Ärsyttääkö, ketuttaako?

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Hemsku
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mamaanton, niinhän se pitäisikin osata ajatella! Olis elämä paljon kivempaa kun eläis hetkessä :) Tämä kämppä on ihan ok, mutta en mä tässä kyllä kauempaa asuisi. Haluan omaan rauhaan, pois kerrostalosta ja ihan muunlaiseen miljööseen (maalle..). Ehkä sen takia tähän ei ole osannut suhtautua muuta kuin väliaikaisena ratkaisuna. No, jospa se oma koti löytyis..

Saonna, me asuttiin tätä ennen kans yksiössä ja se jos mikä tuntui ihan vieraalta..
 
Ymmärrän kyllä täysin tuon kaipuun omasta asunnosta ja siitä, että saisi sisustaa ja laittaa paikat omannäköisiksi. Vuokralla asuessa meillä oli huonekalut kaikki eri paria ja en koskaan kotiutunut vuokra-asuntoihin. No, tässä omassa pikkukolmiossakaan en kyllä varsinaisesti ole viihtynyt.
Ollaan rempattu ja laitettu, mutta alkua pidemmälle en tässäkään nyt loppupeleissä ole viihtynyt. Sijainti ja kaikki on kyllä ihanteelliset, mutta tämä asunnon pienuus ahdistaa välillä. Ihan kaunis asunto tämä kyllä on, mutta ei vaan tunnu kodikkaalta meille.
Kova kuume olisi nyt kevään ja kesän aikana katsella isompia perheasuntoja. Vaikka kyllä me tähän vauvan kanssa mahdutaan jos asennoidutaan siihen. Mä vaan oon vähän malttamaton tyyppi, ja haluisin nyt satsata kotiin jossa viihdyttäis pitkään ja mahduttais vaikka useammankin lapsen kanssa. Raha kai se on, joka nyt eniten jarruttaa. Isot rivarit tai omakotitalot tällä sijainnilla on meidän tuloilla iso satsaus...
 
Mäkin jo kovasti haaveilen että pääsis muuttamaan johonkin missä sitten ajattelis asuvansa pidempään ja viitsis laittaa niin paljon ku haluaa.. en vaan tiedä tuleeko sellaista koskaan! Tähän mennessä oon asunut melkein 20 eri osoitteessa esim työjuttujen takia ja lapsena jo muutettiin monta kertaa.. oon sitte aina tehnyt jokaisesta paikasta kodin. Täälläkin maalattiin seiniä vaikka vaan 3v oli alun perinkin tarkoitus asua :D Mutta tietysti kovin isosti ei viitsi laittaa, esim ostella omenapuita pihalle tms kun ei ehtisi nähdä ensimmäistäkään omppua.. onhan se alituinen muuttaminenkin vähän ärsyttävää. Mutta siitä ei näytä pääsevän vieläkään eroon..
 
Meillä on sellanen tilanne, että oltiin jo harkittu oman kodin ostamista, kun sitten miehen pappa kuoli ja hänen rivitalokolmionsa vapautui. Anopilla on sen verran hyvä rahatilanne, että asuntoa ei ollu pakko myydä, joten tässä me nyt sit asutaan vastikkeen hinnalla. Kämppä on ihan ok ja takaovelta on vaan 30m mummulan takaovelle, joten lapsenhoidollisesti ei parempaa olekaan. Mutta sitten se, että onko tämä koti... Kyllä me tätä rempattiin paljonkin, mutta esim. vessat ja kylppäri on laittamatta. Kunnon siivoustakaan ei oo niissä jaksanu tehdä hektisen työssäkäynti+opiskelu+taaperon vanhempi elämäntilanteen takia. Täällä on siis vuosikymmenen perintöliat seinillä muistuttamassa siitä, ettei tämä meidän asunto olekaan. En vaan oo jotenkin kotiutunu tänne vaikka ollaan aauttu jo monta kuukautta ja oikeasti AHDISTAA ajatella sitä, että tässä asunnossa pitäs kohta viettää pitkät päivät vauvan kanssa.
 
Niinpä. Enkä edes tiedä, mitä mä voisin asialle tehdä. Tämänkin tietää vain väliaikaseksi ratkaisuksi, koska tämä on vaan kolmio eikä täällä siten ole isoille lapsille omia huoneita.
 
