Mulle kyllä kovasti tarjoilivat saikkua naistenklinikalla perjantaina sen revenneen kohdunkannattimen takia, mut en huolinut. Jos mun tilanne olisi toisenlainen, niin ei varmaan olisi vaihtoehtoja, kuin jäädä kotiin, mutta mulla on onneksi maailman ihanin ja ymmärtäväisin pomo, joten pystyn sopimaan asioista ja olemaan konttorilla juuri sen verran kuin tunnen kykeneväni.
Aamuisin tekee niin kipeää, että menee pari tuntia, ennen kuin pääsen liikkeelle oksentamatta, joten menen suosiolla myöhään töihin ja lähden sitten, kun tuntuu siltä, että on pakko päästä lepäämään. Välillä makaan puoli-istuvassa asennossa läppäri sylissä hiljaisen huoneen sohvalla ja tee iltaisin hommia kotoa käsin.
Meille kaikille (mulle, pomolle ja mun sijaiselle) on helpompaa, etten ole saikulla, vaan teen hommia olon sallimissa puitteissa. Mulla on miljoona juttua pöydällä ja sijaisen perehdyttäminen aivan vaiheessa enkä halua jättää asioita aivan levälleen, joten on helpottavaa, kun ei ole pakko valita mustavalkoisesti joko saikkua tai itsensä hajottamista.