☆☆Synnytyskertomukset☆☆
- Ketjun aloittaja SuperTaateli
- Aloituspäivämäärä
Kalaäiti85
Satasella mukana keskusteluissa
Te olette ihania! 
Niin itkin minäkin kun tota raapustelin.. Ja edelleen joka kerta kun tuo päivä palaa mieleen, kun muistan sen hädän ja pelon mikä mielen valtasi.. Huh.
Niin itkin minäkin kun tota raapustelin.. Ja edelleen joka kerta kun tuo päivä palaa mieleen, kun muistan sen hädän ja pelon mikä mielen valtasi.. Huh.
Te olette ihania!
Niin itkin minäkin kun tota raapustelin.. Ja edelleen joka kerta kun tuo päivä palaa mieleen, kun muistan sen hädän ja pelon mikä mielen valtasi.. Huh.
Jos yhtään siltä tuntuu, niin pyydä saada käydä läpi kätilön ja lääkärin kanssa tapahtumat?
Kalaäiti85
Satasella mukana keskusteluissa
ReginaVeritas, kätilö kävi osastolla meitä katsomassa pari päivää synnytyksestä. Hän kyseli vointia ja senhetkisiä fiiliksiä. Itku tuli jo kun hänen kasvonsa näin huoneen ovella. Mielettömän ihana kätilö, jolla on sydän paikallaan. Hänen kanssaan juttelin tapahtuneesta, ja sain asiaa käsiteltyä ja tavallaan rauhankin.. Luulisin ainakin niin. Itku kuitenkin on edelleen herkässä, ja tulee varmasti olemaan pitkään.
Varmasti kokemus itkettää pitkään! Saa tietenkin itkettääkin. Hyvä, että olet saanut jo puhua asiasta.
SuperTaateli
Supliikin supersankari
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Maaliskuiset 2026
Laitoin "en tykkää" ja toiseksi haluan välittää sympatiat . Toivottavasti ompelivat huolellisesti että paranisi mahdollisimman siistiksi - ja optimaalisella nopeudella :)
Jospa vihdoin tätä minunkin tarinaani, kun sain kirjoitettua itselleni kaiken muistiin... Pitkä sepustus :)
Torstaina 25.6. 2015 (rv 37+6) olin nukkunut edellisen yön poikkeuksellisen hyvin, herännyt vain pari kertaa vessaan ja sen jälkeen nukahtanut heti uudelleen. Aamulla heräsin virkeänä ja olo oli kummallisen puuhakas. Niinpä silittelin verhoja, pyykkäsin, tein pakastimeen ison satsin ruokaa ja muutenkin hääräsin koko päivän. Illalla noin klo 21.45 makoiltiin jo miehen kanssa sängyssä nukkumaan menossa, kun vauva liikahti kerran hieman erilaisella tavalla kuin aiemmin ja samalla alavatsassa tuntui napsahdus. Ihmettelin ääneen, että mitähän se oli, ja sanoin käyväni vessassa tarkistamassa, ettei mitään vuoda. Kylppärissä lapsivettä alkoi lorotella lattialle ja pönttöön. Olin joskus aiemmin miettinyt, että tunnistaakohan sen varmasti lapsivedeksi – no tosiaan tunnisti, tämä meni ihan kuin elokuvissa.
Soiteltiin äitiyspolin päivystykseen ja kyseltiin, mitä tehdään. Ohjeistus oli tulla näytille aamulla klo 9 maissa, mikäli sitä ennen supistukset eivät ala. Muutama hieman napakampi epäsäännöllinen supistus tuli yön aikana, mutta ei mitään kunnollista. Yöunet jäivät vähiin seuraavaa päivää jännittäessä.
