+35v odottajat

Keskustelun 'Laskettu aika helmikuussa 2017' aloitti Nyytikki2, 8 heinä 2016.

Vaihda nimimerkki! | Näin pääset alkuun/apua! | Top 100
  1. Michayla Jostain jotain jo tietävä

    Lambi - ei kyllä minä sieltä jostain viikosta 6 tiesin olevani raskaana. Olen kuitenkin säännöllisesti noin kerran kuussa tehnyt raskaustestin ehkäisyn pois jättämisen jälkeen juurikin sen vuoksi kun oma kierto on ihan mitä sattuu. Lisäksi tietysti olokin kertoi uusista tuulista :wink Olivat vaan ehkä hieman varovaisia neuvolassa kun miettivät laskettua aikaa ja siksi sairaalasta yrittivät sen tiedon pohjalta tähdätä vahaisultraa viikolle 12. Ultrassa la siirtyi 11 pvä aikaisemmaksi. Nykyisillä tiedoillani olen tehnyt yhden negatiivisen testin ihan alkuraskaudesta, suurin piirtein hedelmöittymisen aikaan ja seuraava näyttikin sitten kuukauden päästä "raskaana 3+", eli viikoissa 5+ :)
    • Tykkään Tykkään x 1
  2. L82day <3 Puuhakas puhuja Helmimammat 2017

    Thanks Lambi! Oon kyllä ihan onskuna ja toiveet korkealla! Tänään poksui 13+0.

    Michayla - kuulostas kyllä tosi hyvältä! Toihan noissa epäsäännöllisissä kierroissa on - itsekin sain teininä pillerit sen takia, kun en enää kestänyt sitä että kkset tuli miten sattui, eikä osannut aina varautua.
    Ihania yllätyksiä teillä ja tosi upeaa, että yli 35 vielä onnistuu helposti raskautumaan❤️
    • Tykkään Tykkään x 1
  3. L82day <3 Puuhakas puhuja Helmimammat 2017

    Hei Spring green, kävin luomassa Lilypien ja sain sen linkinkin kopioitua, mutta minne se pitää täällä vaussa lisätä? Ei onnistunut multa ainakaan...
  4. helemi Jostain jotain jo tietävä Helmimammat 2017

    Huoh, olen niin laiska kirjoittelemaan tänne foorumille, kun pääasiassa käyn kännykällä, ja vihaan tällä näpyttelyä..

    Miten te muut jakselette? :)
    Alkuraskauden väsymys on mulla taittunut, jes!

    Välillä tuntuu hullulta, että vielä lähdettiin tähän vauvarumbaan, kun kuopus jo 5. :woot: Ja on jotenkin niin helppoa tää elo. Teinit tarvittaessa lapsenvahteina ja pienet tytöt (8&5) touhuaa tosi kivasti "omineen" , kun teen omia juttuja (sisällä tai ulkona)..
    Välillä taas onneksi tuntuu vähemmän hullulta laughing7:Heartred
  5. Michayla Jostain jotain jo tietävä

    Välillä minullakin vähän sama fiilis, kun esikoinen on myös sen 5v. Täyttää kuusi heti kohta vauvan syntymän jälkeen. Toisaalta taas ihanaa, kun ikäero on niin suuri :)

    Täälläkin alkaa valo näkymään tunnelin päästä. Noin viikon verran ollut jo selkeästi parempi ja pirteämpi olo. Mieskin sanoi, että touhu kyllä näyttää aivan erilaiselta. Vaimo ei meinaa ihan koko ajan nukahtaa pystyyn :p Muutenkin pahaolo helpottanut ja sellanen elämä voittaa fiilis :) Mutta tää mun hajamielisyys ja unohtelu :oops: Mä rupeen taas tarvitsemaan post-it lappusia muistuttelemaan millon mistäkin. Lupailen mitä sattuu ja unohtelen kaikenlaista.. Juuri sulatin yhden grillilastan ja kulutin aimo annoksen kaasua jättämällä grillin täysillä lämmöllä päälle. Mies totes, että eiköhän tän kesän grillailut ollu tässä :wideyed: Onneksi hella meillä sammuu automaattisesti.
    • Hauska Hauska x 1
  6. lambi Kunnioitettu kommentaattori Toukokuunmammat 2014

