☆☆Synnytyskertomukset☆☆
- Ketjun aloittaja SuperTaateli
- Aloituspäivämäärä
SuperTaateli
Supliikin supersankari
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Maaliskuiset 2026
Määki yritin tossa sheivailla pitkästä aikaa, lopputulos oli karva"tuppoja" jäi sinne tänne (jälkikäteen kattelin vähän peilin kans) 
Lähinnä oman mukavuuden kannalta ja juurikin siksi että sit kuten mimoza sanoi et näkee sit miten synnytys edistyy 
Lähinnä oman mukavuuden kannalta ja juurikin siksi että sit kuten mimoza sanoi et näkee sit miten synnytys edistyy Kalaäiti85
Satasella mukana keskusteluissa
Ei sais aamutuimaan näitä teidän juttuja tulla lukemaan! Mulla repee sektiohaava kun niin naurattaa ja mahaa tärisyttää Minä oon oman alakertani suhteen niin karvakammonen että heiluttelen sheiverillä monta kertaa viikossa :D Tämä mun kätilö ystävä just kerran kertoi että monesti synnyttäjät on nolona ja harmissaan jos on säärikarvat tai alapään karvoitus päässyt rehottamaan mutta se on kuulemma ihan viimenen asia mihin ne kiinnittää huomiota tai mikä niitä muutenkaan kiinnostais :D
Eiköhän se karvoituksen tyyli tosiaan oo ihan vapaa, ajelevat sit varmaan pois jos on leikkaamisen tai ompelun tiellä. :P Hankalaa kyllä tosiaan nykyään sheivata, kun mahan takaa ei nää mitään ja yltäminenkin alkaa olla haasteellista...
Melkein piti muutaman kerran hörähtää. :)
30.6. Tultiin sovitusti käynnistykseen. Klo 8.30 sain cytotecin (vai mikä lie oikea kirjoitusasu). Supistukset alkoi ja koska ennestään jo kypsymistä ja avautumista, omasta pyynnöstäni kalvot puhkaistiin tunnin kuluttua.
Kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset alkoi kovina ja tiheinä, istuin tunnin keinuen jumppapallon päällä koska en päässyt siitä mihinkään metriä kauemmas ilman maahan kylvää kipua. Pallo oli kuitenkin hyvä. Olin kiukkuinen enkä halunnut että kukaan koskee.
Tunnin sinnittelin omasta halusta näin, sitten pyysin epiduraalia ja koska siinä vaiheessa olin 6cm auki sain sen heti. Helpotus oli välitön ja supistukset muuttui ponnistuksen tarpeeksi. Epi meni hyvin eikä tuntunut lainkaan pahalta. Tästä tunti niin siirryttiin synnytystuoliin.
Siitä alkoikin sitten hankaluus. Ponnistin ja ponnistin, mutta vauva ei liikkunut. Pää näkyi. Kun aktiivista ponnistusta oli yli tunti takana ja jakkara kokeiltu( oli ihan syvältä) tuli lääkäri imukupin kanssa. Olin ihan loppu ja taisin jo anella sektiotakin. Lääkäri totesi että vähän pitää saada päätä että saa kupin paikoilleen. Ponnistin ilman kummempaa tulosta ja salissa alkoi vaihtua merkitseviö katseita. Lastenlääkäri oli jo paikalla, samoin kolme kätilöä. Kätilö joka oli ollut kanssani koko ponnistuksen, katsoi minua ja tsemppasi viimeisen kerran ja yritin, pää laskeutuikin sen verran parilla rajulla ponnistuksella että imukuppi saatiin paikoilleen kätilön leikatessa välilihan.
Seuraavat kolme ponnistusta kätilö ja lastenlääkäri repivät minua jaloista taaksepäin, lääkäri veti imukuppia, yksi teki tilaa ja yksi nitkutti hartioita. Huusin tuskasta ja heti perään itkin kun tunsin vauvan valuvan ulos.
Vauva selvisi ihmeen kaupalla ilman mitään vaurioita ainoastaan mustelma päässään kupista. Minä sain antaa ensimaidot, sitten lähdettiin leikkaussaliin korjaamaan rytäkässö katkennut sulkijalihas ja epparihaava. Kaikesta huolimatta verta meni vain puoli litraa koko synnytyksessä. Leikkaussalissa korjattiin toiveestani spinaalisaa sillä olen nukutuskammoinen. Tästä 4,5kg pojasta oli muuten edellispäivänä annettu arvio 3,9... Onneksi pidin pääni ja vaadin sen käynnistyksen.
Kalvojen puhkaisun jälkeen supistukset alkoi kovina ja tiheinä, istuin tunnin keinuen jumppapallon päällä koska en päässyt siitä mihinkään metriä kauemmas ilman maahan kylvää kipua. Pallo oli kuitenkin hyvä. Olin kiukkuinen enkä halunnut että kukaan koskee.
