☆☆Synnytyskertomukset☆☆
- Ketjun aloittaja SuperTaateli
- Aloituspäivämäärä
Mansuliini
Vauhtiin päässyt keskustelija
Sulonen murunen 
Lyydia, jäin ihmettelemään et miten niitä supistuksia ei saatu näkymään käyrille? 
Oliko se kätilö laittanu ne laitteet jotenki väärin vai miten se on mahdollista? Selviskö missään vaiheessa? Oon kuullu et joillain on käyny niin päin, etteivät oo rekisteröineet ite tuntevansa supistuksia mutta käyrien mukaan niitä kuitenki on ollu ja synnytys käynnissä. Olis kammottava tilanne ensikertalaisena yrittää tulla kipujensa kans vakavasti otetuks jos laitteiden mukaan ei mitään supistuksia ole eikä kokemusta edellisistä synnytyksistä luonnollisestikaan oo minkä pohjalta uskaltais väittää ammattilaisille vastaan. Oot ollu tosi rohkee! Toiv. ei tämmösii väärinkohteluita tuu muille vastaan ja seki sua hoitanu kätilö menis itteensä ennenku seuraavalla kerralla vähättelee tilannetta.
Oliko se kätilö laittanu ne laitteet jotenki väärin vai miten se on mahdollista? Selviskö missään vaiheessa? Oon kuullu et joillain on käyny niin päin, etteivät oo rekisteröineet ite tuntevansa supistuksia mutta käyrien mukaan niitä kuitenki on ollu ja synnytys käynnissä. Olis kammottava tilanne ensikertalaisena yrittää tulla kipujensa kans vakavasti otetuks jos laitteiden mukaan ei mitään supistuksia ole eikä kokemusta edellisistä synnytyksistä luonnollisestikaan oo minkä pohjalta uskaltais väittää ammattilaisille vastaan. Oot ollu tosi rohkee! Toiv. ei tämmösii väärinkohteluita tuu muille vastaan ja seki sua hoitanu kätilö menis itteensä ennenku seuraavalla kerralla vähättelee tilannetta.
Itselleni kirjoitettu ja pituus siis sen mukainen. Kestäkää ja lukekoon ken jaksaa...
Synnytyskertomus
9.5.2015 rv 29+6
Ihan normaali päivä, vähän ostoksilla käyntiä ja puuhailua perheen kanssa. Illalla laitettiin lapset nukkumaan ja Teemu meni ulos nikkaroimaan istutuslaatikoita kasvihuoneeseen. Käyn ennen yhdeksää vessassa ja huomaan verta pikkuhousunsuojassa. Monta viikkoa on jo ollut super vetistä valkovuotoa, veri on uusi lisä. Soitan synnärille ja he pyytävät varuiksi näytille. Pakkaan mukaan vain neuvolakortin, puhelimen ja laturin ja ajan itse svo:lle.
Kätilö ottaa vastaan ja mennään tutkimushuoneeseen. Näytän sidettä kätilölle joka on sitä mieltä, että vedenmeno kyseessä. Vuoto onkin muuttunut heleän pinkiksi. Minua itkettää ja pelottaa.
Menen lääkärin vastaanotolle. Lapsivesitesti osoittautuu positiiviseksi, reikä on kalvoissa jossain ylempänä, koska vettä ei lorise koko aikaa. Kohdunkaula on edelleen kiinni ja pitkä(helpotuksen huokaus) eikä synnytys ole siis alkamassa. Pelottaa silti. Ja itkettää.
Vauvalle tehdään kokoarvio. Lahdessa saa synnyttää jos raskauviikkoja on kertynyt 30+0 (parista tunnista kiinni) ja painoarvio on 1500g. Meidän vauvalle arvoidaan painoksi vain 1200g. Se tietää lähtöä Tayssiin. Onneksi tayssin keskola on kuitenkin täynnä, niin pääsen Helsinkiin naikkarille.
Kätilö laittaa molempiin käsiin kanyylit, toiseen menee antibiootti ja toiseen antibiootti ja supituksia ehkäisevä lääke. Kortisoni piikin saan kankkuun. Vieläkin itkettää. Jo nyt on ikävä lapsia ja Teemua ja edessä on määrämätön aika sairaalassa makaamista kaukana kotoa.
Ambulanssa tulee joskus ennen puolta yötä viemään minua ja kätilöä naikkarille. Matka menee hyvin, minua ei edelleenkään supistele. Kätilön kanssa on ihan hauska jutella. Aina hiljaisena hetkenä kaikki tuntuu vyöryvän päälle; ikävä ja pelko.
