2+ lasta odottavat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja mannikka
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Ensimmäisen lapsen kohdalla jännitti ehkä enemmän raskausaikaa ja synnytystä. Nyt kun tietää kuinka rankkaa voi olla se ensimmäinen vuosi lapsen kanssa ni nyt jännittää enemmän sitä synnytyksen jälkeistä aikaa. Mites muut? En kyllä odota synnytystä iloisin mielin, ensimmäistä kun sain ponnistaa kaksi tuntia ja lopulta imukupilla autettiin ulos (yritti tulla ohimo edellä ulos..) :/
 
Meille tulossa toinen lapsi ja 1v9kk ikäeroa. Ihana lukea et täällä on muita samalla ikäerolla. Meillä esikoinen on todella mustasukkainen jo nyt. En tiedä miten syksyllä sit käy. Mut eiköhän poikakin sit ajan kanssa totu.
 
Maki mulla samanlaiset ajatukset, kun sulla... Enemmän jännittää se synnytyksen jälkeinen aika, meillä kun molemmat lapset olleet itkuisia vauvana. Mutta yritän nyt olla stressaamatta liikaa ja ajattelen, että ollaan hän me selvitty siitä jo kaksi kertaa! :wink
Niin ja mulla kanssa eka synnytys imukuppi synnytys ja muutenkin pahat repeämät, mut toinen synnytys oli 4,5 tuntia ja ei yhtään tikkiä edes tullut. Yleensä toinen synnytys helpompi, toivottavasti sullakin. :)
 
Mulla oli kans eka synnytys ihan tuskaa, imukupilla lopulta jouduttiin auttamaan. Toinen synnytys oli jo sitten helppo, kun pääsin vesialtaaseen aukeamisen ajaksi. Toisessa synnytyksessä ei ehditty edes mitään kivunlievityksiä ajatella.

Ollaan päästy todella helpolla vauvan kanssa, ensimmäisen kerran sairasti 11 kk iässä, aina on nukkunut ja syönyt hyvin eikä ole ollut itkuinen. Esikoinen oli vauvana tosi itkuinen eikä nukkut kuin vartin pätkissä, mutta sitten todettiin maitoallergia ja maidon poisjättämisen jälkeen elämä helpottui. Harmi vaan, että allergian toteamiseen meni n. 9 kk, kun ei lääkärit meinanneet uskoa...

Odottelen hyvillä mielin synnytystä ja vauva-arkea, ei ole mitään erityisiä pelkoja. Yöheräämisiin ehtii taas totuttelemaan raskausaikana, kun ei uni meinaa riittää aamuneljää pidempään ja muutenkin heräilen koko ajan :)
 
Miuta on alkanut jännittää ja mietityttää jo synnytys. Esikko tuli kiireellisellä sektiolla, niin nyt toivon alatiesynnytyksen onnistumista. Pelkopolille oon menossa. Vauva-aika ei oikeen pelota, eiköhän siitä selviä :D
 
Täällä jännittää vaan synnytyksen jälkivaivat... eli ne jäätävät vuodot :/
Jokasesta oon vuotanu 8vko ja viime kerta oli pahin.. olis ees pientä tiputteluu ni kestäsin mut ei..
 
Mulla on 100km matkaa synnärille, niin täällä jännätään jo nyt että kerkeenkö perille. Toisaalta mulla edellinen syntyi rv 42+1 useamman päivän käynnistelyn jälkeen, seuraavana päivänä puhui kätilö että seuraava tultas käynnistelemään jo aikaisemmin. Sopii mulle, olisin ainakin jo valmiiksi paikalla.

Sit meillä oli ekan kanssa rankat kolmisen kuukautta. Sillon oli mies kotona mutta nyt ei.
 
Mua jännittää se että onko ne jälkisupparit taas semmosia että siinä vaiheessa oon kipulääkettä kerjäämässä ku synnytyksessä en niitä ehtiny saaha:confused: kuopuksen jälkeen ne oli aivan kauheita!:hungover: ja toinen on tuo matka synnärille..:confused:

mulla esikoinen alottaa syksyllä koulun ja kuopus eskarin, niin mä oon vauvelin kans täällä kaksin:happy:
 
Mua oikeestaan jännittää vaan jälkisupparit, esikoisesta ne oli kamalia ja teki tosi kipeetä leikkaushaavalla, tokasta ne oli semmosia et meinas jo lähtee taju ja mukana tuli nyrkin kokoisia hyytymisa. Olen kuullut et ne vaan kerta kerralta pahenee joten kuinka kauheita ne nyt kolmannen jälkeen tulee olemaan :(

Mä ajoin viimeks ite synnärille, hitusen se oli haastavaa, mutta hyvin päästiin perille, mies on siis kortiton niin siksi näin. Ite olin ihan varma ettei ole synnytys viel käynnissä vaikka muutaman minuutin välein supistukset tulikin ja saamarin kipeetä teki, meinasin et käydään näytillä tsekkaamas ja tullaan kotiin takas odottelee...ei tultu..
 
