Mä vaan tiesin, että tää ilo ei tule kestämään. Ennuskaltanut juhlia, ennen kun nään sykkeen. Ei ollut sykettä. Hän jäi sille 5vk:lle. Mä tirautin kyyneleet autossa. Pitää varmaan vielä surra lisää. En enää lähde omilla soluilla yrittämään. Ellei ennen alkion siirtoa sitten tärppää. Menemme lahjasolujonoon jossakin kohtaa. Nyt vielä pitää mennä neuvolaan, jotta saan lähetteen hCG mittaukseen ja sitä pitää mitata vielä parin päivän päästä uudelleen.
Ei tän ikäisenä enää nää munasolut jaksa mulla ja mulla on se lievä endometrioosi ja tää kohtuanomalia (kaksi kohtua/kohtu väliseinällä kiistelty aihe).
Ei tässä nyt auta enää mikään. Laihduttaa haluan edelleen, alan urheilemaan ja hae uutta työtä.
Bonuslapsen (kohta 15!) lupasin myös sponsoroida rahallisesti urheilemaan, jos vaan mahdollista. Tyttö masentelee, urheilu pelastaa monelta!

Katsotaan mitä keksitään.