Perjantaiaamuna 26.6. suunnattiin päivystykseen. Sairaalakassi oli ollut jo jonkin aikaa valmiina pakattuna, joten heitettiin sekin autoon mukaan. Pääsin käyrille ja kätilö teki sisätutkimuksen. Tilanne oli sama kuin lääkärintarkastuksessa jo viikkoja aiemmin, kohdunsuu reilusti sormelle auki ja kanavaa vielä jäljellä. Streptokokki B kuitenkin osoittautui positiiviseksi pikatestissä, joten minut otettiin osastolle. Antibiootit 8 tunnin välein aloitettiin suoraan suoneen ja jäätiin odottelemaan joko synnytyksen spontaania käynnistymistä tai käynnistämistä. Muutamaa napakampaa epäsäännöllistä supistusta ja lapsiveden lorahteluja lukuun ottamatta mitään ei tapahtunut koko päivän aikana. Synnytysosastolla oli täyttä, joten synnytystä ei lähdetty käynnistämään vielä perjantain aikana. Koska vauva oli hyvin kiinnittynyt, sain luvan ulkoilla. Käytiin miehen kanssa kävelyllä ja syötiin mansikoita puiston laidalla. Illalla mies lähti kotiin nukkumaan ja minä jäin osastolle. Kävi tuuri, sillä kolmen hengen huoneeseen ei tullut yöksi muita. Sain olla yksin ja nukuin oikein hyvin muutamasta hajanaisesta supistuksesta ja aamuyön antibioottitiputuksesta huolimatta.
Lauantaina 27.6. aamulla söin osastolla aamiaista ja menin sen jälkeen käyrille makoilemaan. Yhden napakamman supistuksen aikana vauvan sydänäänet heikkenivät. Ne kuitenkin korjaantuivat pian supistuksen jälkeen, joten hätää ei ollut, mutta lääkäri tuli nopeasti katsomaan tilanteen ja keskustelemaan jatkosta. Sisätutkimuksessa tilanne oli edelleen sama, synnytyksen käynnistyminen ei ollut edistynyt yön aikana mitenkään. Vauvan päähän asennettiin pinni, jonka kautta sydänääniä pystyttiin seuraamaan. Mies saapui paikalle hetken sen jälkeen. Tehtiin päätös käynnistämisestä, sillä lapsivesien menosta oli jo 1,5 vrk aikaa. Lisäksi streptokokki B nosti tulehdusriskiä ja sydänäänien heikkeneminen supistuksen aikana mietitytti. Siirryimme synnytysosastolle synnytyssaliin, jossa oksitosiinitiputus aloitettiin klo 10:05. Säännöllisiä supistuksia alkoi tulla pian sen jälkeen ja vähitellen ne muuttuivat kivuliaammiksi, joskin ne tulivat vielä lyhytkestoisina. Pärjäilin hyvin ilman kivunlievitystä käyttäen omaa ääntäni.
Klo 10:38 ensimmäinen kipeämpi ja pidempi supistus romautti taas vauvan sydänäänet, alimmillaan syke oli vain 70. Yhtäkkiä huoneessa oli kaksi kätilöä sekä lääkäri ja minut komennettiin konttausasentoon takapuoli pystyssä ja annettiin lisähappea. Tilanne kesti peräti 8 minuuttia, jonka jälkeen sydänäänet korjaantuivat vihdoin kohdilleen. Minua pyydettiin olemaan ravinnotta enkä saanut myöskään juoda, sillä sektio olisi mahdollinen, mikäli sydänäänissä tulisi vielä ongelmia. Tämän jälkeen sydänäänet onneksi pysyivät kuitenkin normaaleina voimistuvista supistuksista huolimatta.
Supistukset voimistuivat ja pitenivät nopeasti ja 11:30 synnytys katsottiin käynnistyneeksi. Mies lämmitti kauratyynyä ja hengittelin ilokaasua kivunlievitykseksi. Pärjäsin niillä jonkin aikaa, pyysin isompaa ilokaasuannostusta. Pääsin istumaan keinutuoliin ja hieman myöhemmin pyysin jumppapallon, mitkä tuntuivatkin hyviltä. En juurikaan päässyt liikkumaan, sillä vasemman käden kanyylissa oli parhaimmillaan kiinni kolme tippaa: oksitosiini, antibiootti ja nesteytys. Se harmitti, sillä olin ajatellut haluavani liikkua avautumisen aikana mahdollisimman paljon ja käydä ehkä suihkussakin lievittämässä kipua.