Tunnin sinnittelin omasta halusta näin, sitten pyysin epiduraalia ja koska siinä vaiheessa olin 6cm auki sain sen heti. Helpotus oli välitön ja supistukset muuttui ponnistuksen tarpeeksi. Epi meni hyvin eikä tuntunut lainkaan pahalta. Tästä tunti niin siirryttiin synnytystuoliin.
Siitä alkoikin sitten hankaluus. Ponnistin ja ponnistin, mutta vauva ei liikkunut. Pää näkyi. Kun aktiivista ponnistusta oli yli tunti takana ja jakkara kokeiltu( oli ihan syvältä) tuli lääkäri imukupin kanssa. Olin ihan loppu ja taisin jo anella sektiotakin. Lääkäri totesi että vähän pitää saada päätä että saa kupin paikoilleen. Ponnistin ilman kummempaa tulosta ja salissa alkoi vaihtua merkitseviö katseita. Lastenlääkäri oli jo paikalla, samoin kolme kätilöä. Kätilö joka oli ollut kanssani koko ponnistuksen, katsoi minua ja tsemppasi viimeisen kerran ja yritin, pää laskeutuikin sen verran parilla rajulla ponnistuksella että imukuppi saatiin paikoilleen kätilön leikatessa välilihan.
Seuraavat kolme ponnistusta kätilö ja lastenlääkäri repivät minua jaloista taaksepäin, lääkäri veti imukuppia, yksi teki tilaa ja yksi nitkutti hartioita. Huusin tuskasta ja heti perään itkin kun tunsin vauvan valuvan ulos.
Vauva selvisi ihmeen kaupalla ilman mitään vaurioita ainoastaan mustelma päässään kupista. Minä sain antaa ensimaidot, sitten lähdettiin leikkaussaliin korjaamaan rytäkässö katkennut sulkijalihas ja epparihaava. Kaikesta huolimatta verta meni vain puoli litraa koko synnytyksessä. Leikkaussalissa korjattiin toiveestani spinaalisaa sillä olen nukutuskammoinen. Tästä 4,5kg pojasta oli muuten edellispäivänä annettu arvio 3,9... Onneksi pidin pääni ja vaadin sen käynnistyksen.
Kiitos kaikille, ihme kyllä ei hirveitä pelkoja jäänyt ja yllättävän vähillä kivunlievityksillä pärjännyt hyvin.. Pelottaa vaan joka askeleella että tikit repee enkä tiiä miten ikinä uskallan käydä kakkosella mutta pääasia että minä otin damagen eikä pikkunen, oma toipuminen kyllä hoituu tässä uutta ihmetellessä
Pikaisesti tärkeimmät;
Synnytystä käynnisteltiin siis jos vaikka sun millä menetelmällä. Viides kerta toden sanoi; omia supistuksia tuli huilipäivänä jo ihan mukavasti, mutta käynnistykseen lähdettiin silti emättimeen laitettavalla Misodel-nauhalla. Sen aiheuttamien supistusten lisäksi myös omia, kipeitä supistuksia alkoi tulla ihan mukavasti. Synnytys käynnistyi rytinällä klo 16.35, kun lapsivedet menivät. Samalla supistusten voimakkuus kasvoi rajusti, ja niiden väli lyheni pariin minuuttiin. Lääkäri otti Misodelin pois n. Klo 17.15, jolloin kohdunkaula oli vielä pitkällä eivätkä paikat sen kummemmin auki. Kivunlievitykseen käytettiin lähinnä suihkua, makuulla en kärsinyt olla enää lainkaan vaan kävelin huonetta ympäri jolloin kipua sai hieman pienemmäksi. Klo 20 suihkusta ei ollut enää mitään apua ja pyysin kätilöä tutkimaan paikat, jos jotain edistystä olisi tapahtunut. Tässä vaiheessa olin 6cm auki ja pääsimme siirtymään synnytyssalin puolelle.
