----45+++++ kuumeiset

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Tähti ★
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Saamaa mieltä Twisted. Mutta jokaisen alkoholistin lähellä olevan on oikeasti oltava hereillä ja kuunneltava mihin asti jaksaa tukea. Siinä moni sairastuu ja lapset voi huonosti. Mä varovaisesti olen sitä mieltä että hoitaminen ja tukeminen kuuluu ammattilaisille. Ja jos et saa alkoholistia hoitoon niin homma voi oikeasti olla aika toivotonta. Hän menee kun ja jos on itse valmis.

Itse tunnen nyt itseni ja tajuan ettei musta ole koskaan enää siihen hommaan. Siellä tavan tai sairauden takana on edelleen se sama ihminen mutta tuo alkoholismi alkaa jossain vaiheessa ottaa sijaa myös niistä selvistä jaksoista ja sillon on todella vaikeaa enää muistaa miltä sen oikean ihmisen persoonallisuus tuntui ja mitä oli.
 
Suski varmasti voi vaikuttaa mutta eipä ole ketään pelstettu D vitamiinilla. Toi on niin monimutkainen homma että en usko koskaan löytyvän mitään yleispätevää estoa tai hoitoa siihen. En halua kuulostaa siltä ettenkö uskoisi jonkun tuosta selviävän, mutta mun ympärillä ei valitettavasti ole koskaan tapahtunut niin. Joko jatkavat tai kuolevat.
 
MariQ :) Lähdettekö lennosta häämatkalle?

Saako veikata, että asusi on punainen ja linjakas, sekä korkeat korkokengät? Isot korvakorut ja hiukset sidottuna kuviollisesti ylöspäin? Kynnet laitettu viimeisenpäälle. Sulholla valkoinen rusetti js tumma puku, hiukset sliipattu 80-luvun tyyliin?:rolleyes:

Osuiko yhtään:joyful:

Juu ei :playful:

Mä oon hillitty morsmaikku tummansinisessä pitsiyläosaisessa leveähköhelmaisessa mekossa omilla persoonallisilla jutuilla höystettynä. Korut on ihan auki viel mut tod näk joku kivikoru.

Kynnet? Pitääks niille tehdä jotain:dead:

Nii ja hiukset... mun hiukset ylttää just ja just ponnarille et en tiedä mitä niistä saisi nykerrettyä

Mun miehel on pystytukka nyt kun se leikkas puoleen selkään ylttäneet hiuksensa nyt kesällä

Että kaikki on vähän vaiheessa mit onhan täs 9vko aikaa viel
 
Se, että ihminen ajautuu addiktioon johtuu siitä, että muu elämä ei ole kunnossa. Kun muusta elämästä ei saa onnistumisen tunteita tai hyvää oloa, etsitään se sitten muualta. Sama juttu kaikkien addiktioiden suhteen. Addiktiot ovat ihmisen oma yritys lääkitä itseään. Siitä addiktio siis lähtee.

Sitten kun addiktio on jo syntynyt, on siitä vaikeampi päästä irti. Ja ongelma Suomessa on myöskin se, että ensin odotellaan kädet ristissä, että ihmisestä tulee alkoholisti, ja sitten vasta terveydenhuolto kiinnostuu, jos edes sitten. Koulussa pitäisi jo kertoa, miten omat ajatukset ja teot vaikuttavat omaan mielialaan, missä kohtaa elämässä pitää tehdä muutoksia omaan tilanteeseensa sen sijaan, että lääkitään itseä alkoholilla tai huumeilla tms. niin kuin perinteenä on. Ja mihin se itsensä lääkitseminen johtaa.
 
Geeneissä ei ole alkoholismia, mutta geeneissä voi kulkea alttius alkoholismiin. Sen sairauden puhkeamiseen vaikuttaa sosiaaliset, fyysiset, psyykkiset ja hengelliset tekijät. Ei ole kaamoksen syy että meillä juodaan vaikka ehkä moni sen sillä perustelee. Sorry tunkeilu, mut oon päihdehoitaja :) Ja kuten yölento sanoi, heistä jokainen on täysin samalla viivalla kuin mekin ihmisarvossaan. Jos haluaa alkoholistin kuiville, se lähtee alkoholistista, mutta läheiset voi asiaa koittaa potkia eteenpäin. Mini-interventio, puhuminen, ja nimenomaan ymmärtäminen, ei lynkkaaminen syyllistys ja haukkuminen. Kun asettuu tilanteeseen jossa koittaa ymmärtää, voi voittaa luottamuksen, voi tarjota apuaan, voi saada alkoholistissa aikaa AHAA-elämyksen ja siitä se voi lähteä, kohti raittiutta. Ja joku sanoi että on tuttu joka NA ollut parikyt vuotta. Kyllä, raittiina mutta silti narkkari, niin karua. Addiktiot ei poistu koskaan vaikka kuiville päästään. Addikti on addikti ja tarvii raitistumisen jälkeen sen isoimman tuen. Ja naisia on lähes yhtä paljon kuin miehiä. Työssäkäyviä, äitejä. He juo kotona. Ja heillä käy kotikatko, koska tilanne hävettää. Silti ihan samalla viivalla kuin me muutkin :) Peace!

