Ärsyttääkö, ketuttaako?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemsku
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Kai niissä on eroja, mut meillä ei ainakaan saa töihin mennä jos sairaslomaa on myönnetty. Just jos työtapaturma sattuu, niin vakuutusyhtiö pesee kätensä korvauksista... Luulis et työnantaja tietäis käytännöt..?
 
Kurja tilanne. Luulis lääkärin ymmärtävän, että haluat kokeilla työntekoa. Mä olin ekassa raskaudessa selkävaivojen takia sairaslomalla joskus puolivälin jälkeen. Sain muutaman päivän saikkua ja lääkäri ei kirjoitanut enempää,vaan nimenomaan halusi, että käyn edes kokeilemassa töissä. Ja niinhän siinä kävi, että muutaman päivän lepo auttoi ja jatkoin vielä pitkään töissä.
 
Mä olen nyt ollut kolme viikkoa saikulla ja yhtään ei kiinnostaisi enää olla vain kotona. Okei, lääkäri ei oikein tykkää selkäkipu + aaltoileva vatsakipu + huimaus yhtälöstä ilmeisesti, mutta.. Silti tahtoisin käydä kokeilemassa edes sitä työntekoa! Mutta ei, yritetään pakottaa saikulle.. No mä odottelen kiltisti soittoa nyt työnantajalta, kun se selvittää asiaa.. Mutta turhauttaa vaan -.-
 
Anteeks, mutta nyt ketuttaa niin kympillä tää raskaana olo!!! :mad: Tämän lapsen tottakai haluan ja ei auta kuin kärsiä, mutta vattu kun tää raskaana olo ei vaan ole mulle sopiva juttu! *itkupotkuepätoivokohtaus-supistusten-ja-pahoivoinnin-täyteisen-illan-johdosta*
 
Voi.. voimia Bellelle, kuulostaapa kurjalta!

Mutta aBu, ei kukaan voi pakottaa saikulle :) Ei ne vakuutukset ym siihen lopu että lääkäri kirjoittaa lapun vaan siihen, että sä toimitat sen työnantajalle joka toimittaa sen Kelalle. Eli jos pidät lapun itselläs ja teet vaan vuoron niin homma on ihan kuin mitään ei olis kirjoitettukaan. Sit jos työnantajalle ilmoittaa saikusta ja sen aloittaa ja toimittaa lapun ja työnantaja toimittaa omat lappunsa Kelaan, niin vakuutukset ei kata niitä päiviä joilta saa sairaspäivärahaa jne.. joten silloin kaikki työnantajat ei anna keskeyttää saikkua koska ne joutuis uusimaan byrokratiat Kelan suuntaan jotta Kela muuttais omat päätöksensä koskemaan vaan osaa alkuperäisestä lomasta jne. Eli lääkäri ei voi pakottaa työntekijää saikulle tai työnantajaa antamaan saikkua mutta työnantaja ei välttämättä halua tehdä sitä toimistorumbaa mikä alotetun saigonin kesken lopettamisesta syntyy. Mutta jis vaan ei aloitakaan saikkua eikä toimita lappua niin voi tehdä töitä.
 
Täytyy katsoa, miten tässä nyt mennään. Tänään menen töihin ja.. Kokeillaan, miten käy!
 
Ketuttaa kun oon lihonu mun toppahousuista ulos... tässä työssä kuitenkin paljon ulkona lasten kanssa. Viime talvena oli vielä ihan hyvät, nyt super slim fit-mallia ja nappi ei mee kii
 
Mulla taas on yhdet ulkoiluhousut, joissa nepparikiinnitys, niin napse vaan kuuluu, kun nepparit aukee jos kumarrun/kyykistyn. Eli on tuohon vatsaan tainnut vähän ympärysmittaa kertyä :wink Viime talvena mun piti käyttää niissä vyötä, että pysyi edes päällä. Muuten ne ei ole vielä reisistä tms. ole tiukentuneet. Ihanaa kun mennään kevättä kohti ja saa laittaa nuo toppikset pian odottelemaan ens talven vaunulenkkejä! :rolleyes:
Tervetuloa legginssit ja muut venyvät trikoot :yuck:
 
Mullakin on yhdet nepparikiinnityksellä olevat ulkohousut, joissa ei myöskään pysy neppari kiinni.. :rolleyes: Onneksi niissä on myös vyö, jolla saa housut vielä kiinni. Ja tarpeeksi pitkä paita alle niin kukaan ei huomaa, että housut on puoliksi auki :grin

On kyllä vähän muutenkin niin pöhöttynyt olo! Alkuunsa turvotti välillä vaan mahaa, nyt se tuntuu iskeneen joka puolelle.. Jotain kunnon hikiliikuntaa tekis mieli harrastaa, mutta kun ajatuskin jo pistää puuskuttamaan. Tuntuu että väsyy ihan heti!
 
