Äidin vointi ja palautuminen synnytyksen jälkeen

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Kiips
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Mulle tehtiin synnytyksessä viiltoja pari tikkia vielä. Eile onnistu istuminen vähö paremmi muy aika tuskaa vielä. .hitaasto mutta varmasti.. maha pitäs saada toimimaan n kunnolla. Passitin miehen apteekkii..jälkivuoto ei oo enää kauhee runsast. Että sitä oottaa että pääsis kävelee kunnolla :D
 
Mulla ei jääny kiloja ku 4 laitokselle:/ mutta turvotusta on edellee. Kyl se siitä pikku hiljaa tasottuu..
 
Kellitys: ratsaille päästy ja se on myös mulle täyttä terapiaa! Mulle tuli kyllä tikkejä, mutta se vaiva tuntui paranevan niin nopeasti että uskalsin tehdä tämän kokeilun :) Itse myös ajattelin että ihan rauhallisilla maastoiluilla aloitan ratsastuksen ja oman paranemisen myötä voi sitten vauhtikin kasvaa. Tsemppiä sulle vuokrahevosen etsintään!
 
Meillä synnytyksestä vasta viis päivää, ja kovasti jo toivon et alkais täsätä palautumaan. Repeämiä eikä tikkejä tullu, mut koko keskivartalon lihakset on aivan muusina. Vatsaa on pakko koko ajan vetää sisään, ku jos höllää niin sattuu pirusti jokapaikkaa. Toisaalta jatkuva lihasjännitys aiheuttaa oman tuskansa. Eli mikään ei oo hyvä.

Vuoto on edelleen kirkasta, ja jotenkin limamaista. Ei haise pahalle, ei haise ees verelle. Tänää taas tuli kalvojen riekaleita ja hyytymää, vaik luulin et ois jo tullu kaikki pois. Istukka kuulemma oli "täydellinen", mut kalvot todella repaleiset, joten täälläkin tulehdusriski kova.

Pissaaminen sujuu toistaseks ongelmitta. Alkuun mulla ei ollu ollenkaa pissahädän tunnetta, ja rakko pääski täyttymään vähän liikaaki. Suoli alko toimia vasta kolmantena päivänä. Jonkin sortin laskeumaa on täällä nyt tästäki synnytyksestä, ja nyt oon ihan urakalla yrittäny lantionpohjia reenataki. Toivottavasti tuottaa tulosta...

Rinnanpäät on aivan rikki :( Ja maitoa tulee vaik muilleki jaettavaks. Jos olis auto, ni taatusti luovuttaisinki sitä, nyt joutuu nimittäin jo ite yrittää rajoittaa sillä et imettää useemman kerran samast rinnast. Nii ja se positiivinen asia: Imetys ONNISTUU ilman kumia :happy093 Esikon kans ku ei onnistunu.
 
Tuolta syyskuisista sen verran piti tulla kyselemään, että jos loppuraskaudessa teillä oli reilusti turvotusta, millä tahdilla ne on helpottaneet?

Onnea kaikille vauvoista ja toivottavasti jokainen toipuu nopeasti :)
 
Emmu_ma: mulla oli valtavasti turvotusta loppuraskaudesta. Aluksi laitoksella tuntu että vähä turvotus paheni mutta sitten laski hurjaa vauhtia. Mulla kiloja tuli 17kg ja niistä varmasti oli paljo turvotusta. Viikko synnytyksestä paino oli tippunu 10kg ja 2 viikon päästä 12kg. Ei turvota enää :)
 
Eli en odottele ihmeitä heti ;) kiitos kommenteista, tässä kun miettii turvonneena ja maha pinkeänä että millon tää vois helpottaa. Laskettu aikakin näköjään ohitetaan tyylikkäästi ilman haisuakaan synnytyksestä...
 
Mahan palautumisen kanssa kannattaa olla kärsivällinen. Turvotus lähtee aika nopeaan mutta mulla meni esikoisen odotuksen jälkeen noin vuoden verran että ihokin palautui.
 