Hieman ennen yhtä pyysin lisää kivunlievitystä. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen: olinkin jo kuusi senttiä auki! Olin todella kipeä, mutta anestesialääkäri ehti nopeasti paikalle ja sain epiduraalin. Se auttoi jonkin verran, mutta supistuskivut alkoivat muuttua nopeasti kovaksi paineeksi ja ponnistuksen tarpeeksi, kerroin sen kätilölle ja hänen tarkistaessaan tilanteen, olinkin yhtäkkiä jo kymmenen senttiä auki. Epiduraali ei ehtinytkään vaikuttaa kunnolla, mutta kerkesin saada vielä pudendaalipuudutuksen lisäavuksi ponnisteluihin.
Kätilö ohjasi minut kylkiasentoon ja sain luvan alkaa ponnistamaan klo 13:55. Ponnistelin alkuun varovaisesti, sillä pelkäsin, että vauhdikkaampi maailmaan tulo aiheuttaisi repeämiä. Kätilö kannusti uskaltamaan ja ohjasi ponnistuksia hyvin. Pieni poikamme syntyi käsi poskella klo 14:19 ja sain hänet rinnalleni ihmettelemään hetkeä myöhemmin. Istukka syntyi yhdellä pikku ponnistuksella pian pojan jälkeen. Sain pari tikkiä vaatineen repeämän sekä toisen pienemmän nirhauman, johon ei tikkejä tarvittu lainkaan. Perjantaipäivän odottelusta ja lääkkeellisestä käynnistyksestä huolimatta en olisi upeampaa ensisynnytyskokemusta osannut toivoakaan. ”Hieno synnytys!”, kirjoitti kätilökin synnytyskertomuksen loppuun.
Torstaina 25.6. 2015 (rv 37+6) olin nukkunut edellisen yön poikkeuksellisen hyvin, herännyt vain pari kertaa vessaan ja sen jälkeen nukahtanut heti uudelleen. Aamulla heräsin virkeänä ja olo oli kummallisen puuhakas. Niinpä silittelin verhoja, pyykkäsin, tein pakastimeen ison satsin ruokaa ja muutenkin hääräsin koko päivän. Illalla noin klo 21.45 makoiltiin jo miehen kanssa sängyssä nukkumaan menossa, kun vauva liikahti kerran hieman erilaisella tavalla kuin aiemmin ja samalla alavatsassa tuntui napsahdus. Ihmettelin ääneen, että mitähän se oli, ja sanoin käyväni vessassa tarkistamassa, ettei mitään vuoda. Kylppärissä lapsivettä alkoi lorotella lattialle ja pönttöön. Olin joskus aiemmin miettinyt, että tunnistaakohan sen varmasti lapsivedeksi – no tosiaan tunnisti, tämä meni ihan kuin elokuvissa.
Soiteltiin äitiyspolin päivystykseen ja kyseltiin, mitä tehdään. Ohjeistus oli tulla näytille aamulla klo 9 maissa, mikäli sitä ennen supistukset eivät ala. Muutama hieman napakampi epäsäännöllinen supistus tuli yön aikana, mutta ei mitään kunnollista. Yöunet jäivät vähiin seuraavaa päivää jännittäessä.
Perjantaiaamuna 26.6. suunnattiin päivystykseen. Sairaalakassi oli ollut jo jonkin aikaa valmiina pakattuna, joten heitettiin sekin autoon mukaan. Pääsin käyrille ja kätilö teki sisätutkimuksen. Tilanne oli sama kuin lääkärintarkastuksessa jo viikkoja aiemmin, kohdunsuu reilusti sormelle auki ja kanavaa vielä jäljellä. Streptokokki B kuitenkin osoittautui positiiviseksi pikatestissä, joten minut otettiin osastolle. Antibiootit 8 tunnin välein aloitettiin suoraan suoneen ja jäätiin odottelemaan joko synnytyksen spontaania käynnistymistä tai käynnistämistä. Muutamaa napakampaa epäsäännöllistä supistusta ja lapsiveden lorahteluja lukuun ottamatta mitään ei tapahtunut koko päivän aikana. Synnytysosastolla oli täyttä, joten synnytystä ei lähdetty käynnistämään vielä perjantain aikana. Koska vauva oli hyvin kiinnittynyt, sain luvan ulkoilla. Käytiin miehen kanssa kävelyllä ja syötiin mansikoita puiston laidalla. Illalla mies lähti kotiin nukkumaan ja minä jäin osastolle. Kävi tuuri, sillä kolmen hengen huoneeseen ei tullut yöksi muita. Sain olla yksin ja nukuin oikein hyvin muutamasta hajanaisesta supistuksesta ja aamuyön antibioottitiputuksesta huolimatta.
