Ärsyttääkö, ketuttaako?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemsku
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulla oli esikoisesta virtsankarkailua lopussa. Tenat tosiaan oli käytössä. Ei mahtanu mitään sille, että välillä vähän lirahti :/
 
Vessassakäynti yöllä on kyllä tuttua tääläkin. Mää oon sen verran idiootti, että kun nousen ylös en paa valoja päälle ja pidän silmiä niin paljo kiinni ku tohin, sillaa huijaan itteeni saamaan unen paremmin.

Mut mikäs se nyt on käydä vessassa, ku sinne pääsee ihan hyvin. Eri asia sitten, ku ei meinaa päästä sängystä ylös ja joutuu vyörymään eteenpäin ja niitä hyviä nukkuma-asentoja voi enää vain muistella...
 
Oi kyllä jurppii ja lujaa!! Muutto viikko sitten ja miehen kaveri ei lähde tästä uudesta asunnosta kulumallakaan ennen muuttoa sanoin hänen kuullensa että pari viikkoa haluan vaan olla rauhassa kotona kun oli melko rankka tammikuu ja kaikki muuttostressi saa laantua rauhassa. Oli ihan samaa mieltä muttei kuitenkaan näytä tajuavan että se on joka päivä täällä (lähtee illalla ja tulee heti aamusta takasin)? Kai mä olen sitten liian kiltti kun en heitä sitä pihalle. Pitäs kyllä aikuisen ihmisen itse tajuta, että tää on meidän koti johon voi tulla vauva lähinnä millon tahansa. Äijällä kuitenkin oma asunto missä vois viettää aikaansa eikä luulla tätä uutta isompaa asuntoa täyshoitolaksi...
 
Onpas tylsä tuommonen, joka majailee lähes koko päivän teillä o_O kyllä aivan varmasti kaipaisi sitä omaa aikaa!
 
Helmi, ei kuulosta kivalta. Voi hemmetti voin kuvitella ne viimeset viikot mahan kanssa ja yölliset heräilyt vessareissuinensa ja asentoakin pitäis vielä kyetä vaihtamaan.
Ja sit meidän koiralla on tapana miinoittaa reitti makkarista vessaan erilaisilla vinkuleluilla ja puoliksi pureskelluilla luilla, eli meillä herää sit koko kööri kun tämä mamma lähtee yöllä pissille.
:laughing021
 
Jostain luin tuosta pissatus jutusta, että näin alkuun pissattaa ja sitten taas helpottaa välillä, kun kohtu nousee, ennen kuin loppuraskaudesta taas virtsarakko kovilla.

Mun ei oo onneks tarvinnut yöllä kovin usein käydä. Mut ulkoillessa tulee hyvin äkkiä hätä eikä huvita kovin kauaksi lähtee kävelylle. Lantionpohjan lihaksia pitäis jaksaa treenata koko ajan. Yllätti kovasti mitä edellinen raskaus sai aikaiseksi. Nyt jumppaan tosissani!
 
Nyt en oo joutunu aamuyöstä enää nousemaan vessaan, mutta yleensä herään siihen kun mies herää aamulla muutamaa tuntia aikaisemmin ja sit joutuu raahautumaan vessaan itekin :S
Oon yrittäny treenata noita lantionpohjan lihaksia mutta se tuppaa unohtuun aina. Sit välillä alan kiristellä niitä jossain bussissa tms. istuessa xD
 
Eniten mua harmittaa yöllä herääminen siksi, etten saa enää unta jos en syö jotain. Hirvee nälkä tulee eikä uni sit tuu. Pitää siis yölläkin olla jotain helppoa syötävää saatavilla.
 
Me ollaan lomamatkalla ja täällä sen on hyvin huomannut, että koko ajan pissattaa. Pakko käydä joka kerta pissalla, kun on vessa jossain lähettyvillä, kun sitten ei taas tiedä koska seuraavaksi pääsee. Enkä viitsi muita rasittaa koko ajan sillä että vessaa saa olla jatkuvasti hakemassa.
Ja sitten vielä korvatulehdus iski päälle pilaamaan lomapäivää. Toivottavasti se nyt menis äkkiä ohi.
 
Ollaan Itävallassa. Täällä on onneksi hyvät lääkärit ja apteekit, jotka osaavat ottaa raskauden huomioon. Lääkäri meinasi ensin määrätä antibiootit, mutta antoikin sitten vaan korvatippoja kun kerroin raskaudesta.
 
