa itseäni kohtaan: olen saamaton, laiska, surkea... Pahinta juuri oli saada mieheltä samaa palautetta. "Ota nyt itseäs niskasta kiinni. Kaikki täällä on masentuneita, jos siihen tekosyyhyn vedotaan." HALUAISIN, MUTTA EN PYSTY!!!

Mä lopetin lääkityksen pikkuhiljaa, ja nyt olen "omillani". Olen tehnyt vuosien ajan itsetutkuskelua, "miksi musta tuli tällainen", ja oppinut olemaan itselleni armollinen. Olen ollut aina "kiltti tyttö". Ainoana lapsena halunnut säästää mm. vanhempiani pahalta mieleltä, miksi esim. kerroin koulukiusaamisesta vasta aikuisiällä. Olen pitänyt kaiken muunkin aina sisälläni. Kantanut toistenkin murheita. Ja kun sinne sisään kasaantuu liikaa, sitä sairastuu. Vaikka KUKAAN ei voisi arvata ja vaikka kaikki ulkopuolisen silmissä olisi hyvin. Minäkin olen kuullut monet kerrat, että ei sulla ole mitään syytä olla masentunut, olet kultalusikka suussa syntynyt, ainoa lapsi, ison talon emäntä, vanhemmat tukena. Masennus kun vaan ei tule hetkessä, se tulee hiipien, usein vuosien jo itsekkin unohdettujen asioiden summana.

 

[hannuli77]

Ja sitten kuumeiluun... EHKÄ dpo8, kp19/27-30. Vahva ehkä, sillä oikeasti mulla ei ole hajuakaan ovuloinko ja jos niin koska. Ainoastaan silloin kp11 tuli ovistestiin tasavahvat viivat. Samana iltana juili munasarjaa hieman voimakkaammin. Sen jälkeen ei ole ollut mitään ovikseen viittaavaa. Valkkari on voidemaista, vatsaa jomottaa ajoittain menkkamaisesti, ei munisten kohdalta. Eli joko ovuloin tosi aikaisin tai en ollenkaan. Muutenhan sillä ei niin väliä, tai no, on väliä, mutta lugejen takia pitäisi tietää milloin ne aloittaa. Aloin nyt ottaa niitä sunnuntaina eli 4 päivää tuon oletetun keskiviikon oviksen jälkeen. Kuten arvata, toiveet ei ole tälläkään kertaa korkealla :))

 

[Katjusha]

Mulla taitaa kroppa olla ihan mullin mallin, sillä NYT tulee eggistä, eikä vielä tarttis tulla. Jos munasolu pullahtaa jo alkukierrosta, se on takuulla raaka eikä toimi sitäkään vähää mitä kypsänä. No, näillä mennään!!
Tsemppiä Hannulin piinapäiviin!

 

[Tähti ★]

Tähti suosittelen perehtymään aiheeseen, niin pääset tuosta huonosta asenteesta. Masennus on sairaus, jota voidaan hoitaa. Ei mikään syy. Joku voi olla esim surusta masentuneen oloinen, se ei ole sairautta, jollain voi olla kaamosmasennus, mutta on olemassa ihan oikea masennus, josta voi parantunua.

Twisted :) En vähätele kenenkään sairauksia, masennusta tai muuta. Enkä edusta mitään huonoa asennetta. En myöskään väitä oleva 100% oikeassa.

Yritän tuoda esiin oman näkökannan: eli minusta Suomessa lääkitään usein liikaa ja usein turhaan. Edustan lääkevastaista ajattelua, koska mm. ruokavaliolla pystytään hoitamaan masennustakin tehokkaasti ja vaikkapa kalaöljy on todettu hyvin tehokkaaksi masennusta vastaan/ avuksi.

Jos syöt hyvin terveelisesti, voi lääkityksen määrän saada laskettua hyvin matalaksi ja jopa lopetettua lääkityksen.

Sen sijaan, jos elämätavoilla ei ole merkitystä, aika varmasti isokaan määrä lääkettä ei tehoa. On helpompaa ottaa lääke, kuin muuttaa elämäntapoja. Varsinkin, kun jotkut vielä juovat lääkityksen aikana alkoholia, on masennut varmaan ikuista.

Näitä vaan lueskellut joskus jostain, enkä ole lääkäri, vaan mielipide muodostunut siitä :)

Tsemppiä kaikille ihan kaikkien asioiden kanssa kamppaleville!!

 

[Tähti ★]

Minäkin olen kuullut monet kerrat, että ei sulla ole mitään syytä olla masentunut, olet kultalusikka suussa syntynyt, ainoa lapsi, ison talon emäntä, vanhemmat tukena. Masennus kun vaan ei tule hetkessä, se tulee hiipien, usein vuosien jo itsekkin unohdettujen asioiden summana.