    Täällä jaksetaan ihan mukavasti! Vähän alkaa kyllä jo jännätä niitä loppuraskauden mahdollisia vaivoja-niinku verenpaineen nousua (ollut kerran lievä raskausmyrkytys..), mutta toistaiseksi kaikki hyvin ja pitäisi olla siihen tyytyväinen.
    Koulujen alkaminen on kyllä taas yksinkertaistanut päiviä meillä, ei oo sitä epämääräistä lorvimista pitkin aamupäivää.
    Syksy ja satokausi on kyllä hienoa aikaa, joka päivälle riittää jotain oleellisen tärkeetä hommaa.
    On aika nautinnollista olla kotiäitinä näin odotusaikaan-ihan ensimmäistä kertaa ikinä!
    Ootteko muuten iäkkäät mammat(hehe:grin) huomanneet kuinka aika menee vuosien karttuessa yhä nopeampaa? Kohta me jo synnytellääno_O..
  7. aurora80 Oman äänensä löytänyt

    Minäkin huomasin vasta tän ketjun ja mukana ollaan!Täytän 36 ennen esikoisen syntymää,la 2/2017.On jännää enkä meinaa vieläkään uskoa todeksi.Jospa kaikki menis hyvin Tulin raskaaksi pillereiden lopettamisen jälkeen 3.kierrolla.
    • Tykkään Tykkään x 3
  8. Emppu79 Silmät suurina ihmettelijä

    Hei. Oon oikeesti tuolta tammikuisten puolelta (LA tosin "vasta" 30.1.), mut tää ketju osui omaan tilanteeseen, niin ajattelin tulla mukaan. Olen siis 37, esikois(poikaa) odotan. Meillä kaksi km takana (jälkimmäinen oli kaksoset), oli jo aika varattu elokuulle lapsettomuustutkimuksiin kun tärppäsi vielä. Kaikki kaverit on saanut esikoisensa paljon aikaisemmin, siksi välillä aika ikäloppu olo, vaikkei pitäisi. Oli monen vuoden erimielisyydet lapsenhankinnasta miehen kanssa ennen kuin päästiin edes yritysasteelle. Oltiin jo eron partaalla. Eipä se vieläkään innosta pauku, mut mulle tämä pieni on kaikki kaikessa. Ollaan siis oltu yhdessä jo 18v.
    • Tykkään Tykkään x 3
  9. Emppu79 Silmät suurina ihmettelijä

    Missäpäin muuten asutte?
  10. lambi Kunnioitettu kommentaattori Toukokuunmammat 2014

    Ompas teillä Emppu ollut kivinen taival tähän odotukseen:Heartred! Suuresti onnea teille odotuksesta!
    Samanverran on itselläkin yhteisiä vuosia mieheni kanssa takana- hassu ajatella että puolet elämästä jo mennyt yhdessä tuon kanssa:happy:, ei sitä ihan helpolla tässäköhtaa enää luovuta parisuhteestakaan. Me asutaan Pohjanmaan rannikollla.
    • Tykkään Tykkään x 1
  11. L82day <3 Puuhakas puhuja Helmimammat 2017

    Mitäs meille "vanhuksille" kuuluu:wink:anyone
    Tää on saanut ajan pelkopolille, kun synnytys jännittää...
    Lisäks kävin äitiyspolilla koholla olevan verenpaineen takia, mutta onneks rauhoittelivat enkä saanut lääkitystä.
    Samalla sain nähdä ylläriks pikkuista, siellä se pyöriskeli vinhaa vauhtia ihan katkarapuasennossa ja yhä vastasi mittoja. Ultrat on kyllä mahtavia! En tiennytkään että tänään sinne pääsin. Nyt onnistui jo vatsan päältä. Samalla kuulin, että istukka on masun etuosassa kiinni, joten epäili etten tule tuntemaan liikkeitä kuin vasta rv 20 jälkeen, kun olen ensikertalainen. Tää on niin epäkonkreettista, että on ihanaa päästä näkemään, että kyllä siellä jotain oikeasti on.:bounce
    • Tykkään Tykkään x 4
  12. lambi Kunnioitettu kommentaattori Toukokuunmammat 2014