Supistukset jatkuivat edelleen tiheänä mutta ilokaasu helpotti oloa melko reippaasti. Anestestialääkäriä odotellessa avautuminen eteni jo 9 senttiin, ja sain spinaalin klo 20.50. Tähän vaihtoehtoon päädyttiin siis senhetkisen tilanteen mukaan, synnytys näytti etenevän nopeasti ja oletettiin, että ponnistusvaihe olisi edessä hyvinkin pian. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultran klo 23 jälkeen kun vauva ei ponnistusyrityksistä huolimatta tullut kanavassa alaspäin, ja spinaalin vaikutus alkoi lakata. Tällöin todettiin, että vauva oli kasvot ylöspäin ja otsa otti kiinni häpyluuhun, eikä hän päässyt etenemään kanavassa alaspäin. Lääkärin kehotuksesta koetettiin saada asentojen muutoksella vauvaa pyörähtämään optimaalisempaan asentoon, mutta parin tunnin yritysten jälkeen tilanne pysyi ennallaan. Klo 01 tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta, koska vauva ei alateitse mahtuisi tuossa asennossa syntymään ja omat voimani alkoivat olla lopussa kovien kipujen vuoksi. Poika syntyi klo 02.32, lääkärin mukaan kädet pään päällä ja napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Ilmeisesti oli yrittänyt sukeltaa ulos kohdusta. :)
Oma olo on sektion jäljiltä oikein hyvä, kipulääkettä saan riittävästi jotta jaksan toimia vauvan kanssa. Suihkuun pääsin heti aamupäivästä ja melko hyvin jaksaa olla jalkeilla. Totta kai alatiesynnytys olisi ollut toipumisen kannalta optimaalisempi vaihtoehto, mutta tällä kertaa vaihtoehtoja ei ollut. Varsinkin kun synnytys eteni ponnistusvaiheeseen niin nopeasti ja suht helposti, olisi ollut todella mukava saada kaveri maailmaan ihan alateitse. Ehkä sitten seuraavan kanssa..
Synnytystä käynnisteltiin siis jos vaikka sun millä menetelmällä. Viides kerta toden sanoi; omia supistuksia tuli huilipäivänä jo ihan mukavasti, mutta käynnistykseen lähdettiin silti emättimeen laitettavalla Misodel-nauhalla. Sen aiheuttamien supistusten lisäksi myös omia, kipeitä supistuksia alkoi tulla ihan mukavasti. Synnytys käynnistyi rytinällä klo 16.35, kun lapsivedet menivät. Samalla supistusten voimakkuus kasvoi rajusti, ja niiden väli lyheni pariin minuuttiin. Lääkäri otti Misodelin pois n. Klo 17.15, jolloin kohdunkaula oli vielä pitkällä eivätkä paikat sen kummemmin auki. Kivunlievitykseen käytettiin lähinnä suihkua, makuulla en kärsinyt olla enää lainkaan vaan kävelin huonetta ympäri jolloin kipua sai hieman pienemmäksi. Klo 20 suihkusta ei ollut enää mitään apua ja pyysin kätilöä tutkimaan paikat, jos jotain edistystä olisi tapahtunut. Tässä vaiheessa olin 6cm auki ja pääsimme siirtymään synnytyssalin puolelle.
Supistukset jatkuivat edelleen tiheänä mutta ilokaasu helpotti oloa melko reippaasti. Anestestialääkäriä odotellessa avautuminen eteni jo 9 senttiin, ja sain spinaalin klo 20.50. Tähän vaihtoehtoon päädyttiin siis senhetkisen tilanteen mukaan, synnytys näytti etenevän nopeasti ja oletettiin, että ponnistusvaihe olisi edessä hyvinkin pian. Lääkäri teki sisätutkimuksen ja ultran klo 23 jälkeen kun vauva ei ponnistusyrityksistä huolimatta tullut kanavassa alaspäin, ja spinaalin vaikutus alkoi lakata. Tällöin todettiin, että vauva oli kasvot ylöspäin ja otsa otti kiinni häpyluuhun, eikä hän päässyt etenemään kanavassa alaspäin. Lääkärin kehotuksesta koetettiin saada asentojen muutoksella vauvaa pyörähtämään optimaalisempaan asentoon, mutta parin tunnin yritysten jälkeen tilanne pysyi ennallaan. Klo 01 tehtiin päätös kiireellisestä sektiosta, koska vauva ei alateitse mahtuisi tuossa asennossa syntymään ja omat voimani alkoivat olla lopussa kovien kipujen vuoksi. Poika syntyi klo 02.32, lääkärin mukaan kädet pään päällä ja napanuora kaksi kertaa kaulan ympäri. Ilmeisesti oli yrittänyt sukeltaa ulos kohdusta. :)
Oma olo on sektion jäljiltä oikein hyvä, kipulääkettä saan riittävästi jotta jaksan toimia vauvan kanssa. Suihkuun pääsin heti aamupäivästä ja melko hyvin jaksaa olla jalkeilla. Totta kai alatiesynnytys olisi ollut toipumisen kannalta optimaalisempi vaihtoehto, mutta tällä kertaa vaihtoehtoja ei ollut. Varsinkin kun synnytys eteni ponnistusvaiheeseen niin nopeasti ja suht helposti, olisi ollut todella mukava saada kaveri maailmaan ihan alateitse. Ehkä sitten seuraavan kanssa..
