----45+++++ kuumeiset

Peppipupu, meillä taisi olla foolihappo ja sinkki. Greippimehua litkin myös. Särkylääkkeet jätin pois, suurimpaan hätään panadolia. Rauta-arvot pitää tietysti olla kohdallaan ja molemmilla terveelliset elämäntavat.
 
Heips, oottepas te ihania!

Vielä utelisin, että mitäs kaikkea lisäravinnetta käytätte tulemaan projektia?

Peppipupu :)

- mama vitskut
- kalaöljy
- vehnänalkioöly
- nyt uutena vehnänoras jauhe
- kookosöly
- vihreä tee
- disperin/asperin loppukierrosta
- optimistinen ajattelu
- maitohappobakteeeit (vaikka vaikutuksesta raskautumiseen ei varmuutta)

Punkut sun muut oon jättänyt pois, oviksen jälkeen, koska en usko niiden tehoon, vaikka ekassa raskaudessa tuli plussa, mutta pidän sitä vain sattumana, enkä laske punkun ansioksi
:3some
 
Kiitos! Luontaistuotekauppaan siis!

Eikö teistä ketään arveluttaisi matkustaa raskaana Aasiassa? Nyt tän pitkän kierron jälkeen näyttäisi myös siltä, että menkat päällä puolet matka-ajasta... Vaihtoehtoina siis Primolut ja menkkojen siirto tai sit heti yrittelemään ja mahdollisesti raskaana reissuun... Tekeekö Primolut hallaa vauvahaaveille? Anteeksi kun tässä kyselen kaikkea... :help
 
En osaa suositella, miten matkan kanssa tulisi tehdä. Mutta primoluteja käytetään kierron säätelyyn meillä, jotka tarvii hoitoja. Siksi en usko, että se mitään lopetettua alkavaan kiertoon haittaa.
 
Kiitos! Luontaistuotekauppaan siis!

Eikö teistä ketään arveluttaisi matkustaa raskaana Aasiassa? Nyt tän pitkän kierron jälkeen näyttäisi myös siltä, että menkat päällä puolet matka-ajasta... Vaihtoehtoina siis Primolut ja menkkojen siirto tai sit heti yrittelemään ja mahdollisesti raskaana reissuun... Tekeekö Primolut hallaa vauvahaaveille? Anteeksi kun tässä kyselen kaikkea... :help

Peppipupu :) Tuskin ongelman ihan alkuraskaudessa. Hyvää matkaa!
 
Peppipupu, syntyyhän Aasiassakin lapsia. Ei matkustaminen mahdotonta ole eikä ole varmuutta, koska teille tärppi tulee, heti vai hetken päästä. Ikää tulee joka päivä lisää, se on varmaa
 
Tervetuloa Peppipupu! Täällä 41v ja lapsettomuuteen erikoistuneen gynen mielestä juuri oikean ikäinen raskautumaan, jos vaan munasoluissa vielä on elämää :)) Mullakin isommat jo teinejä. Ja matkustamiselle raskaana en näe muuta estettä kuin mahdollisen pahoinvoinnin, itse 20. viikolle oksua pidätellyt...

ON: kp 10 ja tuli sittenkin luomukierto, ts. en aloittanut tokavikaa letroannosta. Ja nut tuntuu mahdolliset ovisoireet kyllä vahvemmin kuin letrojen aikaan. Limaa erittyy ja munasarjoja juilii siihen malliin että noinkohan tarvii mennä Flon ennustamaan lauantaihin asti. Ei haittaisi yhtään.
 
Hei Peppipupulle, ja yhdyn kyllä muiden näkemykseen siitä, että tositoimeen vaan!
Mä ajattelisin jopa tällä hetkellä niin, että yks matka sinne tai tänne, jos toisessa vaakakupissa olisi raskaus. Jos kaikki olis fine, niin ei kun matkaan ja jos ei, niin sitten perutaan matka ja koitetaan tehdä kaikki voitava, jotta raskaus sujuisi hyvin loppuun saakka.

Mutta mulla ei ookaan lasta ennestään.
Ajattelen niin, että normielämää menoineen ja suunnitelmineen, mutta takaraivossa tietoisuus siitä, että mahdollinen raskaus menee toteutuessaan kaiken edelle ja tarvittaessa laittaa kaikki suunnitelmat uusiksi.

Täällä menossa yk 6 km jälkeen. Dpo 2, kp17/28. Talleteltu on varmaan enemmän kuin koskaan yhteisen historian aikana. :grin

Tsempit kaikille!
 