Hannulii77 :) Oi joi...olet kestänyt paljon ja kulkenut kivisen tien. Onneksi olet selvinnyt hienosti!!

Tiedätkö, sinun miehesi saattaa käyttää kilttiä luonnettasi hyväksi ja jatkaa juomista, koska tietää, että annat kuitenkin anteeksi. Miten oppisit olemaan kovempi, tiukempi.

En ymmärrä niitä ihmisiä, joilla on mielipide muista, kuten sullekin on tehty...kultalusikka suussa jne...
Aina on ihmisiä, jotka tuomitsevat jopa ulkomuodon perusteella toisia ja ovat valmiina lausumaan mitä sattuu.

Plussapuhuria ja tsemppiä testailuun!!

 

[Tähti ★]

Ovis hyödynnettiin ja olin lentokoneessa kun tuntui että nyt irtosi! Olisipa se ihana tarina kertoa lapselle että sinä hedelmöityit pilvissä saahan sitä haaveilla

HumpryD :)

...missäpäin lensitte silloin?

Meillä voi olla sama, kun palataan takaisinpäin reilun viikon päästä.... pilvihedelmöitys

 

[Tähti ★]

Sitä ei kaikki uskoisi, mutta iloinen ja positiivinenkin ihminen voi sairastua masennukseen, jos tulee liikaa painolastia.

Towanda :)

Olet kokenut kovia ja selvinnyt hienosti

Tottakai masennus on totta, mutta kaikkia ihmisiä ei saisi lääkärit diagnosoida masentuneiksi.

Minulla oli (on yhä :) ) yksi ystävä, joka masentui ja hänen tarinansa oli traaginen. Masentua voi vähemmästäkin, kuin hän! Hänen miehensä petti vuosia, vaikka olivat naimisissa ja 4 pientä lasta.

Mies joi ja huinasi missä milloinkin, ja juominen vei kaikki heidän yhteiset säästöt. Lopulta mies ryösti omien lapsiensa tilit, joita olivat yhdessä lapsille säästäneet!

Silti ystäväni kävi tunnollisesti aina töissä ja piti kotia pystyssä, hoiti lapset ihan yksin, kun miestä ei kiinnostanut.

Eräänä päivä hän koki shokin, sillä mies oli bongannut nuoren friidun ja tyttö oli raskaana Ystäväni masentui ja vetäytyi neljän seinän sisään.

Hän sanoi, ettei muista niistä vuosista mitään, kun lapset olivat pieniä ja mies huiteli missä sattui

Meistä tuli hyvät ystävät, koska hän sanoi, ettei kukaan ole kuunnellut koskaan häntä ja hän koki saavansa kauttani ymmärrystä, sekä uskoa ja valoa nousta aamuisin sängystä... Toki sai masennuslääkitystä.

Hänelle sattui sitten vielä muita pahoja asioita sen jälkeen, mutta jätän ne tässä kertomatta.

 

[Tähti ★]

Se täysin kykynsä hukannut on se kaikkein pahin aste, ja hän on ollut masentunut jo kauan ennen kuin se meni noin pahaksi. Jotta masennuksesta voi toipua, pitää aluksi voida levätä. Vasta kun on levännyt jonkin aikaa, alkaa kiinnostua asioista uudestaan.

Suski75 :) Puhut ihan asiaa, masentuneen pitää ensinnäkin levätä, jotta toipuu :)

Joskus kyseeseen tulee se, että esim. irtisanoutuu töistä oravanpyörästä taikka vaihtaa työnantajaa :)

Masentuneen kannattaa ylläpitää kaikkia turvaverkostoja, eikä lopettaa ihmissuhteita masennuksen takia, koska ilman muita ja yksinään, ihminen voi tehdä mitä tahansa "vaarallista", kuten hypätä vaikka alas rinteeltä rotkoon, jos alkaa liikaa ahdistaan.

Kaikki on silti tämän yhteiskunnan syytä, ei kenenkään omaa vikaa

Täällä on paljon urheita selviytymistarinoita, kuin on päästy pahoista tilanteista ylitse...Hatun nosto kaikille osallisille!!!


.

 

[MariQ]

Ai niin joko kerroin että kävin sotkemassa vuodollani terapeutin tuolin. Jumankekka että hävetti. Että semmoiset menkat.Miehelle laitoin viestii kuin kävi, hän lohdutti ja sanoi että yritetään ens kuussa paremmin josko saatais se sotkeminen hetkeksi loppumaan

Mieli vetää pohjalukemissa, perhetilanteet takkuaa. Otan loparit kohta!

