Tämä on kyllä aivan mahtava tarina
Kunhan nyt vielä saataisiin sille onnellinen loppu...
Kunhan nyt vielä saataisiin sille onnellinen loppu...
Minulla oli esikoista ennen monirakkulaiset munasarjat ja ongelmana ovuloimattomuus, eli PCOS. Letrotsoli ei minua auttanut, joten muutaman kierron jälkeen siirryttiin piikittämään FSH:ta, jotta saadaan follikkeli kasvamaan. Heti ensimmäisestä FSH:n piikittelykierrosta tärppäsi esikoinen, ja pari vuotta myöhemmin tärppäsi toisesta FSH:n piikittelykierrosta seuraava raskaus. Se kuitenkin meni kesken, koska munasolujen laatu on mitä on tämän ikäisillä. Tämä viimeisin raskaus tehtiin IVF:llä, ja siitä tutkittiin blastojen kromosomit, jotta ei siirrettäisi yhtään elinkelvotonta alkiota, koska minun ikäiselläni ei ole liiaksi aikaa tähän hommaan. Se elinkelvoton kun saattaa tarrata ja raskaus alkaa ja sitten vasta viikolla 12 havaitaan NT-ultrassa, että sikiö on kuollut, sitten tyhjennellään ja odotellaan kropan palautumista -- ja yhtäkkiä sen elinkelvottoman alkion kanssa on mennyt yli puoli vuotta hukkaan, ja munasolujen laatu ehtinyt sinä aikana entisestäänkin heikentyä.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Ihan varmasti
! Mä pelkäsin tämän koko vikan raskauden. Ensin alun menetystä ja sitten että kaikki menee vikaan. En osannut nauttia pätkääkään vaikka miten skarppasin. Ultrat helpotti herkeksi mutta maks viikko ja taas samat pelot nousi esiin. Olin jotenkin ”varma” ettei asiat vaan voi mennä hyvin. Loppuajasta tuli myös sitä et vauva liikkui vähän ja kyttäsin hulluna liikkeitä. Liikkeet tuntui tosi vaimeina. Mut rohkeesti vaan soitin polille ja aina ne ottii syyniin, ymmärsivät kyllä. Mut kyl ne asiat näköjään vaan voi myös mennä hyvin Eikä tietookaan vähäliikkeisestä yksilöstä. Juoksujalkaa paikasta toiseen tauotta 
Minullekin jäi mieleen se, kun olin NT-ultrassa ja siellä havaittiin sikiön kuolleen, niin ihana kätilö siellä sanoi, ettei vielä ole liian myöhäistä, etten ole liian vanha saamaan lapsia. Tarkkaa sanamuotoa en muista, mutta viesti oli tuo.
Sharmander
Asioista perillä oleva
Muistatko Suski sanottiinko koskaan et paljonko alkioita tarvitaan syyniin, vai tehdäänkö nykyisin se vaikka yhdelle alkiolle? Mun kaverilla oli aikanaan tarve tällaiselle perinnöllisen sairauden takia ja heillä homma tyssäsi siihen että saivat vain 1-2 alkiota ja sanoivat että ei oikein riitä että tutkimusta voisi tehdä. Että prosessi oli niin hankala tehtäväksi. Vai liekö liittyny sit siihen et oli vaikeampi kromosomistovika..
Meille sanottiin että huonoilla saldoilla mielellään kaksi keräystä peräperää jotta saadaan vähintään kolme alkiota kasaan, ja tehdään näille diagnostiikka yhtä aikaa. Olisi ollut resurssikysymys, kato voi käydä näytteenottovaiheessa ja silloin saattaa jäädä tyhjän päälle. Ainakin perusdiagnostiikassa toimenpide voidaan tehdä myös yhdelle alkiolle, mutta todennäköisyys siihen, että juuri se olisi terve ja kestäisi prosessin läpi on suht pieni. Kustannukset per alkio on myös melkoiset jos niitä on vain yksi tai kaksi
Sharmander
Asioista perillä oleva
No nii. Näin mä jotenkin muistelen. Toki tosta on aikaa ja tekniikat muuttuneet. Mutta silti. Kuulostaa järkeenkäyvälle ettei yhtä alkiota kannata alkaa diagnosoimaan
Voi sen tehdä vaikka vain yhdellekin, mutta hinnan puolesta tulee paljousalennusta. Yhden alkion perusteella ei myöskään voi tehdä päätelmiä alkioiden laadusta yleisemmin, mutta jos alkioita on monta ja kaikki niistä kuraa, voi päätellä, että omilla soluilla ei enää kannata yrittää.
Pernilla
Näppärä viestien naputtelija
Eläkeasioita en ole vielä ehtinyt ajatellakaan -mielessä lähinnä perhe ja lapset. Uudesta tulokkaasta välillä haaveilen, mutta touhua ja vauhtia riittää kyllä jo nykyisissäkin kuvioissa.Pernilla :) Oletko sinä jo miettimässä eläkeasioita? Että kyllähän näitä saa yhtaikaakin miettiä
Mä en mieti vielä eläke-asioita,.