Heips! Aattelin avata vielä hieman meidän taustoja. Mulla siis tytöt 18 ja 16v, erottu jo 2006 isän kanssa ja todella hyvät välit. Kahvitellaan lähes joka viikko. Tuon avioliiton jälkeen kaksi todella haastavaa ja loppuun kuluttavaa suhdetta (alkoholismia ja väkivaltaa puolisoilla). Viimeisen suhteen jälkeen 2016 uutena vuonna sairastuin stressistä varmaankin nivelreumaan. Samana keväänä työkaveriksi tuli yli 10v nuorempi mies, jota opetin sairaslomien välissä samaan hommaan jota itsekin teen. Välillä olin vaan hengailemassa työpaikalla koska olin niin huonossa kunnossa. Ihana pomo aina pyysi tulemaan etten masentuisi. ❤️Tuosta jaloille 2017 ja oma elämä alkoi taas maistua. Mies koitti välillä flirttailla, mutta päätin että yksin mennään loppu elämä. Ja olihan tuo musta myös liian nuori... Keväällä 2017 päätin lähteä yksin Indonesiaan vaikka en koskaan ollut siellä käynytkään. Aivan törkeen ihana matka! Takas kun tulin alkoi tuo mies laittelemaan viestejä, ihan niitä näitä.. Lopulta sitten nähtiin toki isommalla porukalla viime kesäkuussa ja siitä lähtien yhdessä 24/7. Nyt siis oma asunto valmistumassa 11/19 ja asutaan kahta kotia vuorotellen sillon kun mulla lapset. Tytöt tykkää tyypistä, kaikkien sukulaiset ok ja ex myös. On se kummaa miten elämä välillä menee! Joskus mietin, että olis ihanaa kun olisi joku joka haluaa syödä terveellisesti (tän reuman kanssa todella oleellista) ja liikkuu. No sain sitten tuollaisen kaavispainotteisesti syövän urheilijan. Ja en vaan koskaan kyllästy siihen, että vierellä on ihminen joka jaksaa tsempata, paijata ja näyttää todella että rakastaa! Mulla ei siis ollut mitään ajatusta lapsesta, mutta pikku hiljaa olen pehmennyt kun miehellä todella kova vauvakuume. Millaisia tarinoita muilla?
 
P. S olin aika näky kun lähdin reissuun. Pomo heitti mut kentälle kainalosauvojen kanssa kun reuma taas huonompi. Koneessa iski se, että olen sairaana ja yksin menossa maahan josta en juuri tiennyt mitään ja hotelli varattu yhdeksi yöksi :excited001. Yöllä kun tulin hotellille 27 tunnin matkustuksen jälkeen (2 vaihtoa) olin niin kipeä etten tiennyt mihin seinään juosta. Aamulla olin sitten täysin oireeton ja koko loppumatka noin. :happy093
 
Peppipupu, ihanaa että asiat menivät lopulta noin ja että olet missä olet nyt!!
Minulla tuli miehen vaihto noin kolmikymppisenä. Exän kanssa ei ollut kunnioitusta, eikäpä hän uskollinenkaan ollut yms.
Nykyisen mieheni löysin netin kautta 2003, minua 2 vuotta nuorempi kiltti ja kätevä mies. Lasta ollaan yritetty 2006 lähtien, raskaimpien hoitojen kautta lopulta syntyi 11/2016. Nyt menossa viimeinen yrityskierros ja siitä kovin haikea olo :/ ... Minulla on vaihdevuodet jo päällä, eli hoitoja ei lähdetä enää jatkamaan tämän kesän jälkeen.
 
Hurjan pitkä yritys! Nostan todella hattua! Ihanaa, että saitte vauvan. Pidän niin peukkuja sulle:love017 sullakin tarina siis päätyi hyvin. Mä olen vähän arka netissä tutustumaan. Tuo samainen pomo asensi mulle Tinderin kerran työpaikalla. Poistin sen siinä pihalla kun alkoi jotenkin pelottamaan :chicken:
 
Peppipupu, me tutustuttiin nykyisen miehen kanssa netissä yli kymmenen vuotta sitten. Oltiin vuosikausia pitämättä mitään yhteyttä. Avioeron jälkeen seurustelin ihan mukavan miehen kanssa mutta kun nykyinen mieheni vuosien jälkeen laittoi yhden viestin, se oli menoa. Pyysin käymään kahvilla ja sillä reissulla tuo nyt on viidettä vuotta. Sairastan myös monenlaista mies on minua kahdeksan vuotta nuorempi, tämä meidän yhteinen on hänen ainoa lapsensa. Minulla on aikuiset lapset, joiden isän kanssa olen siedettävissä väleissä. Onneksi ei enää tarvitsekaan olla kuin sivistynyt.
Meillä ei mitään paniikinomaista pakkoa ollut saada lasta, mutta olemme kyllä onnellisia, että tuo poika päätti tulla viime hetkellä
 
Peppipupu :) !