Saavutaan Helsinkiin yhden kieppeillä. Taas lääkäri tutkii ja tulee samaan tulokseen Lahden lääkärin kanssa; vedet menneet mutta synnytys ei ole toistaiseksi käynnissä. Minut siirretään osastolle 42. Saan aluksi oman huoneen, se onkin kiva, koska en pysty nukkumaan koko yönä. Kanyylin paikkoja särkee ja itkettää. Saan rauhassa ulvoa murhettani ja ikävää. Kätilö yrittää lohduttaa huonolla menestyksellä.
Aamulla jutellaaan kätilön (ja lääkärin? en enää muista) kanssa tilanteesta. Koska tilanteeni on niin hyvä, niin saan liikkua osastolla vapaasti eikä tarvitse olla koko aikaa levossa. Puolentoista viikon päästä katsotaan vauvan kokoa uudestaan, ja jos silloin on päästy 1500 gramman yli, niin pääsen Lahteen! Kunhan vauva on vaan edelleen kohdussa. Usein kuulemma synnytys käynnistyy kaikesta huolimatta parin viikon sisällä. Jos kuitenkin käy niin, ettei synnytys käynnisty itsellään, niin sitten käynnistetään kun 34+0 täyttyy. Olen aika kauhuissani, en halua maata sairaalassa neljää viikkoa!!
On muuten äitienpäivä 10.5.
Teemu tulee käymään iltapäivällä tuomassa mulle tavaroita ja lohduttamassa. En halua lapsia mukaan, tilanne voisi olla heille liian pelottava ja pelkään etten pystyisi pitämään itseäni kasassa.
Päivät kuluvat verkkaan. Vointini on hyvä eikä supistuksia tule muutamia harkkareita lukuun ottamatta ja yhtä iltaa jolloin tulee muutama oikeasti kipeä tuntemus. Onneksi loppuvat itellään. Joka päivä otetaan verikokeita, pieni verenkuva ja crp. Niissä joka kerta kaikki ok. Kaksi kertaa päivässä otetaan myös vauvan sydänäänikäyrää, se on päivän kohokohta, saa kuunnella pikkuista <3
Tilanne pysyy ennallaan ja vauvaa ultrataan 20.5. Painoarvio 1534g <3 Pääsen siirtymään Lahteen.
Lahdessa pääsen aluksi eristyshuoneeseen. Kaikki musta sairaanhoitopiireistä tulijat eristetään aluksi mrsa:n vuoksi. Olen omassa huoneessa keskiviikosta lauantaihin. On ihan super tylsää. Lauantaina tulee kokeiden tulokset ja ne ovat negatiiviset. Siirryn toiseen huoneeseen.
Päivät kuluvat edelleen lähinnä netissä surffaillen ja kirjoja lukien. Toisaalta ihana hautoa vaan ja keskittyä raskaana olemiseen. Joinain iltoina supistelee jo lupaavasti, mutta supistuksen loppuvat aina suihkuun tai nukahtamiseeni. Ei haittaa, jokainen päivä masussa on plussaa vauvalle (vaikka henkisesti alan olla jo tosi kypsä. Lahteen pääsevät lapsetkin käymään joka päivä, Helsinkiin he pääsivät vain kerran. Pääsen myös paristi käymään kotilomalla. Ihanaa! Saan laitettua vähän juttuja vauvaa varten ja ihan vaan olemaan kotona! Koti on kiva paikka :)
2.6 on toinen ultra Lahdessa. Kaikki on edelleen mallikkaasti ja lääkäri on sitä mieltä että kotilomia voidaan jatkaa. Lääkäri lupaa tulla juttelemaan ultran jälkeen jossain vaiheessa kanssani yläkertaan. Käynnistystä suunnitellaan maanantaille 8.6. Mua ei hirveesti käynnistys kiinnostaisi, niin kaivelen koneelta akupainanta ohjeet synnytystä vauhdittamaan, ja vähän kokeilen painella. Oikeat paikat löytyvätkin helposti, vähän myös koitan hieroa nännejä, josko sekin saisi synnytyksen alkamaan itsestään. Kun lääkäri sitten tulee, onkin lääkärillä parempia uutisia kuin voisi toivoa; minut päätetään kotiuttaa!! Aivan mahtavaa! Täytyy minun toki tulla sairaalaan verikokeisiin joka aamu, mutta ihan sama! Kotiinkotiinkotiinkotiinkotiin!!!!! Saan vielä läksiäislahjaksi yhden piikin kortisonia varmuuden välttämiseksi.