Lauantaina 27.6. aamulla söin osastolla aamiaista ja menin sen jälkeen käyrille makoilemaan. Yhden napakamman supistuksen aikana vauvan sydänäänet heikkenivät. Ne kuitenkin korjaantuivat pian supistuksen jälkeen, joten hätää ei ollut, mutta lääkäri tuli nopeasti katsomaan tilanteen ja keskustelemaan jatkosta. Sisätutkimuksessa tilanne oli edelleen sama, synnytyksen käynnistyminen ei ollut edistynyt yön aikana mitenkään. Vauvan päähän asennettiin pinni, jonka kautta sydänääniä pystyttiin seuraamaan. Mies saapui paikalle hetken sen jälkeen. Tehtiin päätös käynnistämisestä, sillä lapsivesien menosta oli jo 1,5 vrk aikaa. Lisäksi streptokokki B nosti tulehdusriskiä ja sydänäänien heikkeneminen supistuksen aikana mietitytti. Siirryimme synnytysosastolle synnytyssaliin, jossa oksitosiinitiputus aloitettiin klo 10:05. Säännöllisiä supistuksia alkoi tulla pian sen jälkeen ja vähitellen ne muuttuivat kivuliaammiksi, joskin ne tulivat vielä lyhytkestoisina. Pärjäilin hyvin ilman kivunlievitystä käyttäen omaa ääntäni.
Klo 10:38 ensimmäinen kipeämpi ja pidempi supistus romautti taas vauvan sydänäänet, alimmillaan syke oli vain 70. Yhtäkkiä huoneessa oli kaksi kätilöä sekä lääkäri ja minut komennettiin konttausasentoon takapuoli pystyssä ja annettiin lisähappea. Tilanne kesti peräti 8 minuuttia, jonka jälkeen sydänäänet korjaantuivat vihdoin kohdilleen. Minua pyydettiin olemaan ravinnotta enkä saanut myöskään juoda, sillä sektio olisi mahdollinen, mikäli sydänäänissä tulisi vielä ongelmia. Tämän jälkeen sydänäänet onneksi pysyivät kuitenkin normaaleina voimistuvista supistuksista huolimatta.
Supistukset voimistuivat ja pitenivät nopeasti ja 11:30 synnytys katsottiin käynnistyneeksi. Mies lämmitti kauratyynyä ja hengittelin ilokaasua kivunlievitykseksi. Pärjäsin niillä jonkin aikaa, pyysin isompaa ilokaasuannostusta. Pääsin istumaan keinutuoliin ja hieman myöhemmin pyysin jumppapallon, mitkä tuntuivatkin hyviltä. En juurikaan päässyt liikkumaan, sillä vasemman käden kanyylissa oli parhaimmillaan kiinni kolme tippaa: oksitosiini, antibiootti ja nesteytys. Se harmitti, sillä olin ajatellut haluavani liikkua avautumisen aikana mahdollisimman paljon ja käydä ehkä suihkussakin lievittämässä kipua.
Hieman ennen yhtä pyysin lisää kivunlievitystä. Kätilö katsoi kohdunsuun tilanteen: olinkin jo kuusi senttiä auki! Olin todella kipeä, mutta anestesialääkäri ehti nopeasti paikalle ja sain epiduraalin. Se auttoi jonkin verran, mutta supistuskivut alkoivat muuttua nopeasti kovaksi paineeksi ja ponnistuksen tarpeeksi, kerroin sen kätilölle ja hänen tarkistaessaan tilanteen, olinkin yhtäkkiä jo kymmenen senttiä auki. Epiduraali ei ehtinytkään vaikuttaa kunnolla, mutta kerkesin saada vielä pudendaalipuudutuksen lisäavuksi ponnisteluihin.
