Mun tarina on sellainen että lapsen toive alkoi 2001, hoidoilla esikoinen saapui kymmen vuotta sitten. Toinen siitä noin neljän vuoden päästä. Mulla on diagnosoitu hiipuneet munasarjat ja luomumahkut on sanottu olevan aika lailla nolla. Silti olen ollut raskaana myös luomuna joskin menettäny lapseni. Sitten kuopuksen ja vikan menetyksen jälkeen pistettiin loppu tälle hullutukselle. Väsyin vuotoihin jne. Aloitin pillerit ja söin niitä pari vuotta putkeen. Sit aloin saada vahvoja vaihdevuosioireita ja hakeuduin gynelle. Mulle määrättiin verikokeet ja jätin pillerit tauolle. Siitä kierrosta raskauduin ja terve pienoikainen syntyi reilu vuosi sitten. Olen siis nyt 43
Noooo että mitä täällä teen... me ei ehkäistä aktiivisesti vaikkei miehen mielestä myöskään yritetä enää (joo eipä ei, joku tikuttaa tikkuja ja kyttää oireita
). Ei siis ole lasta vastaan mut ei enää ns yritetä aktiivisesti. Mulle on sanottu että kohtu on jo adenomyooytinen ja munasarjat nollassa (no ne on ollu jo 10v ja silti..
) eli toiveet on suht nolla mutten osaa päästää vielä irtikään. Niinku täällä joskus puhuttiin, tää on vähän verissä kun niin monta vuosisataa jo tässä puuhassa menny