Tiedän lähinnä näppituntumalta sen, että eläkelaskelma näyträä jo ihan hyvää kuukausi ansiota, koska työuraa on takana melkein 30-vuotta.
Vielä on edessä paljon työvuosia, joten eläkesumma tulee nousemaan :) Voipi elää vähän rennommin eläkkeellä ja vaikka hankkia kivoja juttuja lapsen lapsille :)
Vielä en mieti näitä....sillä nyt ois tarkoitus hankkia toinen lapsi ja enemmänkin saa tulla, jos on tulakseenTulisit jo Äitiysloma
Pikaista plussaa Pernilla puhaltelen sinne!!
Mies haluaisi lahjasoluhoidon. Lapsi olisi hänelle biologinen, joten eipä siinä ole paljon miettimistä. Minä en ole oikein kypsynyt ajatukseen.
Plussapuhallus sinnekin!
Tänään olikin varsinainen syysmyrsky.
Osaatko Motto kertoa tarkemmin et miten noi peräperään tehtävät keräykset menee käytännössä? Tai jos joku muukin tietää, niin saa kertoa? :) Alkaako siis heti keräyksen jälkeen uudet pistelyt ilman mitään välikiertoja tms.? Ja kuinka nopeasti mahdollinen uusi keräys voisi sit olla?
Mulle testattiin myös luteaalivaiheen stimulaatiota, mikä siis alkaa hetimiten keräyksen jälkeen - siinä ideana on se, että kroppa on jo valikoinut valmiiksi parhaita soluja siihen kiertoon, ja ne jäljelle jääneet nostetaan esiin hormoneilla. Joillekin toimii tosi hyvin, joillekin ei. Mulla stimulaatio lähti hyvin käyntiin, mutta soluja ei kuitenkaan kypsynyt valmiiksi asti.
Ns. perusivf:ssä meillä olisi ollut yksi välikierto, jotta hormonitasot olisi palautuneet välissä. :)
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Ootte kyllä uskomattoman sitkeitä... Ite lähinnä sitä miettinyt et jos rupiaa yrittään ja sit se venyis ja venyis tai ei tulis ollenkaan raskaaksi niin kestäiskö sen pettymyksen... Mut toisaalta ku lapsia on niin ehkä sen kestäisi en tiiä huhuh
Minulla asia meni niin päin, että sitä en ainakaan kestäisi jos en olisi edes yrittänyt. Jos ei yritä, ei voi onnistua.
Pikkuvarpaat
Piirimestaruustason postaaja
Suski75 se on kyllä totta ja ehkä se harmittaisi enemmän... Vaikka moni aatteleekin meitä ihan hulluiksi jo jos tietäsivät
Sharmander
Asioista perillä oleva
Tämä. Oon käyny valtavat ja vuosien mittaiset hoitorallir aikanaan hyvinkin moninaisessa muodossa. Silloin kun aikanaan hoidot aloitettiin olin toki myös nuori mut myös optimistinen et onnistuu. Pettymysten myötä paniikki kasvoi ja matkan varrela meinasi koko parisuhde kaatua. Lähinnä siksi että en osannut enää suhtautua kevyestii tjottaillen ja tuntui että asioista tuli lähes pakkomielle. Sen verran ehti jotenki naivisti silloin uskoa että no kyllä ne hoidot auttaa. Toki mul on nyt lapsia eli kaikki oli sen arvoista (ehkä) mutta vaikka kuinka vielä toivon ja haluan niin mies on ehdottoman jyrkkä ettei mitään hoitoja enää. Toki olen sitä mieltä itsekin. En usko että perhe ja pakka kestäisi enää yhtään hoitorumbaa. Tiedän että tappio olisi taas vaikea hyväksyä ja tulis se olo että entäs jos se seuraava olisi onnistunu..entä jos seuraava...mut tottakai tilanne olis roinen jos lasta/lapsia ei olis. En varmaankaan osais luovuttaa kovin helpolla
T
Tähti ★
Vieras
nega - ei taida tässä kierrossa plussaa tulla
Dpo13
Dpo13
Hei, hulluus on ihan virkistävä piirre, onpahan ihmisillä järkytyksen aihetta
!Ääripäät tuo hyvin variaatiota tilastoihinkin, hyvä vähän tasoittaa niitä vapaaehtoisesti lapsettomia tilastopiikkejä. Kun eikö tässä kuitenkin Valtiolle ensisijaisesti lapsia "tehdä"
..?Olisko se nro 10. teillä harkinnassa?
nega - ei taida tässä kierrossa plussaa tulla
Dpo13
ääh, voimistushalit sinne!Odotamme jännittyneinä josko teiltä ivf -päätöstä saatais pian
!? Nyt vois painaa täysillä sitä skorpioniatyttöä 2020 kohti
..
Lämmöt koholla ollu pari päivää.