Kätilö ohjasi minut kylkiasentoon ja sain luvan alkaa ponnistamaan klo 13:55. Ponnistelin alkuun varovaisesti, sillä pelkäsin, että vauhdikkaampi maailmaan tulo aiheuttaisi repeämiä. Kätilö kannusti uskaltamaan ja ohjasi ponnistuksia hyvin. Pieni poikamme syntyi käsi poskella klo 14:19 ja sain hänet rinnalleni ihmettelemään hetkeä myöhemmin. Istukka syntyi yhdellä pikku ponnistuksella pian pojan jälkeen. Sain pari tikkiä vaatineen repeämän sekä toisen pienemmän nirhauman, johon ei tikkejä tarvittu lainkaan. Perjantaipäivän odottelusta ja lääkkeellisestä käynnistyksestä huolimatta en olisi upeampaa ensisynnytyskokemusta osannut toivoakaan. ”Hieno synnytys!”, kirjoitti kätilökin synnytyskertomuksen loppuun.
felicia
Vauhtiin päässyt keskustelija
Mulla paukahti kalvot niin että vesi oikein loiskahti joka ilmansuuntiin
jensku.96
Jostain jotain jo tietävä
Mahdollisimman lyhyesti
Rv 39+6
12.7 kello 6 illalla alko kipeät supparit heti säännöllisesti alle 10min välein. 9 aikaan illalla soitin äitipolille ja piti tulla sairaalaan kun kipu vaatii lievitystä. Sairaalassa oltiin 5 yli 12 yöllä ja olin silloin vasta väljästi sormelle auki. Kärät ok, supparit 4 min välein, lievityksenä TENS ja jyväpussi. Käyriä seurattiin tasasin väliajoin ja vedet meni 3 aikaan aamuyöllä. Olin auki 3-4senttiä. Kalvot puhkes aika korkeelta joten ne puhkaistiin aamulla 7pintaan kohdun suulta jotta synnytys nopeutuis. Samalla laitettiin vauvalle pinni. Supistukset voimistu sietämättömiksi ja lievitykseksi epiduraali joka ei jostain syystä puuduttanut kuin oikealta puolelta. Olin 10 senttiä auki 12.30 ja sain alkaa ponnistamaan ja poika syntyi 13.18. Synnytyksen kestoksi merkittiin 19h 35mim. Paino 3720g, pituus 49,5cm
Rv 39+6
12.7 kello 6 illalla alko kipeät supparit heti säännöllisesti alle 10min välein. 9 aikaan illalla soitin äitipolille ja piti tulla sairaalaan kun kipu vaatii lievitystä. Sairaalassa oltiin 5 yli 12 yöllä ja olin silloin vasta väljästi sormelle auki. Kärät ok, supparit 4 min välein, lievityksenä TENS ja jyväpussi. Käyriä seurattiin tasasin väliajoin ja vedet meni 3 aikaan aamuyöllä. Olin auki 3-4senttiä. Kalvot puhkes aika korkeelta joten ne puhkaistiin aamulla 7pintaan kohdun suulta jotta synnytys nopeutuis. Samalla laitettiin vauvalle pinni. Supistukset voimistu sietämättömiksi ja lievitykseksi epiduraali joka ei jostain syystä puuduttanut kuin oikealta puolelta. Olin 10 senttiä auki 12.30 ja sain alkaa ponnistamaan ja poika syntyi 13.18. Synnytyksen kestoksi merkittiin 19h 35mim. Paino 3720g, pituus 49,5cm
Perjantai-lauantai välisenä yönä joskus 1 maissa kävin pissillä ja katsomassa esikoista kun nukahti niin reippaasti omaan sänkyyn.
Menin takaisin sänkyyn ja kuului naksahdus, samalla lorahti housuun jotain.
Mietin että hitto tuliko pissiä, vaikka juuri kävin vessassa.
Menin kuitenkin katsomaan ja alushousut oli aivan veressä.
Menin ihan paniikkiin ja yritin huutaa miehelle että heräis katsomaan, hitot mitään herännyt.
Juoksin side haarovälissä miehen luo ja sanoin että nouse nyt hemmetti, multa tulee verta.
Soita synnärille huusin ja riensin suihkuun.