SuperTaateli
Supliikin supersankari
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Maaliskuiset 2026
Ooh kertoisko joku tästä misodel-nauhasta tietämättömälle 
miten laitetaan mimmonen nauha sattuuko laitto miten se toimii .. 
miten laitetaan mimmonen nauha sattuuko laitto miten se toimii .. tosiaan pe tultiin käynnistykselle ja sillon oli kohdunkaulaa 1cm jäljellä ja kohdunsuu sormelle avoin. Sain perjantain aikana 7 cytocet-käynnistyskapselia suun kautta. klo 21 mies lähti kotiin ja mä jäin yksin osastolle. vika kapseli suun kautta klo 00. klo 4-6 supistuksia tulee 1-2mim välein kesto n. 30s, hieman kivuliaita.
sitten suihkuun kuudelta ja oxynormia klo 8 että saisin ees vähän nukuttua ja kohtu lepoa. Lauantaina herään klo 11 syömään. ruokailun jälkeen käyrille (20 min piti, olin tunnin) käyrä liian monotoninen, että saisin kapselin, joten käskystä kävelylle ja tunnin päästä uusi käyrä. käyrä ok, joten 14.00 kapselilääkitys jatkuu.Saan illan aikana 5 kapselia. supistukset kivuliaampia kuin edellisiltana ja lauantaina oli kohdunkaula hävinnyt illalla ja kohdun suu 2 sormelle hyvin avoin. Päätän että muksu syntyy ensi yönä:
kohtu kuitenkin väsyy kuten myös minä ja
mieheni olemattomilla yöunilla, joten mies jää osastolle kanssani nukkumaan ja minä saan itselleni rentoutuspillerin ja kipulääkkeen klo 00.
la-su välisenä yönä heräsin selkäkipuun klo 3, pyysin panadolia 3.30, ja herätin miehen neljältä hieromaan mua. supistuksia tuli 30s-1min välein kestoltaan väh min, maks 3 min.
klo 5 mentiin synnytyssaliin jossa todettiin, että oon jo 6cm auki (kalvot puhkastiin kun käyrä oli jälleen liian yksipuolinen, jolloin samalla selviää että lapsivesi on vihreää) pelästyin hieman ja aattelin, että se toiveista alatiesynnytykseen saatikka luomusynnytykseen. Vauvasta otetaan kokeita ja käyrää. Liikkuu hyvin käyrällä (päässä anturi ja reagoi kosketukseen potkulla/lyönnillä/ muulla liikkeellä. Lääkäri antaa luvan jatkaa synnytystä. Otan avukseni suppareihin ilokaasun. Lääkäri kysyy epiduraalista ja spinaalista en halua.
Tunnin päästä tästä valitin pissahätää klo 06. vauvalla oli anturipäässä niin sanottiin, että mut täytyy tutkia ennen vessaan menoa.. noh tutkittiin ja olin 10cm auki, kätilö sano että et sä tyttö mihinkään pissalle vaan nyt ponnistetaan ponnistelin vajaan tunnin pyysin puudutteen paineen vuoksi ja että saan lantion rentoutumaan. sitten klo 7.30 iski se kuuluisa kakkahätä, :D mä sanoin siittä ja ruvettiin ponnisteleen, omat supparit liian lyhyitä, joten oksitosiinitippa suoneen suurella nopeudella ja siittä vartin päästä lääkäri toteaa eppari tehtävä. tekevät epparin ja hakevat imukupin ja klo 7.59 Aatos syntyy.
sitten suihkuun kuudelta ja oxynormia klo 8 että saisin ees vähän nukuttua ja kohtu lepoa. Lauantaina herään klo 11 syömään. ruokailun jälkeen käyrille (20 min piti, olin tunnin) käyrä liian monotoninen, että saisin kapselin, joten käskystä kävelylle ja tunnin päästä uusi käyrä. käyrä ok, joten 14.00 kapselilääkitys jatkuu.Saan illan aikana 5 kapselia. supistukset kivuliaampia kuin edellisiltana ja lauantaina oli kohdunkaula hävinnyt illalla ja kohdun suu 2 sormelle hyvin avoin. Päätän että muksu syntyy ensi yönä:
kohtu kuitenkin väsyy kuten myös minä ja
mieheni olemattomilla yöunilla, joten mies jää osastolle kanssani nukkumaan ja minä saan itselleni rentoutuspillerin ja kipulääkkeen klo 00.
la-su välisenä yönä heräsin selkäkipuun klo 3, pyysin panadolia 3.30, ja herätin miehen neljältä hieromaan mua. supistuksia tuli 30s-1min välein kestoltaan väh min, maks 3 min.
klo 5 mentiin synnytyssaliin jossa todettiin, että oon jo 6cm auki (kalvot puhkastiin kun käyrä oli jälleen liian yksipuolinen, jolloin samalla selviää että lapsivesi on vihreää) pelästyin hieman ja aattelin, että se toiveista alatiesynnytykseen saatikka luomusynnytykseen. Vauvasta otetaan kokeita ja käyrää. Liikkuu hyvin käyrällä (päässä anturi ja reagoi kosketukseen potkulla/lyönnillä/ muulla liikkeellä. Lääkäri antaa luvan jatkaa synnytystä. Otan avukseni suppareihin ilokaasun. Lääkäri kysyy epiduraalista ja spinaalista en halua.