    L82day, nykyään ei anneta verenpainelääkitystä kovin helposti raskaana-näin mulle neukku selitti. Itsellä ollut kerran lievä raskausmyrkytys, jossa paineet lähti nousuun jossain rv30 jälkeen ja lääkityksellä pysyi "aisoissa". Jännään siis myös kovasti tuota paineiden nousua..kyllähän ne useestikin nousee raskaana loppua kohti, mutta kunhan pysyisivät jossain rajoissa, eikä niitä muita myrkytysoireita tulisi..:nailbiting:
    Millälailla tuo synnytys jännittää sua? Onko suvussa ollut vaikeita tms?
    Mä oon itse jotenkin ihan haltioitunut synnytyksien ihmeellisyydestä:shy:, se on yksi niitä harvoja tapahtumia jossa ihmisen alkukantaisuus tekee "kaiken työn"..ei siinä järjellä ole paljon sijaa:happy:. Myös se miten kaikki hankalimmatkin tilnateet pystytään nykyään hoitamaan sairaalassa on käsittämättömän hienoa- olisi ollut aika eri homma synnyttää 100v sitten..
    • Tykkään Tykkään x 1
  13. L82day <3 Puuhakas puhuja Helmimammat 2017

    Lambi, mullakin mietityttää tuo raskausmyrkytys ja lisäksi radi, toivon että pysyisivät kaukana musta! Meillä kun on suvussa paljon tätä verenpanetta..
    Synnyyksessä mua pelottaa kaikki, ja erityisesti se, miten siinä käy, mitä kautta tulee yms. Nyt kun tuo istukka on tuossa etuseinämässä, niinnans kattoo missä kohtaa se lopulta on, onko vaihtoehtoja ja mitä tämä korkea ikä tuo tullessaan. Synnytyksissä kun ei koskaan tiedä, miten ne lopulta menee...pelottaa mahdolliset komplikaatiot. Jos vois 100% tietää, että jes, beibi syntyy varmasti alakautta, eikä,tule mitään repeämiä tai vauvalle mitään komplikaatioita, niin sanoisin,,että jes, sitä kautta. Pahin vaihtoehto olisi se, että ensin punnertaa alakautta ja sitten joutuisi hätäsektioon. Toisiksi paras tuon ekan jälkeen olisi suunniteltu sektio, vaikka siinä onkin luonnollisuus kaukana. Kamalaa repimistä! Pelko liittyy omaan ja lapsen terveyteen/henkeen. Tämä kun ei ole koskaan aiemmin ollut ajankohtaista, niin ei ole tullut niin mietittyä,
  14. Michayla Jostain jotain jo tietävä

    Mulla onneksi tuohon verenpaineeseen auttaa se, että saan itse mitata. Viimeksi kun terkka mittasi, niin yläpaine huiteli 136-142 välillä. Menin heti sen jälkeen itse mittaamaan omamittauspisteelle neuvolassa ja yläpaine oli enää 113. Nyt jopa viime kerralla neuvolalääkärille mennessä 104. Ai että mikä valkotakki-syndrooma :wideyed::p

    L82day :Heartred Onneksi nykyään on hyvät pelkopolit. Kun tarkoituksena olisi kuitenkin se, että synnyttäminen kokemus olisi kaikille mahdollisimman positiivinen. Itse olen tällainen "synnytyshullu" ja lambin tapaan siitä ennemminkin haltioitunut :) Oikein odotan tulevaa ihmettä taas tapahtuvaksi :Heartred
    • Tykkään Tykkään x 2
  15. aurora80 Oman äänensä löytänyt

    Miten teillä muilla kehonkuvan kanssa?Mulla on vaikeeta tän paisuvan kropan kanssa ja inhoan itteäni.Ootan että olisi jo ensi kevät..On vaa niin epätodellista olla raskaana kun sen ei alunperin pitäny olla mahollistakaan ja olin elänyt sen mukaan.
  16. lambi Kunnioitettu kommentaattori Toukokuunmammat 2014

    Ihan ymmärrettävää!
    Itse on jotenkin sisäistänyt sen elämän ennakoimattomuuden positiivisena asiana. Uusi elämä on kyllä niin ihmeellinen ja arvokas asia että tuon rajanylityksen(syntymän, äidistä irrottautumisen) ennakoimattomuus on ymmärrettävästi jopa pelkoa aiheuttava.
    En tiedä lohduttaako se että se kontrollin menetys liittyy oikeestaan koko äitiyteen, kaikki ei tule menemään niinkun itse haluan, vaikka kuinka kovasti niin haluaisin. Se syntymä on jotenkin vaan pieni alkusoitto siihen koko rumbaan:shy:! Koen itse että se lapsen/itsen es vammautuminen synnytyksessä on samanluokan riski kun autolla ajo. Ja sillekin riskille itseni ja lapseni altistan joka päivä.
    En halua tai tarkoita vähätellä sitä pelkoa, haluan vaan jakaa jotain ajatuksia mitä itselle on kehittynyt näiden synnytysasioiden äärellä. Toivottavasti saat apua sieltä polilta ja pääset hyvillä mielin odottamaan lapsen ensitapaamista!
    • Tykkään Tykkään x 2
  17. Michayla Jostain jotain jo tietävä