No näinhän sen tarkoitinkin, alttiutta, sitäse geeniperimä yleensä kantaa, jotku dominoivina jotku resessiivisinä. Ihan niinku diabetes se puhkee herkemmin kun on perimässä alttius ja omilla elämäntavoilla provosoi... Mut hei hienoo että ihan asiantuntija tähän nyt kummentoi. Mun mies on na, se tiedetään että se on ikuista, kyllä kyllä. Onneks hän on itse perillä asiasta ja mä näen hänet ihmisenä joksi hän on kasvanu raittiina ollessaan. Ja olen ihan hiton ylpee hänestä!
 
Suski kirjoitti kans asiaa.
Mä en voi tähän enempää kommentoida kun alkaa niin hermoon ottamaan.

Sitäpaitsi niitä addiktioita on sitten vaikka mitä muitakin ku päihteet. Päihteet on vaan se yleisin keskustelunaihe. Mä voisin olla sokeliholisti ja perussairauden diabetes takia aika huono yhtälö. Kun on saatava karkkia tai suklaata niin on saatava. Oon tunnesyöppö mutten lainkaan juoppo. Yritin ruveta juopoksi nuorena muttei onnistunu ku en kyenny ees kahta pv ryypätä putkeen.

Sit voi kehittää addiktion shoppailuun, seksiin...

Semmoista. Mutta tämä tästä mun osalta.
 
Alkoholisti voi olla myös tunnollinen työntekijä, joka ei ole koskaan poissa. Ei ole olemassa tyypillistä alkoholistia ja sairaudestaan huolimatta hekin ovat yhtä arvokkaita ihmisiä kuin me muutkin.

Yölento :)
Vuosia sitten mieheni työpaikalla oli paha alkoholisti, hän oli kännissä kaikki työpäivät ja ruokatunnilla meni kauppaan hakemaan lisää juotavaa omaan kaappiinsa ja siinä samalla veteli muutaman tölkin palatesaan kaupasta (autolla!).
Kahvitunneilla hän veti vaatekaapista naukkuja. Tätä kesti ainakin 10-vuotta.

Hän oli kuulemma firman kovin työntekijä ja pääsi pomon asemaan. Sama meno jatkui, ketään ei haitannut ryyppääminen, koska työt hoituivat mallikkaasti.

Kotona hänellä oli helvetti irti, koska oli lapsia ja vaimo ihan loppuun palanut, sillä hän joi ja makasi kaikki illat, jotta jaksoi olla seuraavan päivän taas töissä - humalassa ja kulki työmatkat autolla.

Firman pikkujouluissa tuli riitaa ja hän oli käytökseltään todella agressiivinen, mutta ei saanut koskaan potkuja sillä kukaan ei osannut yhtä hyvin töitä, kuin hän, eikä ollut koskaan töistä poissakaan.

Joku vuosi sitten kuoli, koska oli kännissä ajanut päin puuta. Onneksi sivullisia ei loukkaantunut. Ehti elää 45-vuotiaaksi saakka.

Todella surullinen tarina :sad001
 
Tähti, surullinen tarina. Myös vähemmän dramaattisia alkoholisteja on olemassa ja työelämässä Useimpien alkoholinkäyttö ei ole muiden tiedossa.