Belle jaan tuon ärtymyksen ja kaiken kanssasi, jokainen päivä ja hetki on selviytymistä seuraavaan, vihaiseksi tämän pahan olon kanssa tulee. Yhtään ylimääräistä ei jaksa tehdä, jos pystyy tekemään sitä minimiäkään...mä niin toivon että syyskuu olis tässä ja nyt, siis tulis nopeasti, että vauveli olis sylissä ja tää paha olo poissa. Ne synnytyskivut ja jälkeiset olotilat nyt kestää...tsemppiä hirmuisesti, jos yhtään auttaa niin järkyttävä olo on täälläkin...sanoinkuvaamaton!
 
Tsemppiä pahoinvoiville! Voin vain kuvitella mitä olisi voida koko aika pahoin :(
 
Mulla oli kans sellanen ärsytys aamu, että teki mieli haistatella koko raskaudelle! Siis voinnissa ei siinä mielessä ollut aamuoksennusta lukuunottamatta mitään erikoista, mutta musta tuntuu koko ajan siltä että oisin pihalla kuin lumiukko. Vaan menee jotenkin tän raskauden ehdoilla, jos väsyttää niin ei pysty mihinkään ja aivot ei muista yhtään mitään. Unohtelen asioita tai jätän tekemättä kun en vaan jaksa. Tänään sitten oli aamulla ensimmäinen kirkas hetki pitkään aikaan ja mietin että voisin ruveta pakkaamaan reissua varten, mutta eikun oli pakko lähteä töihin. Oon varma että sitten perjantaina kun oikeasti pitäisi pakata niin oon taas pihalla ja makaan sängyssä voimattomana. Jotenkin vaan turhautti ja töissäki kiire, niskat huutaa halleluja ja päätä särkee. Onneks kohta on loma, mutta kunhan nää raskausoireet hellittäis edes vähän sen ajaksi :(
Tämmöinen tilitys tähän väliin... Pahoittelut!
 
Ei täällä tarvi kenenkään pahoitella omaa turhautumista tai tunnetilaa, antaa tulla vain, sitä varten tai yksi syy siihen että foorumi on, jaetaan kaikki hyvä ja paha! Tsemppiä siis Hopelle!
 
Juurikin niin ja etenkin tämä ketju. ;) Kaikille vaan raskaus ei ole ihanaa aikaa eikä mene oppikirjojen mukaisesti ja kyllä se mielestäni on hyvä reilusti myöntää eikä tuntea huonoa omaatuntoa siitä, ettei olekaan hehkuva tuleva äiti.
 
Ja usein ne olot kyllä myös helpottaa kun pääsee reilusti toisen kolmanneksen puolelle ja saattaa olla hyvinkin hehkuva äiti vielä loppukeväästä ja kesällä :)
 
Niin, itellä vaan esikoisen raskaudessa toinen kolmannes oli vaikein osuus raskaudesta ja nyt pahasti alkaa olla merkkejä samasta, kun just se on alkamassa - masentavaa. :(
 
Juu Belle se on ikävää ku kaihottu "energinen keskiraskaus" osoittaa olevansa jotain aivan muuta..

Mulla palo käämi tänä aamuna totaalisesti kun esikoinen raahaa aina kaikki tumput ja kengät ja muut minkä minnekin ja en löydä mitään kun tarvis.. sitten mun auto joutui loppuvuodesta romuttamolle ja nyt asun täällä Jumalan selän takana ilman kulkupeliä, mikä on TODELLA turhauttavaa.. Neuvolaan mennessä bussiin ei saanu rattaita ja oli pakko kävellä 10km aika haipakkaa, tietenkin ihanien varhaisten supistusten saattelemana. Meinasin käydä samalla niissä verikokeissakin, mutta yhtä lähetettä piti terkan pyytää lääkäriltä joten ei auttanu kun tehdä erillinen kierros.. Meiltä on pelkästään pysäkillekin useempi kilometri ja pitäis päästä lähtemään että ehtii edes kyytiin niin missään ei ole yhtäkään kenkäparia tai käsinettä, kersa oli sen jonkun lupalapunki kerinny mun laukusta kaivaa sillä aikaa ku etsin jotain jalkineita joten ne kokeet jäi ottamatta ja avaimet tietty kans ottanu ja seuraavaks etsin niitä.. kyllä meinaan näin punasta. Ja naama oli saman värinen bussipysäkille juostessa, onneks sentään nipin napin ehdin ja pääsin jopa kyytiin tällä kertaa. Jää nyt kyllä thl:lle karttumatta tieto siitä ettei odottajalla ollut sukupuolitauteja, en meinaan enää aio lähteä uudestaan labraan niiden takia :shifty:
 
Aaria, kunpa tuo olisi nyt vain lyhyt vaihe esikoisen elämässä joka menee jo pian ohitse! Ei kivaa kiireessä koluta koko kämppää ja etsiä kaikkea erikseen :( tsemppiä!
 
Takaisin
Top