Tunnin päästä tästä valitin pissahätää klo 06. vauvalla oli anturipäässä niin sanottiin, että mut täytyy tutkia ennen vessaan menoa.. noh tutkittiin ja olin 10cm auki, kätilö sano että et sä tyttö mihinkään pissalle vaan nyt ponnistetaan ponnistelin vajaan tunnin pyysin puudutteen paineen vuoksi ja että saan lantion rentoutumaan. sitten klo 7.30 iski se kuuluisa kakkahätä, :D mä sanoin siittä ja ruvettiin ponnisteleen, omat supparit liian lyhyitä, joten oksitosiinitippa suoneen suurella nopeudella ja siittä vartin päästä lääkäri toteaa eppari tehtävä. tekevät epparin ja hakevat imukupin ja klo 7.59 Aatos syntyy.
Semmonen ohut kankainen nauha, näyttää vähän tamponilta, kätilö laittaa kohdunkaulan suulle (tai mahdollisimman lähelle). Osa narusta jää roikkumaan ulkopuolelle että saa helposti nykäistyä pois. Misoprostoli on vaikuttava aine, eli kypsyttää kohdunkaulaa jos se on vielä epäkypsä. Periaatteessa sama idea kuin noissa suun kautta otettavissakin, ehkä vähän tujumpaa tavaraa ainakin omasta mielestä. Laittaminen ei koske (ainakaan sisätutkimukseen verrattuna), eikä paikallaan ollessa tunnu.Ooh kertoisko joku tästä misodel-nauhasta tietämättömälle
Kalaäiti85
Satasella mukana keskusteluissa
"Kyytiläisen" syntymä
Jos lopultakin saisin yhteen pötköön synnytyskertomusta..
Sovittuun synnytyksen käynnistykseen saavuttiin aamulla 24.6. klo 08 (rv38+1).
Ranneke käteen ja käyrille, jonka jälkeen lääkärille, joka tutki kohdunsuun tilanteen. Tilanne oli sama kuin synnytystapa-arviossa - sormelle auki ja kaulaa n.2cm.
Ballongi asetettiin n. 8.40, jonka jälkeen siirryin osastolle odottelemaan seurauksia..
Satunnaisia supistuksia tuli harvakseltaan aamun tunteina ja synnytysvuodeosastolla kävin käyrillä ensimmäisen kerran n.klo 11. Kaikki ok.
N.klo 11.30 alkoi supistukset tihetä, tuntui, että väliä ei ollut kun max minuutti. Tätä sarjatulta kesti n. 1,5h ja sitten pikkuhiljaa taas harvenivat.
Klo 13 tuli hoitaja ottamaan sykekäyrää huoneeseen. Aikansa siinä haki antureille paikkaa ja pyysi vaihtamaan kylkeä. Tässä kohtaa supistukset olivat lopahtaneet. Syke löytyi, ja hoitaja jäi niitä vierelle seuraileman.. Jonkun ajan kuluttua sanoi kuitenkin konsultoivansa lääkäriä varmuuden vuoksi ja poistui. Hetken päästä palasi ja käski mun mennä "mekka"-asentoon sängylle (takapuoli pystyyn ja pää alas).. Sen verran mitä itse seurasin käyriä, muistan alimmillaan nähneeni, että vauvan syke kävi 97:ssa.
Painoin otsaa tyynyyn ja hengittelin syvään. Hoitaja hävisi hetken päästä taas lääkärin pakeille ja kun sieltä palasi, käski hän miestä pakkaamaan meidän tavarat ja lähti viemään mua edeltä hissiin ja synnärille sykeseurantaan. Kyyneleet tulvivat silmiini ja ajattelin jo pahinta.. Kun kysyin, voinko kääntyä kyljelleni, vastaus kuului "pysy nyt näin, tämä asento on tällä hetkellä vauvalle paras mahdollinen." Näin siis mentiin.
Synnärillä meidät otti vastaan kätilö ja lääkäri ja jälleen seurattiin vauvan sykettä. Siellä jo aika pienen ajan päästä olivat sitä mieltä, ettei hätää ollut, käyrä oli reaktiivinen, vaikkakin lähtötaso hiukan normaalia matalammalla. Puolentoista tunnin päästä takaisin osastolle. Huh helpotusta!