  • Tykkään
Reaktiot: aBu
Esikoinen on flunssassa, mutta jotenki ihan hyperaktiivinen. Se testaa rajojaan jokaisessa asiassa. Ja sitten me taistellaan ja taistellaan, kunnes se luovuttaa, mutta ei siitä hyvä fiilis jää. Varsinkaan näissä hormoneissa ei oo helppo päästä eroon oikein kunnon kiukusta... Pitäis vaan ajatella, että se on sen tehtävä testata, ja mun tehtävä pitää kiinni rajoista...mutta ei oo niin helppoo. :arghh::mad: :banghead:
 
Kuulostaa Eloveena tutulta! Mun kiellot saa yleensä aikaseks vaan ilkikurisen naurukohtauksen. Ihan sama, kieltääkö nätisti vai huutaako kurkku suorana, tuo ei vaan usko! Mies ku kerran sanoo, niin uskoo heti.. Meillä näkyykin olevan melkein saman ikäiset esikoiset, meillä tulee huomenna 1 v 5 kk täyteen. :)
 
Mä luin niitä ranskalaisia kasvatusoppaita :bookworm: ja niissä oli siitä, et kieltämisessä tärkeintä olis olla itse varma auktoriteetistaan ja ajatella että "totta kai lapsi tottelee" jolloin kieltää niin kuin pitäis maailman luonnollisimpana asiana että lapsi myös tekee niin ja että mitään vaihtoehtoa ei edes ole :D Ja se sitten kuuluu jotenkin äänestä ja lapsikin uskoo sen. Kaikki suutahtaminen, pyyteleminen, toisteleminen jne antaa ikään ku vallan lapselle siinä tilanteessa, minkä kuuluis olla aikuisella.

Mä oon koettanu toimia ton mukaan ja tähän asti on ollu ihan uskomatonta miten pienestä on uskonut. Kiellän kyllä mahdollisimman vähän, vain oikeasti tarpeellisia juttuja, jotta "teho säilyis". Nyt on sitten alkanut se että typy katsoo ilkikurinen virne naamallaan että oonko tosissaan ja meinaa jatkaa.. jos onnistun pitämään järkähtämättömän pokan niin uskoo, mutta mua alkaa naurattaa.. se on ihan kamalaa. Pieninki hymynhäive mun naamalla tai kimpaannus äänessä niin homma muuttuu neidin mielestä heti leikiks. On ihan uskomattoman vaikea pitää pokkaa tommosen pikkuvekkulin kanssa! Jos ite tiedän että tästä ei tuu nyt mitään niin en edes yritä kieltää vaan haen pois jne.. mutta ei tää tästä varmaan ainakaan helpotu :bag: Missähän myytäis lisää järkähtämättömän tyyntä asennetta/ pokkaa? :grin
 
Joo, ei niiltä tosiaan kannata paljon kysellä, mentäiskö nyt ulos ja puettaisko vaikka hanskat käteen... Ja mikään järkipuhe ei vielä uppoa! Munkin oli pakko hakea kirjastosta kasvatusoppaita, kun mun kielloille vaan naurettiin ja ihan kaikki oli niin hankalaa...Alan olla ton ranskalaisen tyylin kannattaja, ehdottomasti! :)
 
Mua ärsyttää tää meidän koti... Asutaan opiskelija-asunnossa vielä, asumisaikaa joulukuulle... Haluaisin jo vähitellen "laittaa" kotia, ostaa kivoja verhoja ymym. Varsinkin siinä vaiheessa, kun on ostettava hoitopöydät ja muut. Mutta kun ei tähän ole viitsinyt mitään sen ihmeempää ostaa, koska tämä on vain väliaikainen paikka, eikä ole tietoa millaiseen tämän jälkeen muutetaan. Ärsyttää! Olispa jo oma pieni koti, jossa tietäis asuvansa vähän kauemmin kuin pari vuotta...
 
Pilvikirsikka, tiedän tunteen. Asuttiin puolitoista vuotta pienessä yksiössä väliaikaisesti ja kyllä oli tylsää, kun ei mitään voinut/viitsinyt laittaa kun oli kerran väliaikainen. Ja siellä vielä se tilan puute kiristi hermoja. Kyllä nyt osaa ihan omaa kotia sitten arvostaa.
 
Pilvikirsikka. Mulla on ollu vähän tollanen suhtautuminen kodin laittamiseen, mutta oon viime vuosina oppinut tosi paljon mieheltäni ja sen sukulaisilta, joista monet joutuu muuttamaan usein eri maihin ja uusiin koteihin. Ne on opettanu mulle, että jokaisesta kodista kannattaa parhaansa mukaan tehdä kodikas, miettimättä kauheasti sitä, että tässä ei välttämättä asuta kuin vuosi. Se parantaa elämänlaatua huomattavasti!

Tietty jos tähtäin on esim. omassa talossa, jossa asutaan vanhainkotiin joutumiseen asti, niin sitten ehkä suhtautuminen voi olla tällä hetkellä eri. Itselläni ei tollasia haaveita pysyvästä kodista ole, niin yritän nyt parhaani mukaan kotiutua sinne, missä satun asumaan. :)
 
Hauska lukea teidän kasvatusjuttuja. Vaikea kuvitella, että itsekin tässä äidiksi olisi kasvamassa ja jonain päivänä luen varmaan noita samoja opuksia epätoivon partaalla... :grin Nyt ei edes tunnu siltä, että se lapsi siitä aikanaan kasvaa ja kehittyy (ja hangoittelee vastaan jne), ei osaa suunnitella muuta kun tätä vatsan kasvatusta nyt, jos sitäkään :sorry:
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top