3.6 rv 33+3
Ensimmäinen kotona nkuttu yö melkein kuukauteen :) Ihanaa! Päivä menee lepäillessä ja lasten kanssa pientä touhutessa. Iltasella istun sohvalla lasten kanssa ja katsellaan telkkaria. Vähän tulee harjoitussupistuksia, ei mitään säännöllisyyttä eikä tee kipeää, hengästyttää vain. Kun laitan Annia nukkumaan klo 20 tulee yksittäinen vähän kipeämpi. Istuskelen sohvalla. Jossain vaiheessa huomaan, että näitähän tulee aika paljon ja aika tiheästi. Laitan isälle viestin, että pysyttelee kuulolla, on tuntemuksia ja voi olla että tarvitaan lapsenvahtia. Menen suihkuun, sillä ne supistukset loppuivat sairaalassakin. Ei tällä kertaa. Ysin aikaan laitan puhelimen supistuslaskuriin supistuksia ylös. Välit 4-7min ja kestot 40-80sek. 22.30 aikaan soittelen synnärille ja kysyn mitä tehdään, supistukset eivät ole kovin kipeitä, pärjään niiden kanssa kyllä, mutta ne eivät lopu ja välit lyhenevät ja kesto pitenee. Meidät käsketään näytille. Soitan isän paikalle ja laitan lähtökamat itselle valmiiksi.
Vähän ennen yhtätoista ollaan sairaalassa.
Kätilö ottaa meidät vastaan ja mennään käyrille. Käyrä näyttää hyvältä. Supistuksia tulee edelleen, nyt jo napakampia, mutta ne eivät tälläkään kertaa piirry käyrälle. Lapsivesi on taas muuttunut pinkiksi (se oli muuttunut kirkkaaksi/kellertäväksi noin viikko veden menon jälkeen). Lääkäri katsoo tilanteen ultralla. Pari senttiä auki ja vauva hyvävointinen. Lääkäri kysyy vielä takapäivystäjältä saanko synnyttää vai estelläänkö vielä. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että nyt saa vauva tulla, johan se käynnistyskin olisi maanantaina ja samaa mieltä on takapäivystäjäkin. Siirrytään siis saliin klo 23.41. Kätilö laittaa antibiootin tippumaanja ottaa verikokeet.
Puolilta öin saan TENSsin käyttöön. Ihan mahtava laite! Supistukset ovat tässä vaiheessa jo melko kipeitä. Helpointa ne on kestää keinutuolissa tai pystyssä TENSsin suristessa selässä. Taas laitetaan KTG piirtämään käyrää. Supistuket ei vieläkään piirry, mutta vauvan sydän jumputtaa hyvin. Klo 0.20 informoidaan keskolaa ja lastenlääkäriä tulossa olevasta asiakkaasta. Lastenlääkäri kutsutaan paikalle kun vauva syntyy. Verikokeet ok.
01.14 Auki 3cm. Supistukset ovat jo helvetillisiä. Kätilö tutkii ja vasta 3cm auki ja paksu reuna, vauva vielä kovin korkealla! Tuntuu että loppu tulee ennenkuin tämä lapsi on ulkona. Pyydän epiduraalia ja se tilataan klo 01.23.
Anestesialääkäri tulee laittamaan epiä. Ei saa millään. Minua supistaa koko ajan, tuntuu ettei väli ole enää kuin minuutin ja taas hyökyy uusi kipuaalto päälle. A-lääkäri pistää ja pistää, eikä saa laitettua puudutetta. Kokeillaan istualteen ja viimeinkin löytyy paikka pistää klo 01.45. Odotan helpotusta jota ei tule. Puudutus on mennyt väärään paikkaan. Tässä vaiheessa vannon, että tää on niin viimeinen lapsi joka musta tulee ulos.
Jatkuu...
Synnytyskertomus
9.5.2015 rv 29+6
Ihan normaali päivä, vähän ostoksilla käyntiä ja puuhailua perheen kanssa. Illalla laitettiin lapset nukkumaan ja Teemu meni ulos nikkaroimaan istutuslaatikoita kasvihuoneeseen. Käyn ennen yhdeksää vessassa ja huomaan verta pikkuhousunsuojassa. Monta viikkoa on jo ollut super vetistä valkovuotoa, veri on uusi lisä. Soitan synnärille ja he pyytävät varuiksi näytille. Pakkaan mukaan vain neuvolakortin, puhelimen ja laturin ja ajan itse svo:lle.
Kätilö ottaa vastaan ja mennään tutkimushuoneeseen. Näytän sidettä kätilölle joka on sitä mieltä, että vedenmeno kyseessä. Vuoto onkin muuttunut heleän pinkiksi. Minua itkettää ja pelottaa.
Menen lääkärin vastaanotolle. Lapsivesitesti osoittautuu positiiviseksi, reikä on kalvoissa jossain ylempänä, koska vettä ei lorise koko aikaa. Kohdunkaula on edelleen kiinni ja pitkä(helpotuksen huokaus) eikä synnytys ole siis alkamassa. Pelottaa silti. Ja itkettää.