Verta tuli lisää.
Tässä vaiheessa ei vielä supistellut mutta pakkasimme tenavat autoon ja lähdettiin viemään ne hoitoon, sieltä synnärille.
Synnärillä lääkäri teki sisätutkimuksen, ultrasi mahan päältä sekä alakautta, mutta ei löytynyt syytä veren tulolle eikä hänen mielestä synnytys ollut edes käynnissä.
Laittoi onneksi osastolle seurantaan.
Aamuyöllä käyrille piirtyi supistuksia 3min. Välein mutta en itse tunnistanut niitä kuin alavatsa kivuiksi, sain panadolin ja nukahdin.
Aamulla ennen 7.00 heräsin ja harmittelin kun ei supistellut, laitoin miehelle viestiä että on rauhassa vaan kotona.
Sen jälkeen ne sitten alkoikin, eka tosi epäsäännöllisiä, mutta sitten 10 maissa jo niin kipeitä että uhkasin lähteä kotiin :elä
Mies tuli jo ennen kipeimpiä suppareita ja 15.00 olin niin kipeä että mies pyysi päästä saliin kalvojen puhkaisuun.
Salissa oltiin 15.15 , lääkäri ei puhkaise kalvoja kun synnytys etenee hyvin.
Olin 5cm auki kun tuntui että supistukset harventuvat, oksitosiinia kehiin ja nyt lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot klo.16.40
Sitten alkaa kyyti kirjoittamaan.
Pyydän spinaalia, samalla huolestun jos en ehdi saamaan vauvaa ulos ennen kuin puudute lakkaa.
Spinaali vie kivun tunniksi pois.
Sitten ponnistamaan klo.18.20 hämmästyin miten vähän se sattui, kätilö ohjasi todella hyvin.
Poika tulee käsi poskella, napanuora kaulan ympäri.
En saa ponnistaa.
Loppu vauvasta syntyi melkein itsestään.
18.25 hän oli maailmassa <3
Menin takaisin sänkyyn ja kuului naksahdus, samalla lorahti housuun jotain.
Mietin että hitto tuliko pissiä, vaikka juuri kävin vessassa.
Menin kuitenkin katsomaan ja alushousut oli aivan veressä.
Menin ihan paniikkiin ja yritin huutaa miehelle että heräis katsomaan, hitot mitään herännyt.
Juoksin side haarovälissä miehen luo ja sanoin että nouse nyt hemmetti, multa tulee verta.
Soita synnärille huusin ja riensin suihkuun.
Verta tuli lisää.
Tässä vaiheessa ei vielä supistellut mutta pakkasimme tenavat autoon ja lähdettiin viemään ne hoitoon, sieltä synnärille.
Synnärillä lääkäri teki sisätutkimuksen, ultrasi mahan päältä sekä alakautta, mutta ei löytynyt syytä veren tulolle eikä hänen mielestä synnytys ollut edes käynnissä.
Laittoi onneksi osastolle seurantaan.
Aamuyöllä käyrille piirtyi supistuksia 3min. Välein mutta en itse tunnistanut niitä kuin alavatsa kivuiksi, sain panadolin ja nukahdin.
Aamulla ennen 7.00 heräsin ja harmittelin kun ei supistellut, laitoin miehelle viestiä että on rauhassa vaan kotona.
Sen jälkeen ne sitten alkoikin, eka tosi epäsäännöllisiä, mutta sitten 10 maissa jo niin kipeitä että uhkasin lähteä kotiin :elä
Mies tuli jo ennen kipeimpiä suppareita ja 15.00 olin niin kipeä että mies pyysi päästä saliin kalvojen puhkaisuun.
Salissa oltiin 15.15 , lääkäri ei puhkaise kalvoja kun synnytys etenee hyvin.
Olin 5cm auki kun tuntui että supistukset harventuvat, oksitosiinia kehiin ja nyt lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot klo.16.40
Sitten alkaa kyyti kirjoittamaan.
Pyydän spinaalia, samalla huolestun jos en ehdi saamaan vauvaa ulos ennen kuin puudute lakkaa.
Spinaali vie kivun tunniksi pois.
