Mulla alko aamulla klo 6 supistukset ja niitä tuli 10min välein eikä mitenkään kauheen kipeinä. Nousin klo 7 miehen kans aamupalalle ja supistukset tiheni jo lähemmäs 5min. Sanoin kuitenkin miehelle, että menee töihin ja soitan mikäli pitää lähteä. Klo 8 aikaan soitin polille, että täällä on tällanen tilanne. Supistukset edelleen 5min välein ja kivut vielä kestän. Kohdun suu kuitenkin ollut auki kaksi viikkoa sen 4cm. Sanoivat, että tulla käymään, jos siltä tuntuu. Päätin kuitenkin vielä kärvistellä kotona ja menin kuumaan suihkuun. Siellä supistuksia ei tuntunu ollenkaan ja luulinkin, että ne olisi menny ohi. Mutta suihkun jälkeen ne tulikin kovempina ja tosi voimakkaina. Siispä puhelu miehelle, että nyt kotiin!
Klo 10 oltiin Oyssissa ja minut otettiin käyrälle ja kohdunsuu tutkittiin, edelleen 4-5cm auki. Klo 11 siirryttiin synnytyssaliin miehen kanssa. Molemmat oltiin yllättyneitä, koska ajateltiin, että kotiin ne meijän passittaa :) salissa ooteltiin ja kellotin supistuksia. Klo 12 aikaan supistukset alko olla jo niin kovia, että en kestäny niitä ilman helpotusta. Aamuvuoron kätilö ehottikin mulle ammetta ja sinnehän mää menin lillumaan. Siellä sain myös nukuttua pieniä hetkiä. Mies vain tarkkaili, ettei pääni mee veden alle. Sain lillua aina tunnin kerralla ja sen jälkeen menin aina tunniksi käyrälle. Toisella kerralla amme ei enää niin paljoa auttanu.. Siispä kokeilimme ilokaasua, minä ja myös mies :D mutta siitä ei ollut apua, sai vaan pään vähä sekasi hetkeksi. Iltavuoron kätilön kanssa sovittiin, että kohan anestesialääkäri vapautuu niin tulee laittamaan epiduraalin ja sen jälkeen toinen lääkäri tulee puhkaisemaan kalvot, että saatais vähä joudutettua synnytystä. Klo 18 aikaan sain puudutuksen, samoin laitettiin oksitosiinitippa tippumaan vahvistamaan supistuksia ja sen jälkeen sain taas nukuttua jonku verran. Kalvot puhkaistiin ja sitten vain odoteltiin, että millon olisi aika. Klo 21 tuli kauhea paineen tunne ja sanoin, että nyt on pakko ponnistaa. Kätilö tarkisti tilanteen ja sain luvan alkaa ponnistelee rauhassa. Puoli tuntia ponnistelin "itekseni" ja vauva laskeutui hyvin. Iltavuoron kätilö oli mitä ihanin niin tottakai minun tuurilla tuli taas vuoron vaihto tässä vaiheessa. Onneksi myös tämä yövuoron kätilö oli oikein mukava ja jatkoin ponnistelua. Voimat tuntui loppuvan, mutta kätilö tsemppasi hyvin ja sanoi, että tukka näkyy jo. En tiedä mitä ajattelin, tuskin mitään järkevää, koska huusin vain "minkä värinen tukka?". Vastausta en kuullu, mutta klo 21.50 tyttö syntyi tuuhean tumman tukan kanssa! Sain tytön heti rinnalle ja mies sai leikata napanuoran.
Kaikki meni odotettua paremmin ja yllätykseni sain vain yhden tikin jonnekin sisäpuolelle. Kätilöt kehuivat hyväksi synnyttäjäksi ja yllätyin itsekin sen "helppoudesta". Tytön syntymän jälkeen oltiin vielä reilu tunti salissa, jonka jälkeen siirryin osastolle. Mies saatteli minut huoneeseen ja lähti sen jälkeen kotiin. Minä koitin nukkua, mutta enemmän se taisi mennä tyttöä ihastellessa :)
Oon pohdiskellu kun joidenkin synnytyskertomuksien mukaan tulee todellakin ÄKILLINEN tarve ponnistaa niin aletaanko siinä sit vielä riisua housuja vai ollaanko siellä täystuuletuksessa monen monta tuntia 
Ainakin itte ollu...Kätilön helpompi kahtoo alakerran tilannetta välillä...