Kyllä ärsyttää! Potuttaa! Jurppii! Iso sykkivä on nyt kyllä löytäny tiensä törröttämään otsaan!

NAAPURIT!!!!!!!!! Hiton p*skanaamat! Kerrankin olin sängyssä ajoissa (okei, oli kello jotain 23.30, mut se on mulle hyvin, kun ennen kahtatoista pääsen nukkuu), olin just löytäny hyvän asennon ja pääkipukin tuntu laantuneen sen verran, että sain nukahdettua. Niin eikös sitten 00.45 alkanu kuulua saatanallinen jumputus ja kälätys tuolta seinän takaa! Samaa bilettämistä sieltä kuulu koko sen viikonlopun, kun kolme viikkoa sitten muutettiin, mutta ehdittiin jo toivoa, että oli joku erityisjuhla, mutta näköjään heillä on suht usein tapana häiriköidä naapureita. Päänsärky jysähti takas sillon yöllä samantien ja oli tosi kiva kuunnella sitä jumputusta kun oman kallon sisällä lyötiin kivasti sille tahtia -_-

Joo, en oo niin rohkee että uskaltaisin oven taakse, mutta jonkun kirjeen heille vois lähettää ja jos se ei auta ja tuo biletys oikeesti on näin usein tapahtuvaa ja keskellä yötä mökäävät niin voisi isännöitsijää aiheesta infota. Ja kai se pitää virkavallankin apuun turvata, jos oikeesti tommosta on. Oli meinaan TODELLA kovalla niitten musat ja selkeesti hiljasuuden alkamisen jälkeen.

Kyllä sapettaa!

Kiitos, olen avautunut.
 
Voi ei tuo on niin ärsyttävää! Ehkä tosiaan sininapit ovella muutaman kerran toimis muistutuksena siitä et muitaki asuu samassa talossa..

Niin ja keksimamma tuo on kyllä nihkee tilanne! Ehkä sun pitää kaikesta huolimatta ehdotella muuttoa jo nyt ellei tuu inspistä ja voimia muuttaa sitä enemmän teidän kodiks <3
 
Tuo on kyllä ärsyttävää, kun metelöidään yöllä. Meillä vähän samaa vikaa, yläkerrassa tuntuu olevan aina elämää. Jos häiritsee pahasti, niin sitten tosiaan soittoa poliisille ja/tai isännöitsijälle. Virallisen meluilmoituksen saa tehtyä kirjallisena isännöitsijälle ja ne antaa varoituksen metelöiville..
 
Isännöitsijälle vaan suoraan viestiä mökästä.

Me saatiin isännöitsijältä huomautus kun oltiin laulettu epävireisellä äänellä sing staria hiljaisuuden jälkeen.
 
Juu puuttukaa ihmeessä tuohon metelöintiin heti. Loppuu kyllä lyhyeen ja vaihtavat maisemaa kun huomaavat ettei naapurit siedä meteliä. Yksittäiset kerrat on mun mielestä ok VIIKONLOPPUNA, mutta arkena en jaksais kuunnella en sitten kertaakaan. Isännöitsijät yleensä hoitaa, mut joskus on sellasia vätyksiä nekin etteivät saa aikaiseksi yhtään mitään...
 
Kyllä tuli tänään anopilta sellaista paskaa niskaan, että ei enää kiinnosta jakaa meidän elämää hänen kanssaan. En yleensä osaa olla kovin pitkävihainen, mutta jossain se raja mullakin menee. En voi käsittää miten joku haluaa pilata omankin elämänsä, sillä eipä tarvitse ko henkilön kuulla enää mitään tulevasta lapsenlapsestaan. Käsittämätöntä.
 
Voi Pilvikirsikka, nyt pitää ihan minunki tänne kirjottaa, kun on niiiin tuttua, että sataa p*skaa niskaan anopilta. Ei voi tilannetta sen kummemmin tuntematta muuta sanoa, ku että tsemppiä kauheasti, tiiän kokemuksesta että se on ihan sieltä. :( ja että joskus on ihan hyvä ottaa vähän etäisyyttä semmosiin ihmisiin, jotka ei osaa olla ihmisiksi. Toivotaan, että tilanne paranis, mutta ennen kaikkea huolehdi omasta jaksamisesta!
 