Geeniperimä vaikuttaa aika ratkaisevasti siihen kuka alkoholisoituu ja kuka ei. Meillä isän puolen suvusta kaikki miehet ovat sairastuneet ja muutama nainen. Mitään erityistä murheen alhoa ei tarvita, jos keho reagoi niin, että siitä syntyy riippuvuus. Aivan normaali lasillinen juhlissa on liikaa, jos se saa aikaiseksi tunteen että tätä pitää saada lisää. Ei kannata tuntea ylemmyyttä, että minulla sentään on itsekuria, kun ei tiedä miten toinen asian kokee. Itselläni alkoholi ei vaikuta mitenkään erityisesti, en tule hilpeäksi, estottomaksi, eloisaksi, puheliaaksi tai muutakaan. Voin siis ottaa tai olla ottamatta, yleensä jälkimmäistä, koska huonolaatuiset unet saan kuitenkin ja usein myös migreenin. Vaikka minä koen näin, tiedän, että muut kokevat toisin.
 
Mielenkiintoinen keskustelu täällä. Meillä isäni on alkoholisti, mutta onneksi jo varhaislapsuudessa pääsin siitä irti perheen hajottua kauas toisistaan. Isäpuoleni oli aluksi autotallitissuttelija ja piilojuoppo, myöhemmin avoimemmin (omaa tuotantoa yms). Meillä kolmella tytöllä ei kenelläkään ole jäänyt putki päälle, emmekä käytä muitakaan päihteitä, paitsi isosiskoni tupakoi (mistä taistelee irti). Velipuoleni sai molemmilta vanhemmiltaan perinnöksi altistavat geenit, hän sai turvattoman lapsuuden, sekosi huumeisiin, sairastui skitsofreniaan, asuu asuu nelikymppisenä jossain tuetussa asumisessa piilossa ihmisten silmiltä...
Tiedostan, että olen altis, alkoholismille, 2-tyypin diabetekselle, aivoinfarktille... ei tässä auta kuin pinnistellä terveillä elämäntavoilla vastaan, että voisin olla tyttärelleni äiti ja miehelleni puoliso pitkään ja pitkään.
 
Muokattu viimeksi:
Suski varmasti voi vaikuttaa mutta eipä ole ketään pelstettu D vitamiinilla. Toi on niin monimutkainen homma että en usko koskaan löytyvän mitään yleispätevää estoa tai hoitoa siihen. En halua kuulostaa siltä ettenkö uskoisi jonkun tuosta selviävän, mutta mun ympärillä ei valitettavasti ole koskaan tapahtunut niin. Joko jatkavat tai kuolevat.
D-vitamiinin aiheuttama diagnoositoimaton masennus saattaa hyvin olla monella se syy, miksi lähdetään lääkitsemään itseä alkoholilla. Sitten kun riippuvuus on syntynyt, sitä ei enää korjata syömällä d-vitamiinia, eli alkoholismista ei enää pääse eroon popsimalla vitamiineja purkista, mutta sillä olisi voitu estää masennus, ja masennuksesta alkanut alkoholismi.

Eikä tämä tietenkään koske kaikkia alkoholisteja, masennuksella ja ahdistuksella on muitakin syitä kuin d-vitamiinin puute.
Moni nuori on nykyään streittari, eli ei juo juhlissa edes sitä yhtä lasia. Jos ei tarvitse, niin miksi joisi, ja jos tarvitsee, miksi ei korjaa sitä tarpeen syytä ensin?
 
Muokattu viimeksi:
Täällähän on ihan crazy chattailu päällä! Taidan kuulua poikkeukselliseen vähemmistöön kenellä ei ole alkoholismia lähipiirissä, ja parisuhde koko kestäneen kymmenen vuotta on ollut :Heartbigred ja toivottavasti näin pysyykin. Tapoihini ei kuulu vatuloida toisten parisuhteita, enkä juuri muutenkaan ole niistä kiinnostunut. Toivottavasti jokainen kuitenkin ajattelee omaa ja lasten parasta valinnoissaan.
Se on mahtavaa nykynuorisossa että viina ja rööki ei kuulu "in" juttuihin. Vaikkakin salilla juostaan hyvin paljon pelkästään ulkonäön tai Kardashian peppumallin takia, niin sekin on parempi vaihtoehto kun kännissä kaupungilla konttailu.:confused2
 
Taidan kuulua poikkeukselliseen vähemmistöön kenellä ei ole alkoholismia lähipiirissä, ja parisuhde koko kestäneen kymmenen vuotta on ollut :Heartbigred ja toivottavasti näin pysyykin. Tapoihini ei kuulu vatuloida toisten parisuhteita, enkä juuri muutenkaan ole niistä kiinnostunut. Toivottavasti jokainen kuitenkin ajattelee omaa ja lasten parasta valinnoissaan.
Se on mahtavaa nykynuorisossa että viina ja rööki ei kuulu "in" juttuihin. Vaikkakin salilla juostaan hyvin paljon pelkästään ulkonäön tai Kardashian peppumallin takia, niin sekin on parempi vaihtoehto kun kännissä kaupungilla konttailu.:confused2

HumptyD :)
Olen kanssa ollut kiitollinen, että olen saanut elää lapsuuden ja nuoruuden raittiiden parissa ja niissä elämänarvoissa. Koskaan ei ole tarvinnut elää epävarmuudessa tai kokea sen kaltaisia pettymyksiä, sekä häpeäntunteita, joita humalainen vanhempi/(tai) isovanempi lapselle aiheuttaa.

