Meillä on miehen kans 1 lapsi ja toinen tulossa. Muut meillä asuvat lapset on mun. Naimisiin menoa en ehdota ku en ikimaailmassa haluaisi. Koitan seistä aina sanojeni takana. Sanon vaan mitä tarkoitan. Enkä oo itkenyt miehen nähden enkä muutenkaan. Asiat menny tähän jamaan pikkuhiljaa. Surutyö tehty siinä samalla. Silloin edellisessä raskaudessa saatoin itkeä.
Mies kysyi onko mulla mitään ratkaisua tilanteeseen. Sanoin että yks on muuta en tiedä. Jos tunteet poissa niin miten saada takas. Huusi mulle ettei tuu sitten maksamaan elatusmaksuja että ihan turha odottaa . Tämä oli hänen vastaus. Kovin aikuismainen.
Kovasti tsemppiä teille tänne! Olkaa iloisia jos teillä on hyvä mies. Nyt vois jokunen plussakin pärähtää...
Käräjäoikeus kyllä määrittää sopivan elatusmaksun, jos mies ei neuvotellen lastenvalvojalla ole suostuvainen. Rahan takia ei kannata jäädä huonoon suhteeseen. Sen kyllä varmaan itsekin tiedät.