    Tämä oli hyvin sanottu. Itselleni kontrollin menetys aiheutti paljon tunteita esikoisen synnyttyä. Kuolemanpelko oli ehkä vahvin niistä - lapsen tai oma kuolema. Tämä paisui minulla aivan uskomattomiin mittasuhteisiin. Hyvä kun uskalsin vauvaa kantaa rappusissa, kun pelkäsin että tiputan hänet. Autossa mietin jatkuvasti ajanko kolarin tai ajaako joku minun päälle. Kun olimme vierailulla ja perheen lapsi yski, lukittauduin vauvan kanssa makuuhuoneeseen siihen asti, että minulle kerrottiin, ettei yskä tartu :oops: Vahvimmat tunteet onneksi lievenivät ajan myötä ja niitä oppi käsittelemään enemmän järjellä ja oikeassa mittasuhteessa.

    Lapsen saaminen on aina suuri muutos myös itsessä ja joskus oma kasvu ja niiden uusien tunteiden kohtaaminen voi tuntua todella pelottavalta, yhtälailla ennen syntymää kun sen jälkeenkin. Onneksi nykyään saa paremmin apua. Itselleni riitti oma puoliso ja äiti sekä aivan mahtava samassa tilanteessa oleva ystävä, jonka kautta ymmärsi ettei ole ainoa maan päällä joka kamppailee kaiken sen tunnemylläkän keskellä :)
    • Tykkään Tykkään x 1
  18. lambi Kunnioitettu kommentaattori Toukokuunmammat 2014

    Tää jäi mieleen, ja oli pakko nyt palata aiheeseen:p!
    Tuttuja tunteita sieltä esikoisen odotuksesta-otti koville kaikki muuotkset, ja voin kuvitella että jotenkin vahvempia kun on jo enemmän ikää ja tullut niin tutuksi "normaalin" kehonsa kanssa.
    Mutta sitä sopeutuu kyllä muutoksiin kunhan lapsen saa käsille:shy:, siinä jotenkin ymmärtää sen asioiden tärkeysjärjestyksen. Useimmat muutokset on kuitenkin tosi väliaikaisia ja keho palautuu kummasti:happy119. Voi myös kokea hienoja saavutuksen tunteita kun saa treenattua omaa kehoa takaisin normaaliin.
    Itselle nää muutokset on nykyään enempikin tosi jänniä ja kuumotusta aiheuttavia, isot muhkeat bosat ja turvonneet limakalvot:grin! On kuin yhtä suurta roolileikkiä tämä odotusaika, sitä normaalia kerkeää sitten elää taas hyyyyvin pitkään(jos elämää piisaa).
    • Tykkään Tykkään x 1
  19. aurora80 Oman äänensä löytänyt

    Miten teillä voinnit?Mä oon nyt rv 15 ja toista viikkoa saikulla,ensin oli järkyttävät kivut persauksessa ja alapään luissa ja sit rupes jo alamaha kipuilemaan.Neuvolassa sanottiin ettei oo aikoja!Menin työterveyshuoltoon ja sieltä äitipolille.Ultrattiin,kaikki ok.Kivut vaan ei hellitä.Tääkin pvä on sohvalla maattu ja kaurapussia lämmitetty.Pelottaa jos tää on tätä helmikuulle asti!
    • Sympatiaa Sympatiaa x 2
  20. Michayla Jostain jotain jo tietävä

    Voi kurjuus aurora80 :sad001 Toivottavasti on vaan joku vaihe menossa tällä hetkellä ja kohta helpottaisi.

    Itselläni alkoi uusi elämä reilu pari viikkoa sitten, eli viikolta 17. Nyt ei olo oikeastaan voisi olla parempi :) Ei väsytä, ei ällötä, hajuherkkyys helpotti huomattavasti, olen elossa :woot:. Maha kasvaa, mutta kaikkea jaksaa ja missään ei kolota/jomota - minulle ei tullut kyllä varsinaisia kasvukipuja muistaakseni myöskään esikoisen kanssa. Veikkaan, että kymmenen viikon päästä alkaa ähinä ja puhina kera turvotuksen ja luultavasti rannekanavaoireyhtymä nostaa päätään tuossa toisessa kädessäni mitä ei ole leikattu.. Siihen asti mennään nautiskellen eteenpäin. :)
    • Tykkään Tykkään x 2