Vauvalle tehdään kokoarvio. Lahdessa saa synnyttää jos raskauviikkoja on kertynyt 30+0 (parista tunnista kiinni) ja painoarvio on 1500g. Meidän vauvalle arvoidaan painoksi vain 1200g. Se tietää lähtöä Tayssiin. Onneksi tayssin keskola on kuitenkin täynnä, niin pääsen Helsinkiin naikkarille.
Kätilö laittaa molempiin käsiin kanyylit, toiseen menee antibiootti ja toiseen antibiootti ja supituksia ehkäisevä lääke. Kortisoni piikin saan kankkuun. Vieläkin itkettää. Jo nyt on ikävä lapsia ja Teemua ja edessä on määrämätön aika sairaalassa makaamista kaukana kotoa.
Ambulanssa tulee joskus ennen puolta yötä viemään minua ja kätilöä naikkarille. Matka menee hyvin, minua ei edelleenkään supistele. Kätilön kanssa on ihan hauska jutella. Aina hiljaisena hetkenä kaikki tuntuu vyöryvän päälle; ikävä ja pelko.
Saavutaan Helsinkiin yhden kieppeillä. Taas lääkäri tutkii ja tulee samaan tulokseen Lahden lääkärin kanssa; vedet menneet mutta synnytys ei ole toistaiseksi käynnissä. Minut siirretään osastolle 42. Saan aluksi oman huoneen, se onkin kiva, koska en pysty nukkumaan koko yönä. Kanyylin paikkoja särkee ja itkettää. Saan rauhassa ulvoa murhettani ja ikävää. Kätilö yrittää lohduttaa huonolla menestyksellä.
Aamulla jutellaaan kätilön (ja lääkärin? en enää muista) kanssa tilanteesta. Koska tilanteeni on niin hyvä, niin saan liikkua osastolla vapaasti eikä tarvitse olla koko aikaa levossa. Puolentoista viikon päästä katsotaan vauvan kokoa uudestaan, ja jos silloin on päästy 1500 gramman yli, niin pääsen Lahteen! Kunhan vauva on vaan edelleen kohdussa. Usein kuulemma synnytys käynnistyy kaikesta huolimatta parin viikon sisällä. Jos kuitenkin käy niin, ettei synnytys käynnisty itsellään, niin sitten käynnistetään kun 34+0 täyttyy. Olen aika kauhuissani, en halua maata sairaalassa neljää viikkoa!!
On muuten äitienpäivä 10.5.
Teemu tulee käymään iltapäivällä tuomassa mulle tavaroita ja lohduttamassa. En halua lapsia mukaan, tilanne voisi olla heille liian pelottava ja pelkään etten pystyisi pitämään itseäni kasassa.
Päivät kuluvat verkkaan. Vointini on hyvä eikä supistuksia tule muutamia harkkareita lukuun ottamatta ja yhtä iltaa jolloin tulee muutama oikeasti kipeä tuntemus. Onneksi loppuvat itellään. Joka päivä otetaan verikokeita, pieni verenkuva ja crp. Niissä joka kerta kaikki ok. Kaksi kertaa päivässä otetaan myös vauvan sydänäänikäyrää, se on päivän kohokohta, saa kuunnella pikkuista <3
Tilanne pysyy ennallaan ja vauvaa ultrataan 20.5. Painoarvio 1534g <3 Pääsen siirtymään Lahteen.
Lahdessa pääsen aluksi eristyshuoneeseen. Kaikki musta sairaanhoitopiireistä tulijat eristetään aluksi mrsa:n vuoksi. Olen omassa huoneessa keskiviikosta lauantaihin. On ihan super tylsää. Lauantaina tulee kokeiden tulokset ja ne ovat negatiiviset. Siirryn toiseen huoneeseen.