Minut synnärille lähettänyt hoitaja tuli vuoronsa päätteeksi juttelemaan tapahtuneesta, kuin anteeksi pyydellen, että minua sillä tavalla kärräiltiin edestakaisin ja säikytettiin "turhaan". Olin hiukan ymmälläni ja sanoin vain, että parempi että tutkitaan.
Supistuksia tuli iltapäivän aikana n.15min välein ja ballongi lähti 19 aikoihin. Lääkäriä odottelin klo 22 asti, kunnes yöhoitaja tuli hakemaan käyrille ja ilmoitti, että lääkäri tutkii aamulla tilanteen, kun illasta oli ollut kiirettä.
Tanssahtelin pienen voitontanssin itsekseni huoneessa kun todella raskas huonetoveri vietiin synnärille - sain nukkua yön yksin ja nukuinkin todella hyvin. Supistuksia taisin yön aikana tuntea kolme. Minulla oli jotenkin levollinen ja luottavainen olo, vaikka vielä vuorokautta aiemmin olin ollut kotona paniikissa tulevasta koitoksesta.
Hyvin nukutun yön jälkeen minut haettiin aamupalapöydästä lääkärin tutkittavaksi. 3cm auki ja käsky lähteä saliin lapsivesien puhkaisuun. Käyrille jälleen ja soitto miehelle, joka saapui suoraan saliin.
Lapsivedet puhkaistiin vähän yli 10 (minulla kohtu niin taaksepäin kallellaan ja mitä vaan, että hui kun sekin teki kipeää!) ja supistukset voimistuivat kerta kerralta. Pärjäsin aluksi lämpöpussin kanssa ja puuskutellen, ja jossain vaiheessa sain ilokaasun tueksi. Kun tuntui, ettei ilokaasu riittänyt ja olin 4-5cm auki, pyysin epiduraalia. Tuolloin vauvan sykkeet olivat jo alkaneet romahdella, ja kätilö oli sitä mieltä, että epiduraali olisi hyvä ajatus - josko vauvan sykkeetkin tasaantuisivat, kun minuun ei enää satu.
Anestesiahoitaja ei päässyt heti ja lääkäri alkoi valmistella seuraavaa siirtoa.. "Otamme vauvan päästä nyt verinäytteen, että saamme tietoa, miten hän siellä voi." Käännös selälleen, jalat telineisiin ja supisti! Milliäkään ei saanut liikkua vaikka olisi sattunut kuinka. Näyte saatiin ja joku kiiruhti viemään sitä eteenpäin. Lääkäri ilmoitti työntävänsä vauvaa takaisinpäin ja jälleen supisti ja tuntui ilkeälle.. Jalkopääty laitettiin paikalleen ja käännyin kyljelleni epiduraalia varten..
Epiduraalin laitto ei osunut ensimmäisellä kerralla ja jälleen supisti samaan aikaan kipeästi! Hammasta purren yritin olla liikkumatta ja toinen kerta onnistui. Hyvin aisti kiireen epiduraalin laiton yhteydessäkin.
Lääkäreitä alkoi tulla ovista ja ikkunoista huoneeseen samalla kun odottelin supistuskipujen helpottavan.. Minut käskettiin jälleen mekka-asentoon ja hengitin maskista lisähappea. Vauvan sykkeet kävivät välillä jo 54:ssä. Pelotti. Käskyjä sateli suunnasta ja toisesta ja jostain sängyn laidan ja hoitohenkilökunnan välistä näin mieheni kauhistuneet kasvot, kun hän nyhjötti yksin käsi poskella huoneen nurkassa, kuin yrittäen ymmärtää mitä juuri tapahtuu. Silloin pääsi itku.
Joku tuli huoneeseen ja ilmoitti lääkärille vauvan saturaatioarvon, kysyin mitä se tarkoitti - hyvää vai huonoa ja sain vastaukseksi "se on ihan ok".
Odottelua, takaisin mekka-asentoon, happea.. Kauaa ei enää mennyt kun joku otti olkapäästä ja sanoi, että joudutaan lähtemään saliin. Kiireellinen sektio. Pyysin miehen vierelleni ja itkin, kysyen häneltä, että saako hän tulla mukaan. Ei saanut.
Vaihdoin sänkyä ja kiireen vilkkaa minua lähdettiin viemään leikkaussaliin. Kysyin muutaman metrin matkalla kyynelten seasta, saanko lisää puudutusta, kun tunnen supistukset edelleen - ei vastausta. Kun minut nostettiin leikkauspöydälle, kysyin uudelleen ja minulle vastattiin "Joudutaan nyt kuitenkin leikkaamaan hätänä. Sut nukutetaan." Tieto siitä jollain tavalla helpotti. Nukahdin ajatellen "Taistele, pikkuinen, taistele!"