Huh en ois kyl pystyny ajamaa mihinkää..

Miulla oli kans aika ikäviä jälkisuppareita viimeeks.. Niitä en kyl oota innolla.
 
Täällä kans jo vähän jännäillään tulevaa ku matka synnärille tuplaantu Savonlinnan synnärin loppumisen myötä.. tällä kertaa matkaa olis siis reilu 90km. Esikoise synnytys kesti kyl 30h nii eiköhän sitä ehi sairaalaan jos tälläkin kertaa menee yhtä pitkään :D en vaa odota sitä matkaa yhtään jos ehtii supistukset liian kipeiksi..
 
Mä en osaa ainakaan vielä jälkisuppareita pelätä, olin puoliks taju kankaalla viimeksi kun olin tosi väsynyt ja menetin aika paljon verta niin ei mitään tietoa mistään jälkisupistuksista.. Oon kyllä kuullu että ovat hirveitä!
 
Mä taas jännitin, että missä sairaalassa tehdään sektio. Miehellä loppuu työt ja on hakenut toiselle paikkakunnalle töihin. Saapa nähä. Oysissa on muut tehty ja hyvin on mennyt.
Ja jälkisupparit. Apua...
 
Joo muuten en muistanutkaan niitä jälkisuppareita! Ja kuulemma just vahvistuu joka synnytyksessä... :nailbiting: viimeksi oli jo jotain ihan järkkyä, niin mitenköhän nyt kolmannen kerran??
 
Voih, onkohan mulla aika kullannut muistot..?! :happy: Esikoisen synnytys meni ok. Hän oli avotarjonnassa ja siitä syystä sitten tarvittiin lääkäriä ja otettiin imukupilla kun sydänäänet laskivat liikaa. Ei sitä siinä hetkessä ehtinyt pelkäämään, ammattilaiset hoiti homman. Traumoja ei jäänyt, koska kätilö kertoi mun tehneeni kaiken "oikein" ja niin hyvin kuin pystyin, vikana oli vaan väärä tarjonta jolle ei mahtanut mitään.
Toka olikin oikeassa tarjonnassa ja syntyi vajaan 10 min ponnistuksen jälkeen :Heartred Aivan mahtava tunne :happy: Vihaan sanaa "voimaannuttava", mutta semmoinen tuo vauvan ponnistaminen oli :happy:

Eka synnytys alkoi supistuksilla, toinen vesien menolla. Molemmissa meno on muuttunut ihanaksi kun sai epiduraalin :happy: Semmonen heti mulle tälläkin kertaa :grin

Kova luotto että kaikki menee hyvin tälläkin kertaa :happy: Kipua en pelkää. Se on semmoinen pakko juttu ennen sitä palkintoa :)
Ja jos homma meneekin hankalaksi tai vaaralliseksi, niin luotan ammattilaisiin :)

No sitä mä eniten mietin kun esikoinen on syntynyt 15.9 ja tää LA on 21.9, niin ehditäänkö varmasti viettää esikon synttäreitä ennen synnytystä.... :grin
 
Mulla ei ole oikeastaan mitään muistikuvaa noista jälkisuppareista :wideyed: Eivät siis näköjään ole olleet ainakaan kovin kivuliaita.
Kuulostaa aika hurjalta nuo :eek:
 
Mulla ei myös ole mitään muistikuvaa jälkisuppareita, en muista että olisi ollut niitä. Muutenkin mulla oli tosi helppo synnytys ja koko vauva-aika, vaikka meillä poika sairasteli paljon, oli korvatulehduskierrettä ja häneltä löytyi kasvain 6kk.n iässä joka leikattiin lastenklinikalla ja siitäkin piti toipua (onneksi oli hyvänlaatuinen ja leikkaushoito riitti). Lisäksi 5kk.n iässä oli jorvissa viikon noroviruksen takia, kun ehti kuivua ja ei meinannut mennä vatsapöpö ohi ja vastasyntyneenäkin hoidettiin teholla. Mutta muuten poika oli niin helppo vauva; söi ja nukkui hyvin. Eniten täällä mietityttää, että mitenköhän jaksaa aloittaa kaiken alusta, kun elämä on nyt niin helppoa ja hauskaa tuon yhden rauhallisen 4-vuotiaan kanssa...
 
Takaisin
Top