Ohhoh...ompas sinulla monenkirjava tausta. Uskallusta ja rohkeutta heittäytyä asioihin mukaan...ja monta rautaa tulessa!:cheers

Oma tausta lyhyesti, 30-vuotta seurusteltu, josta on nyt yksi 2-vuotias poika. Naimisiin mentiin, kun tulin raskaaksi :) Tällainen peruskuvio meillä. Matkusteltu on paljon jo nuoresta saakka, eikä tämä lapsi ole rajoittanut menoa, "raasu" ehti reissata jo kolme kertaa etelässä ennen 1,5vuoden ikää.. tosin nyt ollaan pysytelty vaan lähinnä hotellialueella, viidakossa käytiin kaksin, ennen lasta. Toista siis yritetään ja ikää seuraavaksi 46v. Mies kohta 50v.

Vauvakuumeen lisäksi, molemmat haaveilee omasta yrityksestä, kunhan on töistä päästy "eläkeputkeen"...
 
Ihania tarinoita myös Tähdellä ja Yölennolla! :Heartblue Musta on ihanaa kuunnella ihmisten vaiheita. Tähän ikään ollan varmaan kaikki koettu kaikenlaista.. Joskus hieman puuduttavaa kuunnella miehen kavereiden tyttöystävien juttuja kun niillä ikää 23-27.:king Muutaman kanssa toki juttu luistaa. Ihan ei vaan enää jaksa hihkua krebaamisesta samaan malliin. Kaikella on aikansa.
 
Ihania tarinoita myös Tähdellä ja Yölennolla! :Heartblue Musta on ihanaa kuunnella ihmisten vaiheita. Tähän ikään ollan varmaan kaikki koettu kaikenlaista.. Joskus hieman puuduttavaa kuunnella miehen kavereiden tyttöystävien juttuja kun niillä ikää 23-27.:king Muutaman kanssa toki juttu luistaa. Ihan ei vaan enää jaksa hihkua krebaamisesta samaan malliin. Kaikella on aikansa.

Peppipupu :)
40++ ikään mennessä on jo tehnyt monenlaista ja päässyt käsitykseen, että kuka sitä ihmisenä on - nuorena aina kaikkea yleensä kokeillaan.

Korkeammalla iällä alkaa todella ymmärtää enemmän omia toiveita.

Meillä ei silti ollut nuorena 20+++ tarvetta kokeilla erikseen mitään, vaan elettiin voimakkaasti symbioosissa. Kaikki sukulaiset tietenkin pelkäsi eroa.

Joskus unissani olisin lentänyt yksin vaikka Indonesiaan, vain kokemuksen vuoksi, mutta eihän mies olisi päästänyt....:Heartpink Joskus myös ajattelen, että mies on vielä nyt lähes neitsyt 50v.,, koska ei halunnut koskaan mitään muita. Järkkyä:singing::Heartpink

Sulla on tosi hyvät stoorit ja kiinnostaa, että rakastuitko itse heti kuitenkin siihen tuuraaja työkaveriin? :smiley-bounce012 Oliko hän sinkku jne?
 
Last edited by a moderator:
Tähti, ihana "melkein neitsyt" :happy:

Mies flirttaili aika hävyttömästi aluksi. Mä mietin, että taidan van kuvitella ja työnsin ajatusta vaan pois mielestä. Lopulta meidän kummankin kaverit yhytti meidät kun oli tahoillaan kuunnelleet tarpeeksi kauan jahkailua kummaltakin :smiley-angelic003minusta meillä oli liian iso ikä-ero, 14 vuotta. Mies kävi aina välillä treffeillä ja koska ollaan aika avoimia työpaikalla niin sitä sit aina puitiin siellä. Viimeisen kerran huomasin olevani jopa mustis, mutta ikä-ero... :rulez
Ekan päivän jälkeen tosin en sitä ole edes ajatellut. Lähinnä vitsaillaan siitä puolin ja toisin. Mies oli ollut sinkkuna jo 5 vuotta, syytä en ole kysellyt. :hug003
 
Takaisin
Top