Sain tänään kyllä niin mieltä ylentäviä kommentteja, että voi hyvää päivää!! Argh!! Oltiin menossa neuvolaan ja meillä on siis neuvola samassa rakennuksessa, jossa toimii palvelutalo! Siinä alakerran ovella istu jotain mummoja ja alkoivat kehumaan, että oo miten söpö pikkuinen sieltä tulee ja me miehen kans ylpeinä et juu, vasta kaksi viikkoinen!! <3 noh, toinen mammoista tuumaa, et teille taitaa olla tulossa jo toinen! Mä siihen et no onneks ei oo kun tää on tosiaan vasta sen kaks viikkoo... Niin mamma siihen, et ai... No kun maha on ihan entisellään! Ja se ei todellakaan oo.. Kaikki vanhat vaatteet mahtuu jo tosi hienosti ja painookin on vähemmän mitä raskauden alussa!! Toi oli kyllä juuri se kommentti, jonka jokainen hormonihuuruinen vasta synnyttänyt nainen haluu kuulla.. :(
 
Hatsii: mulle sanoi oma mummo juuri samalla tavalla... :sad001 Erittäin kypsää. Tollaista kommenttia odottaisi ehkä tietämättömältä lapselta, mutta että aikuiselta :mad:.
 
Onnea orvokille, minä olen vasta päässyt pitämään tuntia tytölle ja ponille vaunujen viereltä:)

Tsemppiä pikkukoo palautumiseen! En edelleenkään jaksa kirjoittaa omaa synnytystarinaa, mutta tosiaan kaikki ei mennyt niin kuin piti ja muutakin leikattiin kuin Tyyppi ulos... Korkean kipukynnyksen ansiosta yritin kuitenkin jo maanantaina (viikko leikkauksesta) pärjätä pelkällä panadolilla, illalla meni kuitenkin burana.

Eilen olin ylimääräisellä käynnillä sairaalassa erilaisten ongelmien vuoksi. Kohdunsuu avattiin ja sinne jäänyt veri imettiin pois, minkä jälkeen ei ole ollut juuri mitään tuntemuksia. Tänään onkin sitten oltu ilman buranaa, ja panadolistakin jätin päivälääkkeet väliin, jee!

Nyt en kykene enempään, meidän 2,8-kiloinen syö nimittäin läpi vuorokauden puolesta kahteen tunnin välein. Itkuttomuus on tässä tilanteessa uskomaton siunaus, mutta pelkästä valvomisesta on pää varsin turtana. Mukavaa vauva-arkea taas kaikille!
 
Minä joudun kyllä edelleen syömään burana-panadol-yhdistelmää, toissapäivänä unohdin ottaa setit ja heti tuntui olossa, meni koko päivä pilalle. Nyt oon ottanu väliin puolikkaita ja pidentäny välejä niin pitkiksi kuin pystyy. Ärsyttää vaan popsia lääkkeitä, kun en niitä juuri muuten syö... ja mahakin on helposti ärtyvää sorttia.

Yksi koominen juttu muuten on jäänyt sektiosta hämämään... Lääkäreiden kursiessa mahaani kasaan, he keskustelivat käsittäkseni rakosta ja toinen lääkäri totesi "en ole koskaan nähnyt mitään tällaista". Enpä siinä tajunnut kysyä, että mitä sieltä löytyy ja näin jälkikäteen harmittaa. Löytyisiköhän tieto jostain? Mut lausahduksena sellainen, jonka jokainen potilas haluaa kuulla :grin

Helli: Lueskelin vasta eilen vanhoja viestejäsi, mulla on pikkurillien välissä vain sellainen puolen sentin haritus, mutta vänkkyrät sormet kuitenkin :) Sektiokokemuksesi kuulostaa pahalta, meitä ei vissiin ole synnyttäjiksi tarkoitettu..! Onneksi lapsoset on kuitenkin maailmaan saatu :)
 
Hellille tsemppiä toipumiseen :) Mä olin itse esikoisen sektion jälkeen paljon varovaisempi ja hyppäsin satulaan vasta vajaan 2 kuukauden jälkeen. Myös nyt olisi kannattanut odottaa vähän pitempään, mulla istuinluut kipeytyi taas pariksi päiväksi ratsastuksen jälkeen! Seuraavan kerran ajattelin kokeilla, toivottavasti vähän paremmalla onnella, ensi viikonloppuna....
 
