Sen sanon, et sektiosta toipuminen oli kamalaa. Vuorokausi sänkypotilaana, liikkumiskielto. Pissa meni katetria pitkin pussiin ja mies kanto vettä ja mehua juotavaksi. Sokeritippa ruokki. Leikkauksen yhteydessä jäi paljon ilmaa vatsaonteloon ja kroppaan. Se sitten kiersi ympäriinsä ja aiheutti kamalia kipukohtauksia kylkiluissa, vatsan sivuilla ja olkapäissä. Kun vihdoin pääsi kävelemään, niin se helpotti siihen ilmaan. Sit jos suolistoon kerääntyi ilmaa, niin ei sitä voinu pierasta uloskaan, kun vatsalihakset toimintakyvyttömät leikkauksen takia jne paikat jumissa. Laxoberonilla ja jollain ilmanhajottajalääkkeellä saatiin suolistoa tyhjäksi, mutta se leikkausilma.. se oli kamalaa. Odotin sänkypotilaana kuin kuuta nousevaa, että saan nousta ja mennä suihkuun. Kävely oli todellista töpöttelyä, sänkyyn meno tai nousu teki hankalaa, kaikenlainen liike sattui ja tuntui. Ja se harmi, kun vauva äänteli kopassaan, eikä voi nousta katsomaan häntä. Noh.. onneksi nyt enää vihlaisee vain hieman, jos erehtyy käyttämään vatsalihaksia. Onneksi ei ollut flunssaa, sillä pienikin yskäisyn tarve sattui ihan hulluna...