Päivät kuluvat edelleen lähinnä netissä surffaillen ja kirjoja lukien. Toisaalta ihana hautoa vaan ja keskittyä raskaana olemiseen. Joinain iltoina supistelee jo lupaavasti, mutta supistuksen loppuvat aina suihkuun tai nukahtamiseeni. Ei haittaa, jokainen päivä masussa on plussaa vauvalle (vaikka henkisesti alan olla jo tosi kypsä. Lahteen pääsevät lapsetkin käymään joka päivä, Helsinkiin he pääsivät vain kerran. Pääsen myös paristi käymään kotilomalla. Ihanaa! Saan laitettua vähän juttuja vauvaa varten ja ihan vaan olemaan kotona! Koti on kiva paikka :)
2.6 on toinen ultra Lahdessa. Kaikki on edelleen mallikkaasti ja lääkäri on sitä mieltä että kotilomia voidaan jatkaa. Lääkäri lupaa tulla juttelemaan ultran jälkeen jossain vaiheessa kanssani yläkertaan. Käynnistystä suunnitellaan maanantaille 8.6. Mua ei hirveesti käynnistys kiinnostaisi, niin kaivelen koneelta akupainanta ohjeet synnytystä vauhdittamaan, ja vähän kokeilen painella. Oikeat paikat löytyvätkin helposti, vähän myös koitan hieroa nännejä, josko sekin saisi synnytyksen alkamaan itsestään. Kun lääkäri sitten tulee, onkin lääkärillä parempia uutisia kuin voisi toivoa; minut päätetään kotiuttaa!! Aivan mahtavaa! Täytyy minun toki tulla sairaalaan verikokeisiin joka aamu, mutta ihan sama! Kotiinkotiinkotiinkotiinkotiin!!!!! Saan vielä läksiäislahjaksi yhden piikin kortisonia varmuuden välttämiseksi.
3.6 rv 33+3
Ensimmäinen kotona nkuttu yö melkein kuukauteen :) Ihanaa! Päivä menee lepäillessä ja lasten kanssa pientä touhutessa. Iltasella istun sohvalla lasten kanssa ja katsellaan telkkaria. Vähän tulee harjoitussupistuksia, ei mitään säännöllisyyttä eikä tee kipeää, hengästyttää vain. Kun laitan Annia nukkumaan klo 20 tulee yksittäinen vähän kipeämpi. Istuskelen sohvalla. Jossain vaiheessa huomaan, että näitähän tulee aika paljon ja aika tiheästi. Laitan isälle viestin, että pysyttelee kuulolla, on tuntemuksia ja voi olla että tarvitaan lapsenvahtia. Menen suihkuun, sillä ne supistukset loppuivat sairaalassakin. Ei tällä kertaa. Ysin aikaan laitan puhelimen supistuslaskuriin supistuksia ylös. Välit 4-7min ja kestot 40-80sek. 22.30 aikaan soittelen synnärille ja kysyn mitä tehdään, supistukset eivät ole kovin kipeitä, pärjään niiden kanssa kyllä, mutta ne eivät lopu ja välit lyhenevät ja kesto pitenee. Meidät käsketään näytille. Soitan isän paikalle ja laitan lähtökamat itselle valmiiksi.
Vähän ennen yhtätoista ollaan sairaalassa.
Kätilö ottaa meidät vastaan ja mennään käyrille. Käyrä näyttää hyvältä. Supistuksia tulee edelleen, nyt jo napakampia, mutta ne eivät tälläkään kertaa piirry käyrälle. Lapsivesi on taas muuttunut pinkiksi (se oli muuttunut kirkkaaksi/kellertäväksi noin viikko veden menon jälkeen). Lääkäri katsoo tilanteen ultralla. Pari senttiä auki ja vauva hyvävointinen. Lääkäri kysyy vielä takapäivystäjältä saanko synnyttää vai estelläänkö vielä. Mä olen ehdottomasti sitä mieltä, että nyt saa vauva tulla, johan se käynnistyskin olisi maanantaina ja samaa mieltä on takapäivystäjäkin. Siirrytään siis saliin klo 23.41. Kätilö laittaa antibiootin tippumaanja ottaa verikokeet.
Puolilta öin saan TENSsin käyttöön. Ihan mahtava laite! Supistukset ovat tässä vaiheessa jo melko kipeitä. Helpointa ne on kestää keinutuolissa tai pystyssä TENSsin suristessa selässä. Taas laitetaan KTG piirtämään käyrää. Supistuket ei vieläkään piirry, mutta vauvan sydän jumputtaa hyvin. Klo 0.20 informoidaan keskolaa ja lastenlääkäriä tulossa olevasta asiakkaasta. Lastenlääkäri kutsutaan paikalle kun vauva syntyy. Verikokeet ok.
01.14 Auki 3cm. Supistukset ovat jo helvetillisiä. Kätilö tutkii ja vasta 3cm auki ja paksu reuna, vauva vielä kovin korkealla! Tuntuu että loppu tulee ennenkuin tämä lapsi on ulkona. Pyydän epiduraalia ja se tilataan klo 01.23.
Anestesialääkäri tulee laittamaan epiä. Ei saa millään. Minua supistaa koko ajan, tuntuu ettei väli ole enää kuin minuutin ja taas hyökyy uusi kipuaalto päälle. A-lääkäri pistää ja pistää, eikä saa laitettua puudutetta. Kokeillaan istualteen ja viimeinkin löytyy paikka pistää klo 01.45. Odotan helpotusta jota ei tule. Puudutus on mennyt väärään paikkaan. Tässä vaiheessa vannon, että tää on niin viimeinen lapsi joka musta tulee ulos.