Sitten ponnistamaan klo.18.20 hämmästyin miten vähän se sattui, kätilö ohjasi todella hyvin.
Poika tulee käsi poskella, napanuora kaulan ympäri.
En saa ponnistaa.
Loppu vauvasta syntyi melkein itsestään.
18.25 hän oli maailmassa <3
Mummomamma
Jostain jotain jo tietävä
Huomasimpa tossa etten ilmottanut kumpi tuli tuolla synnyttäneiden listalle.. TYTTÖ tuli 
Pää on pyörällä vieläkin et jos jotain pitää kertoo synnytyksestä niiin ei helppo, ei vaikea. Siltä väliltä. Menin lauantai 11.7 illasta klo 22.30 synnärille kovien supistusten takia. Sitä kesti jonkun aikaa kunnes loppuivat kuin seinään. La/su välinen yö oli muutenkin oikeen synnyttävien yö. Mammoja ku pipoo. Joten koska minun synnytys vähän niinkuin loppui niin lääkäri ei antanut vauhdittaakaan sitä. Eikun osastolle odottelemaan
Sunnuntai illasta klo 20 alkoi sitten uusi yritys. Supistuksia alkoi hiljalleen tulla ja jo reilu tunnin sisällä muuttuivat tosi koviksi. Kohdun suu aukesi tosi sukkelaan mutta kalvot pysyivät ehjänä. Koska vaavi oli perätilassa piti ruveta ponnistaa että kalvot puhkeaa. Tosi vaikeaa koska en tuntenut mitään tarvista. Ennemminkin tuli tarve käydä pissillä. Siinähän sitten meni aikaa ja sakkiakin rupesi saliin kertymään. 2 kätilöä ja 2 lääkäriä ja hälytysvalmius ties minne. Vihdoin kun tunsin että nyt meni lapsivedet, sai ruveta tosi hommiin.
Tuntui hurjalta koska näin koko ajan kun työnsin mammaa ulos. Kätilö avitti hartioihin asti, sitten vaihtui lääkäriin joka auttoi hartiat ja sitten vielä toiseen lääkäriin joka auttoi pään.
Homma oli kyllä niin erilläinen ku vertasi aikasempiin rt synnytyksiin. Työläämpi ja hitaampi. Mutta homma nyt hoidettu ja nyt pien akka veti semmoset sonnat et mäntävä pylly pyykille
Pää on pyörällä vieläkin et jos jotain pitää kertoo synnytyksestä niiin ei helppo, ei vaikea. Siltä väliltä. Menin lauantai 11.7 illasta klo 22.30 synnärille kovien supistusten takia. Sitä kesti jonkun aikaa kunnes loppuivat kuin seinään. La/su välinen yö oli muutenkin oikeen synnyttävien yö. Mammoja ku pipoo. Joten koska minun synnytys vähän niinkuin loppui niin lääkäri ei antanut vauhdittaakaan sitä. Eikun osastolle odottelemaan
Sunnuntai illasta klo 20 alkoi sitten uusi yritys. Supistuksia alkoi hiljalleen tulla ja jo reilu tunnin sisällä muuttuivat tosi koviksi. Kohdun suu aukesi tosi sukkelaan mutta kalvot pysyivät ehjänä. Koska vaavi oli perätilassa piti ruveta ponnistaa että kalvot puhkeaa. Tosi vaikeaa koska en tuntenut mitään tarvista. Ennemminkin tuli tarve käydä pissillä. Siinähän sitten meni aikaa ja sakkiakin rupesi saliin kertymään. 2 kätilöä ja 2 lääkäriä ja hälytysvalmius ties minne. Vihdoin kun tunsin että nyt meni lapsivedet, sai ruveta tosi hommiin.
Tuntui hurjalta koska näin koko ajan kun työnsin mammaa ulos. Kätilö avitti hartioihin asti, sitten vaihtui lääkäriin joka auttoi hartiat ja sitten vielä toiseen lääkäriin joka auttoi pään.
Homma oli kyllä niin erilläinen ku vertasi aikasempiin rt synnytyksiin. Työläämpi ja hitaampi. Mutta homma nyt hoidettu ja nyt pien akka veti semmoset sonnat et mäntävä pylly pyykille