Heräsin n. tunnin päästä kun miesääni vierelläni sanoi "huomenta, ja onneksi olkoon, leikkaus meni hyvin ja terve poikavauva sieltä tuli ja hän voi oikein hyvin."
Helpotuksen ja onnen kyyneleet tulvivat silmiini kun näin miehen keinutuolissa vieressäni pikkuruinen vauva paidan alla. Poika syntyi 13.06.
Vauva sai 9 pistettä, itki heti kun kohdusta nostettiin. Terve poika, eikä näin 10pv syntymästä tiedetä missä vika oli. Napanuora oli kaulan ympäri, mutta kätilö oli sitä mieltä, etteivät sykkeiden romahtelut yksin siitä johtuneet.
Pahin pelkoni kävi toteen tässä synnytyksessä, mutta olen onnellinen, että sain pitää tämän pienen ihmisen ja että lopulta kaikki meni hyvin.
Jos lopultakin saisin yhteen pötköön synnytyskertomusta..
Sovittuun synnytyksen käynnistykseen saavuttiin aamulla 24.6. klo 08 (rv38+1).
Ranneke käteen ja käyrille, jonka jälkeen lääkärille, joka tutki kohdunsuun tilanteen. Tilanne oli sama kuin synnytystapa-arviossa - sormelle auki ja kaulaa n.2cm.
Ballongi asetettiin n. 8.40, jonka jälkeen siirryin osastolle odottelemaan seurauksia..
Satunnaisia supistuksia tuli harvakseltaan aamun tunteina ja synnytysvuodeosastolla kävin käyrillä ensimmäisen kerran n.klo 11. Kaikki ok.
N.klo 11.30 alkoi supistukset tihetä, tuntui, että väliä ei ollut kun max minuutti. Tätä sarjatulta kesti n. 1,5h ja sitten pikkuhiljaa taas harvenivat.
Klo 13 tuli hoitaja ottamaan sykekäyrää huoneeseen. Aikansa siinä haki antureille paikkaa ja pyysi vaihtamaan kylkeä. Tässä kohtaa supistukset olivat lopahtaneet. Syke löytyi, ja hoitaja jäi niitä vierelle seuraileman.. Jonkun ajan kuluttua sanoi kuitenkin konsultoivansa lääkäriä varmuuden vuoksi ja poistui. Hetken päästä palasi ja käski mun mennä "mekka"-asentoon sängylle (takapuoli pystyyn ja pää alas).. Sen verran mitä itse seurasin käyriä, muistan alimmillaan nähneeni, että vauvan syke kävi 97:ssa.
Painoin otsaa tyynyyn ja hengittelin syvään. Hoitaja hävisi hetken päästä taas lääkärin pakeille ja kun sieltä palasi, käski hän miestä pakkaamaan meidän tavarat ja lähti viemään mua edeltä hissiin ja synnärille sykeseurantaan. Kyyneleet tulvivat silmiini ja ajattelin jo pahinta.. Kun kysyin, voinko kääntyä kyljelleni, vastaus kuului "pysy nyt näin, tämä asento on tällä hetkellä vauvalle paras mahdollinen." Näin siis mentiin.
Synnärillä meidät otti vastaan kätilö ja lääkäri ja jälleen seurattiin vauvan sykettä. Siellä jo aika pienen ajan päästä olivat sitä mieltä, ettei hätää ollut, käyrä oli reaktiivinen, vaikkakin lähtötaso hiukan normaalia matalammalla. Puolentoista tunnin päästä takaisin osastolle. Huh helpotusta!
Minut synnärille lähettänyt hoitaja tuli vuoronsa päätteeksi juttelemaan tapahtuneesta, kuin anteeksi pyydellen, että minua sillä tavalla kärräiltiin edestakaisin ja säikytettiin "turhaan". Olin hiukan ymmälläni ja sanoin vain, että parempi että tutkitaan.
Supistuksia tuli iltapäivän aikana n.15min välein ja ballongi lähti 19 aikoihin. Lääkäriä odottelin klo 22 asti, kunnes yöhoitaja tuli hakemaan käyrille ja ilmoitti, että lääkäri tutkii aamulla tilanteen, kun illasta oli ollut kiirettä.
Tanssahtelin pienen voitontanssin itsekseni huoneessa kun todella raskas huonetoveri vietiin synnärille - sain nukkua yön yksin ja nukuinkin todella hyvin. Supistuksia taisin yön aikana tuntea kolme. Minulla oli jotenkin levollinen ja luottavainen olo, vaikka vielä vuorokautta aiemmin olin ollut kotona paniikissa tulevasta koitoksesta.