Jatkuu...
klo 2.24 auki 6cm ja iso kalvorakko tuntuu, vauva on tullut alaspäin. Tämä etenee hitaammin kuin edelliset synnytykset. Puudutus ei auta, mutta en halua uutta yritystä. Mielummin kärsin supistuskivusta kuin selänronkkimiskivusta. Olen todella kipeä. Radiosta tulee Volbeattia. Sattuu!!!
2.53 auki 7-8cm, alkaa tuntua kevyttä painetta. Tulee hyytymäistä veristä vuotoa ja KTG:ssä niukka mikrovaihtelu (tarkoittaako tämä, että sektiota mietitään?) Kätilö soittaa lääkärin paikalle. Hän saapuukin ihan hetken päästä ja tutkii. Pyydän ottamaan kädet pois toosasta supistuksen aikana, mutta lääkäri ei suostu. Pyydän ja pyydän, mutta ei. Lääkäri ronklaa ja minuun sattuu. Sattuu niin paljon että toivon ja kuolemaa. Menetän kontrollin ihan täysin. Itken ja huudan. Lääkäri ei vaan ota kättään pois. Minulle ehdotetaan kalvojen puhkaisua. En suostu, koska kipu pahenisi. Tuntuu, että minua painostettaisiin kalvojen puhkaisuun, että vauva syntyisi nopeammin (ilmeisesti vauva ei pääse laskeutumaan veden takia). Lopulta taivun painostuksen alla ja kalvot puhki klo03.28.
Sattuu niin saatanasti! Nyt mukaan tulee paine takapuolessa. Vauva tulee hetkessä ihan alas. Alan "ponnistaa" ("" siksi koska en oikeastaan edes ponnistanut, vauva vaan tuli) klo03.30. Vauvan pää syntyy, nyt en saisi ponnistaa, napanuora on paristi kaulan ympäri ja liian lyhyt. Kätilö kiepauttaa napanuoran pois ja vauva holahtaa ulos klo. 03.31 <3 Tyttö 1955g <3 Vauva itkee. Taivaan kiitos. Tyttöä näytetään minulle pikaisesti ennen kuin hänet kiikutetaan virvoitteluun. Laitan Teemun vauvan mukaan, minä en häntä tässä enää tarvitse, pikkuinen on tärkeämpi. Minua vaan itkettää. Kätilä painelee vähän mahaa ja jälkeiset syntyvät täydellisinä klo 03.37, ei taaskaan tarvetta tikeille (se tästä oliskin vielä puuttunut...). Kätilö painelee kohdun klo 03.50 ja jättää minut sen jälkeen itsekseni (ei haittaa). Laittelen viestejä vauvan syntymästä. Mieli on todella herkässä. Olin niin toivonut vauvaa hetkeksi syliin. onneksi ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, etten häntä saa.
Teemu tulee pian takaisin ja lastenlääkäri heti perässä. Pikkuinen voi kuulemma hyvin, oli lopettanut hengittämisen mutta tilanne korjaantui painelulla ja puhaltelulla, on nyt keskolassa, pääsen katsomaan kunhan minut siirretään salista.
Kätilö tuo syömistä ja onnittelumaljat. Pääsen suihkuun ja pissalle ennen viittä. Tekee hyvää. Lähdetään heti viiden jälkeen siirtymään keskolaan ja osastolle. Pikkuinen on niin pikkuinen kaapissa. Itkettää. Tahtoisin vain vauvan syliini. Ahdistaa kun kätilö ja keskolan henkilökunta tuijottaa. Tilanne on niin herkkä ja yksityinen. Kauaa en jaksa kaapin vierellä seistä. Kuudelta olen jo osastolla ja pääsen nukkumaan. Vauvaa on ikävä. En pysty nukkumaan. Torkahdan hetkeksi ja kutsu aamupalalle herättää klo 07.45. Aamupalan jälkeen keskolaan vauvan luokse.
Synnytyksen kestoksi on merkattu I-vaihe 4h30min, II-vaihe 1min, III-vaihe 6min. Vauva sai pisteitä 9/3/7, painoa oli 1955g ja pituutta (10vrk iässä) 42,5cm ja vauva syntyi rv33+4. Ja kyllä mä sen viidennen vauvan vielä haluan. Mun mieli vaatii vielä yhden hyvin menneen raskauden ja synnytyksen. Tästä jäi pelkoja. Kontrollin menetys oli pahinta ja se ettei minua kuunneltu. Ensi kerraksi teen tarkan synnytystoivelistan ja vaadin pelkopoli käynnin.