Tietyllä tavalla olen siten kasvanut vahvaksi, ja ehkä siksi olen automaattisesti valinnut kumppanin, joka ei ole viinaan menevä.

Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän tuota asiaa osaa ajatella ja arvostaa:Heartpink
 
Tää on tosiaan tunteita herättävä aihe.
Itse otin aikoinaan suoraan veljeni kanssa puheeksi hänen juomisensa ja siinä meinasi käydä huonosti. Aikani yritin häntä auttaa, mutta en jaksa enää. Ihmettelen vain, miten kenenkään maksa kestää sellaista 24/7 ryyppäämistä näin pitkään. Nykyään en enää saa häneen minkäänlaista yhteyttä, kun hän ei vastaa puheluihin tai viesteihin. Häntä ei myöskään näytä kiinnostavan se, että on nykyään eno. Surettaa, ettei poikamme ehkä koskaan tule tuntemaan enoaan, ei ainakaan sellaisena millainen hän oikeasti pohjimmiltaan on. :sad001 Eikä kyllä mummiaankaan, kun häntäkään ei näytä kiinnostavan sen vertaa, että tulisi joskus katsomaan lapsenlastaan. Mutta se on eri tarina.
 
Suski, oot oikeassa.

https://youtu.be/ao8L-0nSYzg

Linkin takaa erinomainen video addiktion syntymisestä ja siitä että vaikka alttius siihen olisi niin ei se sitä tarkoita että sellainen tulisi. Esim minun pappa, isä, setä ja serkku (kaikki miehiä) on tai oli alkoholisteja. Äitini dokaa aika huolella ja on alkoholisti, mutta piilojuoppo. Minulla on luultavasti alttius siihen. Tai on varmastikin koska 8v sitten kesällä vedin kolme viikkoa putkeen viinaa sekopää porukassa ja aloin jo aamuisin oleen siinä jamassa että "tänään kyllä jossain jotkut bileet pakko olla". Olin toki ihan samanlaisessa porukassa et siinä oli sosiaalinen tekijä. Siihen geeniperimä ja fyysisen addiktion kehitys niin soppa ois ollu valmis, vaan itse tajusin lopettaa.

Olin myös 8v narkomaanin kanssa. Ihan silkkaa taistelua. Joka toinen viikko hän alkoi raittiiksi ja syytti minua jos halusin juoda yhden saunaoluen tai lasin viiniä. Sit taas se ratkes dokaa tai käytti keikoilla huumeita. Itse oon nyt 4v ollu raitis ja en sen takia et ois koskaan mennyt överiks tai pelkään et musta tulee juoppo vaan siks et oon nähnyt kuinka päihteet tuhoaa ihmisiä ja läheisiä addiktien ympäriltä.

Joku puhui muistakin kuin päihteistä. Jep, ja yksi iso on peliriippuvuus. Esim rahapelit. Perhetuttu ampui itsensä kun hänen vaimonsa pelasi koko omaisuuden ja sinä päivänä kun ulosottomies tuli ulosmittaa taloa, mies lähti lapsuudenkotiin ja ampu itsensä sinne.

En kehoita ketään jättämään alkoholistia, se oli saatanan vaikeaa. Varsinkin kun ensimmäinen itsemurhayrityksen jälkeen koin tosi pahaa syyllisyyttä, mutta kehoitan ammattilaisena olemaan addiktin tukena niin kauan kuin itse jaksaa. Kun omat voimat loppuu, saa nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.

Näin aina itse neuvon työssäni. Vaikka addikti ei kiittäisi tuesta, kyllä ne sitä vierellä oloa arvostaa, ainakin siinä vaiheessa kun siitä ympäriltä lähetään ja luovutetaan.