^ Joo en voi kyllä käsittää. On se ennenkin ollut hankala ihminen, mutta nyt tuli mulla mitta täyteen. Rupesi haukkumaan mm että ollaan ihan väärin perustein hankittu tämä (niin, ihan kuin muka olis jotkut erityiset perusteet?) ja ettei tiedetä mihin soppaan kätemme pistetään.. No jos kerta hänen mielestään tämä on maailman p*skin idea, niin ehkä hänen ei tarvitse tästä kuullakaan sen enempää... Katsotaan tilannetta sit joskus, mutta nyt ei huvita nähdä koko ihmistä pitkään aikaan...
 
Oho! No nyt on anoppi tainnut sotkea lusikkansa väärään soppaan. Mitähän hittoa se sille kuuluu mitä te elämässänne päätätte hankkia tai jättää hankkimatta. Veikkaan et anoppia tulee harmittamaan vielä nuo sanat. Tai en veikkaa vaan tiedän... Surullista, et just sellaset ihmiset, joiden rooli lapsen elämässä olis aika merkittävä (esim mummo!) keksii avautua aiheesta tuohon sävyyn. Toivottavasti saatte välit kuntoon ja anoppi peruu puheensa.

Miten sun mies suhtautui äitinsä sanomisiin?
 
Ei mies yhtään järkyttyny, että noinko on aikoinaan omat lapsensa sitte kokenu o_O
Siis miksi ei ihmiset voi pitää suuta kiinni jos ei ole mitään rakentavampaa sanottavaa.. :banghead:
 
Onpas anoppi ollut.. huhhuh. Kyllä varmasti tulee vielä katumaan sanomisiaan.. :/
 
Mulle määrättiin taas viikko saikkua, vaikka kuin yritin sanoa et nyt tahtoisin vain hemoglobiini arvon ja kokeilla huomenna työntekoa kun on eri asiakas (tavallaan helpompi).. Sit soitin työnantajalle jo suunnillee itku kurkussa, että mitä teen kun tahdon kokeilemaan huomisen asiakkaan luo et pystyiskö, mut sittekö on saikkua määrätty jajaja.. No se selvittelee taloushallinnon puolelta, että miten mahtaa olla.. Niin ärsyttävää! Sitten on ihmisiä, jotka ei saa sitä saikkua itkemälläkään, kun lääkäri ei katso tarpeelliseksi. Niin turhauttavaa ja ärsyttävää.
 
Oliks hempparit kunnossa?
Voi kurjuus mikä tilanne! Sairaslomallahan ei töitä saa tehdä, esim. vakuutukset ei työnantajan puolesta ole tällöin voimassa jos työn merkeissä jotain tapahtuisi. En tiedä saako sit lääkäriltä peruutuslapun jos oikeasti haluaisit ja pystyisit töihin?! Mä olen kerran sanonut lääkärissä, että en ota saikkua (tarjosi viikon). Aikansa intti, että olen sairasloman tarpeessa (nielutulehdus), mä vaan sanoin, että tarviin lääkekuurin, en sairaslomaa, niin lopulta heltyi ja kirjoitti reseptin muttei sairaslomaa :grin On se kumma kun joutuu lääkäreitä neuvomaan o_O
 
No ne otti taas monta putkiloa verta, joiden tulokset sitten saa joskus(?). Kaipa ne parin päivän sisään saa. Tuo lääkäri ei kyllä ottanut kuuleviin korviinsakaan, etten tahdo sitä saikkulappua. Suunnilleen hääti vaan lappu kädessä labroja ottamaan o_O Mä en tiedä noista jutuista mitään, mutta ei tiennyt työnantajakaan. Mä jopa tässä pohdiskelin, että kun olen osa-aika työntekijä (tarvittaessa töihin kutsuttava), niin jos en toimittas lappua ollenkaan ja tekisin huomisen. Sitten jos ei suju, niin ne vaan nappais tunnit pois tulevilta päiviltä ja.. Sit olisin niinkö työtön loppuviikon. Mutta tiedä nyt sitten miten nämä tosiaan menee oikeasti :<
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top