2.53 auki 7-8cm, alkaa tuntua kevyttä painetta. Tulee hyytymäistä veristä vuotoa ja KTG:ssä niukka mikrovaihtelu (tarkoittaako tämä, että sektiota mietitään?) Kätilö soittaa lääkärin paikalle. Hän saapuukin ihan hetken päästä ja tutkii. Pyydän ottamaan kädet pois toosasta supistuksen aikana, mutta lääkäri ei suostu. Pyydän ja pyydän, mutta ei. Lääkäri ronklaa ja minuun sattuu. Sattuu niin paljon että toivon ja kuolemaa. Menetän kontrollin ihan täysin. Itken ja huudan. Lääkäri ei vaan ota kättään pois. Minulle ehdotetaan kalvojen puhkaisua. En suostu, koska kipu pahenisi. Tuntuu, että minua painostettaisiin kalvojen puhkaisuun, että vauva syntyisi nopeammin (ilmeisesti vauva ei pääse laskeutumaan veden takia). Lopulta taivun painostuksen alla ja kalvot puhki klo03.28.
Sattuu niin saatanasti! Nyt mukaan tulee paine takapuolessa. Vauva tulee hetkessä ihan alas. Alan "ponnistaa" ("" siksi koska en oikeastaan edes ponnistanut, vauva vaan tuli) klo03.30. Vauvan pää syntyy, nyt en saisi ponnistaa, napanuora on paristi kaulan ympäri ja liian lyhyt. Kätilö kiepauttaa napanuoran pois ja vauva holahtaa ulos klo. 03.31 <3 Tyttö 1955g <3 Vauva itkee. Taivaan kiitos. Tyttöä näytetään minulle pikaisesti ennen kuin hänet kiikutetaan virvoitteluun. Laitan Teemun vauvan mukaan, minä en häntä tässä enää tarvitse, pikkuinen on tärkeämpi. Minua vaan itkettää. Kätilä painelee vähän mahaa ja jälkeiset syntyvät täydellisinä klo 03.37, ei taaskaan tarvetta tikeille (se tästä oliskin vielä puuttunut...). Kätilö painelee kohdun klo 03.50 ja jättää minut sen jälkeen itsekseni (ei haittaa). Laittelen viestejä vauvan syntymästä. Mieli on todella herkässä. Olin niin toivonut vauvaa hetkeksi syliin. onneksi ei kuitenkaan tullut yllätyksenä, etten häntä saa.
Teemu tulee pian takaisin ja lastenlääkäri heti perässä. Pikkuinen voi kuulemma hyvin, oli lopettanut hengittämisen mutta tilanne korjaantui painelulla ja puhaltelulla, on nyt keskolassa, pääsen katsomaan kunhan minut siirretään salista.
Kätilö tuo syömistä ja onnittelumaljat. Pääsen suihkuun ja pissalle ennen viittä. Tekee hyvää. Lähdetään heti viiden jälkeen siirtymään keskolaan ja osastolle. Pikkuinen on niin pikkuinen kaapissa. Itkettää. Tahtoisin vain vauvan syliini. Ahdistaa kun kätilö ja keskolan henkilökunta tuijottaa. Tilanne on niin herkkä ja yksityinen. Kauaa en jaksa kaapin vierellä seistä. Kuudelta olen jo osastolla ja pääsen nukkumaan. Vauvaa on ikävä. En pysty nukkumaan. Torkahdan hetkeksi ja kutsu aamupalalle herättää klo 07.45. Aamupalan jälkeen keskolaan vauvan luokse.
Synnytyksen kestoksi on merkattu I-vaihe 4h30min, II-vaihe 1min, III-vaihe 6min. Vauva sai pisteitä 9/3/7, painoa oli 1955g ja pituutta (10vrk iässä) 42,5cm ja vauva syntyi rv33+4. Ja kyllä mä sen viidennen vauvan vielä haluan. Mun mieli vaatii vielä yhden hyvin menneen raskauden ja synnytyksen. Tästä jäi pelkoja. Kontrollin menetys oli pahinta ja se ettei minua kuunneltu. Ensi kerraksi teen tarkan synnytystoivelistan ja vaadin pelkopoli käynnin.
SuperTaateli
Supliikin supersankari
Heinäkuunmammat 2015
Toukomammat 2017
Huhtikuiset 2023
Toukokuiset 2023
Maaliskuiset 2026
Zeni kiitos synnytyskertomuksesta! :) uppouduin tähän(kin) kertomukseen kunnolla, oikein imaisi synnytyksen syövereihin! :D tuosta sain toivomani käsityksen tai vihjeen että kuinka kovaa kipua on odotettavissa missäkin vaiheessa.. toki jokainen synnytys erilainen jne :)
Apua, ihan herkisti. <3 syntymä on niin ihmeellistä ja kyllä on keskoshoidon vuoksi onni olla Suomessa!