MariQ, on hienoa nähdä miten oot miehesi rinnalla ja oot ylpeä. Onnea teille myös avioliittoon :)
 
En koe kärsineeni sukulaisten alkoholismista, edes isän, koska ei asuttu yhdessä kuin viisi ensimmäistä vuotta ja kotona kaikki oli ihan hyvin. Lapsena sukulaismökkeilyt oli alkoholin sävyttämiä, mutta aina siellä oli myös selviä naisia jotka huolehtivat, että lapsilla oli turvallinen olo. En ole ajautunut parisuhteeseen, jossa alkoholi olisi ongelma. Yksi miesystävä oli alkoholisti mutta oli lopettanut juomisen jo vuosia ennen kuin tapasimme. Ex-aviomies ja nykyinen eivät juuri juo. Olisinkin siinä surkeaa seuraa.
En ole erityisen hoivaavaa laatua, joten en sopisikaan alkoholistille kaveriksi.

Tuntemillani alkoholisteilla ei juomisen taustalla ole ollut masennusta. Se on tullut vasta juomisen myötä ja parantunut, kun korkki on mennyt kiinni.
 
Suski, oot oikeassa.

https://youtu.be/ao8L-0nSYzg

Linkin takaa erinomainen video addiktion syntymisestä ja siitä että vaikka alttius siihen olisi niin ei se sitä tarkoita että sellainen tulisi. Esim minun pappa, isä, setä ja serkku (kaikki miehiä) on tai oli alkoholisteja. Äitini dokaa aika huolella ja on alkoholisti, mutta piilojuoppo. Minulla on luultavasti alttius siihen. Tai on varmastikin koska 8v sitten kesällä vedin kolme viikkoa putkeen viinaa sekopää porukassa ja aloin jo aamuisin oleen siinä jamassa että "tänään kyllä jossain jotkut bileet pakko olla". Olin toki ihan samanlaisessa porukassa et siinä oli sosiaalinen tekijä. Siihen geeniperimä ja fyysisen addiktion kehitys niin soppa ois ollu valmis, vaan itse tajusin lopettaa.

Olin myös 8v narkomaanin kanssa. Ihan silkkaa taistelua. Joka toinen viikko hän alkoi raittiiksi ja syytti minua jos halusin juoda yhden saunaoluen tai lasin viiniä. Sit taas se ratkes dokaa tai käytti keikoilla huumeita. Itse oon nyt 4v ollu raitis ja en sen takia et ois koskaan mennyt överiks tai pelkään et musta tulee juoppo vaan siks et oon nähnyt kuinka päihteet tuhoaa ihmisiä ja läheisiä addiktien ympäriltä.

Joku puhui muistakin kuin päihteistä. Jep, ja yksi iso on peliriippuvuus. Esim rahapelit. Perhetuttu ampui itsensä kun hänen vaimonsa pelasi koko omaisuuden ja sinä päivänä kun ulosottomies tuli ulosmittaa taloa, mies lähti lapsuudenkotiin ja ampu itsensä sinne.

En kehoita ketään jättämään alkoholistia, se oli saatanan vaikeaa. Varsinkin kun ensimmäinen itsemurhayrityksen jälkeen koin tosi pahaa syyllisyyttä, mutta kehoitan ammattilaisena olemaan addiktin tukena niin kauan kuin itse jaksaa. Kun omat voimat loppuu, saa nostaa kädet pystyyn ja luovuttaa.

Näin aina itse neuvon työssäni. Vaikka addikti ei kiittäisi tuesta, kyllä ne sitä vierellä oloa arvostaa, ainakin siinä vaiheessa kun siitä ympäriltä lähetään ja luovutetaan.

MariQ, on hienoa nähdä miten oot miehesi rinnalla ja oot ylpeä. Onnea teille myös avioliittoon :)

Twisted :) Oijoi....ompa sulla tarinaa ja nostan hattua sulle, että olet selvinnyt tuosta kaikesta:singing::cheers
 
En ole erityisen hoivaavaa laatua, joten en sopisikaan alkoholistille kaveriksi.

Tuntemillani alkoholisteilla ei juomisen taustalla ole ollut masennusta. Se on tullut vasta juomisen myötä ja parantunut, kun korkki on mennyt kiinni.

Yölento :)

Sama piirre mulla. Saattaisin olla liian ankarakin ja komentaa maanrakoon, ellei järkiintyisi... armoa ei riittäisi pitkään, vaan suoraan seinää vasten vaan.

Koen, että mun hoivavietti rajoittuu lapsiin, sekä vanhuksiin myös jonkin verran.
 
Takaisin
Top