Mun raskausmyrkytys aiheutti lopulta sydämen vajaatoimintaa, joka puolestaan keräsi vettä keuhkoihin. Tämä kaikki saatiin diagnosoitua kuitenkin vasta sen jälkeen, kun synnytys oli käynnistynyt kolmen vuorokauden käynnistelyn jälkeen
jälkeen. Lääkärit (synnytys-, sisätauti-, anestesia- ja sydänlääkäri) päättivät, että kokeillaan antaa alatie synnytyksen jatkua ja vaihdetaan lennosta kiireelliseen sektioon, jos mun kunto romahtaa.
Romahtihan se, viisi minuuttia sen jälkeen, kun vauva oli syntynyt. Näin siis lastani ekaa kertaa tässä pari tuntia sitten, on ollut valvontayksikössä isänsä hoidossa. Mulle kyllä kerrottiin, että vauvaa oli eilen näytetty mulle, mutta olin vaan nyyhkyttänyt silmiä avaamatta synnytyspöydällä. Itselläni ei ole mitään muistikuvaa koko ponnistusvaiheesta (toki siihen saakka prosessi tuntui helpolta ja kesti lapsiveden menemisestä 9 tuntia, ponnistusvaiheen kestoa en tiedä).
Tässä tunti sitten päästiin perhehuoneeseen ja mies lupasi hoitohenkilökunnalle vastata sekä musta, että vauvasta. Kstselen kun mies syöttää lasta pullosta tossa sängyn reunalla, itse en ole vielä uskaltanut koskea tai ottaa syliin.
Ehkä siihen raskausmyrkytys/tulehduskierteeseen olisi pitänyt saada hoitoa jo aiemmin, mut onneksi kuitenkin synnyttämään lähtiessä tiedettiin riskit. Huomenna jo jalkeille, miten tuon vauvan saisi vielä tuntumaan omalta?