Toinen kätilö sanoi, ettei ne laitteet ole ihan luotettavia, kun vatsan päältä mitataan. Tämä kätilö, joka meidät otti vastaan, ei kuunnellut miestäni ollenkaan kun hän kertoi puolestani, että lapsivesi saattoi mennä aamulla. Sitä ei edes testattu. Eikä takaisin saapuessa, kun hän kertoi kellottaneensa tuntiin 27 supistusta.
Ei todellakaan ole luotettava se kone joka mittaa supistuksia mahan päältä. Sehän on vaan sellanen lätkä jossa on nappi joka painuu sisään mahan kovettuessa ja jos synnyttäjällä on esimerkiksi paljon rasvaa vatsassa, niin kone ei pysty rekisteröimään. Mulla ei yhdessäkään synnytyksessä oo supistukset piirtyneet sille käyrälle ja todistettavasti on supistellut siitä huolimatta 
Kätilöt on sanoneet mulle niin naikkarilla kuin päksissäkin, että ennemmin he kuuntelee synnyttäjää kuin katsoo käyrää, koska se on vain suuntaa antava.
Kätilöt on sanoneet mulle niin naikkarilla kuin päksissäkin, että ennemmin he kuuntelee synnyttäjää kuin katsoo käyrää, koska se on vain suuntaa antava.
Pörtsä79
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Synnytys käynnistettiin ballongilla torstaina puolelta päivin. Seuraavana aamuna kovien kipujen vuoksi jo aamulla takaisin Jorviin. Ballongi otetiin pois käyrien jälkeen ja kalvot puhkaistiin klo 10.00. Synnytys saliin siirryttiin perjantaina klo 12 sain paljon oksitosiinia suoneen. Perjantai iltana laitettiin eppari kateri, jonka laitto ei onnistunut erityisen hyvin. Lääköri joutui tulla aina lisäämään lääkettä, kun kaverin kanssa ongelmia. Kolmannella lääkkeen laitto kerralla jouduttiin eppari katetri poistamaan. Todettiin jälkeen päin sen olleen tukossa. Toinen anestesia lääkäri totesi spinaalin olevan parempi vaihto ehto joten laitettiin sellainen. N. Klo 13.00 todettiin synnytyksen hidastuneen ja labrojen jälkeen laitettiin sektioon. Sektiossa en puutunut kunnolla ja muutenkin koko aamun huonovointisuuden ja oksentelua jälkeen oksentelin sielläkin. Oli pakko käyttää morfiinia ja suoneen sain kevyen narkoosin. Olin hereillä, mutta en tajunnut mitään. Pikkuinen sai pisteitä 9. Iho kontaktiin pääsi isän luokse ja minä lähdin heräämöön. Josta pääsin vasta ennen 22.00 pois. Olisin päässyt aiemmin, mutta paineet nousi yli kahden sadan ja piti tarkkailla pidempään. Onneksi oli kiltit ihmiset, kun mies pyysi ennen osastolle siirtymistä päästä vauvan kanssa moikkaamaan mua heräämöön ja se onnistui. Nyt sitten menee suonensisäisesti antibiootit kun tulehdusarvo 155 on vain noussut eilisestä aamusta tasaiseen. Epäilevät että infektio tullut lapsiveden menon yhteydessä. Imettää en ole vielä saannut, mun vahvojen eilisten kipuläkkeiden takia. Iltapäivällä sitten, kokeillaan sitäun olen päässyt suihkuun ja vaihdettua vaatteet. Olo ihan ok olosuhteisiin nähden. Äsken paistettiin katetri myös. Saan liikkua kivun sallimissa rajoissa. Miehen äiti käynyt jo katsomassa mummin kultaa, nyt odotellaan mun äitiä. Rankka oli synnytys, mutta suuri kiitos Jorvin ammattitaitoiselle henkilökunnalle.
Just näin, pitää lukea taas samankaltaista kuin itellä viimeksi ja silti hulluilen ja lähen koittaa alakautta. Eli pörtsä, oliko (kiireellisen) sektion syynä pysähtynyt synnytys? Vai/ja supistusheikkous? Lääkärit on kyllä osaavia vaikeissakin paikoissa!
Yt? Mulla kans eka synnytys meni sektioon pysähtymisen ja supistusheikkouden takia ja sitä aukeamista odotettiin kolme päivää...3-4cm paikat sit lopulta aukesi ja silloin oli 41+4.
Aaa, ok :)