Pikkukoo: Mun maha ei kestä yhtään tavallisia särkylääkkeitä ja ensimmäiset päivät esikon sektion jälkeen kun kipupumppu oli otettu pois, oli aika kamalia! En pystynyt syömään mitään lääkkeitä kun maha oli ihan tulessa. Nyt mulla on ollut käytössä panadollin poretabletit synnytyksen jälkeen ja maha ei ole tullut yhtään kipeäksi vaikka niitä vielä melkein kuukausi synnytyksen jälkeen olen joutunut välillä ottamaan. Jos maha oikein ärtyy, panadollilta löytyy myös peräpuikkoja, en ole kyllä varma olivatko ne reseptivapaita?
 
Pelkäsin todella paljon synntyksen jälkeistä aikaa siltä osin juuri, että onko kauheasti kipuja ja miten palaudun.. No synntyksessä tuli vain pari tikkiä, istuminen oli vaikeaa pari viikkoa ja jälkivuoto kesti n.3-4vko. Vauva nukkui alusta asti yönsä hyvin, joten nukkuminen oli myös ok. Kilot ja vatsa jäivät sairaalaan.
 
Helli: tsemppiä toipumiseen!

Aika ois kattella vaatekaapin sisältöä.. eilen kokeilin yksiä housuja ja juu ei ne mahtunu vieläkään päälle :sad001 Kilot on kyllä karissu, sellanen reilu kilo enää raskauskiloja jälelllä.. ja nuo housut mahtu kuitenki jalkaan vielä alkuraskaudesta. Leveneekö lantio sitten raskauden aikana niin, että jää sille tielleen? Kuinka kauan teillä on menny kun ootte saanu masupömpön pois synnytyksen jälkeen?
 
Kateellisena lueskelen noita kilojen karistamisia. Meikäläisen kilot ovat ennallaan siihen nähden mitä painoin synnytyksen jälkeen. Eli kolmessa viikossa ei ole tippunut kiloja lainkaan... Tällä viikolla on onneksi päässyt jo tekemään hieman vauhdikkaampia vaunukävelyjä, joten toivotaan edistystä. Kiloja kuitenkin kertyi 20 koko raskauden aikana ja laitokselle jäi vain 7 kg :(.
 
Mullekii tuli himpun vajaa 20kg ja 6 niistä jäi sairaalaan. Esikosta tuli 25 ja sairaalaa jäi 8kg. Siinä sit pysyttii vuos jonka jälkee tippu muutama kilo lisää. Tokaa ku aloin oottamaa oli viel 10 vanhoja jälellä... Imetys ei mulla tee kyl mitää kilojen suhtee.
 
Vanhat vaatteet mahtuu päälle, osa ehkä nippanappa, mutta ei ne kyllä vielä hyviltä näytä. :D No, pääasia, että mahtuu, niin saa ihan omat ratsarit päälle, kun sunnuntaina kiipeän taas hepan selkään. Viimeksi ratsastanut toukokuun viimeisellä viikolla. Kuinkahan käy? Tietysti mietityttää, milloin se paino on niissä tavanomaisissa lukemissa, mutta yritän olla miettimättä sitä liikaa. Jos vaikka antaisi itselleen aikaa. Pääasia, että muuten voi hyvin. Ja muutenkin tuntuu, että pitäisi olla vaan tyytyväinen, kun kyseessä kuitenkin vain muutama kilo. Isosti tsemppiä teille, jotka kamppailette isompien kilomäärien kanssa. Joillakin tuntuu se imetys vaan pitävän ne kilot vielä siinä, mutta onnistuu se pudottaminen sitten imetyksen loputtuakin. Ei se kyllä kaikilla todellakaan helppoa ole, mutta ei ne kilot tee kenestäkään sen huonompaa äitiä, naista tai ihmistä! Sille omalle pienelle olette kuitenkin tärkein ihminen maailmassa. :) Tai toiseksi tärkein vauvan itsensä jälkeen. ;)

On muuten vuoto ja laskeumavaivat olleet nyt hillitympiä, kun olen malttanut tuon liikunnan kanssa! Kävellä saa, reippaastikin ja pitkiäkin matkoja. Esim. tiistaina 1,5 tuntia, puolet kilometreistä vaunuja lykkien ja esikoista (13 kg) Manducassa kantaen. Se ei tunnu haittaavan. Mutta lihaskuntotreeneissä saa olla tarkkana, kaikki liikkeet ei nähtävästi vielä sovi. Mutta parempaan suuntaan! Ja ehtii sitä lihaskuntoakin kunnolla treenaamaan taas joskus.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top