 

[Tähti ★]

Mieheni on burn-outin joskus sairastettuaan hyvin häilyvässä välitilassa koko ajan. Välillä ei pärjää ilman mieliala- tai nukahtamislääkkeitä. Allekirjoitan, ettei siinä ryhdistäytyminen auta tosiaankaan, mutta olen ilolla huomannut, että hän osaa ennakoida ylirasituksen tunnetta yms, mikä johtaa tilanteen pahenemiseen yms. Sopeuttaa töitään ja vapaa-aikaansa sen mukaan, ettei liikaa väsy. Jonkinlainen alttius tähän itsellänikin on suvun perintönä. En tiedä, millä lailla masennuksia määritellään, kun monet sairastuneet eivät ole ylikuormituksen uhreja kai?

Katjusha :) Hyvin moni tässä yhteiskunnasa kärsii Burn-Outin... ei vain miehesi

Mutta kun sen kokee, niin sen myötä usein oppii käsittämään, että omat voimavarat eivät riitä ihan kaikkeen. Myös tahtia on vähennettävä. On keskityttävä olennaiseen ja pitää oppia sanomaan EI !!!

Lisäksi pitää ymmärtää, että kukaan ei ole täydellinen, sekä itselleen saa ja pitää olla armollinen.

Tiedän mistä puhun, koska koin tuon kaiken Burn-out kauheuden nuorena, kehittyvänä, ahkerana, sekä lähes ylitunnollisena työntekijänä.

Burn-outin jälkeen vaihdoin alaa, enkä kadu. Itseä saa ja pitääkin suojella! :)
Masennusta ei mun kohdalle sattunut. Lienee persoonallisuudesta johtuvaa.

Tiedostan sen, että kaikkien kannattaa olla varuillaan Ja lapsia pitää suojella tältä yhteiskunnalta ja liian kovalta oravanpyörältä, silloin kun ovat työikäisiä.

.

 

[Tähti ★]

Ai niin joko kerroin että kävin sotkemassa vuodollani terapeutin tuolin. Jumankekka että hävetti. Että semmoiset menkat.Miehelle laitoin viestii kuin kävi, hän lohdutti ja sanoi että yritetään ens kuussa paremmin josko saatais se sotkeminen hetkeksi loppumaan

Mieli vetää pohjalukemissa, perhetilanteet takkuaa. Otan loparit kohta!

MariQ :)

Täälläkin mies on aina super ylpeä, kun verta lentää oikein kunnolla!!!
Mä ainakin kerron siitä joka kuukausi miehelle, jotta tietää asian.

Hauska pikkujuttu

 

[Yölento]

Tähti, kuka tahansa millä tahansa persoonallisuudella voi masentua. Masennus on myös aivan yhtä lailla sairaus kuin muutkin ja voi osua kenen tahansa kohdalle. On syyllistävää sanoa, että masennus lähtee ruokavaliolla. Vaikka ruokavaliolla on merkitystä, ei masennus ole suora seuraus huonoista elämäntavoista. Jos on masentunut, ei todellakaan ensimmäinen ajatus ole, että aloittaisi ruokaremontin elämässään. Useimmille ruoka ei maita tai vaihtoehtoisesti tekee mieli vain herkkuja. Kun et ole ollut masentunut, niin älä anna neuvoja. Niistä on usein pääosin haittaa.

Minulla oli burnoutin aikaan masennusta. Lääkkeistä ei ollut apua, mutta pääsin pitkään terapiaan, jonka avulla tein suuria muutoksia sekä asenteeseeni että konkreettisesti elämääni.

 

[Eclipse]

Tähti, muista että masennusta on monesta syystä. Työperäisen stressin tai ihmissuhdeongelmien laukaisema masennus on vain yksi osa-alue. Synnytyksen jälkeinen masennus tai traumaperäisen stressireaktion aiheuttamat masennustilat ovat erittäin yleisiä. Jokainen erilainen masennus vaatii vähän erilaista hoitoa. Toisiin sopii lääkkeet, toisiin terapia ja osaan niiden yhdistelmä. Valitettavasti julkisesta terveydenhuollosta ei terapiaa helpolla saa ja yksityisellä se maksaa 70-100 egeä per kerta.
Itse tunnen ihmisiä joilla on todella monenlaisesta syystä masennusta ja todella monella vaikeusasteella. Jokaisen hoito on myös erilainen. Itselläni on traumaperäisen stressireaktion aiheuttama lievä masennus. Muut oireet ovat onneksi lieventyneet ja mulla työhön paluu hoitovapaalta auttoi myös. Enköhän tämän saa selätettyä lähivuosien aikana vaikka viime talvena olo olikin ihan karmea.

Muille täällä palstailijoille heipat 43v ikää ja lapsiluku jää yhteen nyt 2v4kk tättähäärä tyttäreen. Syntyi melko samoihin aikoihin yllätyslapsena Tähden poitsun kanssa. Toista lasta en uskalla tehdä ja mieskin täyttää jo 50 ens kesänä eikä halua enempää lapsia. On kyllä tullut mulle yllätyksenä ainokaisen kanssa hyväksi isäksi. Mutta seurailen mielenkiinnosta muiden suht saman ikäisten vauvahaaveita.