Hyvin nukutun yön jälkeen minut haettiin aamupalapöydästä lääkärin tutkittavaksi. 3cm auki ja käsky lähteä saliin lapsivesien puhkaisuun. Käyrille jälleen ja soitto miehelle, joka saapui suoraan saliin.
Lapsivedet puhkaistiin vähän yli 10 (minulla kohtu niin taaksepäin kallellaan ja mitä vaan, että hui kun sekin teki kipeää!) ja supistukset voimistuivat kerta kerralta. Pärjäsin aluksi lämpöpussin kanssa ja puuskutellen, ja jossain vaiheessa sain ilokaasun tueksi. Kun tuntui, ettei ilokaasu riittänyt ja olin 4-5cm auki, pyysin epiduraalia. Tuolloin vauvan sykkeet olivat jo alkaneet romahdella, ja kätilö oli sitä mieltä, että epiduraali olisi hyvä ajatus - josko vauvan sykkeetkin tasaantuisivat, kun minuun ei enää satu.
Anestesiahoitaja ei päässyt heti ja lääkäri alkoi valmistella seuraavaa siirtoa.. "Otamme vauvan päästä nyt verinäytteen, että saamme tietoa, miten hän siellä voi." Käännös selälleen, jalat telineisiin ja supisti! Milliäkään ei saanut liikkua vaikka olisi sattunut kuinka. Näyte saatiin ja joku kiiruhti viemään sitä eteenpäin. Lääkäri ilmoitti työntävänsä vauvaa takaisinpäin ja jälleen supisti ja tuntui ilkeälle.. Jalkopääty laitettiin paikalleen ja käännyin kyljelleni epiduraalia varten..
Epiduraalin laitto ei osunut ensimmäisellä kerralla ja jälleen supisti samaan aikaan kipeästi! Hammasta purren yritin olla liikkumatta ja toinen kerta onnistui. Hyvin aisti kiireen epiduraalin laiton yhteydessäkin.
Lääkäreitä alkoi tulla ovista ja ikkunoista huoneeseen samalla kun odottelin supistuskipujen helpottavan.. Minut käskettiin jälleen mekka-asentoon ja hengitin maskista lisähappea. Vauvan sykkeet kävivät välillä jo 54:ssä. Pelotti. Käskyjä sateli suunnasta ja toisesta ja jostain sängyn laidan ja hoitohenkilökunnan välistä näin mieheni kauhistuneet kasvot, kun hän nyhjötti yksin käsi poskella huoneen nurkassa, kuin yrittäen ymmärtää mitä juuri tapahtuu. Silloin pääsi itku.
Joku tuli huoneeseen ja ilmoitti lääkärille vauvan saturaatioarvon, kysyin mitä se tarkoitti - hyvää vai huonoa ja sain vastaukseksi "se on ihan ok".
Odottelua, takaisin mekka-asentoon, happea.. Kauaa ei enää mennyt kun joku otti olkapäästä ja sanoi, että joudutaan lähtemään saliin. Kiireellinen sektio. Pyysin miehen vierelleni ja itkin, kysyen häneltä, että saako hän tulla mukaan. Ei saanut.
Vaihdoin sänkyä ja kiireen vilkkaa minua lähdettiin viemään leikkaussaliin. Kysyin muutaman metrin matkalla kyynelten seasta, saanko lisää puudutusta, kun tunnen supistukset edelleen - ei vastausta. Kun minut nostettiin leikkauspöydälle, kysyin uudelleen ja minulle vastattiin "Joudutaan nyt kuitenkin leikkaamaan hätänä. Sut nukutetaan." Tieto siitä jollain tavalla helpotti. Nukahdin ajatellen "Taistele, pikkuinen, taistele!"
Heräsin n. tunnin päästä kun miesääni vierelläni sanoi "huomenta, ja onneksi olkoon, leikkaus meni hyvin ja terve poikavauva sieltä tuli ja hän voi oikein hyvin."
Helpotuksen ja onnen kyyneleet tulvivat silmiini kun näin miehen keinutuolissa vieressäni pikkuruinen vauva paidan alla. Poika syntyi 13.06.
Vauva sai 9 pistettä, itki heti kun kohdusta nostettiin. Terve poika, eikä näin 10pv syntymästä tiedetä missä vika oli. Napanuora oli kaulan ympäri, mutta kätilö oli sitä mieltä, etteivät sykkeiden romahtelut yksin siitä johtuneet.
Pahin pelkoni kävi toteen tässä synnytyksessä, mutta olen onnellinen, että sain pitää tämän pienen ihmisen ja että lopulta kaikki meni hyvin.