Masennuksessa on eri asteita. Se täysin kykynsä hukannut on se kaikkein pahin aste, ja hän on ollut masentunut jo kauan ennen kuin se meni noin pahaksi. Jotta masennuksesta voi toipua, pitää aluksi voida levätä. Vasta kun on levännyt jonkin aikaa, alkaa kiinnostua asioista uudestaan. Keskustelin tästä yhden masentuneen ystäväni kanssa jokin aika sitten, hän mietti, onko jo aika palata työhön, ja minä kysyin, joko hän tuntee kiinnostusta uusia asioita kohtaan, vai onko hän vielä siinä kohtaa parantumisessa, että elää päivästä toiseen ilman että mikään innostaa tai kiinnostaa. Minulla kesti väsymys ja innostumattomuus puolisen vuotta aikanaan, vasta sitten alkoi taas nähdä maailmassa asioita, joita olisi kiva tehdä tai nähdä, eikä ennen sitä kannattanut harkitakaan töihin palaamista.
masennukseen vaikuttaa niin hemmetin moni asia ja jokainen on yksilö myös tässä suhteessa. Meillä ei painostaminen ja reippailu olisi auttanut.
samalla tajusin että liikkumattomuus ja valvominen tekee reuma kropalle huonoa.. No mullahan on siis sisäinen pt mukana kokoajan. Mun lasi on puoliksi täynnä. Ymmärrän kyllä myös reumaan sairastuneita jotka masentuu. Mä en aijo antaa sen voittaa. Veikkaan, että sama homma sitten masennuksen uusimisella. Joutuu olemaan tarkkana ruoan unien ja liikunnan kanssa. Tarpeeksi palautumista ja omaa aikaa. Olisiko näin?Mutta onko masennus oikeasti mt sairaus? Toki se voi uusia jos ei ole varuillaan. Siinä joutuu ikäänkuin kai opettemaan oman kropan käyttöohjeet uudelleen. Mutta totuus on se, että jos syö huonosti ja väärin lihoo takas vaikka olisi laihduttanut jne jne. Mun kroppa inhoaa pullaa. Sokeri ja valkoiset jauhot. Tulen kipeäksi ja jos jatkan, en enää ole työkuntoinen. Siksi vaikka rakastan pullaa, syön sitä pari kertaa vuodessa jos seuraavana päivänä. Ei tarvitse liikkua.
Aikani tätä surin, mutta lopulta tajusin että voi prinsessaa : vartalo laittaa syömään terveellisesti. Ompa paha!
Olin ylikuormittunut, en masentunut.
... toivottavasti hän on selvinnyt omista tuskista elävänä kuitenkin....
Tähti, soitti mulle baarista la jälleen. Kello oli jotain 11 aamulla. Että oma "lääkitys" edelleen päällä. Tällä kertaa kuitenkin oli hyvin kohtelias. Tietää että olisin mutten lopettanut puhelun. Osaan nykyään suojella itseäni hyvin.
Mulla meinasi tosin tulla tämän nykyisen miehen kanssa ongelmia kun suojasin itseäni myös siltä vaikkei ollut tarvetta. Eli tietyllä tapaa sairastuin alkoholistin rinnalla.
Mikähän noilla exillä muuten on kun pitää vanhoille heiloille soitella? Tänä kesänä saanut jo kahdelta soitot. Ikävä vaan silleen, että mun mielestä kerran soudettu järvi on vaan ja ainoastaan jo kerran soudettu.
